Moni maaseudulla asuva ei ole rekisteröinyt syntymäänsä tai avioliittoaan, mikä estää pääsyn sosiaaliturvan piiriin. Naisilla ei usein ole ollenkaan omaa pankkitiliä, vaikka sellainen tarvitaan etuuksien vastaanottamiseksi.
– Tuemme haavoittuvassa asemassa olevia, syrjäseuduilla asuvia yhteisöjä pääsemään taloudellisten palveluiden ja sosiaaliturvan piiriin. Ilman pankkitiliä tai virallisia asiakirjoja ihminen jää helposti kaiken ulkopuolelle, Shakiya sanoo.

Nepalin maaseudulla 80–85-vuotiaatkin voivat olla fyysisesti aktiivisia: he kantavat polttopuita, hoitavat eläimiä ja työskentelevät jyrkillä rinteillä. Kaupungeissa tilanne on toinen. Yhä useampi ikääntynyt päätyy vanhainkotiin, usein vastoin omaa toivettaan, kun lapset asuvat ulkomailla.

Hyvä vanhuus tarkoittaa Shakiyan mukaan ennen kaikkea turvaa ja rauhaa sekä mahdollisuutta elää arvokkaasti oman perheen kanssa.
-Yhteisvastuukeräyksen kautta voimme vahvistaa kestävää toimeentuloa, jotta perheet voisivat pysyä yhdessä. Kun koko perhe voi hyvin, myös ikääntyneet voivat elää turvallista ja arvokasta elämää, Shakiya sanoo.

Artikkeli Nepal Yhteisvastuu-keräyksen kohteena julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkkovaltuutettu Matti Kaarlenpojan vuonna 2019 tekemä aloite seurakuntien yhdistämisestä johti selvitystyöhön, jonka tuloksena syntyivät viime vuonna Anjalankosken, Elimäen ja Kouvolan seurakuntien aloitteet seurakuntajaon muuttamisesta.

SEURAKUNNAN nimestä äänestettiin täysistunnossa.Mikkelin hiippakunnan tuomiokapituli esitti uuden seurakunnan nimeksi Kymijoen seurakunta. Tätä nimeä on kannattanut myös Kouvolan seurakuntien enemmistö ja seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto. Edustaja Vuokko Vänskä teki kannatetun esityksen, että nimeksi tulee Kouvolan seurakunta, jota Kotimaisten kielten keskus oli suositellut lausunnossaan uuden seurakunnan nimeksi. Lausunnon mukaan seurakunnan nimen tärkein tehtävä on yksilöidä ja paikantaa kohteensa. Äänestyksessä Kouvolan seurakunta -nimeä kannatti kahdeksan ja Kymijoen seurakunta -nimeä kolme edustajaa. Yksi äänesti tyhjää.  

UUDEN seurakunnan kirkkoherraksi tuomiokapituli siirtää teologian tohtori, Kuusankosken kirkkoherra Kimmo Ylikankaan 1.1.2027 alkaen. Tuomiokapituli lakkautti kaikkien Kouvolan seurakuntien kirkkoherrojen virkamääräykset, ja muutti tehtävät kappalaisen viroiksi 1.1.2027 alkaen. Kaikilla Kouvolan seurakuntien kirkkoherroilla oli mahdollisuus ilmaista tuomiokapitulille kiinnostuksensa uuden seurakunnan kirkkoherran virkaa kohtaan.

TUOMIOKAPITULI nimesi järjestelytoimikunnan, joka päättää uudenseurakunnan toiminnan aloittamiseen liittyvistä asioista ja toimii siihen saakka, kunnes uudella seurakunnalla on kirkkovaltuusto ja kirkkoneuvosto. Jäsenet kirkkovaltuustoon valitaan marraskuun seurakuntavaaleissa. Puheenjohtaja Kimmo Ylikankaan lisäksi toimikuntaan kuuluu 14 jäsentä, jotka edustavat Kouvolan alueen viittä nykyistä seurakuntaa: Anjalankoskelta Tero Suutari, Merja Rasi ja Elina Lehtomäki, Elimäeltä Elina Nordenswan ja Ilpo Ruokonen, Kouvolasta Jutta Ojanen, Lilli Kailio, Arto Sahamies ja Antero Rossi, Kuusankoskelta Ritva Janhunen, Reino Grönlund ja Leena Inkilä sekä Valkealasta Antti Uljas ja Mikko Rasimus. Kullakin on henkilökohtainen varajäsen.

MITÄ muutos merkitsee seurakuntalaisille? Kimmo Ylikankaan mukaan muutos on hallinnollinen eli seurakunnallisessa toiminnassa ei huomaa näkyviä muutoksia.

– Paikallinen toiminta säilyy jokaisella alueella. Työntekijöiden erityisosaaminen voidaan kuitenkin hyödyntää laajemmin uudessa mallissa. Uudistus tehtiin, jotta seurakunnan toimintaedellytykset voidaan turvata Kouvolassa tulevaisuudessakin.

– Uusi seurakunta kutsuu ihmisiä Jumalan yhteyteen sekä rohkaisee välittämään toisista ihmisistä ja luomakunnasta. Perimmäisenä tavoitteena on se, että usko, toivo ja rakkaus tulisivat esille vielä voimakkaammin Kouvolassa, Ylikangas lisää.

Artikkeli Kouvolan seurakunnat yhdistyvät julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Nykyään ihmisillä ei ole välttämättä käteistä kotona, mutta heille annamme lapulla ohjeet, miten keräykseen voi lahjoittaa esimerkiksi puhelimella. Jotkut eivät halua osallistua, mutta monet lahjoittavat mielellään. Usein vähävaraiset saattavat lahjoittaa myötätunnosta enemmänkin. Ehkä kun on nähnyt hädän itsekin, haluaa auttaa niitä, joilla asiat ovat vielä huonommin, Tommolat kertovat.

He ovat kiertäneet Yhteisvastuukerääjinä kymmenisen vuotta.

– Aikoinaan ajattelin, että tällä tavoin olisi kiva käydä kävelyllä, tutustua naapureihin ja saada samalla hyvää aikaan. Olemme saaneetkin kutsuja tulla kylään ja naapurusto on tullut tutummaksi, Sirkku-Maria kertoo.

HE MUUTTIVAT Kuusankoskelle Markun lapsuudenkotiin vuonna 2009 Markun jäädessä eläkkeelle Myrskylän seurakunnan kirkkoherran virasta. Kesälahdelta löytyy pariskunnan toinen koti, jossa Sirkku-Maria on viettänyt lapsuutensa.

– Kun muutimme Kuusankoskelle, tuntui luontevalta olla mukana uudessa kotikirkossa, ja se on tullut rakkaaksi. Seurakunta on meille tärkeä, ja on ilo palvella ja olla mukana. Olen mukana Kuusankosken seurakuntaneuvostossa, lähetyksen vastuuryhmässä ja Kouvolan yhteisessä kirkkovaltuustossa sekä toimin kirkkoväärtinä, Sirkku-Maria luettelee.

Tommoloiden kotona kokoontuu myös usein Kuusankosken seurakunnan lähetyspiiri. Silloin heidän kotinsa täyttyy kahvin tuoksusta ja puheensorinasta. Sirkku-Maria loihtii pöytään aina jotain suolaista ja jotain makeaa. Lopuksi on arpajaiset. Kesäisin vietetään juhlat pihalla, ja silloin saattaa paikalle tulla parisen kymmentä osallistujaa.

LÄHETYSPIIRIN VETÄMINEN tuntui luontevalta eläkeharrastukselta, sillä muun muassa Kuusankoskella ja Elimäellä matemaattisten aineiden opettajana toiminut Sirkku-Maria oli aikoinaan kymmenisen vuotta vapaaehtoisena lähetyssihteerinä Myrskylän seurakunnassa. Lisäksi hän ollut lähetystyössä Afrikassa.

