Toimit Jyväskylän seurakunnassa yhteiskuntavastuun pappina.
Mitä työ käytännössä sisältää?
Teen yhteistyötä muun muassa poliisi- ja pelastuslaitosten, Jyväskylän kaupungin, puolustusvoimien, vankilan ja monien järjestöjen kanssa. Työhöni kuuluu papin työn lisäksi kriisi-, ympäristö- ja hiljaisuuden työtä. Ohjaan myös Helsingin yliopiston teologiopiskelijoita, jotka tulevat seurakuntaan harjoitteluun.

Miten kirkko voi olla mukana rakentamassa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa?
Auttamalla heitä, jotka tarvitsevat apua.

Mitkä ilmiöt huolestuttavat sinua tällä hetkellä yhteiskunnassa?
Hyvinvointivaltion purkaminen ja yhteiskunnan vastakkainasettelu. Minua surettaa varojen karsiminen niiltä järjestöiltä, jotka tekevät ennalta ehkäisevää työtä. Näitä ovat muun muassa päihde- ja mielenterveysjärjestöt.

Millainen vastuu kirkolla on aikana, jolloin ihmiset kokevat epävarmuutta?
Kirkon tehtävä on tuoda tulevaisuutta ja toivoa. Kuunnella ihmisten hätää ja olla tukemassa ja auttamassa heitä eri keinoin.

Miten seurakunta voi vahvistaa yhteiskuntarauhaa?
Tukemalla ja auttamalla heikommassa asemassa olevia ihmisiä. Se on yhteiskuntarauhan vahvaa rakentamista.

Miksi seurakuntavaaleissa kannattaa äänestää?
Äänestäminen on vaikuttamista. Luottamushenkilö on seurakuntalaisten äänenä ajamassa seurakuntalaisten asioita ja arvoja. Toivoisin, että ihmiset huomaisivat, että tässähän se vaikuttamisen mahdollisuus on.

Sinua on kuvattu kriisityön erityisosaajaksi. Mikä kriisityössä on juuri nyt tärkeintä?
Hädässä olevan ihmisen tukeminen. Kuunteleminen ja kuuleminen, yhdessä miettiminen, miten tästä tilanteesta selvitään eteenpäin. Etsitään apukeinoja, joita ihminen tarvitsee jaksaakseen arjessa.

Ympäristötyö on osa työtäsi. Miten kristillinen usko ja luontovastuu liittyvät toisiinsa?
Kaikki lähtee luomisen teologiasta. Jumala on antanut meille tehtäväksi viljellä ja varjella luomakuntaa. Se tehtävä on edelleen aktiivinen. Ymmärrämme, että emme elä ilman luontoa. Luonto on elämän ylläpitäjä.

Millaisia ympäristötekoja toivoisit suomalaisilta juuri nyt?
Jokainen voi omassa arjessa tehdä kestäviä valintoja luonnon ja ilmaston hyväksi. Sen puitteissa, mikä on mahdollista.

Hiljaisuuden työ on sinulle tärkeää. Mitä hiljaisuus sinulle merkitsee?
Melun ja hälinän vastapainoksi tarvitsen hiljaisuutta. Se maadoittaa minua.

Mikä työssäsi antaa eniten iloa?
Kun näen, että toinen kokee tulleensa nähdyksi ja kuulluksi. Näen, että Jumala tekee ihmeitä ihmisten elämässä. Se on myös työn ilo, motivaatio ja voimavara.

Artikkeli ”Kirkon tehtävä on tuoda toivoa” julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein tavoite?
Tulevaisuuden kirkko. Tavoitteena on hyvinvoiva seurakunta, jossa jokainen jäsen saa turvallisesti kokea hengellistä elämää ja elämän merkityksellisyyttä.

Vaaliohjelmassanne mainitsette, että teidän tulevaisuuden kirkkonne on turvallinen ja tasa-arvoinen hengellinen yhteisö kaikille seurakunnan jäsenille iästä tai asuinpaikasta riippumatta. Millä tavoin edistäisitte tätä asiaa?
Vapaaehtoisuuden lisääminen, osallisuuden lisääminen yhteisön rakentamisen pohjana. Rohkeat kokeilut uudenlaisista toimintamuodoista, joilla voidaan tavoittaa uusia jäseniä. Keskustelukulttuurin kehittäminen nykyistä turvallisemmaksi ja maltillisemmaksi. Seurakunnallisen toiminnan järjestäminen kaikilla alueilla kaikille ikäryhmille.

Mistä seurakunta voi säästää?
Tiloista, kun ne ovat käyttöikänsä päässä joko teknisesti tai niiden toiminnallisuus ei enää vastaa nykyisiä tarpeita. Toiminnasta, joka ei enää tavoita seurakuntalaisia.

Mistä seurakunta ei voi säästää?
Kirkkojen ja hautausmaiden ylläpidosta. Hädänalaisten ihmisten tukemisesta.

Mihin erityisesti satsaisitte seurakunnassa?
Vapaehtoisten seurakuntalaisten mukaan ottaminen nykyistä enemmän toiminnan järjestämiseen. Hyvän hallinnon ja toimintakulttuurin ylläpitämiseen. Laadukkaaseen ja monipuoliseen toimintaan, johon seurakuntalaiset mielellään osallistuvat sekä toiminnasta kerätyn arvioinnin käyttämiseen tulevan toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa.

Millainen on valitsijayhdistyksenne tausta?
Ehdokkaamme ovat henkilöitä, jotka haluavat olla kehittämässä tulevaisuuden kirkkoa ja siinä Jyväskylän seurakuntaa. Ehdokkailla osalla on kokoomustausta ja listalla on myös täysin sitoutumattomia ehdokkaita.

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein arvo yhdellä sanalla?
Yhdenvertaisuus

Miksi Jyväskylän seurakunta on tärkeä?
Se on yhteisö, joka luo turvaa ja mahdollisuuksia hengellisyyden toteuttamiseen jokaisen arjessa.

II Kirkko keskellä kylää

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein tavoite?
Seurakunnassamme kuullaan ja kohdataan kaikkia ihmisiä ja alueita yhdenvertaisesti sekä pidetään huolta maa- ja metsäomaisuudesta, seurakunnan taloudesta ja avun tarpeessa olevista.

Vaaliohjelmassanne mainitsette, että palvelujen tulla olla lähellä niitä tarvitsevia. Mitä tällä tarkemmin tarkoitatte seurakuntalaisen näkökulmasta?
Seurakunta ja sen työtä tekevät jalkautuvat lähelle ihmisiä, sinne, missä väki liikkuu. Liikkuvat pikkubussit ja ”transportterit” kylille. Seurakunta tarjoaa kokoontumistilaa lähelle ihmisten asuinalueita.

