Kouvolan seurakuntayhtymän hautaus- ja puistopalveluissa ylipuutarhurina työskentelevä Janne Saarinen kertoo, että aloittaessaan työt Kuusankoskella 30 vuotta sitten tuhkahautauksia oli noin viisi prosenttia kaikista hautauksista. Nyt vastaava luku on lähes 80 prosenttia.

Kouvolassa maan poveen laskettiin 262 vainajaa arkussa viime vuoden aikana, ja tuhkahautauksia oli 790, joista hautausmaiden muistolehtoihin haudattiin 219 vainajaa. Muistolehdossa on yhteismuistomerkki, johon kiinnitetään muistolehdosta viimeisen lepopaikkansa saaneiden vainajien nimilaatat.

Kouvolan hautausmailta löytyy myös muualle haudattujen muistelupaikkoja, sankarihautausmaita, karjalaisten muistomerkkejä, vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkkejä sekä tyhjän sylin muistopaikka heille, jotka ovat menettäneet lapsensa tai eivät ole koskaan saaneet lasta.

HAUTAUSPERINTEET ovat muuttuneet vuosien varrella. Aiemmin hautajaiset ovat olleet keskimäärin suurempia, saattoväkeä on ollut enemmän ja hautakumpareet on vuorattu runsailla kukkalaitteilla. Nyt saattoväki on vähentynyt ja kukkien kanssa ollaan maltillisempia.

Saarinen kertoo, että siunaustilaisuudessa voi esimerkiksi olla hiekka-astia, johon saattovieraat voivat käydä laittamassa kynttilän palamaan. Eräissä hautajaisissa saattoväki kirjoitti viimeiset muistosanat vainajalle vaalean arkun kanteen.

– Nykyään on usein myös niin, että lähiomaiset hankkivat siunaustilaisuuteen ison maljakon ruusuja, ja jokainen hautajaisvieras vie siitä yhden ruusun haudalle ja lukee värssyn. Saattoväen ei silloin tarvitse erikseen hankkia kukkalaitteita.

Kukkalaitteiden vaihtaminen yksittäisiin kukkiin on monelle ekologinen tai taloudellinen valinta.

LÄHEISEN KUOLEMA tuo mukanaan paljon kuluja. Hautajaisten järjestämisessä kustannuksia syntyy esimerkiksi vainajan kuljettamisesta, arkun tai/ja uurnan hankinnasta, hautakivestä, hautapaikasta sekä muistotilaisuuden tilavuokrasta ja tarjoiluista. Hautajaisten hintalappu nousee helposti tuhansiin euroihin.

Tilannetta ei helpota se, että viime vuonna seurakuntien hautaustoimen hintoja oli korotettava. Korotuksen taustalla on kirkon lakisääteinen tehtävä ylläpitää hautausmaita ja huolehtia hautaustoimen palveluista. Näiden tehtävien hoitamista varten valtio on maksanut valtionavustusta, josta valtio päätyi viime vuoden budjetista leikkaamaan 19,6 miljoonaa euroa. Seurakunnat eivät myöskään voi käyttää kirkollisverovaroja hautaustoimen kustannuksiin, sillä kirkkolaki sallii verotulojen käyttämisen vain varsinaisiin seurakunnallisiin tehtäviin, ei valtion lailla velvoittamiin tehtäviin.

Artikkeli Hautajaisperinteet ovat muuttuneet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kouvolan seurakuntayhtymän Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja Heidi Kääriäinen kertoo, että soittajien kanssa keskustellaan esimerkiksi ihmissuhteiden kiemuroista, yksinäisyydestä, erilaisista elämäntilanteista ja terveydentilaan liittyvistä asioista.

Myös sotaan ja turvallisuusuhkiin liittyvät asiat, kuten droonit ovat herättäneet soittajissa huolta. Sote-palveluiden tilanteesta käydään myös keskusteluja, kun avuntarve ei täyty ja asiat jäävät roikkumaan. Palvelevassa puhelimessa on kuultu paljon huolta myös hallituksen säästötoimenpiteistä, jotka yhdistettynä yleiseen hintojen nousuun lisäävät taloudellista turvattomuutta ja ahdinkoa.

– Päivystäjät kuulevat usein myös kiitosta palvelun olemassaolosta. Kuuntelijaa ja ymmärtävää ihmistä tarvitaan. Emme voi muuttaa kaikkea, sillä suuri osa asioista on yksilön vaikutuspiirin ulottumattomissa, mutta aina voi tehdä jotain. Rinnalla kulkeva lähimmäinen on merkittävä asia ihan jokaiselle, mutta erityisesti huolissa elävälle, Kääriäinen muistuttaa.

VAPAAEHTOINEN päivystäjä tekee noin kerran kuukaudessa kolmetuntisen päivystysvuoron. Kaikki päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia ja heidät on koulutettu tehtäväänsä.

Uusia päivystäjiä kaivataan kuitenkin lisää. Seuraava maksuton kurssi alkaa Kouvolan keskustassa torstaina 24.9. klo 17. Kurssikertoja on kaikkiaan kahdeksan.

– Kurssilla opetellaan auttavan keskustelun taitoja. Vapaaehtoisen tehtävä on pääasiassa kuunnella, mutta tärkeää on myös osata kuljettaa keskustelua eteenpäin ja luoda toivoa tilanteeseen. Usein on tärkeää auttaa soittajaa löytämään voimavarojaantilanteensa helpottamiseksi. Palvelevassa puhelimessa on tilaa myös soittajan hengellisille kysymyksille ja esimerkiksi esirukouspyynnöille, Kääriäinen kertoo.

Hänen mukaansa vapaaehtoisena päivystäjänä toimiminen sopii tavallisille ihmisille, joilla on aikaa osallistua toimintaan. Iltavirkkuna olosta on myös hyötyä, sillä päivystysvuorot ovat klo 18-24 välillä. Päivystäjän tehtävä on itsenäinen, ja päivystää voi joko seurakunnan tiloissa tai kotona. Tukea tehtävän hoitamiseen saa toiminnanohjaajalta ja muilta päivystäjiltä. Lisäksi päivystäjillä on työnohjausta ja yhteisiä tilaisuuksia muutaman kerran vuodessa.

– Oman elämän asiat on hyvä olla riittävässä tasapainossa, jotta jaksaa asettua kuuntelijan rooliin. Moni päivystäjä on sanonut, että tämän tehtävän ja kurssin myötä on saanut myös henkilökohtaiseen elämään taitoja ja hyötyä muutoinkin, Kääriäinen vinkkaa.

Palvelevan puhelimen uusien päivystäjien kurssi alkaa to 24.9. Kouvolan keskustassa. Maksuton. Kurssikertoja on kahdeksan. Lisätiedot: heidi.kaariainen@evl.fi, 040 7140 557.

Kirkon keskusteluapu auttaa silloin, kun on tarve henkiselle tai hengelliselle tuelle. Valtakunnalliseen Kirkon keskusteluapuun kuuluvat Palveleva nettikirje, Palveleva chat ja Palveleva puhelin.

Palveleva puhelin 0400 221 180
joka päivä klo 18-24

Palveleva nettikirje ja Palveleva chat:
evl.fi/apua-ja-tukea/kirkon-keskusteluapu

Artikkeli Palveleva puhelin kuuntelee ja auttaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Pienikin lahjoitus voi olla alku suurelle kesämuistolle. Lahjoita haluamasi summa Mobilepaylla numeroon 44977 tai lahjoita osoitteessa kotimaanapu.fi. Keräysaika päättyy 30. huhtikuuta.

Hae perheellesi kesäiloa

Kouvolassa asuvat vähävaraiset lapsiperheet voivat anoa vapaalippuja Kouvolan seurakuntayhtymän nettisivuilla 15.4.-17.5. Seurakuntien diakoniatyötekijöiden tiimi käsittelee hakemukset luottamuksellisesti hakuajan päätyttyä. Päätökset ilmoitetaan kaikille hakijoille toukokuun loppuun mennessä. Mikäli keräystuotolla ei saada kaikille kriteerit täyttäville perheille vapaalippuja, lippujen saajat arvotaan.

Keräyslupa Kirkkopalvelut ry RA/2020/639

Artikkeli Kesäiloa 2026 -keräys vähävaraisille lapsiperheille Kouvolassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Parisuhteessa voi olla vuorovaikutusongelmia, mikä voi ilmetä riitelynä, mykkäkouluna tai yhteyden katoamisena. Usein tapaamisten aiheina ovat myös elämänvaiheisiin liittyvät kriisit tai psykososiaaliset vaikeudet. Elämänvaiheisiin liittyvät kriisit tarkoittavat esimerkiksi lapsen syntymää, lapsettomuutta, tyhjää pesää tai eläkkeelle siirtymistä.

Kaiken perustana on läheiseen ihmissuhteeseen liittyvät tarpeet – tulenhan nähdyksi, kuulluksi, hyväksytyksi ja rakastetuksi? Kouvolan perheneuvonnan työntekijät muistuttavat, että asioista kannattaa aina puhua. Jos jokin asia alkaa vaivata, se kannattaa rohkeasti ottaa puheeksi puolison kanssa. Tärkeää on pyrkiä puhumaan rauhallisessa mielentilassa, eikä riidan keskellä. Jos tunteet kuumenevat keskustelun aikana, on hyvä ottaa pieni erätauko, vetää henkeä, ja palata asiaan sitten, kun molemmat ovat rauhoittuneet. Keskustelulla on voima avata parisuhteen lukkoja, sillä se lisää ymmärrystä itseä ja toista kohtaan. Tärkeää on muistaa myös suhtautua kriittisesti omaan ajatteluun, sillä moni riita saa alkunsa virheellisistä tulkinnoista.

PERHENEUVONNASSA nähdään positiivisena muutoksena se, että nuoret hakevat apua herkemmin kuin aiemmat sukupolvet. Nuorilla on taitoa ja halua puhua tunteista. Vanhemmat panostavat lapsiin ja vanhemmuuteen paljon, ja tuoreet isät ovat aiempaa aktiivisempia.

Huolestuttavana suuntana nähdään monien palveluiden heikentyminen, mikä heijastuu myös perheneuvonnan työhön, sillä perheneuvonta on osa paikallista auttamisverkostoa. Perheneuvonnassa on myös huomattu, kuinka maailmalta kantautuvat sotauutisoinnit luovat ulkoista turvattomuutta. Myös huoli työpaikoista ja taloudesta on kasvanut.

KOUVOLAN perheneuvonnassa työskentelee kolme perheneuvojaa ja erityistyöalojen päällikkö Mia Räty, joka tekee myös asiakastyötä.

– Työmme ydin on kunnioittava ja arvostava kohtaaminen sekä ihmisistä välittäminen. Katsomme avarasti suhteiden ja seksuaalisuuden monimuotoisuutta. Arvostamme ihmisten rohkeutta tulla puhumaan ulkopuoliselle omista, hyvin henkilökohtaisista asioista. Me perheneuvonnan työntekijät olemme ylpeitä kirkosta, joka tarjoaa tällaisen ilmaisen ja laadukkaan palvelun, jonka kautta seurakunta tulee lähelle ihmisten arkea.

Juhlaluento Maria-salissa

Miksi rakkaus kompastuu pikkujuttuihin? Miten parisuhteessa säilytetään hyvä tunneyhteys? Tule Kouvolan seurakuntakeskuksen Maria-saliin tiistaina 14.4. klo 18-19.45 kuuntelemaan juhlaluentoa aiheesta ”Rakkauden logiikka – miksi rakkaus kompastuu pikkujuttuihin ja miten päästä yhteyteen”. Luennoitsijana on psykologi, tunnekeskeinen paripsykoterapeutti ja tietokirjailija Eira Eklund-Mikola. Kouvolan perheneuvonnan 50-vuotisjuhlakahvit ovat tarjolla sadalle ensimmäiselle klo 17-18.

Artikkeli Perheneuvonnasta avaimia parisuhteen lukkoihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Nykyään ihmisillä ei ole välttämättä käteistä kotona, mutta heille annamme lapulla ohjeet, miten keräykseen voi lahjoittaa esimerkiksi puhelimella. Jotkut eivät halua osallistua, mutta monet lahjoittavat mielellään. Usein vähävaraiset saattavat lahjoittaa myötätunnosta enemmänkin. Ehkä kun on nähnyt hädän itsekin, haluaa auttaa niitä, joilla asiat ovat vielä huonommin, Tommolat kertovat.

He ovat kiertäneet Yhteisvastuukerääjinä kymmenisen vuotta.

– Aikoinaan ajattelin, että tällä tavoin olisi kiva käydä kävelyllä, tutustua naapureihin ja saada samalla hyvää aikaan. Olemme saaneetkin kutsuja tulla kylään ja naapurusto on tullut tutummaksi, Sirkku-Maria kertoo.

HE MUUTTIVAT Kuusankoskelle Markun lapsuudenkotiin vuonna 2009 Markun jäädessä eläkkeelle Myrskylän seurakunnan kirkkoherran virasta. Kesälahdelta löytyy pariskunnan toinen koti, jossa Sirkku-Maria on viettänyt lapsuutensa.

– Kun muutimme Kuusankoskelle, tuntui luontevalta olla mukana uudessa kotikirkossa, ja se on tullut rakkaaksi. Seurakunta on meille tärkeä, ja on ilo palvella ja olla mukana. Olen mukana Kuusankosken seurakuntaneuvostossa, lähetyksen vastuuryhmässä ja Kouvolan yhteisessä kirkkovaltuustossa sekä toimin kirkkoväärtinä, Sirkku-Maria luettelee.

Tommoloiden kotona kokoontuu myös usein Kuusankosken seurakunnan lähetyspiiri. Silloin heidän kotinsa täyttyy kahvin tuoksusta ja puheensorinasta. Sirkku-Maria loihtii pöytään aina jotain suolaista ja jotain makeaa. Lopuksi on arpajaiset. Kesäisin vietetään juhlat pihalla, ja silloin saattaa paikalle tulla parisen kymmentä osallistujaa.

LÄHETYSPIIRIN VETÄMINEN tuntui luontevalta eläkeharrastukselta, sillä muun muassa Kuusankoskella ja Elimäellä matemaattisten aineiden opettajana toiminut Sirkku-Maria oli aikoinaan kymmenisen vuotta vapaaehtoisena lähetyssihteerinä Myrskylän seurakunnassa. Lisäksi hän ollut lähetystyössä Afrikassa.

Namibiassa olin mukana perustamassa uutta koulua, joka on edelleen toiminnassa. Se oli 90-luvun alkua ja siellä näin, miten Kirkon Ulkomaanapu tekee hyvää. Saimme muun muassa koulubussin ja tietokoneen Yhteisvastuun varoilla, Sirkku-Maria muistelee.

Tommoloiden mielestä on hyvä asia, että Yhteisvastuun varoilla tuetaan tänä vuonna vanhustyötä, joka kohdistuu erityisesti kotona asuviin ikääntyneisiin.

– Ikäihmiset tarvitsevat apua. Heitä ei saa unohtaa. Heillä on vielä paljon annettavaa, ja he tarvitsevat seuraa ja virikkeitä. Kun olemme tehneet keräyskierrostamme, olemme välillä tavanneet ihmisiä, jotka ovat jumittuneet koteihinsa. Heille on ollut suuri ilo, kun joku tulee juttelemaan, Tommolat kertovat.

Yhteisvastuu lievittää ikäihmisten hätää

Yhteisvastuu on evankelis-luterilaisen kirkon vuosittainen suurkeräys, joka auttaa heikoimmassa asemassa olevia syntyperään, uskontoon ja poliittiseen vakaumukseen katsomatta Suomessa ja maailman katastrofialueilla. Apu kanavoidaan perille diakonia-, sosiaali- ja kehitysyhteistyön kumppanien kautta.

Vuonna 2026 Yhteisvastuu tukee jalkautuvaa ja kohtaavaa vanhustyötä, jossa vahvistetaan arjen turvaa ja osallisuutta erityisesti kotona asuvien ikääntyvien parissa. Puolet avusta kohdistetaan Kirkon Ulkomaanavun katastrofi- ja jälleenrakennustyöhön sekä koulutukseen maailman kriisikohteissa. Toinen puoli menee evankelis-luterilaisten seurakuntien diakoniatyöhön paikallisesti (30%) sekä Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton VALLI ry:n koordinoimaan etsivään vanhustyöhön (20%).

Lahjoita MobilePayn kautta

Seurakunnan omista keräystuotoista 30 % jää valitsemasi seurakunnan diakonian eli auttamistyön käyttöön. MobilePay numerot seurakunnittain: 

Anjalankoski: 75723
Elimäki: 10967 
Kouvola: 96735
Kuusankoski ja Jaala: 41976
Valkeala: 82203

Lahjoita tilisiirrolla

Perinteinen pankkilahjoitusmahdollisuus toimii myös edelleen. Voit lahjoittaa käyttämällä alla olevia tilinumeroita. Muista laittaa maksuun oman seurakuntasi viitenumero.

Tilinumerot
Aktia FI82 4055 0010 4148 41
Nordea FI16 2089 1800 0067 75
Pohjola pankki FI14 5000 0120 2326 28

Viitenumerot
Anjalankoski: 304010
Elimäki: 304036
Kouvola: 304230
Kuusankoski ja Jaala: 304243
Valkeala: 304641

(Kirkkopalvelut ry:n keräyslupa RA/2020/639 voimassa toistaiseksi.)

Artikkeli ”Ilo palvella ja olla mukana” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ihmisillä on mielikuva, että pienet häät pidetään maistraatissa ja kirkkohäät on iso tilaisuus, jossa on sata vierasta. Todellisuudessa kirkkohäätkin voi pitää hyvin pienimuotoisesti ja joustavasti, Kuusankosken kirkkoherra Kimmo Ylikangas kertoo.

Kirkollisia häitä ei tarvitse pitää kirkossa, vaan hääpari voi pyytää papin haluamaansa paikkaan.

– Useamman kerran on ollut yllätyshäitä, joissa vieraat eivät ole tienneet tulleensa häihin. Kotona ja mökillä on vihitty myös usein, ja laiturillakin on ollut pari vihkimistä. Silloin tosin jännitti, että jos sormukset tippuvat järveen, mutta onneksi ei käynyt niin, Ylikangas muistelee.

Yhdet häät järjestettiin keskellä yötä luonnon helmassa, kynttilöiden valossa. Tunnelmallisissa olosuhteissa pappi ei nähnyt lukea tekstejä, mutta hääpari saatiin silti saateltua avioliiton satamaan.

– Käytännössä otamme siis hyvinkin joustavasti hääparin tarpeet ja toiveet huomioon, Ylikangas summaa.

KOUVOLAN SEURAKUNNISSA tarjotaan mahdollisuuksia mennä vihille pienellä vaivalla ja nopeasti. Joka perjantai on tarjolla vikkeliä vihkimisiä, joihin voi varata ajan ottamalla yhteyttä seurakuntayhtymän toimitusvarauksiin. Avioliiton esteiden tutkimiseen menee viikon verran, joten käytännössä esimerkiksi torstaina tehdyllä varauksella saa vikkelän vihkimisen seuraavan viikon perjantaille.

Vihkivuoro kiertää Anjalankosken, Elimäen, Kouvolan, Kuusankosken ja Valkealan seurakunnissa. Vikkelään vihkimiseen ei lähtökohtaisesti sisälly papin tapaamista etukäteen, sillä vihkitilaisuus pidetään yksinkertaisena ja lyhyenä, vain 5-10 minuutin mittaisena.

Vuosittain järjestettävä Hääpäivä-tapahtuma on tänä vuonna Kuusankosken kirkossa 2. kesäkuuta. Päivän aikana vihitään hääpareja puolen tunnin välein, ja ensimmäiset vihkivaraukset on jo tehty.

Ylikangas muistuttaa, että vikkelien vihkimisten ja Hääpäivä-tapahtuman lisäksi voi suunnitella mutkattomat ja pienet häät itselleen parhaiten sopivaan ajankohtaan ja paikkaan.  

– Vihille voi mennä vaikka papin toimistossa tai kappelissa. Seurakunta haluaa olla mukana elämän suurissa käännekohdissa ja rukoilemassa yhdessä Jumalan siunausta matkalle. Onhan siinä myös erilainen kaiku, kun luvataan rakastaa Jumalan kasvojen edessä.

INFO

VIKKELÄ VIHKIMINEN
perjantaisin klo 16
Kiertävä vihkivuoro Kouvolan seurakunnissa

HÄÄPÄIVÄ-TAPAHTUMA
Ti 2.6.2026
Kuusankosken kirkossa

Mukaan todistus toimitetusta avioliiton esteiden tutkinnasta, henkilötodistukset, sormukset ja kaksi omaa todistajaa. Tarvittaessa todistajat voi saada seurakunnalta. Vihittävillä pareilla on oltava rippikoulu käytynä, ja molempien on kuuluttava ev. lut. seurakuntaan. Vihkiminen on maksutonta.

Vihkiajan varaus vikkeliin vihkimisiin ja Hääpäivä-tapahtumaan ma-pe klo 9-11 Kouvolan seurakuntayhtymän toimitusvarauksista 040 522 0672.

Avioliiton esteiden tutkinta helposti verkossa: esteidentutkinta.fi.

Artikkeli Tahdon – sinut ja helpot häät! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– 30 vuotta olen ollut tässä pienessä palvelutehtävässä. Kaikki alkoi, kun olin töissä Kouvolan seurakunnan hautatoimessa, ja silloinen lähetyssihteeri Elvi Helin kysyi minua mukaan.

Valapuro ihastui kappelin ainutlaatuiseen tunnelmaan, yhteisöllisyyden ja hengen läsnäolon kokemukseen. Hän ei ole ainoa, sillä kappelin Kauneimmissa Joululauluissa on paljon samoja kävijöitä vuodesta toiseen. Jos joku tuttu puuttuu, häntä kaivataan.

Kauneimmissa Joululauluissa Valapuro keskittyy kuuntelemaan musiikkia ja nauttimaan tunnelmasta, sillä omien sanojensa mukaan hänelle ei ole suotu laulun lahjaa, ainoastaan korvat kuulla ja rakkaus musiikkiin.

Työpaikalle jäi hyvä työyhteisö ja tekemisen meininki.

KAUNEIMPIEN Joululaulujen vihkosta löytyy ilahduttavasti Valapuron lempijoululaulu, Sydämeeni joulun teen.

– Siinä laulussa on kaikki. Sävelmä on kaunis, ja sanoista löytyy joulun ydinsanoma: Meille on syntynyt vapahtaja.

Lauluvihkossa on myös toinen rakas joululaulu, Taivas sylissäni, josta tuli merkityksellinen lastenlasten myötä.

Joulua Valapuro viettää perheen kesken kotonaan Kuusankoskella. Joulun tunnelmaa tuovat kynttilät, aatonaattona koristeltu kuusi ja tutut jouluperinteet, kuten joulurauhan julistuksen seuraaminen joulupuurolautasen ääreltä, perinteinen jouluateria ja lahjat.

VALAPURON arkinen aherrus on vaihtunut eläkepäivien rattoisampaan tahtiin. Ainakin periaatteessa – käytännössä hän on palannut eläkepäiviltään pariin otteeseen tekemään sijaisuuksia.  

– Olin 23 vuotta Kouvolan seurakunnan hautatoimella töissä, ja sen jälkeen 16 vuotta Kouvolan seurakuntayhtymässä hallintosihteerinä. Tein kokoussijaisuuksia myös Valkealassa, Jaalassa ja Kuusankoskella. Keväällä jäin eläkkeelle, ja se tuntui hyvältä, työpaikalle jäi hyvä työyhteisö ja tekemisen meininki. Siirtymässä on auttanut paljon se, että toimin Kuusankosken seurakunnan vapaaehtoisena. Kalenterissani on siis merkintöjä ja niin sen pitääkin olla. Vapaaehtoistyö rytmittää arkea ja tuo kohtaamisia elämään.

Pieni kohtaaminen seurakuntalaisen kanssa antaa paljon voimaa ja hyvää oloa.

Valapuro kävi muutamia vuosia sitten kirkkoväärtikoulutuksen. Hän toimii ovitervehtijänä Kuusankosken seurakunnan tilaisuuksissa, kahvittaa, myy ohjelmia musiikkitapahtumiin ja avustaa diakonian ruokatilaisuuksissa. Mitään ei ole tarvinnut osata, vaan kaikkeen on opastettu, ja työtä tehdään parin kanssa.

– Antaessaan muutaman tunnin, saa itselleen todella paljon. Kun tervehdin tulijaa kirkon ovella ja ojennan virsikirjan, hän pysähtyy, katsoo silmiin ja hymyilee. Pieni kohtaaminen seurakuntalaisen kanssa antaa paljon voimaa ja hyvää oloa.

Eläkkeelle jäännin myötä Valapurolla on enemmän aikaa nauttia myös seurakuntien monipuolisesta musiikki- ja konserttitarjonnasta. Kanttorit ovat lahjakkaita ammattimuusikoita, ja seurakunnilla on upeita tiloja, joissa äänentoistoa ja valosuunnittelua tehdään tasokkaasti.

– Konserttipaikkojen kynnykset eivät ole korkeita, joten tervetuloa upeiden musiikkielämysten pariin, Valapuro rohkaisee.

Artikkeli Joulu alkaa Kauneimmista Joululauluista julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ihmiset kääntyvät diakonian puoleen, koska joulun alla pienituloisuus korostuu ja ihmisten auttamisen halu kasvaa. Avuntarve ja auttamisen halu kohtaavat diakoniassa jouluna, Kouvolan seurakunnan diakoniajohtaja Nina Silander kertoo.

Ihanaa, että ihmiset auttavat ja osoittavat lähimmäisenrakkautta lähellä ja kaukana.

KOUVOLAN seurakunnan diakonia tuo ihmisiä yhteen Ystävän Kammarissa ja erilaisissa ryhmissä, kuten mielenterveyskuntoutujien omissa ryhmissä ja sururyhmissä. Diakonit kohtaavat ihmisiä myös kahden kesken erilaisten elämänkriisien yllättäessä. Ihmissuhdeongelmat, huoli omasta tai läheisen terveydestä sekä taloudelliset vaikeudet ovat tavallisia aiheita, joita käsitellään diakonian vastaanotolla ja kotikäynneillä. Myös uskon asioissa ja hengellisissä kysymyksissä voi kääntyä diakonian puoleen.

– Ylivoimaisesti eniten diakonian asiakkailla on taloudellisia huolia. Määrä on kasvanut reilusti vuoden takaiseen verrattuna. Syynä on hallituksen leikkaukset, jotka ovat kohdistuneet esimerkiksi asumistukiin. Myös työttömyys on kasvanut ja asumiskustannukset ja yleinen hintataso ovat nousseet, Silander kuvailee.

Joulun alla lapsiperheet hakevat enemmän apua kuin muina aikoina.

Diakonian taloudellisen avun taustalla on aina elämäntilannekartoitus ja talousselvitys.

– Joulun alla lapsiperheet hakevat enemmän apua kuin muina aikoina. Lapset ovat poissa koulusta, jossa he saisivat ruoan, jolloin loma-aikoina jo pelkkä ruoan saaminen pöytään tekee ylimääräisen loven arjen kustannuksiin.

LAPSIPERHEIDEN lisäksi tukea hakevat pienituloiset ihmiset, jotka sinnittelevät kuukaudesta toiseen.

– Joulun alla he ehkä haluaisivat muistaa läheisiään edes pienellä lahjalla tai saada omaan joulupöytään ihan tavallisia joululaatikoita. Jos siinä tilanteessa olisi yhden lahjakortin verran vara valita kaupasta ostoskoriin jotain muuta kuin perusruokatarvikkeet, se olisi aika mahtava joululahja, Silander sanoo.

Kouvolan diakonia ottaa vastaan lahjakortteja ja uusia tavaroita jaettavaksi joulun alla.

– Ihanaa, että ihmiset auttavat ja osoittavat lähimmäisenrakkautta lähellä ja kaukana. Tänäkin jouluna ihmisiä elää äärimmäisessä hädässä ja sodan keskellä. Heille apu menee perille kirkon järjestöjen kautta.

Artikkeli Diakonia vie jouluavun perille julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Näytelmässä eletään joulunalusaikaa. Päähenkilönä on tyttö (Pilvi Hartikainen), joka kulkee unessaan ensimmäisen joulun ihmeelliseen tarinaan ja pohtii näkemäänsä tähden (Toivo Kajander) kanssa.

Vedin syvään henkeä ja ajattelin, että tästä en selviä.

Joulunäytelmän on käsikirjoittanut Valkealan yhtenäiskoulun opettaja, draamapedagogi Ulla Salo, jonka kynästä on syntynyt useita muitakin näytelmiä Valkealan seurakunnalle.

Yksi näistä näytelmistä on viime vuonna esitetty pääsiäisnäytelmä, jonka jälkeen yksi muusikoista ehdotti, että seuraavaksi toteutettaisiin joulunäytelmä.

– Vedin syvään henkeä ja ajattelin, että tästä en selviä, Valkealan seurakunnan nuorisotyönohjaaja Minna Nikki tunnustaa naurahtaen.

Siinä hetkessä syntyi kuitenkin unelma.

Vaikka näytelmän kaltaisen ison kokonaisuuden organisointi on Nikin mielestä työn parasta antia, kahden näytelmän toteuttaminen saman vuoden aikana olisi ollut liian suuri urakka. Siinä hetkessä syntyi kuitenkin unelma.

UNELMAN toteuttamisessa on ollut mukana kymmenittäin vapaaehtoisia. Näytelmää on harjoiteltu monta kuukautta, ja lavasteisiin, rekvisiittaan ja asuihin on panostettu.

– Olemme saaneet näytelmää varten paljon tavaralahjoituksia, kuten syyrialaisia huiveja, joita käytämme puvustuksessa. Näytelmäporukka on ollut aktiivinen. Yksi oli tilannut netistä partoja, toinen rakensi suitsukelaatikon ja antoi sen ammattilaisen maalattavaksi. Mieheni Tommi Nikki odottaa, että piirtäisin hänelle mallikuvan tallista, jotta hän pääsisi rakentamaan lavastetta, Nikki kertoo.

Lapsikuorokin on harjoitellut ahkerasti kanttori Kirsi Rantalan johdolla, ja Valkealan kamariorkesterin johtaja Valerijs Avramenko on sovittanut näytelmän joululaulut orkesterille.

Näytelmä esitetään Valkealan seurakuntakeskuksen yläsalissa, jonne katsojat kulkevat kauniisti koristeltua reittiä. Käytävillä on Sven Opitzin ja hänen poikiensa taidokkaasti rakentamia, hätkähdyttävän yksityiskohtaisia pienoismallirakennuksia, joista koostuu tunnelmallinen Tie Betlehemiin -näyttely.