Namibiassa olin mukana perustamassa uutta koulua, joka on edelleen toiminnassa. Se oli 90-luvun alkua ja siellä näin, miten Kirkon Ulkomaanapu tekee hyvää. Saimme muun muassa koulubussin ja tietokoneen Yhteisvastuun varoilla, Sirkku-Maria muistelee.

Tommoloiden mielestä on hyvä asia, että Yhteisvastuun varoilla tuetaan tänä vuonna vanhustyötä, joka kohdistuu erityisesti kotona asuviin ikääntyneisiin.

– Ikäihmiset tarvitsevat apua. Heitä ei saa unohtaa. Heillä on vielä paljon annettavaa, ja he tarvitsevat seuraa ja virikkeitä. Kun olemme tehneet keräyskierrostamme, olemme välillä tavanneet ihmisiä, jotka ovat jumittuneet koteihinsa. Heille on ollut suuri ilo, kun joku tulee juttelemaan, Tommolat kertovat.

Yhteisvastuu lievittää ikäihmisten hätää

Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa heikoimmassa asemassa olevia syntyperään, uskontoon ja poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Apu kanavoidaan perille diakonia-, sosiaali- ja kehitysyhteistyön kumppanien kautta.

Vuonna 2026 Yhteisvastuu tukee jalkautuvaa ja kohtaavaa vanhustyötä, jossa vahvistetaan arjen turvaa ja osallisuutta erityisesti kotona asuvien ikääntyvien parissa. Puolet avusta kohdistetaan Kirkon Ulkomaanavun katastrofi- ja jälleenrakennustyöhön sekä koulutukseen maailman kriisikohteissa. Toinen puoli menee evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyöhön paikallisesti (30%) sekä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton VALLI ry:n koordinoimaan etsivään vanhustyöhön (20%).

Lahjoita MobilePayn kautta

Seurakunnan omista keräystuotoista 30 % jää valitsemasi seurakunnan diakonian eli auttamistyön käyttöön. MobilePay numerot seurakunnittain: 

Anjalankoski: 75723
Elimäki: 10967 
Kouvola: 96735
Kuusankoski ja Jaala: 41976
Valkeala: 82203

Lahjoita tilisiirrolla

Perinteinen pankkilahjoitusmahdollisuus toimii myös edelleen. Voit lahjoittaa käyttämällä alla olevia tilinumeroita. Muista laittaa maksuun oman seurakuntasi viitenumero.

Tilinumerot
Aktia FI82 4055 0010 4148 41
Nordea FI16 2089 1800 0067 75
Pohjola pankki FI14 5000 0120 2326 28

Viitenumerot
Anjalankoski: 304010
Elimäki: 304036
Kouvola: 304230
Kuusankoski ja Jaala: 304243
Valkeala: 304641

(Kirkkopalvelut ry:n keräyslupa RA/2020/639 voimassa toistaiseksi.)

Artikkeli ”Ilo palvella ja olla mukana” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ihmemessun nimi viittaa ihmisen, elämän ja Jumalan ihmeellisyyteen.
– Ja pilke silmäkulmassa siihen, ettei kyse ole tavallisesta messusta. ”Ihan ihme messu” on jutusteleva, tyyliltään epämuodollinen, vapaaehtoisten suunnittelema ja tekemä, musiikissa bändi ja lavalla värivalot, Saara-Maria Jurva kuvaa.

– Nuoret aikuiset sekä suunnittelevat että ovat mukana toteuttamassa messua. Tekijöitä eri tehtäviin on ollut helppo löytää. Nuoret esimerkiksi toivottavat tulijat tervetulleiksi ovella, toimivat juontajina, ovat mukana bändissä, toteuttavat esirukousosion ja keräävät kolehtia, Jurva luettelee.

– Vaikka nuoret aikuiset ovat yksi kohderyhmä, niin messu on tarkoitettu ihan kaikenikäisille.

Jurvan työparina messussa toimii oppilaitospastori Marja Juntunen.

SEURAAVAT Ihmemessut ovat 21.4. ja 19.5. klo 17 Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-salissa. Maksuton päivällinen syödään yhdessä klo 16.