Mistä seurakunta voi säästää?
Meille kiinteistöjen omistaminen ei ole itseisarvo. Kiinteistömenoista voidaan säästää. Henkilöstön matkakuluista voidaan säästää pitämällä lähikirkkojen alueella toimihenkilöt. Hallinnosta voidaan karsia. Enemmän etäyhteyksillä kokouksia ja videoituja jumalanpalveluksia ym.

Mistä seurakunta ei voi säästää?
Lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta työstä. Diakoniatyöstä ja yhteisöllisistä toimintatavoista: yhteisruokailut, musiikkihetket, retket ylisukupolvisesti, iltapäiväkahvit jne.

Mihin erityisesti satsaisitte seurakunnassa?
Riittäviin resursseihin palvelujen tuottamiseen tarpeen vaatimalla tavalla: henkilöstö ja tilat toiminnalle tasapuolisesti eri puolille suurta seurakuntaamme. Haluamme myös vahvistaa diakoniatyön toimintaedellytyksiä.

Millainen on valitsijayhdistyksenne tausta?
Kirkko Keskellä Kylää valitsijayhdistys rakentaa tavoitteensa keskustalaisesta ihmisläheisestä arvomaailmasta.

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein arvo yhdellä sanalla?
Yhdenvertaisuus

Miksi Jyväskylän seurakunta on tärkeä?
Seurakunnan tulee huomioida ja yhdistää maantieteellisesti sangen hajanaiset ja myös harvaan asutut alueet hengellisen hyvinvoinnin tuottajana toteuttaen tasapuolista ja laadukasta palvelua ja kohtaamisen mahdollisuuksia.

III Avara kirkko

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein tavoite?
Se, että jokainen kokee olevansa hyväksytty seurakunnassa ja kirkossa omana itsenään. Haluamme Jyväskylän seurakunnan olevan yhdenvertainen, lähimmäisenrakkautta osoittava ja luonnosta vastuuta kantava yhteisö.

Vaaliohjelmassanne mainitsette rakkauden kaksoiskäskyn kutsuvan meitä varjelemaan luomakuntaa. Kuinka seurakunta tällä hetkellä onnistuu luomakunnan varjelemisessa?
Aika hyvin. Seurakunta on saanut jälleen kirkon ympäristödiplomin. Olemme päättäneet suojella 30 prosenttia metsistämme yhä seurakuntaliitoksen ja metsäomaisuuden moninkertaistumisen jälkeen. Metsänhoidossa vaalimme monimuotoisuutta eri tavoin, ja kiinteistöjen energiankulutusta on vähennetty. Ympäristödiplomin auditoinnissa kehityskohteeksi nousi kasvisruoan osuuden lisääminen.

Mistä seurakunta voi säästää?
Selkein säästökohde on kiinteistöt. Luopumalla jo myynnissä olevista tiloista vältämme turhia ylläpitokuluja. Nostamalla jäljelle jäävien tilojen käyttöastetta ja avaamalla kirkkoja monipuolisempaan käyttöön säästämme fiksusti.
Säästöjä on tehtävä pitkäjänteisesti ja tulevaisuudenkuviin tukeutuen – ei paniikkiratkaisuilla. Henkilöstömenoissa säästöjä voidaan hakea hallitusti eläköitymisten ja virkojen uudelleenjärjestelyjen kautta työhyvinvoinnista ja vastuullisesta johtajuudesta huolehtien. Myös vapaaehtoistyön kehittäminen kuuluu keinoihin.

Mistä seurakunta ei voi säästää?
Ihmisten auttamisesta ja diakoniasta. Heikoimmassa asemassa olevien tukeminen, eriarvoisuuden ja yksinäisyyden torjunta sekä kriiseissä rinnalla kulkeminen ovat seurakunnan ydintehtävää.

Mihin erityisesti satsaisitte seurakunnassa?
Toimintaan, joka tavoittaa laajasti eri-ikäisiä ja pitää ovet avoimina kaikille. Panostamme matalan kynnyksen kohtaamispaikkoihin, nuorten Walk in -terapiaan, vapaaehtoistoimintaan ja saavutettavuuteen koko seurakunnan alueella.

Millainen on valitsijayhdistyksenne tausta?
Olemme monimuotoinen joukko eri-ikäisiä ihmisiä eri puolilta seurakuntaa. Meitä yhdistää tahto pitää Jyväskylän seurakunta avarakatseisena sekä edistää koko kirkon uudistumista kaikkia yhdenvertaisesti kohtelevaksi ja luomakunnasta vastuuta kantavaksi yhteisöksi.

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein arvo yhdellä sanalla?
Lähimmäisenrakkaus

Miksi Jyväskylän seurakunta on tärkeä?
Seurakunta luo toivoa, tarjoaa kohtaamisia, kantaa vastuuta heikoimmista ja ympäristöstä sekä toteuttaa kristillistä lähimmäisenrakkautta arjessa.

IV Seurakuntaväen valitsijayhdistys

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein tavoite?
Tärkein tavoitteemme on vahvistaa jumalanpalveluselämää (messut, raamattuopetus, seurat, …) ja rukousta seurakunnan perustoimintana, joka tukee eri ikäisten kasvua, antaa eväitä hengellisiin tarpeisiin ja elää seurakuntalaisten arjessa ja juhlassa.

Vaaliohjelmassanne kerrotte haluavanne rakentaa seurakuntaa, joka välittää evankeliumin sanomaa lähelle ja kauas. Kuinka evankeliumin sanoma kuuluu seurakunnassa mielestänne tällä hetkellä?
Vaihtelevasti. Toki evankeliumi on sanallisesti esillä jumalanpalvelusten lisäksi yksittäisissä, usein yhteistyöjärjestöjen kanssa järjestetyissä tilaisuuksissa. Diakoniatyö evankeliumin synnyttämänä palveluna ja tekoina välittää myös osaltaan evankeliumia merkittävällä tavalla. On kuitenkin myös monia tilaisuuksia, jotka jäävät sisällöltään vaakatason eettis-sosiaalisiin ja tästä ajasta nouseviin yhteiskunnallisiin asioihin. Jumalan todellisuus ja evankeliumi Jeesuksesta puuttuu kokonaan. Haluamme rohkaista kirkon työntekijöitä pitämään rohkeasti esillä evankeliumia kaikessa seurakuntamme toiminnassa.

Mistä seurakunta voi säästää?
Luopumalla seurakunnan ydintoiminnan kannalta tarpeettomista tai sitä tukemattomista toiminnoista sekä vajaakäyttöisistä, toiminnan kannalta sijainniltaan väärissä paikoissa olevista ja sisäilmaongelmaisista kiinteistöistä. Kiinteistöjen kuluista keskittämällä toimintoja sopivan kokoisiin ja monikäyttöisiin vuokra- ja/tai yhteiskäyttötiloihin sekä kehittämällä kirkkotiloja monikäyttöisemmiksi.

Mistä seurakunta ei voi säästää?
Perustehtävästä eli pelastuksen sanoman julistamisesta lähellä ja kaukana sekä rakkauden palvelusta diakoniasta.

Mihin erityisesti satsaisitte seurakunnassa?
Kristilliseen kasvatukseen, pienryhmätoimintaan sekä nuoriin, nuoriin aikuisiin ja perheisiin seurakuntayhteyden rakentamiseksi ja vahvistamiseksi.

Millainen on valitsijayhdistyksenne tausta?
Ehdokkaamme toimivat lähikirkkoalueilla, kristillisissä järjestöissä ja kirkkomme herätysliikkeissä. Valitsijayhdistys on poliittisesti sitoutumaton, eikä edusta yksittäistä yhteisöä.

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein arvo yhdellä sanalla?
Yhteys

Miksi Jyväskylän seurakunta on tärkeä?
Sillä on Jeesuksen antama tehtävä olla rakentamassa Kristuksen kirkkoa.

V Sosialidemokraatit ja sitoutumattomat

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein tavoite?
Sosialidemokraatit kutsuvat kirkkoon kuuluvia jäseniään ja kannattajiaan mukaan rakentamaan oikeudenmukaista, avointa ja turvallista kirkkoa.

Vaaliohjelmassanne kerrotte haluavanne toimia kirkossa sen puolesta, että ketään ei jätetä yksin. Mitä sillä käytännössä tarkoitatte?
Jokainen ihminen syntyy arvoltaan ja oikeuksiltaan yhdenvertaisena ja ainutlaatuisena. Kirkon tulee olla yhteisö, jossa jokainen voi osallistua ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai vähättelystä. Diakoniatyöllä, perheneuvonnalla ja sairaalasielunhoidolla kirkko auttaa ja tukee kaikkia ihmisiä – myös heitä, jotka eivät ole kirkon jäseniä.

Mistä seurakunta voi säästää?
Seurakuntien päättäjien pöydällä ovat rahat, resurssit ja kiinteistöt. Jos on pakko säästää, tehdään se ennemmin kiinteistöistä kuin toiminnasta tai henkilökunnasta.

Mistä seurakunta ei voi säästää?
Seurakuntien diakoniatyön resurssit on turvattava. Ruokajakelua ja muuta avustustyötä tarvitaan jatkuvasti tukemaan apua tarvitsevia. Seurakuntien aktiivisuutta tarvitaan yksinäisyyden lievittämisessä, maahanmuuttajatyössä ja lähiyhteisöjen rakentamisessa.

Mihin erityisesti satsaisitte seurakunnassa?
Seurakuntien lapsi- ja nuorisotyö antaa monelle mahdollisuuden harrastaa ja toimia ohjatuissa ryhmissä. Rippikoulujen suosio jatkuu nuorten keskuudessa ja tähän toimintaan tulee turvata resursseja seurakunnissa.

Millainen on valitsijayhdistyksenne tausta?
Kirkon arvot ovat laajalti samoja kuin sosialidemokraattisen liikkeen: oikeudenmukaisuus, solidaarisuus, yhdenvertaisuus ja heikoimmassa asemassa olevan puolustaminen.

Mikä on valitsijayhdistyksenne tärkein arvo yhdellä sanalla?
Oikeudenmukaisuus

Miksi Jyväskylän seurakunta on tärkeä?
Jyväskylän seurakunnalla on paljon annettavaa yhteiskuntarauhan vahvistamisessa esimerkiksi paikallisen yhteistyön sekä kasvatustyön osalta. Jyväskylän seurakunta on tärkeä kulttuurivaikuttaja. Kirkot ja seurakuntatilat ovat usein merkittävimpiä ja arvokkaimpia yhteisiä tiloja, ja niitä tulee käyttää elävän paikalliskulttuurin, musiikin, kuorojen, hiljentymisen, keskustelujen ja yhteisöllisyyden rakentamiseen.

Artikkeli Tässä ovat arvomme ja tavoitteemme julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Uskon syntyminen on Jumalan aikaansaannosta, ei ihmisen. ”Minä seison ovella ja kolkutan”, Jeesus sanoo. ”Jos joku kuulee ääneni ja avaa oven, astun sisään hänen luokseen, ja me syömme illallista yhdessä.” (Ilm. 3:20) Jumalan äänen voi kuulla, kun Jumala on läsnä ja puhuu. Meistä ihmisistä voi silti olla apua Jumalan valtakunnan akustiikan järjestämisessä. Sanan kuuluvuutta voi parantaa ja kuulemisen tiellä olevia esteitä poistaa. Tämä on lähetyksen pioneerityötä, ja Raamatun kääntäminen on olennainen lenkki ketjussa. Lisäksi Raamattua on julkaistava ja jaettava eri muodoissa ja kanavissa – painettuna ja digitaalisesti, kirjoitettuna ja äänitallenteina. Lukutaidottomat on opetettava lukemaan ja välinpitämättömät saatava kiinnostumaan siitä, mitä Jumala haluaa sanoa heille.

Mistä puhutaan?

Kaikki ymmärtämisen esteet eivät liity kieleen. Kun etiopialainen hovimies parahtaa Jesajan kirjan äärellä ”Mitenpä minä ymmärtäisin, jollei kukaan opasta minua”, kysymys ei ole siitä, etteikö kreikka sujuisi (Ap. t. 8:30–31). Haussa on asiayhteys. Raamattuopetus on kirkon ydintyötä, ja koska kannettu vesi ei kaivoa tee, on koulutettava opettajia, pyhäkouluista yliopistoihin. Asiayhteys tarkoittaa muutakin kuin kirkon oppia. Raamattusivistys on kirjallisen ilmaisun, sen tasojen ja kokonaisuuksien tajua sekä historian ja kulttuurin tuntemusta. Miten Raamatun kirjat ovat syntyneet? Millaisia kehityskaaria Raamatun henkilöt käyvät läpi kertomuksen kuluessa? Millaista oli olla vapaa tai orja, terve tai sairas, nainen tai mies Raamatun maailmassa? Miten monin eri tavoin ihmiset ovat eri aikoina ja tilanteissa kuulleet Jumalan puhuttelun?

Mitä väliä sillä on?

Aina ei huomaa, että nyt joku puhuu minulle – eikä aina kiinnosta, vaikka huomaisikin. Suhteen syntyminen ja kehitys hyötyvät aloitteentekijän sitkeydestä ja omistautumisesta. Ensimmäinen Samuelin kirja sisältää tunnetun raamatullisen esimerkin. Jumala saa kutsua nuorta Samuelia useamman kerran, ennen kuin tämä kokeneemman ohjaamana ymmärtää vastata ”Puhu, palvelijasi kuulee.” (1. Sam. 3:10) Raamattusuhteeseenkin pätevät markkinoinnin lait. Ensin on saatava kuulijan huomio. Sitten on herätettävä hänen kiinnostuksensa ja motivaationsa. Lopuksi kuulija on saatava liikkeelle, Jumalan kumppaniksi ja työtoveriksi. Vertaus markkinointiin voi tuntua pinnalliselta. Pohjimmiltaan huomion jakaminen onkin kaksisuuntaista. Kun huomaan Jumalan, näen että hän on huomannut minut. Joku välittää minusta, ja sillä on minulle väliä.

Miten Jumala puhuu juuri minulle?

Jokainen yleisö – yksilö ja yhteisö – on omanlaisensa, ja viesti tavoittaa eri kuulijat eri tavoin. Kuuleminen on havaitsemista, eivätkä havainnot tule ihmiseen ulkoapäin, vaan ihminen tekee havainnon. Siksi Jumalan äänen kuunteleminen on aina matka omaan itseen ja mahdollisuus oman itsen parempaan tuntemiseen. Mitä minussa tapahtuu, kun luen Raamattua? Mihin huomioni kiinnittyy? Miten kehoni reagoi, millaisia ajatuksia nousee mieleeni, millaisia tunteita minussa herää? Mitä se kertoo minusta, vahvuuksistani ja rajoitteistani? Mitä uutta opin itsestäni, ja mitä voisin tulevaisuudessa tehdä toisin? Jumalan sana muuttaa ihmistä. Muutos alkaa sydämestä, sieltä, missä on ihmisen sisin ja mistä kumpuavat niin ajatukset, tunteet kuin teotkin.

Missä olen?

Jumalan sanan elämää uudistava ja yhteyttä luova voima vaikuttaa kokonaisvaltaisesti. Se antaa tunteen omasta arvosta, herättää toivoa, rohkeutta ja myötätuntoa ja kannustaa rakentamaan oikeudenmukaista yhteiskuntaa. Sen käytännön ilmenemismuodot vaihtelevat paikan ja tilanteen mukaan ja heijastelevat ihmiselämän ja Jumalan luomistyön moninaisuutta. Syvimmiltään Jumalan puhuttelun osoite on ihmisen sydän, sielun pohja, se missä jokainen kohtaa oman rajallisuutensa, haavoittuvuutensa ja kuolevaisuutensa. Jumalan kohtaaminen herättää ihmisessä kysymyksen elämän perustasta: mikä se on, miten se näkyy elämässäni, miten se kannattelee sitä mikä elämässä on arvokasta, miten se kantaa kärsimyksen ja kuoleman yli?

Tšekkiläistä katolista pappia ja sosiologian professoria Tomáš Hálikia mukaillen ihmisen uskossa ei ole olennaista se, mitä ihminen ajattelee mistäkin uskontoon liittyvästä asiasta. Todellinen kysymys koskee Jumalan roolia ihmisen elämässä, sen vaikutusta häneen, hänen suhteisiinsa toisiin ihmisiin ja maailmaan hänen ympärillään. Kun Tansanian Pipliaseuran raamatunkäännöstyön johtaja Leah Kilobalta kysyttiin hänen Suomen-vierailullaan, vieläkö tansanialaiset löytävät tiensä kirkkoon, hän vastasi: ”Kyllä. He tuovat Jumalan eteen koko elämänsä, kaiken, mitä heillä on sydämellään.”

Lopuksi

Kirkko on lähetetty maailmaan, jotta Jumalalla voisi olla rooli jokaisen ihmisen elämässä. Jumala voi astua ihmisen elämään, kun ihminen kuulee Jumalan puhuvan tavalla, joka on läheinen ja ymmärrettävä. Siksi jokaisella ihmisellä tulee olla mahdollisuus lukea ja kuulla Raamattua omalla kielellään. Siksi helluntai on kirkon syntymäpäivä, ja siksi omakielisen Raamatun saaminen jokaisen ihmisen, kirkon ja seurakunnan käyttöön on kirkon lähetyksen pohja ja perusta.

Kirjoittaja on Suomen Pipliaseuran toiminnanjohtaja.

Artikkeli Miten voin kuulla Jumalan puhuvan minulle? Raamatun merkitys lähetystyössä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kuluneen vuosisadan aikana lähetystyö on muuttunut sanoman yksisuuntaiseen välittämiseen perustuvasta mallista yhä enemmän kohti jaettua toimijuutta, yhteistä kontekstuaalista kääntämistä ja paikallisten toimijoiden johdolla tapahtuvaa työskentelyä. Monikeskuksisen lähetystyön suuntaukset kulkevat aikanamme niin maiden ja maanosien sisällä kuin niiden välilläkin. Tämän kehityksen ymmärtämiseksi on tärkeää tuntea lähetystyön historiaa sekä niitä prosesseja, jotka ovat luonnehtineet sen muutosta.

Lähetystyöntekijöiden koulutus ammatillistuu

Suomen Lähetysseura käynnisti vuoden 1945 lähetystyöntekijöiden koulutuksen sodan runtelemassa köyhässä Suomessa, jossa yhteiskunta kohtasi monia haasteita. Globaalit valtarakenteet olivat muuttumassa ja länsimainen lähetystyö eli murrosvaihetta. Sota-aikana matkustusreitit olivat olleet suljettuina ja monet Suomen Lähetysseuran työntekijät olivat levon ja virkistyksen tarpeessa ulkomailla.

Tutkimus osoittaa, että Suomen suurimpana luterilaisena lähetysjärjestönä Suomen Lähetysseura vastasi aikansa tarpeisiin uudistamalla ja profiloimalla lähetystyöntekijäkoulutustaan. Monivuotisten mies- ja naislähetyskoulujen tilalle Lähetysseura kehitti erikoistumiskoulutuksen, johon hakeutuvilla tuli olla valmiina ammatillinen tutkinto jo koulutukseen tultaessa. Merkittävä vaihe koulutuksen ammatillistumisessa oli psykologisten soveltuvuustestien käyttöönotto vuonna 1953.

Vuosina 1944–1960 Lähetysseura koulutti ja lähetti kentälle yhteensä 193 uutta lähetystyöntekijää, joista 77,2 prosenttia oli naisia ja 22,8 prosenttia miehiä. Heidät koulutettiin kahdellatoista lähetyskurssilla. Koulutettujen lähettien taustat olivat moninaisia. Heihin kuuluivat muun muassa Leena ja Alpo Hukka, Eeva-Annikki ja Päivö Parviainen, Kauko Kanervo perheineen, Bodil ja Henrik Smedjebacka, Kirsti ja Seppo Löytty sekä Marja-Liisa Swantz.

Kun naisista ei voinut tulla pappeja, heistä tuli lähetystyöntekijöitä

Naisten asema lähetystyössä oli pitkään epäselvä ja ensimmäiset lähetystyöhön osallistuneet naiset olivat lähetystyöntekijöiden puolisoita tai tyttäriä. Naisten rooli lähetystyön ammattilaisina tunnustettiin laajemmin vasta vuoden 1879 jälkeen, kun Hudson Taylor otti naimattomia brittiläisiä naisia mukaan China Inland Missionin työhön. Kun Suomen Lähetysseura perusti lähetyskoulunsa vuonna 1862, naisia ei vielä hyväksytty koulutukseen. Ensimmäisinä itsenäisinä suomalaisina naislähetteinä pidetään Martti Rautasen tytärtä Anna Rautasta sekä Hilja Maria Lindbergiä, joka työskenteli Ovambomaalla vuosina 1899–1901.

Naisten asema lähetystyössä vahvistui vähitellen. Vuonna 1946 lähetetyistä lähetystyöntekijöistä 27 oli naisia ja 7 miehiä. Väitöstutkimus osoittaa, että 1940- ja 1950-luvuilla monet naiset näkivät lähetystyön kutsumuksen lisäksi myös uramahdollisuutena. Monet naispuoliset teologit, joilla ei ollut mahdollisuutta saada pappisvihkimystä, lähtivät lähetystyöhön. Lähetystyö tarjosi naisille mahdollisuuden yhdistää ammatillinen osaaminen ja kristillinen vakaumus.

Opetuksen suhde kolonialismiin ja paikallisten kirkkojen syntyyn

Väitöskirjassa tarkastellaan myös ajankohtaisia kysymyksiä lähetystyöntekijäkoulutuksen suhteesta kolonialismiin sekä Afrikassa kehittyviin paikallisiin kirkkoihin. Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijäkoulutus oli sotien jälkeisinä vuosina vahvasti eurooppalainen. Se oli eurooppalaisten suunnittelema ja toteuttama ja myös suunnattu eurooppalaisille. Koulutus oli yhteydessä paikallisyhteisöjen kanssa ainoastaan välillisesti työalueilta palanneiden lähettien toimiessa koulutuksen opettajina.

Tutkimus osoittaa, että vaikka koulutus oli suhteessa paikallisyhteisöihin kolonialistista ja holhoavan paternalistista, siihen sisältyi kuitenkin myös vahva pyrkimys ja halu tukea paikallisten kirkkojen kasvua ja vahvistumista. Tarkastelujaksolla kontekstuaalisten aineiden osuus koulutuksen opetuksesta kasvoi. Vuosina 1945–1946 kontekstuaalisten oppiaineiden osuus oli 9 prosenttia kaikesta opetuksesta, kun taas kurssilla 1956–1957 niiden osuus oli noussut 15 prosenttiin. Lähetysseuran lähetystyöntekijäkoulutuksen painopiste säilyi 1944–1960 teologiassa ja kielten opiskelussa.

Kirjoittaja, TM Johanna Björkholm-Kallio väittelee Åbo Akademissa 23.10.2926 klo 13:15 kirkkohistorian alaan kuuluvalla väitöskirjallaan Finska Missionssällskapets missionärsutbildning i återuppbyggnadstidens Finland 1944–1960.
Väitöskirja on luettavissa netissä: Doktorsavhandlingar – Doria
Linkki väitöstilaisuuden etäosallistumiseen julkaistaan täällä: https://www.abo.fi/evenemang/disputation-i-kyrkohistoria-6/

Artikkeli Uusi tutkimus lähetystyöntekijöiden koulutuksesta nostaa esiin kysymyksiä sukupuolesta, toimijuudesta ja vallasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Syntiin langennut ihminen menetti yhteyden Jumalaan. Samalla ymmärrys omasta ja lähimmäisen ihmisarvosta hämärtyi. Jumala lähetti Poikansa palauttamaan yhteyden, antamaan synnit anteeksi ja kirkastamaan ihmisen ainutlaatuisen arvon. Kristuksen risti ja ylösnousemus ovat iankaikkisen valon lähde, jota kirkko välittää maailmaan.

Ylösnoussut Herramme antoi opetuslapsilleen kaste- ja lähetyskäskyn mennä ja tehdä kaikki kansat opetuslapsikseen ja opettaa noudattamaan tahtoaan. Näihin liittyy lupaus: ”Ja katso, minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.” Tämä lupaus läsnäolosta liittyy nimenomaan lähetyskäskyn toteuttamiseen ja kantaa Jumalan kansaa henkilökohtaisten vaikeuksien, vainojen, sotien ja evankeliumilta suljettujen yhteiskuntien keskellä.

Medialähetystyössä iloitsemme iloitsevien kanssa ja itkemme itkevien kanssa. Tänä vuonna olemme kuulleet vankeuteen joutuneista ja marttyyreinä kuolleista. Työ toteutuu rohkeiden ja sitoutuneiden paikallisten tekijöiden kautta. He sanoittavat evankeliumin, opettavat käytännön taitoja ja puolustavat luomiseen perustuvaa ihmisarvoa. He ovat uskollisia evankeliumille ja toimivat kulttuuriinsa sopivasti.

Ohjelmia tuotetaan monilla puhutuilla kielillä ja joskus myös viittomakielellä. Näin opetetaan Raamattua, vahvistetaan seurakuntia ja annetaan perusopetusta luku- ja laskutaidosta heille, jotka muuten jäisivät siitä osattomiksi. Pakolaisleireillä, suljetuissa maissa, pitkien etäisyyksien päähän tai rajoitteiden keskellä eläville media voi tuoda hengellisen tuen ja rohkaisun.

Suomen evankelis-luterilainen kirkko on osa Kristuksen maailmanlaajaa kirkkoa. Olemme saaneet aikanaan tänne pohjolan perukoille evankeliumin toisten kansojen kautta. Nyt on meidän vuoromme ammentaa tätä aarretta eteenpäin vielä tavoittamattomille kansoille ja ihmisryhmille. Lähetystyö ei ole vain osa seurakunnan ja kirkkomme perustehtävää, vaan se on kirkkomme ydintehtävä ja hengellisen elinvoimamme lähde. Medialähetystyö muistuttaa, että evankeliumi on mahdollista viedä kansojen ulottuville nykyisen viestintäteknologian mahdollistamin keinoin.

Evankeliumi siellä, minne muut eivät yllä

Medialähetys on tavoittavuudessaan ainutlaatuinen. Evankeliumi tulee koteihin, kyliin, pakolaisleirille, suljettuihin maihin, vuoristoseudulle tai älypuhelimiin sekä muihin ruutuihin. Median voi avata silloin, kun se on turvallista, ja sulkea silloin, kun sitä ei halua kuunnella tai katsoa. Tämä tekee medialähetyksestä kutsuvaa, ei pakottavaa.

Sisältöjä tuotetaan paikallisilla kielillä. Paikallisten ihmisten tekemien sisältöjen kautta evankeliumi saa paikallisen äänen, rytmin ja ilmaisun. Paikalliset kristityt tuntevat oman kulttuurinsa kysymykset ja osaavat vastata niihin uskottavasti ja vaikuttavasti.

Media tavoittaa myös heidät, joiden ääntä ei kuulla tai joita ei haluta nähdä: vammautuneita, mielenterveyden haasteiden kanssa eläviä, kuulovammaisia, lukutaidottomia sekä tyttöjä ja naisia, joiden mahdollisuuksia opetukseen ja hengelliseen tukeen rajoitetaan. Työ on ekumeenisesti vuorovaikutuksellista, vaikuttavaa ja innostavaa.

Teknologia tehtävän palveluksessa

Teknologinen murros tekee medialähetyksestä monikanavaista. Radio on yhä tärkeä monilla alueilla sekä siellä, missä internetiä ja mobiilisovelluksia rajoitetaan tai estetään. Satelliittitelevisio tavoittaa koteja alueilla, joissa on paljon satelliittivastaanottimia. Ne toimivat, vaikka muuta viestintään rajoitettaisiin. Sosiaalinen media, mobiilisovellukset ja viestisovellukset avaavat mahdollisuuksia aiempaa parempaan vuorovaikutukseen, palautteeseen, rukoukseen ja jatko-ohjaukseen.

Uusi mediaympäristö on vuorovaikutteinen, mutta siihen liittyy myös riskejä: valvonta lisääntyy, alustat voivat sulkeutua ja algoritmit vaikuttavat näkyvyyteen. Tekoäly on monissa asioissa todella suuri apu ja mahdollistaja, mutta sen käytössä on hyvä tietää mitä tekee, etteivät tiedot aiheuta turvallisuusriskejä.

Teknologia palvelee evankeliumia, ihmisarvoa, paikallista omistajuutta sekä vähemmistökielisiä kulttuureja Kristuksen rakkauden pohjalta. Medialähetys on ajankohtaisempaa kuin koskaan: maailmassa, jossa rajat sulkeutuvat, valvonta lisääntyy ja yksinäisyys kasvaa, tarvitaan välineitä ja ihmisiä, jotka ylittävät rajoja teknologian, luovuuden ja rakkauden avulla.

Radio ylittää suljetut rajat

Toisen maailmansodan jälkeen vuonna 1948 perustettu Far East Broadcasting Company (FEBC) ymmärsi radion varsinaisena lähetystyön välineenä, ei vain sen tukena. Kiinan vallankumouksen vuoksi työ asettui Filippiineille, josta lähetykset alkoivat vuonna 1948 ja laajenivat vähitellen eri puolille maailmaa.

Trans World Radio (TWR) puolestaan syntyi vuonna 1952 Paul Freedin halusta tavoittaa Euroopan ja muiden vaikeasti saavutettavien alueiden ihmiset. Monacon voimakkaista lähettimistä radioaallot ulottuivat aikanaan Eurooppaan, Pohjois-Afrikkaan sekä kommunismin ja ateismin puristamaan Itä-Eurooppaan ja Neuvostoliittoon. Myöhemmin TWR rakensi laajan radioasemien verkoston eri puolille maailmaa.

FEBC ja TWR kantavat samankaltaista näkyä tavoittaen kansoja, tukien painostuksen ja vainojen keskellä eläviä kristittyjä ja tuoden kristillistä yhteyttä myös fyysisten ja henkisten rajoitteiden kanssa eläville ihmisille. Radion rinnalle ovat tulleet internet, mobiilisovellukset, sosiaalinen media ja muut digitaaliset alustat. Kanavat valitaan sen mukaan, mitä alueen ihmiset käyttävät.

Satelliitti tuo kristittyjen äänen näkyviin

SAT-7 kasvoi havainnosta, jonka Terence ”Terry” Ascott teki Kairossa 1980-luvun lopulla. Lukutaidottomat katsoivat televisiota keskeneräisissä taloissa ja puuttellisissa olosuhteissa. Vuonna 1995 perustettu SAT-7 teki Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan kirkot sekä alueen kristillisen historian näkyviksi satelliittitelevision avulla. Nykyisin se toimii useilla kielillä satelliittitelevision, mobiilisovellusten, internetin ja sosiaalisen median alustojen kautta. Vuorovaikutuksellisuus on lisääntynyt niiden kautta.

Satelliittilähetyksiä on vaikeampi estää kuin nettiä tai mobiilisovelluksia. Siksi ne ovat yhä tärkeitä Pohjois-Afrikassa, Lähi-idässä ja Keski-Aasiassa. Ohjelmatuotantoa voidaan näyttää satelliitin lisäksi netin ja mobiilisovelluksiin sisältyvien suoratoistojen kautta. SAT-7:lla on neljän kanavakokonaisuutta, joista KIDS keskittyy tukemaan lapsia ja nuoria pelkojen ja sotienkin keskellä.

Vuonna 2018 perustettu PAK7 kouluttaa pakistanilaisia kristittyjä nuoria median tekijöiksi, tuottaa ohjelmia urduksi ja antaa paikallisille kristityille kasvot ja äänen. Huhtikuussa 2022 PAK7 käynnisti ympärivuorokautisen satelliittitelevisiokanavan, jonka lähetykset näkyvät Pakistanissa ja sen rajojen ulkopuolella.

Afghan Christian Media Network perustettiin alkuvuodesta 2026 ja satelliittikanava on Mozhda TV. Se tekee parhaillaan ohjelmia, joiden lähettäminen viidellä Afganistanissa puhutulla kielellä alkaa vuoden 2026 lopulla. Mozhda TV on ensimmäinen afgaanien johtama ympärivuorokautinen kristillinen satelliittitelevisiokanava. Mozhda merkitsee hyvää uutista, ilosanomaa ja evankeliumia. Kanava välittää toivoa Kristuksessa sekä tukee naisten ja tyttöjen oppimista maassa, joka estää heiltä koulunkäynnin.

