Saarna julistaa pyhää sanaa ja haastaa ihmisen itsenäisesti pohtimaan kuulemaansa.

”Saarnan tarkoitus on, että ihminen tulee Sanan puhuttelemaksi. Luterilainen kansankielisyys ilmenee saarnassa siten, että ihmiset itse aktiivisesti pohtivat Raamatun sanaa ja sitä, mitä se kulloinkin heille tarkoittaa”, sanoo Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan kehityskappalainen Heikki Toivio.

Kehittyvä saarna

Kuten ihminen ja koko muu maailma, myös saarna kehittyy ja muuttuu. Siksi sama saarna ei välttämättä toimi toisena ajankohtana, vaikka saarnan viesti sinänsä puhuttelisi kyseisellä hetkellä.

”Vuosia sitten kirjoitettu saarna ei toimi sellaisenaan, koska elämä, tilanne ja kirkko ovat muuttuneet.”

Saarnan kirjoittaminen on prosessi, joka ei tapahdu viimeisenä iltana. Toiviolla kuluu aikaa saarnan kirjoittamiseen noin viikko. Työ vaatii perehtymistä ja ajattelua.

”Ensimmäiseksi luen päivän tekstin Raamatusta ja perehdyn siihen. Sen jälkeen tutkin muita kirjoituksia, jotka voisivat avata tekstiä. Materiaalista etsin sopivaa aloitusta ja lopetusta. Prosessin aikana mietin ja rukoilen mielessäni, mitä kaikki lukemani merkitsee. Kaikesta tiedosta etsin punaista lankaa. Sanan pitää puhutella itseä, jotta se voi puhutella muita.”

Yhtä oikeaa tapaa saarnan kirjoittamiseen ei kuitenkaan ole. Saarnaaja voi tulkita Raamatun sanomaa ilman muuta kirjallisuutta ja perustaa saarnansa yksin omaan kokemukseensa. Tärkeintä on, että muuttuvassa maailmassa saarna antaa ihmiselle virikkeitä Raamatun tulkitsemiseen.

Toivio haaveilee voivansa yhdistää useita eri aisteja kuten maku- ja hajuaistin saarnan kokemukseen, mutta usein pelkät sanat ja läsnäolo riittävät. Toisinaan Toivio pitää niin sanotun keskustelusaarnan, jossa päivän aihetta papin kanssa tai haastattelemana on pohtimassa seurakuntalaisia.

”Minusta on kivaa saarnata yhdessä seurakuntalaisten kanssa. Yhden, kahden tai kolmen seurakuntalaisen kanssa saarnatessa kansankielisyys toteutuu parhaiten. Niissä käy ilmi, miten minä ja he ymmärtävät Raamatun kohdan. Raamattu puhuttelee kaikkia, ei vain pappeja.”

Saarna on silta

Saarna on kuitenkin vain osa jumalanpalvelusta, joka rakentuu Raamatun sanasta, ehtoollisesta, rukouksesta ja musiikista. Osat tukevat toisiaan, kuten esimerkiksi uskontunnustus, joka on kuin vastaus saarnalle.

Musiikin merkitys on luterilaisessa kirkossa suuri ja se tukee saarnaa. Viimevuotinen uudistus päivitti virsikirjan vastaamaan nykyihmisen tarpeita. Uusissa virsissä käsitellään niin kaupunkilaisuuden, luonnonsuojelun, talven, isänpäivän kuin paastonajankin aiheita.

Jumalanpalveluksissa pyritään siihen, että muukin puhuttelee ihmistä kuin saarna.

”Saarnan merkitys on kuitenkin korvaamaton. Se on vuorovaikutusta ihmisen ja Raamatun välillä. Ihmisen arvot ja mietteet heijastuvat siitä, kuinka hän pyhää sanaa tulkitsee. Saarna on silta ihmisen ja Pyhän välillä. Se kutsuu, kehottaa ja rohkaisee.”

……………………………………………………………………………………………………………..
SANAN KIRKKO

Martti Luther ajatteli, että jumalanpalvelus ei saanut olla vieraskielinen näytelmä, jota seurakunta seuraa sivusta. Luther ymmärsi, että kansankielisen saarnan kautta Jumala on elävästi ja todellisesti läsnä seurakunnan keskellä. Raamattu on Jumalan sanaa nimenomaan kuultuna. Jumalaa ei pidä etsiä kuullun sanan takaa, vaan Hän on Sanassa. Saarna ei ole vain puhetta armosta, vaan sen välittömänä päämääränä on ihmisen pelastuminen. Sanat eivät vain kerro Jeesuksesta, vaan ne antavat Jeesuksen. Ilman Pyhän Hengen vaikutusta kuulemme vain inhimillistä puhetta, mutta Pyhän Hengen vaikutuksesta synnin sitoma omatunto vapautetaan ja armo tuodaan kuulijan sisimpään.