Näytelmän jälkeen voi herkutella vielä kahviossa, jonka vapaaehtoinen kahvimaksu menee lähetyksen hyväksi Viron kehitysvammaistyöhön.

– Se on minulle sydämen asia, sillä olen ollut Virossa lähetystyöntekijänä, Nikki kertoo.

Artikkeli Joulunäytelmä tekee unelman todeksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Koko suku oli koolla Tolmusten kotona juhlimassa ripille pääsyttä Arjaa, mutta äidin silmän välttäessä, Arja karkasi omista rippijuhlistaan Kallioniemen juhannustansseihin.

-Juhlien takia en olisi saanut mennä, kun oli sukulaisetkin paikalla, mutta oli pakko päästä. Kallioniemessä oli joka viikonloppu tanssit, ja siellä oli isoja nimiä esiintymässä, kuten Hurriganes ja Danny Show, Arja Ruokonen (o.s. Tolmunen) muistelee.

Elimäen seurakunnan talvirippikoulun käynyt Marjut Rokka (o.s. Nahkuri) muistelee myös omaa karkureissuaan.

-Talviriparia käytiin viikonloppuisin eri paikoissa, ja jatkoriparilla käytiin karhunkierroksella Rukalla. Yksi viikonloppuriparin paikoista oli Perheniemen opisto. Lähdimme siellä porukalla luvatta seikkailemaan, ja oma matka päättyi jo melkein heti liukastumiseen. Sain jalan pakettiin ja vielä kainalosauvatkin, Rokka naurahtaa.

Ruokonen ja Päivi Näkki (o.s. Orava) muistelevat, että rippikoulussa käytiin parin viikon ajan.

-Pelasimme lentopalloa, olimme paljon ulkona, luimme ja rukoilimme. Kävimme myös tutustumassa Sippolan koulukotiin, jossa rippipappimme Osmo Puhakka oli ollut töissä. Jatkoriparin kävimme Kuusamossa, kaksikko muistelee.

50 vuotta sitten Osmo Puhakka oli uusi, nuori pappi Korialla. Hän uudisti vakavamielistä rippikoulua rennompaan suuntaan, kohteli kaikkia samanarvoisesti ja osasi innostaa mukaan seurakunnan toimintaan.

Ennen rippikoulua käytiin seurakunnan tyttökerhossa, jonka vetäjänä Ruokonen muistelee olleensa 19-vuotiaana. Kerho oli mukava kokemus, jossa askarreltiin ja laulettiin. Loppurukouskin muistuu vielä mieleen, vaikka siitä on vierähtänyt jo useampi vuosikymmen:

”Rakas Jeesus siunaa meitä,
anna meille enkeleitä.
Siivilläsi meitä peitä,
älä meitä koskaan heitä.”

Satu Rantanen (o.s. Sihvola) pääsi juhannuksena ripille Elimäen kirkossa yhdessä 58 muun rippikoululaisen kanssa. Hänen rippipappinsa oli Elimäen seurakunnan kirkkoherra Jalmari Ukkonen, joka oli vanhan koulukunnan pappi. Hän ei turhia vitsaillut ja opetti, että tanssi ja kortinpeluu ovat syntiä.

-Rippikoulun alussa meiltä kysyttiin, olisiko ollut leiririppikoulusta kiinnostuneita. Kun melkein kaikki viittasivat, ilmoitettiin, ettei sellaista ole. Tosin seuraavana vuonna oli, koska pikkusiskoni kävi silloin muutaman päivän mittaisen leiririppikoulun, Rantanen muistelee.

Naiset laskeskelevat, että vuonna 1975 Elimäen seurakunnassa pääsi ripille reilut 120 nuorta.

-Ikäluokat olivat suuria, ja siihen aikaan lähes kaikki kävivät rippikoulun. Se oli osa yleissivistystä, Näkki toteaa.

Nyt ystävykset toivovat, että kaikkien näiden vuosikymmenten jälkeen kesän 1975 rippikoululaiset löytäisivät tiensä takaisin Elimäelle yhteiseen kokoontumiseen 15. kesäkuuta.

-On aika paljon ihmisiä, jotka eivät kuulu enää kirkkoon, mutta hekin voivat tulla paikalle avoimin mielin. Siellä on uusia ja vanhoja kavereita, ties millainen ystävä sieltä löytyykään, Ruokonen sanoo.

Kuvat:
Ylhäällä Korian rippikoulu.
Keskellä talvirippikoulu.
Alhaalla Elimäen rippikoulu.

Artikkeli Muistoja rippikoulusta vuosien jälkeen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.