Sansa kirkon medialähetyksen palveluksessa

Medialähetys Sanansaattajat (Sansa) syntyi vuonna 1973 halusta välittää evankeliumia Itä-Eurooppaan, suljettujen rajojen taakse niihin maihin, joissa ateismi ja vainot olivat todellisuutta. Uskonnon vapauden toteuduttua myös Itä-Euroopassa Sansan katse ja tekemä medialähetystyö suuntautui Pohjois-Afrikasta Lähi-idän ja Keski-Aasian yli aina Japaniin ulottuvalle alueelle. Tuolla alueella on vähiten kristittyjä ja he kokevat painostusta ja vainoja. Sansa hyväksyttiin vuonna 1994 osaksi Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lähetys- ja kansainvälisen diakonian sopimusjärjestöperhettä. Tässä perheessä Sansa keskittyy medialähetykseen. Sen innovatiivisuus ottaa käyttöön tämän ajan välineet, oppii muilta ja jakaa oppimaansa toisille. Näin voimme palvella Kristuksen evankeliumia ja Jumalan valtakuntaa omalta pieneltä osaltamme.

Sansan strategia vuosille 2026–2030 tiivistää Sansan kutsumuksen: ”Sansa toimii kristittyjen välineenä lähetyskäskyn toteuttamisessa vaikuttavasti kaikkialta kaikkialle.” Raamattu, rukous, rakkaus ja rohkeus kuvaavat työn hengellistä logiikkaa. Ne synnyttävät halun etsiä uusia väyliä evankeliumin välittämiseen luovalla ja rohkealla tavalla. Sansan innovatiivisuus ottaa käyttöön tämän ajan välineet, oppii muilta ja jakaa oppimaansa toisille.

Sansa tekee työtä, jotta sen kumppanit Suomessa ja maailmalla kukoistaisivat, ihmiset kohtaisivat evankeliumin omalla kielellään ja reagoisivat siihen positiivisesti. Medialähetys palvelee seurakuntatyötä siellä, missä seurakuntia ei ole, niitä ei voi turvallisesti perustaa tai kristityt elävät vähemmistönä ja painostuksen alla. Se ei korvaa seurakuntaa, mutta se vahvistaa yhteyttä Kristuksen globaaliin kirkkoon.

Artikkeli Medialähetys muuttuvassa maailmassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kouvolan seurakuntayhtymän hautaus- ja puistopalveluissa ylipuutarhurina työskentelevä Janne Saarinen kertoo, että aloittaessaan työt Kuusankoskella 30 vuotta sitten tuhkahautauksia oli noin viisi prosenttia kaikista hautauksista. Nyt vastaava luku on lähes 80 prosenttia.

Kouvolassa maan poveen laskettiin 262 vainajaa arkussa viime vuoden aikana, ja tuhkahautauksia oli 790, joista hautausmaiden muistolehtoihin haudattiin 219 vainajaa. Muistolehdossa on yhteismuistomerkki, johon kiinnitetään muistolehdosta viimeisen lepopaikkansa saaneiden vainajien nimilaatat.

Kouvolan hautausmailta löytyy myös muualle haudattujen muistelupaikkoja, sankarihautausmaita, karjalaisten muistomerkkejä, vakaumuksensa puolesta kaatuneiden muistomerkkejä sekä tyhjän sylin muistopaikka heille, jotka ovat menettäneet lapsensa tai eivät ole koskaan saaneet lasta.

HAUTAUSPERINTEET ovat muuttuneet vuosien varrella. Aiemmin hautajaiset ovat olleet keskimäärin suurempia, saattoväkeä on ollut enemmän ja hautakumpareet on vuorattu runsailla kukkalaitteilla. Nyt saattoväki on vähentynyt ja kukkien kanssa ollaan maltillisempia.

Saarinen kertoo, että siunaustilaisuudessa voi esimerkiksi olla hiekka-astia, johon saattovieraat voivat käydä laittamassa kynttilän palamaan. Eräissä hautajaisissa saattoväki kirjoitti viimeiset muistosanat vainajalle vaalean arkun kanteen.

– Nykyään on usein myös niin, että lähiomaiset hankkivat siunaustilaisuuteen ison maljakon ruusuja, ja jokainen hautajaisvieras vie siitä yhden ruusun haudalle ja lukee värssyn. Saattoväen ei silloin tarvitse erikseen hankkia kukkalaitteita.

Kukkalaitteiden vaihtaminen yksittäisiin kukkiin on monelle ekologinen tai taloudellinen valinta.

LÄHEISEN KUOLEMA tuo mukanaan paljon kuluja. Hautajaisten järjestämisessä kustannuksia syntyy esimerkiksi vainajan kuljettamisesta, arkun tai/ja uurnan hankinnasta, hautakivestä, hautapaikasta sekä muistotilaisuuden tilavuokrasta ja tarjoiluista. Hautajaisten hintalappu nousee helposti tuhansiin euroihin.

Tilannetta ei helpota se, että viime vuonna seurakuntien hautaustoimen hintoja oli korotettava. Korotuksen taustalla on kirkon lakisääteinen tehtävä ylläpitää hautausmaita ja huolehtia hautaustoimen palveluista. Näiden tehtävien hoitamista varten valtio on maksanut valtionavustusta, josta valtio päätyi viime vuoden budjetista leikkaamaan 19,6 miljoonaa euroa. Seurakunnat eivät myöskään voi käyttää kirkollisverovaroja hautaustoimen kustannuksiin, sillä kirkkolaki sallii verotulojen käyttämisen vain varsinaisiin seurakunnallisiin tehtäviin, ei valtion lailla velvoittamiin tehtäviin.

Artikkeli Hautajaisperinteet ovat muuttuneet julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kiva olisi nähdä ihmisiä kasvotusten, mutta etäopiskelu lisääntyy koko ajan ja moni jää sitä kautta yhteisön ja yhdessä olon ulkopuolelle.

Juntunen toimii oppilaitospappina Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa (XAMK), LUT-yliopistossa ja Edukossa. Työkenttänä hänellä on kuusi kampusta ja yli 10 rakennusta, opiskelijoiden lisäksi hän pitää huolta myös henkilökunnasta. Vaan mitä hän oikein tekee.

– Kohtaan ihmisiä heidän omissa ympyröissään. Luon ilmapiirin, missä voi puhua vapaasti opiskelusta, elämästä ja ihan mistä hyvänsä. En pelkää enkä sulje pois mitään aihetta.

Puhumisesta puheen ollen, Juntusella itsellään on puhumisen lahja. Hänen tapansa tehdä työtä on kulkea käytävillä, huoneissa, ruokalassa taukotiloissa; siellä missä ihmiset ovat, ja antautua juttusille. Millaiset aiheet nousevat kohtaamissa esille.