Artikkeli Saarnan puhuttelema julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

-Koulussa esiintyy mielestäni kahdenlaista yhteisöllistä kuoleman surua: opiskelijan kuolemaan liittyvää surua ja henkilökunnan jäsenen kuolemaan liittyvää surua. Kuitenkin nämä molemmat vaikuttavat koko koulun yhteisöön, Kevätsalo-Vuorio sanoo.

Yhteisössä jokaisella on oma tapansa käsitellä surua. Jollekin kuolemantapaus voi olla lähipiirinsä ensimmäinen, joku on saattanut joutua kohtaamaan jo useita menetyksiä. Kuoleman edessä oman elämän rajallisuuden ja haurauden taju sekä itse surukokemus aktivoituvat.

Kuoleman edessä oman elämän rajallisuuden ja haurauden taju sekä itse surukokemus aktivoituvat.

Aikuinen on saattanut tulla jo sinuiksi sen kanssa, että kaikkien elämä on yhtä haavoittuva. Ensimmäistä kertaa kuolemaa surevalle nuorelle voi kuitenkin tulla järkytyksenä, että oma ja lähipiirin elämät ovat yhtä hauraita. Siksi on tärkeä muistaa, että jokaisen reaktio suruun voi olla lähtökohtaisesti hyvin erilainen.

Yksilön kokemusta ei yhteisössä voi väistää ja se vaikuttaa yhteisölliseen suruun. Jotkut tarvitsevat surulomaa, mutta monelle nuorelle surua on helpompi ilmentää tekemisen ja puhumisen kautta. He saattavat haluta sytyttää kynttilän, viedä kukkia, perustaa kuolleen muistoksi Facebook-sivun tai koota vainajasta kuvia.

-Koulussa suru heijastuu kuin veteen heitetty kivi, jonka ympärille muodostuu renkaita. Renkailla on eri ihmisiä. Sisemmillä renkailla, lähellä menehtynyttä, ei kuitenkaan välttämättä ole vain läheisimmät ystävät, vaan niillä saattaa olla myös etäisempiä ihmisiä, jotka kokevat surun voimakkaasti. Surun kokemus on yksilöllinen.

Koulussa suru heijastuu kuin veteen heitetty kivi, jonka ympärille muodostuu renkaita.

-Suru heijastuu myös muihin kouluihin. Kaikilla on yhtäläinen oikeus suruun. Oppilaitoksissa on tärkeä tietää, mistä yhteisöllisessä surussa on kyse ja miten sitä käsitellään. Oikealla tiedolla on suuri merkitys. Jos koulun pihan lippu on puolitangossa tai kynttilöitä sytytetään, tulee kaikkien tietää, mistä on kyse. Huhumylly on surua häiritsevä riski.

Suru voikin karata käsistä ja tällöin aikuisella tulee olla herkkyyttä tunnistaa riskit ja asettaa surulle oikeanlaiset rajat.

-Suruun ei voi jäädä vellomaan. Yhteiseen suruun vaikuttaa paljon se, kuinka yhteisössä johto ja yhteiset normit ja asenteet ottavat surusta otetta. Annetaanko surulle tilaa vai tukahdutetaanko se ”nyt kävi näin” -asenteeseen. Kun nuori tulee kotiin kertomaan yhteisössä tapahtuneesta surusta, on tärkeää kuinka tieto otetaan vastaan.

Suru jättää naarmun, mutta sitä voidaan katsoa hyväksyvästi.

-Se mitä pappina voin surun keskelle surun rakenteiden tukemisen ja tarpeiden tunnistamisen lisäksi tuoda, on toivon näkökulma: Elämä ei pääty kuolemaan, vaan se jatkuu taivaassa kuoleman jälkeen. Kun surua on käsitelty, yhteisö selviää.

Oli surun syy mikä tahansa ja sureva kuka tahansa, suru jättää aina yksilöön ja yhteisöön elinikäisen jäljen.

-Suru jättää naarmun, mutta sitä voidaan katsoa hyväksyvästi. Naarmu saa olla. Vielä vuosienkin jälkeen jokin tuoksu, kuva tai paikka voi tuoda surun takaisin, mutta kun siitä voi päästää irti ja katsoa sen muistoa kiitollisena, surukokemus on hyväksytty osaksi elämää.

Artikkeli Yhteinen suru julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sonja Aarnio on yksi Luotsin vakinaisista työntekijöistä ja toimii pukuvuokraamossa.

– Aloitin työni Luotsilla vuonna 2008 toimiessani projektipäällikkönä silloisessa kierrätys-, siivous- ja remonttihankkeessa. Luotsille töihin pääseminen oli minulle jonkinlainen päähänpinttymä, hän naurahtaa.

– Kierrätys kuuluu vahvasti omiin arvoihini, joten saan toimia niiden mukaisesti. Kierrätän kaiken: vaatteet, pahvit, paperit, rakennusmateriaalit… Pyrin viemään kaiken kierrätettävän oikeaan paikkaan, jotta niillä olisi jatkoa. Mielestäni kierrättäminen on helppoa ja sen tulisi jopa kansalaisvelvollisuus. Toivon, että ihmiset arvostaisivat kierrätettyjä vaatteita. Niiden joukosta löytyy esimerkiksi sellaisia kankaita tai malleja, joita ei tänä päivänä kaupoista löydy. Ja ainahan vaatteet ovat muokattavissa sopiviksi, Aarnio vinkkaa.

Luotsin pukuvuokraamossa kierrättäminen ja ekologisuus kuuluvat myös työntekijöiden Aino Lehtisen ja Krista eli Kikka Tammisen arvoihin.

– Vastustan kulutusta. Kierrätys on kannattavampaa. Suurin osa vaatteistani on kirppareilta. On kiehtovaa, että ikinä kirpparille lähtiessään ei voi tietää, mitä löytää. Voi löytää sellaista, mitä kenelläkään muulla ei ole. Se tekee pukeutumisesta uniikkia, sanoo Lehtinen.

– Minulle kierrätys on osa elämäntyyliä. Kierrätän vaatteitani tasaisin väliajoin tarjoamalla niitä tutuille tai viemällä UFF:lle tai Fidalle.  Yritän pitää yllä samaa hyvää, jota itse saan ostaessani käytettyjä vaatteita ja tavaroita. Näen käytetyn vaatteen arvokkaana, sanoo Tamminen.

-Hämeenlinnassa on hyvä kattaus kirpputoreja ja niitä tulee koko ajan lisää, sanoo Lehtinen.

Lehtinen ja Tamminen kiirehtivät takaisin takahuoneeseen, sillä heillä on työ kesken. He ovat stailanneet lukiolaiset Reeta Vaahteran ja Emma Ilosen pukuvuokraamon kierrätysvaatteilla sekä arki- että juhlalookiin. Viimeisen silauksen antavat silmälasit, joita Tamminen valitsee erivärisiä ja muotoisia rillejä täynnä olevasta laatikosta.

Naiset ihastelevat löytöjä, ja mieleen heillä juolahtaa välittömästi myös muita tapoja yhdistää vaatekappaleita. Erityisesti juhla-asut olivat nuorten naisten mieleen.

-Näistä on saatu tosi kivoja kokonaisuuksia, sanoo Vaahtera.

Kierrätys on kuulunut myös malliemme elämään jo pienestä pitäen.

-Pienenä sain ihan hirveästi leluja tutuilta. Yksi suosikeistani oli pienenä löytämäni suosikkinukkesarjani nukke, Ilonen naurahtaa muistolle.

– Viime aikoina olen tehnyt hyviä nuottilöytöjä.

-Minun parhaita kirppislöytöjäni on ollut lukion historian kirja eurolla – eurolla! iloitsee Vaahtera.

Naisten kierrätystottumukset eivät rajoitukaan vain tekstiileihin vaan kierrättäminen ulottuu roskista lukiokirjoihin ja astioista huonekaluihin.

-Kierrättäminen on eritoten helppoa, kun siitä muodostuu tapa. Muuten se voi vaatia vähän panostusta, sanoo Ilonen.

-Se on helppoa, kun ottaa kierrätysmahdollisuuksista selvää, Vaahtera lisää.

Kierrättämisen taustalla naisten motivaattoreina toimivat luonto ja ekologisuus. Materiaalien loppuun asti käyttäminen ja uusiokäyttö vähentävät ympäristön kuormitusta. Heikolta ja haperolta näyttävä tekstiilituote saa uuden elämän esimerkiksi Texvexin kaltaisessa poistotekstiilipankissa, jossa materiaalit erotellaan toisistaan kierrätysompelijoille tai revintään. Lopussa luonto ja ihmiskunta kiittävät.

-Kierrättämisestä tulee hyvä fiilis, koska tietää mitä tekee ja mitä suojelee, sanoo Ilonen.

-Ja lahjoittamalla voi tehdä toisenkin iloiseksi, päättää Vaahtera.

Onnen matematiikan mukaanhan jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Kuinka paljon iloa tuottaakaan monta kertaa kierrätetty vaate?

Kuinka kierrätän vaatteita?

Vie käyttämättömäksi tai pieneksi jääneet vaatteet lahjoituksena tai myyntiin kirppareille, kierrätyskeskuksiin tai lahjoita kaverille.

Käyttökelvottomat vaatteet voi viedä Hämeenlinnassa Brahenkadulla Palvelukeskus Sampolassa sijaitsevaan Texvex-poistotekstiilipankkiin, jossa vaatteiden eri osat eritellään kierrätystä varten.

Toimituksen vinkit:

1. Tutustu nettikirppiksiin. Uudet omistajat voivat löytyä hetkessä ja kierrätettävät vaatteesi voidaan halutessasi noutaa vaikka kotiovelta!

2. Järjestä vaatteidenvaihtotapahtuma tai kotikirppis lähipiirillesi. Vanhojen vaatteittesi uusi omistaja voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan ja samalla järjestät iloisen sosiaalisen tapahtuman.

Artikkeli Häikäise ja häikäisty kierrättämällä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.