Pohjois-Karjalasta puhelimeen tavoitettu kauppatieteiden maisteri uskoo, että valinnassa painoi monipuolisuus.

– Kouvolaan tulen Kiteen seurakunnasta, jossa olen toiminut talouspäällikkönä vuodesta 2017. Jaksoon mahtuu myös virkavapauksia, eli tein töitä Kuopion tuomiokapitulille, olin Kontiolahden seurakunnan vt. talouspäällikkö sekä kahdesti tuomiokapitulin taloushallinnon asiantuntija. Ennen Kiteen jaksoa työskentelin yli kaksikymmentä vuotta yksityissektorilla ja neljä vuotta verohallinnon asiantuntijana.

Miksi Kouvolaan?

– Paikka on itselleni sukulaisten kautta jossain määrin tuttu. Tämä on myös askel elämässä eteenpäin. Asun vuokralla Kuusankoskella, ja asunto säilyy Kesälahdella. Jonkin verran olen jo ehtinyt perehtyä pöytäkirjoihin, missä Kouvolan yhtymän hallinnossa mennään.

Pennanen harrastaa aktiivisesti avantouintia ja myös pohjoisen lumilla hiihtämistä. Vaikka eteen on osunut isoja haasteita, murheet karisevat yleensä avantoon. Silloin myös yöllä uni maittaa.

– Kotimaan ohella matkustan vuosittain Eurooppaan vaeltelemaan. Vapaalla luen ja hoidan puutarhaa.

Pennanen ei halua vielä ottaa kantaa aloitteeseen Kouvolasta yhtenä seurakuntana.

– Toimintatapanani on, että asiat edellä mennään ja yhdessä pohtiminen toimii. Talouden tiukentuessa kiinteistöjen ylläpito vaatii huolellista harkintaa ja ennakoivaa selvitystyötä. Sieltä se lopulta löytyy paras suunta eteenpäin.

Artikkeli ”Numeroilla pelaaminen kiehtoo” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirjanpitäjän pesti vaihtui talouspäälliköksi, talousjohtajaksi, sitten henkilöstöpäälliköksi ja hallintojohtajaksi. Laskentatoimen merkonomin opintojaan Lonka on täydentänyt myöhemmin muun muassa ammattikorkeakoulututkinnolla ja työelämän juridiikan opinnoilla.
– Minustahan piti tulla rakennusinsinööri, laskentatoimi on tosin ollut minulle aina helppoa. Pitkä matematiikka oli koulussa mieliaineeni, se meni kielten edelle.

Seurakuntalaiseksi ja seurakunnan työntekijäksi kasvanut Lonka on saanut tutustua työssään moniin ihmisiin. Yksi heistä nousee kuitenkin uran alkuajoilta enemmän esille.
– Olli Johansson oli ensimmäinen esimieheni ja oli sitä taas, kun tulin yhtymän palvelukseen. Hän luotti osaamiseeni ja pyysi minua sijaisekseen, kun hän lähti pieneksi ajaksi kirkkohallituksen määräaikaiseen virkaan. Ollilta sain oppia ja varmuutta.

Seurakuntayhtymän aikana tärkeitä työpareja ovat olleet yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajat ja kirkkoherrat Juhani Huovila, Keijo Gärdström ja Kimmo Ylikangas, joiden kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ja rakentavasti.

VÄRIKKYYS ja monipuolisuus ovat sanoja, joita Lonka käyttää kuvatessaan seurakuntaa työyhteisönä. Seurakuntien ja yhtymän henkilöstö muodostaa kirjon, jota kuvaa monialainen osaaminen. Tämä näkyi Longan työssä läpi vuosien. – Sain olla monen alan asiantuntija. Kiinteistöt, rakentaminen, urakat ja metsät olivat minulle uutta työskennellessäni Iitin ja Anjalankosken seurakunnissa. Joskus koin olevani itse asiassa insinööri.

Lonka on nähnyt paljon auttavaisia ihmisiä ja talkoohenkeä, näiden suhteen hän muistelee erityisellä lämmöllä aikaansa Iitissä. Vuosikymmeniin on mahtunut muutoksia: rakenteellisia, teknisiä ja palvelullisia. Ne ovat olleet Longalle mahdollisuus. – Olen aina tykännyt muutoksista, ne tuovat motivaatiota ja toimeliaisuutta. Ei passaa jäädä paikalleen, ja muutoksille on tarvetta edelleen.

Vaikka Lonka on tottunut byrokratiaan, hän kaipaa siihen kevennystä. Yhden seurakunnan malli olisi vikkelämpi liikkeissään kuin yhtymämalli. Yhtymämallissa yhteistyö on hänen mielestään avainsana parempaan. – Laaja yhteistyö seurakuntien kesken toiminnallisten ja hallinnollisten asioiden välillä mahdollistaa laajemmat työnkuvat. Yhdessä tekeminen tuo lisäresursseja, joita voisi saada myös sitouttamalla seurakuntalaisia vapaaehtoistyöhön.

