Muutos on mahdollisuus

Hallintojohtaja Riitta Lonka on työskennellyt Kouvolan, Iitin ja Anjalankosken seurakunnissa sekä Kouvolan seurakuntayhtymässä. – Motivaatio ja hetkeen tarttuminen ovat ajaneet minua eteenpäin.

Heti tärppäsi, muistelee Riitta Lonka 40 vuoden takaisia tapahtumia. Ensimmäinen papereilla haettu työpaikka tuotti tulosta, kun hän pääsi töihin Kouvolan seurakuntaan 5.9.1978. Sitten seurasivat Iitin ja Anjalankosken seurakunnat sekä Kouvolan seurakuntayhtymä.
– En ajatellut uraa seurakunnissa, se vain tuli eteen, kai siinä on jonkinlaista johdatusta. Motivaatio ja hetkeen tarttuminen ovat ajaneet minua eteenpäin.

Kirjanpitäjän pesti vaihtui talouspäälliköksi, talousjohtajaksi, sitten henkilöstöpäälliköksi ja hallintojohtajaksi. Laskentatoimen merkonomin opintojaan Lonka on täydentänyt myöhemmin muun muassa ammattikorkeakoulututkinnolla ja työelämän juridiikan opinnoilla.
– Minustahan piti tulla rakennusinsinööri, laskentatoimi on tosin ollut minulle aina helppoa. Pitkä matematiikka oli koulussa mieliaineeni, se meni kielten edelle.

Seurakuntalaiseksi ja seurakunnan työntekijäksi kasvanut Lonka on saanut tutustua työssään moniin ihmisiin. Yksi heistä nousee kuitenkin uran alkuajoilta enemmän esille.
Olli Johansson oli ensimmäinen esimieheni ja oli sitä taas, kun tulin yhtymän palvelukseen. Hän luotti osaamiseeni ja pyysi minua sijaisekseen, kun hän lähti pieneksi ajaksi kirkkohallituksen määräaikaiseen virkaan. Ollilta sain oppia ja varmuutta.

Seurakuntayhtymän aikana tärkeitä työpareja ovat olleet yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajat ja kirkkoherrat Juhani Huovila, Keijo Gärdström ja Kimmo Ylikangas, joiden kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ja rakentavasti.

VÄRIKKYYS ja monipuolisuus ovat sanoja, joita Lonka käyttää kuvatessaan seurakuntaa työyhteisönä. Seurakuntien ja yhtymän henkilöstö muodostaa kirjon, jota kuvaa monialainen osaaminen. Tämä näkyi Longan työssä läpi vuosien. – Sain olla monen alan asiantuntija. Kiinteistöt, rakentaminen, urakat ja metsät olivat minulle uutta työskennellessäni Iitin ja Anjalankosken seurakunnissa. Joskus koin olevani itse asiassa insinööri.

Lonka on nähnyt paljon auttavaisia ihmisiä ja talkoohenkeä, näiden suhteen hän muistelee erityisellä lämmöllä aikaansa Iitissä. Vuosikymmeniin on mahtunut muutoksia: rakenteellisia, teknisiä ja palvelullisia. Ne ovat olleet Longalle mahdollisuus. – Olen aina tykännyt muutoksista, ne tuovat motivaatiota ja toimeliaisuutta. Ei passaa jäädä paikalleen, ja muutoksille on tarvetta edelleen.

Vaikka Lonka on tottunut byrokratiaan, hän kaipaa siihen kevennystä. Yhden seurakunnan malli olisi vikkelämpi liikkeissään kuin yhtymämalli. Yhtymämallissa yhteistyö on hänen mielestään avainsana parempaan. – Laaja yhteistyö seurakuntien kesken toiminnallisten ja hallinnollisten asioiden välillä mahdollistaa laajemmat työnkuvat. Yhdessä tekeminen tuo lisäresursseja, joita voisi saada myös sitouttamalla seurakuntalaisia vapaaehtoistyöhön.

SEURAAVA toimenkuva Riitta Longalla on totuttautua eläkeläisen elämään, joka odottaa vuodenvaihteessa. Sopivana perehdyttäjänä toimii oma aviomies, jolle tämän elämänvaiheen arjen rutiinit ovat jo tuttuja. – Mietimme ja teemme asioita yhdessä, mutta myös omille jutuille tulee jäädä aikaa. Keskityn perheeseen, harrastuksiin ja omaan elämään.

Se tarkoittaa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista, viulunsoittoa, järjestötoimintaa ja ihan vaan oleilua, mikä tuntuu etukäteen ajateltuna oudolta. Lapsenlapset kaukana Etelä-Afrikassa ja Helsingissä saavat oman erityishuomionsa.

Jaa artikkeli: