Parisuhteessa voi olla vuorovaikutusongelmia, mikä voi ilmetä riitelynä, mykkäkouluna tai yhteyden katoamisena. Usein tapaamisten aiheina ovat myös elämänvaiheisiin liittyvät kriisit tai psykososiaaliset vaikeudet. Elämänvaiheisiin liittyvät kriisit tarkoittavat esimerkiksi lapsen syntymää, lapsettomuutta, tyhjää pesää tai eläkkeelle siirtymistä.

Kaiken perustana on läheiseen ihmissuhteeseen liittyvät tarpeet – tulenhan nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi? Kouvolan perheneuvonnan työntekijät muistuttavat, että asioista kannattaa aina puhua. Jos jokin asia alkaa vaivata, se kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi puolison kanssa. Tärkeää on pyrkiä puhumaan rauhallisessa mielentilassa, eikä riidan keskellä. Jos tunteet kuumenevat keskustelun aikana, on hyvä ottaa pieni erätauko, vetää henkeä, ja palata asiaan sitten, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Keskustelulla on voima avata parisuhteen lukkoja, sillä se lisää ymmärrystä itseä ja toista kohtaan. Tärkeää on muistaa myös suhtautua kriittisesti omaan ajatteluun, sillä moni riita saa alkunsa virheellisistä tulkinnoista.

PERHENEUVONNASSA nähdään positiivisena muutoksena se, että nuoret hakevat apua herkemmin kuin aiemmat sukupolvet. Nuorilla on taitoa ja halua puhua tunteista. Vanhemmat panostavat lapsiin ja vanhemmuuteen paljon, ja tuoreet isät ovat aiempaa aktiivisempia.

Huolestuttavana suuntana nähdään monien palveluiden heikentyminen, mikä heijastuu myös perheneuvonnan työhön, sillä perheneuvonta on osa paikallista auttamisverkostoa. Perheneuvonnassa on myös huomattu, kuinka maailmalta kantautuvat sotauutisoinnit luovat ulkoista turvattomuutta. Myös huoli työpaikoista ja taloudesta on kasvanut.

KOUVOLAN perheneuvonnassa työskentelee kolme perheneuvojaa ja erityistyöalojen päällikkö Mia Räty, joka tekee myös asiakastyötä.

– Työmme ydin on kunnioittava ja arvostava kohtaaminen sekä ihmisistä välittäminen. Katsomme avarasti suhteiden ja seksuaalisuuden monimuotoisuutta. Arvostamme ihmisten rohkeutta tulla puhumaan ulkopuoliselle omista, hyvin henkilökohtaisista asioista. Me perheneuvonnan työntekijät olemme ylpeitä kirkosta, joka tarjoaa tällaisen ilmaisen ja laadukkaan palvelun, jonka kautta seurakunta tulee lähelle ihmisten arkea.

Juhlaluento Maria-salissa

Miksi rakkaus kompastuu pikkujuttuihin? Miten parisuhteessa säilytetään hyvä tunneyhteys? Tule Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-saliin tiistaina 14.4. klo 18-19.45 kuuntelemaan juhlaluentoa aiheesta ”Rakkauden logiikka – miksi rakkaus kompastuu pikkujuttuihin ja miten päästä yhteyteen”. Luennoitsijana on psykologi, tunnekeskeinen paripsykoterapeutti ja tietokirjailija Eira Eklund-Mikola. Kouvolan perheneuvonnan 50-vuotisjuhlakahvit ovat tarjolla sadalle ensimmäiselle klo 17-18.

Artikkeli Perheneuvonnasta avaimia parisuhteen lukkoihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jumala on itsensä lahjoittava rakkaus, Rakkaus Itse. Jumala, joka ei tarvitse mitään, rakastaa meidät ihmiset olemassa oleviksi. Olemme hänelle täysin tarpeettomia olentoja, hän luo meidät voidakseen rakastaa meitä. Me synnymme Jumalan rakkaudesta.

Kreikan sanalla agape kuvataan Raamatussa rakkautta, joka on pyyteetöntä, uhrautuvaa ja täydellistä. Agape ei kysy, mitä hyvää saan, vaan mitä hyvää voin lahjoittaa. Rakkaus ei ole substantiivi, pelkkä tunnetila, vaan rakkaus on verbi, teonsana. Aktiivinen valinta ja sitoutuminen toiseen, joka ilmenee tekoina.

Laulujen laulu kertoo rakkaudesta

”Paina minut sinetiksi sydäntäsi vasten, pane sinetiksi ranteesi nauhaan. Rakkaus on väkevä kuin kuolema, kiivas ja kyltymätön kuin tuonela. Sen hehku on tulen hehkua, sen liekki on Herran liekki.” (Laul. l. 8:6)

Rakkaus on väkevä, se hehkuu ja palaa tulta. Kristillinen avioliitto asetettiin jo luomiskertomuksessa. Jumala loi miehen ja naisen ja tarkoitti heidät kumppaneiksi toisilleen. Täydentämään toisiaan. ”Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi.” (1. Moos. 2:24) Näillä samoilla sanoilla Jeesus vahvistaa avioliiton Uudessa testamentissa.

Apostoli Paavali sanoitti rakkautta tavalla, joka on jäänyt elämään, ja jonka usein hääjuhlassa kuulemme: ”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa. Kaiken se kestää, kaikessa uskoo, kaikessa toivoo, kaiken se kärsii. Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”  (1. Kor. 13)

Saarnaaja pohtii: ”Ja jos kaksi makaa yhdessä, on molemmilla lämmin, mutta kuinka yksinäisellä voisi olla lämmin? Yksinäisen kimppuun on helppo käydä, mutta kaksi pitää puolensa, eikä kolmisäikeinen lanka katkea helposti.” (Saar. 4:11–12)

Kun avioliitto solmitaan Jumalan kasvojen edessä, Jumala sitoutuu kolmanneksi säikeeksi. Avioliitto ei ole pelkästään puolisoiden rakkauden ja tahtomisen varassa, vaan mukana on Jumala, jolta saa pyytää apua kaikissa elämän ja avioliiton tilanteissa. Hän on vain rukouksen päässä. Sitoutuneena kulkemaan avioparin kanssa, heitä siunaten ja varjellen.

Jumalan lahjarakkaus

Me tunnemme rakkauden kaksoiskäskyn: ”Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”  Tämä rakkauden vaatimus ei koske vain rakkaita lähimmäisiä, vaan Jeesus opettaa: ”Mutta minä sanon teille: rakastakaa vihamiehiänne ja rukoilkaa vainoojienne puolesta, jotta olisitte taivaallisen Isänne lapsia.” (Matt. 5:44–45)

Jumalallinen lahjarakkaus saa ihmisen kykeneväksi rakastamaan sellaista, mikä ei luonnostaan ole rakastettavaa: vihollisia ja pahantekijöitä, ynseitä sulkeutujia ja ylimielisiä ihmisiä, sellaisia, jotka eivät normaalisti herätä meissä ihmisissä rakkautta.

Kirjeessä heprealaisille sanotaan: ”Pitäkäämme huolta toinen toisestamme ja kannustakaamme toisiamme rakkauteen ja hyviin tekoihin.” Tähän meidät on kutsuttu. Jumalan rakkaus tähtää siihen, että me rakastaisimme toisiamme.

Jeesus sanoo jäähyväispuheessaan opetuslapsilleen, että jos tämä ihmeellinen Jumalan rakkaus saisi tulla täydelliseksi meissä niin, että rakastaisimme Jumalaa yli kaiken ja sen kautta toisiamme, silloin maailma uskoisi.

Rakkaus ruokkii rakkautta. Kun sydän saa aavistaa Jumalan rakkauden suuruuden, kun se saa tuntea täydellisen anteeksiannon voiman, silloin rakkaus karkottaa pelon ja peittää kaiken alleen. Rakkaus ei koskaan katoa.

Kirjoittaja on Elimäen seurakunnan kappalainen Maarit Kenttälä.

5x Rakkaus Raamatussa

”Me rakastamme, koska Jumala on ensin rakastanut meitä.”
(Joh. 4:19)

”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”
(Joh. 3:16)

”Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa. Näin rakkaus toteuttaa koko lain.”
(Room. 13:10)

”Tulkoon laupeus, rauha ja rakkaus yhä runsaampana osaksenne.”
(Juud. 1:2)

”Mutta kaiken kruunuksi tulkoon rakkaus, sillä se tekee kaiken täydelliseksi.”
(Kol. 3:4)

Artikkeli Mitä rakkaus on? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kriittinen mieli pakottaa kysymään: Onko se totta? Ovatko tyhjä hauta ja ylösnousemus vain hurskaan mielikuvituksen tuotetta? Onko puhe ylösnousemuksesta pelkkää huuhaata? Erilaisia vaihtoehtoisia selityksiä ylösnousemisuskon syntymiselle on esitetty.

Erään selityksen mukaan Jeesuksen oppilaat olisivat varastaneet Jeesuksen ruumiin haudasta ja alkaneet sen jälkeen väittää hänen nousseen kuolleista. Tällöin kyse olisi ollut oppilaiden tietoisesta petoksesta. Selitys ei kuitenkaan ole uskottava. Historiasta tiedämme, että Jeesuksen oppilaat olivat valmiit kuolemaan uskonsa vuoksi ja moni heistä menettikin henkensä. Ei ole mielekästä olettaa, että oppilaat olisivat olleet valmiita kuolemaan, jos tiesivät kaiken olevan valetta.

Kuka olisi valmis kuolemaan valheen vuoksi?

Toisen selityksen mukaan Jeesuksen ruumis jäi hautaansa, mutta hänen opetuksensa jäivät elämään. Tällöin ylösnousemus ymmärretään jonkinlaiseksi hengelliseksi, ei fyysiseksi tapahtumaksi. Tämän selityksen ongelma on, että juutalainen käsitys ylösnousemuksesta on hyvin konkreettinen: ylösnousemus ei tarkoittanut kuolemanjälkeistä elämää jonkinlaisessa aineettomassa muodossa tai sielun kuolemattomuutta. Se tarkoitti kuoleman kumoutumista, palautumista jonkinlaiseen ruumiilliseen olotilaan. Jos Jeesuksen ruumis olisi jäänyt hautaan, niin kukaan juutalainen ei olisi ottanut oppilaiden sanomaa vakavasti. Kuitenkin sanoma levisi aluksi juuri juutalaisten keskuudessa Jerusalemissa, jossa Jeesuksen kuolema ja hautaaminen olivat tapahtuneet.

Voiko ristiltä selvitä hengissä?

On myös ehdotettu, että Jeesus ei kuollutkaan ristiinnaulitsemiseen vaan virkosi ja kömpi itse ulos haudastaan. Tämäkään selitys ei ole kovin uskottava. Mahdollisuus selvitä hengissä ristiinnaulitsemisesta ja sitä edeltäneestä kidutuksesta oli olematon. Lisäksi roomalaiset varmistivat ristiinnaulittujen kuoleman ennen kuin ruumiit otettiin alas ristiltä. (Joh.19.34)

Jeesus ilmestyi 500 todistajalle

Moderni selitys on, että ylösnousemusilmestykset olivat hallusinaatioita. Selityksen mukaan oppilaat näkivät harhoja ja vain luulivat kohdanneensa Jeesuksen elävänä. Hallusinaatioselityksessä on kuitenkin lukuisia ongelmia.  Ensinnäkin Jeesus ilmestyi oppilailleen useasti neljänkymmenen päivän ajan (Apt.1:1–15). Toiseksi ilmestykset eivät koskettaneet vain Jeesuksen lähimpiä seuraajia, vaan Paavalin mukaan Jeesus ilmestyi yli viidellesadalle todistajalle (1.Kor.15:6). Ei ole uskottavaa, että näin moni ihminen olisi nähnyt samoja harhoja.

Kolmanneksi ylösnousseen kohtaamisissa ei ollut kyse vain näyistä, vaan kohtaamiset olivat luonteeltaan ruumiillisia ja fyysisiä. Oppilaat puhuivat Jeesuksen kanssa, koskettivat häntä ja söivät hänen kanssaan. Neljänneksi harhat ja näyt eivät selitä Jeesuksen veljien kääntymystä. Jeesuksen eläessä veljet eivät olleet uskoneet häneen vaan luulivat hänen olleen päästään vialla (Mark.3:21, Joh.7:3–5). Ylösnousemuksen jälkeen he liittyivät oppilaiden joukkoon (Apt.1:14). Myöhemmin Jaakobista tuli Jerusalemin varhaisen seurakunnan johtaja.

Vainoojasta seuraajaksi

Viides ongelma on Paavalin kääntymys. Paavali oli alkujaan juutalainen lainoppinut ja fariseus, joka oli halunnut tuhota seurakunnan, mutta kääntyi itse Jeesuksen seuraajaksi kohdattuaan tämän ylösnousseena. Paavali muuttui vainoojasta seuraajaksi. Näin täydellinen muutos oli mahdollista vain, jos hän todella oli kohdannut Jeesuksen elävänä.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kaikkein todennäköisin, uskottavin ja näin ollen paras selitys kaikelle on se, minkä Raamattu meille välittää: Jeesus nousi kuolleista ja hänen oppilaansa kohtasivat hänet elävänä. Tämä antoi heille varmuuden ja rohkeuden lähteä viemään sanomaa eteenpäin.

Kirjoittaja on Anjalankosken 
seurakunnan kappalainen.
Kirjoitus liittyy Jeesus epäiltynä 
-opetussarjaan, joka on katsottavissa Anjalankosken seurakunnan 
Facebook-sivun Reels-osiosta.

Artikkeli Onko Jeesuksen ylösnousemus pelkkää huuhaata? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.