Hämeenlinnan Jalkapalloseuran hyökkääjä, Juuso Huhtakangas, 31, on harrastanut jalkapalloa ”pennusta lähtien”. Juusolla on kolme kummilasta, joista yksi on kahdeksanvuotias Anselmi Mäki-Uuro.

”Kohta yhdeksän, mä olen kolmannella luokalla”, huomauttaa Anselmi.

Kummiuden peruselementti Juusolle on yhdessäolo kummilasten kanssa. Juuri tällä hetkellä siihen käytettävä aika on rajallista, sillä päivätyön jälkeen miehellä on treenit tai peli harva se ilta. Kummius on kuitenkin elämänikäinen tehtävä, ja varsinkin useamman lapsen kummina yhteydenpidossa kuhunkin heistä voi olla tiiviimpiä ja harvempia kausia. Kiitos, että olet olemassa! on kummisuhteen tärkeä toivotus.

”Hauskanpito ja ehkäpä elämänvinkkien antaminen kummilasten kasvaessa kuuluvat myös kummisuhteeseen”, Juuso toteaa.

”Anselmin kanssa touhuamme jos jonkinnäköistä painista peleihin. Usein tavataan ihan heillä kotona, samalla tulee tavattua myös muita perheenjäseniä.”

Yhteinen rituaali

Äiti Alina Mäki-Uuro on HJS:ssa töissä seurasihteerinä. Hän kertoo Anselmin kokeilleen jalkapalloa pienempänä naperofutiksessa, mutta silloin se ei vielä kolahtanut. Kun innostus virisi koulun liikuntatunneilla, hän ilmoitti pojan kesäfutareihin. Äidin periaate on, että harrastukseen myös sitoudutaan.

”Mä alan olemaan maalissa, vaikka en oo vielä kauheen hyvä ilmareissa, Anselmi suunnittelee.”

Kummisedän peleissä käydään luonnollisesti kannustamassa kotijoukkuetta. Miltä Anselmista tuntuu katsella kummisetää kentällä?

”On se ainakin tehnyt joka pelissä maaleja!”

Unelmapäivä kummisedän kanssa sisältäisi huvipuistossa huvittelua tai elokuvissa ja uimahallissa käymisen.

”Mäkissä voisi käydä syömässä, Anselmi kuiskaa ja katsoo sivusilmällä äitiä.”

Anselmin omaan elämään kuuluu koulun sekä läksyjen – jotka ovat vilkkaan ikiliikkujan mielestä ”maailman ärsyttävin asia koko maan päällä” – lisäksi futisharkkoja, tietokonepelien pelaamista ja kotieläinten hoitamista.

”Meillä on yksi kissanpentu, kaksi kissaa, koira ja kanoja. Yksi niistä kanoista on kukko.”

Juusolla ja Anselmilla on myös oma rituaali:

”Mä varastan sen lippiksen ja Juuso yrittää kaapata sen takaisin. Sitten me painitaan”, Anselmi kertoo nauravin silmin.

———————————————-

Hämeenlinna-Vanajan seurakunta kutsuu kaikkia kummeja kummilapsineen viettämään kummipäivää jalkapallo-otteluun lauantaina 21. syyskuuta. Molemmat pääsevät peliin ilmaiseksi. Seurakunnan popup-teltassa on jaossa pieniä yllätyksiä.

Kaurialan kentällä kohtaavat Hämeenlinnan Jalkapalloseura HJS ja Nokian Palloseura NoPS. HJS varmisti viime viikolla nousunsa valtakunnalliseen kakkossarjaan ja johtaa kolmossarjaa ilman yhtään häviötä.

Artikkeli Kiitos, että olet! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

”Näkökulman vaihdos oli tarpeen. Yht´äkkiä kotiin on ilmestynyt kummallinen otus: teini. Arjessa tulee eteen uusia yllättäviä juttuja, joihin pitäisi pystyä reagoimaan jotenkin älykkäästi”, nauraa 11-, 13- ja 15-vuotiaiden nuorten äiti Laura Lehtinen.

Arjessa tulee eteen uusia yllättäviä juttuja, joihin pitäisi pystyä reagoimaan jotenkin älykkäästi.

Pienten lasten kanssa vertaistukea tulee luonnostaan helpommin, ja monessa yhteydessä. Päiväkodissa ja alakoulussa luodaan vanhempien väliset kontaktit ja lasten kaverikyläilyt hoituvat vanhempien välityksellä. Monet ovat huomanneet, että lasten kasvaessa foorumeita ei samalla tavalla enää olekaan.

”Nuorten asioista ei puhuta vanhempien kesken. Jos ei omissa ystävissä ole teinien vanhempia, ei tule juteltua välttämättä kenenkään kanssa. Yläkoulussa luokkaryhmät menevät sekaisin. Vanhemmat etääntyvät sekä nuoren koulumaailmasta että kaveripiiristä”, Laura kuvailee.

Rennosti murrosikäisen kanssa

Kamalat äidit -ryhmän kokoontumisissa kuullaan luentoja ja alustuksia nuorten elämään ja kasvuun liittyvistä asioista. Parasta kaikesta osallistujien mielestä on kuitenkin keskustelu ja kokemusten vaihto samassa elämäntilanteessa olevien kanssa. Keskustelut ovat luottamuksellisia. Jokainen itse saa ratkaista minkä verran haluaa toisten kanssa jakaa.

”Tullessa jännitti, mutta ryhmä on ollut kiva ja tunnelma avoin. Jakaminen auttaa huomaamaan, että muilla on ihan samanlaisia kysymyksiä ja ajatuksia. Yhteinen huumori vapauttaa!”

”Olen saanut ryhmästä sekä itsetuntemusta että ymmärrystä omia teinejä kohtaan. Mun teini on ihan ok, ehkä mäkin olen ihan ok!”

Mun teini on ihan ok, ehkä mäkin olen ihan ok!

Laura kertoo lastensa huomanneen, että ”äiti on vähän rentoutunut”.

”Olemme käyneet ryhmässä käsiteltyjä teemoja läpi myös perheen kanssa. Joissain kohdin olen huomannut olevani aika tiukka, ja olen saanut rohkeutta löysyttää otetta.”

Ryhmässä saa tietoa eri asiantuntija- ja auttajatahoista: mistä hakisi apua, jos sitä joskus tarvitsee.

”Moni vanhempi käy asioita arvostelemisen pelossa läpi vain omassa mielessään, mutta oikeasti kenelle tahansa nuorelle voi tulla eteen mitä vaan”, Laura tuumii.

Moni vanhempi käy asioita arvostelemisen pelossa läpi vain omassa mielessään.

Tietokoneaika, sosiaalinen media, kaveriasiat, päihteet, seurustelu, pukeutuminen, rahan käyttö, syöminen, luettelee Laura ryhmän käsittelemiä teemoja.

”Luennot ovat olleet hyviä, ne ovat tulleet suoraan tarpeeseen. Ajoitus on ollut suorastaan maaginen. Myös poissaolokertojen aiheet ovat tulleet elämässä suoraan kohti, ja olenkin huomannut ajattelevani, että voi kun olisin päässyt mukaan.”

Pysähdy, kun nuorella on asiaa

Laura toteaa, että vertaisryhmä on ollut tärkeä apu asioiden äärelle pysähtymisessä. Hän myös uskoo, että ryhmän anti tuo vielä paljon enemmän, kuin juuri nyt osaa edes ajatella.

”Harvoin sitä istuu paikallaan ja miettii teiniensä elämää. Esimerkiksi sitä, miten puhuisin lapselleni seksuaalisuudesta. Asiat jomottavat kyllä takaraivossa, mutta ne tulevat näkyviksi vasta, kun niihin paneutuu ja niistä puhuu.”

Harvoin sitä istuu paikallaan ja miettii teiniensä elämää.

Lasten kasvaminen eroon vanhemmistaan omiksi yksilöikseen murrosiässä on myrskyisä ja herkkä ihmisyyden vaihe.

”Niitä pitää pieninä, mutta ne yllättävät osaamalla vaikka mitä, tietämällä monista asioista enemmän kuin vanhempansa, ja esimerkiksi ymmärtämällä monisävyistä huumoria. Ovatkin jo aika isoja.”

Hellyys loistaa Lauran silmissä.

Kuvassa: Laura Lehtinen on kaapannut halaukseen 13-vuotiaan tyttärensä Lindan.

Murrosikäisten lasten äitien uusi Kamalat äidit® -vertaisryhmä käynnistyy Hämeenlinnassa tammikuussa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan perheasiain neuvottelukeskuksen ja Hämeenlinnan kaupungin varhaisen tuen perhetyön yhteistyönä. Ryhmänohjaajat Outi Elovaara ja Kirsi Joronen ovat sekä perhetyön ammattilaisia että murrosikäisten äitejä. Lisätietoja: outi.elovaara@evl.fi, p. 040 804 9342 (voit jättää soittopyynnön) ja kirsi.joronen@hameenlinna.fi, p. 040 547 4701 tai kamalataidit@ywca.fi.

Kamalataidit.fi

Artikkeli Elämää teinin kanssa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.