Messu alkaa kauniilla värivaloilla valaistussa salissa laululla ja lasten siunaamisella omaan ohjelmatuokioonsa. Lapsille on järjestetty omaa ohjelmaa ohjaajien johdolla messun ehtoollisosioon saakka. Seurakuntalaisen puheenvuoron aiheena on pyhän teema. Juontajat myös haastattelevat puheenvuoron pitäjää. Rukousjakson aikana voi jättää oman rukousaiheensa, joiden puolesta rukoillaan yhdessä. Messun laulut ovat tyyliltään ripariveisuja ja ylistyslauluja. Illan lopuksi voi vielä jäädä teekupposen ääreen jutustelemaan ja jakamaan ajatuksia messusta.

Artikkeli Ihmemessu tehdään yhdessä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Viimeksi seurakunnat tarkastettiin 2014. Piispantarkastukset ovat hieman pelottavasta nimestään huolimatta yhteisten asioiden tarkastelua, jossa painopiste on tulevaisuudessa. Lähtökohtana on seurakunnan elämän ja toiminnan tukeminen ja kehittäminen.

Piispan havaintojen mukaan seurakuntaelämä on Kouvolassa monin tavoin aktiivista ja vireää. Työntekijät ja vapaaehtoiset vastuunkantajat tekevät hyvää työtä. Johtopäätöksenä todetaan, että seurakunnat ovat alueeltaan, jäsenistöltään sekä toiminnaltaan erilaisia ja tämä on vahvuus, jota kannattaa arvostaa ja jonka varaan rakentaa myös tulevaisuudessa.

Iso havainto oli myös seurakuntien työn luontevan sijan näkyminen paikkakunnan asukkaiden elämässä. Kehittämiskohteeksi piispa nimesi aktiivisen luottamukseen perustuvan yhteistyön edelleen syventämisen erityisesti kaupungin, mutta myös muiden aleen toimijoiden kanssa. Ihmisten ja ikäluokkien, joiden kohtaamiseen seurakuntien siteet ovat ohuimmat, tulisi ohjata nykyistä enemmän voimavaroja. Tarkastuksen erityiskohteista keskeisimmäksi nousi jo monessa suhteessa seurakunnissa hyvällä mallilla oleva vapaaehtoistoiminta.

Seurakuntaelämän yhteisessä tarkastelussa pysähdyttiin jäsenkehityksen merkitykseen seurakuntien tulevaisuuden kannalta. Jäsenmäärä on valtakunnan tasoon nähden rohkaiseva. Seitsemän kymmenestä Kouvolan kunnan asukkaasta kuuluu seurakuntiimme.

Huolta aiheutti kastettujen vähenevä osuus syntyneistä sekä ylipäätään syntyvien ikäluokkien pieneneminen kaupungissamme valtakunnalliseen tasoon nähden koholla olevan kuolleisuuden ja muuttoliikkeen rinnalla. Lääkkeenä piispa määräsi toimenpiteitä jäsenlähtöisyyden vahvistamiseen.

Yhteenvetona piispa näkee Kouvolan seurakunnissa paljon mahdollisuuksia ja kehittämispotentiaalia. Jäsenmäärän lasku ja sen vaikutus toimintaedellytyksiin ja sitä kautta talouteen ovat suuria tulevaisuuden haasteita. Muutoksenkohtaamiskyvyn parantamiseksi on herännyt tarve arvioida myös mikä on tulevaisuudessa tarkoituksenmukaisin seurakuntarakenne. Tätä pohtiessa on tärkeä saavuttaa vahva yksimielisyys ja luottamus tuleviin ratkaisuihin. Seurakuntalaisten suuri sitoutuminen ja aktiivinen vapaaehtoistoiminta lisäävät mahdollisuuksia seurakunnan tehtävän tasapuoliseen ja laadukkaaseen toteutumiseen Kouvolassamme myös tulevaisuudessa.

Artikkeli Hyvällä mallilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.