SEURAAVA toimenkuva Riitta Longalla on totuttautua eläkeläisen elämään, joka odottaa vuodenvaihteessa. Sopivana perehdyttäjänä toimii oma aviomies, jolle tämän elämänvaiheen arjen rutiinit ovat jo tuttuja. – Mietimme ja teemme asioita yhdessä, mutta myös omille jutuille tulee jäädä aikaa. Keskityn perheeseen, harrastuksiin ja omaan elämään.

Se tarkoittaa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista, viulunsoittoa, järjestötoimintaa ja ihan vaan oleilua, mikä tuntuu etukäteen ajateltuna oudolta. Lapsenlapset kaukana Etelä-Afrikassa ja Helsingissä saavat oman erityishuomionsa.

Artikkeli Muutos on mahdollisuus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mitkä ovat Jyväskylän suurimmat haasteet ensi vuodelle?
Keväällä päättynyt valtuustokausi oli talouden tasapainottamisen kausi. Paukut voidaan nyt laittaa uusien työpaikkojen luomiseen ja yritysten toimintaedellytysten parantamiseen. Työllisyyden nostaminen ja työttömyyden laskeminen ovat edelleen päähaasteita.

Miltä Jyväskylä näyttää vuonna 2025?
Kankaan alue on rakentunut pidemmälle ja siellä on pari tuhatta työpaikkaa. Hippoksella sijaitsee Pohjoismaiden paras liikuntatilojen kokonaisuus. Keskustassa ratapihan kattaminen on lähtenyt liikkeelle. Kaupunki on edelleen vetovoimainen, kansainvälinen opiskelijakaupunki.

Haluatko jatkaa Jyväskylän kaupunginjohtajana työurasi loppuun?
Ihan rehellisesti: en osaa sanoa. Minulla on kahdeksan vuoden määräaika tässä hommassa. Tehdään se aika töitä ensiksi rauhassa ja katsotaan sitten. Olen määräajan päättyessä, vuonna 2023, 53-vuotias, joten miksei sitä voisi vielä jotakin muutakin uran aikana tehdä.

Miten saat työt pois mielestä ja rentoudut?
Liikunta, lukeminen ja perheen parissa touhuaminen ovat harrastuksiani. Urheilulehtien lukeminen on mielestäni kaikkein paras keino rentoutua työpäivän jälkeen. Molemmat urheilun viikkolehdet tulevat kotiini. Jokaiselle on tärkeä päästä välillä irti työasioista. Kuntosalilla ja lenkillä käyn aina kun ehdin. Koripalloa pelasin nuorena Tampereella, mutta sitä ei oikein enää paikat kestä.

Olet Pirkkalasta kotoisin, opiskellut Turussa, työskennellyt aiemmin Porissa ja Helsingissä. Miten päädyit Jyväskylään?
Kyllä varmaankin jyväskyläläinen vaimoni oli keskeisin tekijä sille, miksi hain Jyväskylästä apulaiskaupunginjohtajan paikkaa.

Milloin tiesit, mikä sinusta tulee isona?
Kuten monien muidenkin ihmisten uratarinoiden kohdalla, myös itselläni on paljon sattumaa mukana. Lukion alkuvuosina jo päätin, että menen oikikseen opiskelemaan. Ajattelin tuolloin päätyväni asianajajaksi, en virkamieheksi, enkä ikinä ainakaan kaupunginjohtajaksi.
Hain valmistumiseni jälkeen useita työpaikkoja. Sitä sitten päätyy sattumien kautta jonnekin. Minä päädyin Poriin maakuntaliittoon ja sieltä myöhemmin ministerin erityisavustajaksi.

Sinulla on kaksi kouluikäistä poikaa, jotka harrastavat urheilua. Puhutaanko teillä aamupalapöydässä politiikasta vai jalkapallosta?
Urheilusta puhutaan enemmän, harvoin politiikasta. Pojat joskus kyselevät politiikasta, mutta sitä ei olla haluttu ainakaan tuputtaa. Tuskin monikaan haluaa puhua kotona työasioista, vaan mieluummin ihan jostakin muusta.

Puolisosi työskentelee kansanedustajana Helsingissä. Miten arjen pyörittäminen onnistuu lasten kanssa, jos työpäivät venyvät iltaan asti?
Kyllä me aika tarkkaan joudumme kalenterit joka sunnuntai täsmäämään, kun työmenojen lisäksi lapsia pitää kuljettaa iltaisin liikuntaharrastuksiin. Ihan hyvin se on itse asiassa silti sujunut. Tilanne helpottaa onneksi koko ajan, kun lapset kasvavat, ja iso kiitos menee tietysti hyville tukiverkoille.

Artikkeli Jyväskylällä pyyhkii nyt hyvin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.