– Opiskelujen edistyminen, mielen haasteet, ihmissuhteet, työssä jaksaminen eli elämän koko kirjo. Pidämme yhteyttä, sovimme tapaamisia; joskus useita ja pitkiäkin jaksoja. Sosiaalisen median kanavat ovat myös mahdollisuus kasvokkain näkemisen sijaan.

JUNTUNEN opiskeli Joensuussa teologian maisteriksi, hänellä on myös ratkaisukeskeisen lyhytterapian koulutus. Siitä on tukea keskusteluissa, joissa hän näkee lisäksi yhden merkittävän edun.

– En tee kirjauksia, mikä poistaa jännitystä kohtaamisista. Voimme puhua vapaasti mistä tahansa ja ihan mitä vaan.

Yksin ei oppilaitospapin tarvitse työtään tehdä. Tukena hänellä ovat oppilaitosten omat hyvinvointiasiantuntijat, kuten kuraattorit, psykologit, terveydenhoitajat ja muu henkilökunta.

– Yksi oppilaitospapin tärkeä tehtävä on luoda verkostoja eri toimijoiden kesken ja yhdistää tekijöitä toisiinsa. Eri tahojen on tällöin myös helpompaa ohjata henkilö toiselle auttajalle.

POHJOIS-SAVOSTA kotoisin oleva Juntunen kallistui nuorena tieteen puolelle ja häntä kiinnosti tutkia erilaisia uskontoja. Papin työssä Pohjois-Karjalassa ja Lapissa hän näki erilaisia seurakuntia ja tehtäviä.

Terapeuttinen työskentely ja työ opiskelijoiden keskellä on Juntuselle luontevaa. Niinpä hän siirtyi Turkuun oppilaitospapin sijaiseksi, ja bongasi siellä Kouvolassa avautuneen paikan.

– Kun oli kyse uudesta tehtävästä, sain luoda sen sisältöä ilman olemassa olevia paineita. Tämä työ on pitkä tie, joka hahmottuu hitaasti matkan varrella.

Opiskelijoille Juntusen työ on arvokasta erityisesti sisällöltään, mutta myös kustannuksiltaan, sillä se on heille maksutonta. Oppilaitospapin virka on päättymässä tämän vuoden lopussa, mutta moni seikka puoltaa sen jatkamista.

Edukon ja XAMKin henkilöstölle tehdystä kyselystä tuli vahvaa tukea. Matalan kynnyksen keskusteluapu, tuki opiskelijoille ja henkilöstölle, yhteisöllisyyden vahvistaminen, turvallisuuden tunteen lisääminen, inhimillisyys ja läsnäolo arjessa; siinä usein toistuneita vastauksia. Juntusesta henkilönä pidetään niin ikään paljon.

– Sain tosi hyvää palautetta siitä, että olen, tulen ja menen sekä teen yhteistyötä ammattitaidolla, lämmöllä ja aidosti. On tärkeää saada palautetta omasta työstään.

ALKANUT lukuvuosi tuo Juntuselle tullessaan muun muassa paljon yhteisiä kohtaamisia: kaikkien oppilaitosten yhteinen Amazing Kouvola, Edukon aloitustapahtuma EdukoFest, opiskelijoiden ja aikuisten retriitit sekä kampus- ja haalaritapahtumat. Keskusteluissa on ollut myös kaikkien uskontojen yhteinen ekumeeninen rauhanrukous.

– Ollaan yhdessä ja kasvokkain, sitä me kaikki tarvitsemme.

Kun Juntunen kulkee pappina eri oppilaitosyhteisöjen keskellä, hengellisyys ja ihmisten omat vakaumukset nousevat luontevasti keskusteluun.

Artikkeli Ihmisten kohtaamista omissa ympyröissään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutoin Hakulinen luontoihmisenä viihtyy metsässä mustikoita ja kantarelleja poimien sekä seurakunnan retkille osallistuen. Kirkkomessut hän sunnuntaisin tapaa katsoa televisiosta, mutta uuden päivän hän avaa poikkeuksetta kädet ristien ja Päivän tunnussanaa silmäillen.

YSTÄVÄN KAMMARIN vastuuhenkilö, diakoni Raisa Hautala toteaa, että parasta diakonian keittolounaalla on yhteisöllisyys, ihmiset ystävystyvät ja saavat seuraa. Se voittaa yksin olemisen.

Hansakeskuksen Pointin jälkeen toiminta alkoi Maria-salissa syksyllä 2023. Mukaan liitettiin 2024 tammikuussa ruokailu, johon osallistujien määrä on vaihdellut 70–90 välillä. Vapaaehtoisia on ollut hyvin tarjolla. Neljäntoista hengen joukosta aina osa on elämäntilanteen mukaan palvelemassa.

Ruokailun ja kahvittelun jälkeen on vuorossa hartaus ja ohjelmahetki tietoiskuineen. Tällä kertaa kanttori Mari Lehtinen laulattaa.

Vapaaehtoisena jakelupöydän takana häärivälle Kaija Heleniukselle ”torstai ei olisi mitään ilman palveluhetkeä”.

– Jäin liikealalla vietetyn 40 työvuoden jälkeen eläkkeelle. Tykkään ihmisistä, joten kotiin en halunnut jäädä. Ruokailijoista löytyy uusia ystäviä, joita kadullakin moikataan ja kysellään kuulumisia. Itselläni on myös monia puhelinystäviä, jotka saavat soittaa, olipa kyseessä hyvä tai huono asia. Uskon, että nykyinen lounaspaikan sijainti vaikuttaa kasvaviin kävijämääriin.

KUN VAJAAT SATAKUNTA lounaslautasta on palautunut pöydiltä jakelukärryihin, kohta ovet kolisevat ja paikalle pyyhältävät vapaaehtoiset tuomaan koulujen ylijäämäruokaa. Vastuuhenkilö diakoni Oskari Lehikoinen voi iltapäivällä kirjata syyskauden avaustapahtumasta dokumentteihin kaksitoista ruuan noutajaa, annoksia jonkin verran enemmän. Suurimmat käyttäjäryhmät olivat nytkin ensisijaisesti eri syistä työelämän ulkopuolelle jääneet sekä eläkeläiset. Syksy näyttää, miten luvut kasvavat.

Jakelun vapaaehtoisista Hanna Sarlo huikkasi keittiön ovella odottavansa ”ihmisten kohtaamista ja ystävyyden kokemusta”. Ensikertalainen Heidi Niemelä puolestaan arvosti”kaiken sujuvuutta”.

Lehikoinen tietää, että kauppojen puolella on ponnisteltu viime vuosina punaliputetun hävikkiruuan supistumisen puolesta. Samaan aikaan avun tarpeen määrä on monesti päinvastainen. Viime keväänä jaettavaa ruokaa saatiin Kouvolassa yhdeltä koululta. Silloin hakijoita oli parisenkymmentä. Nyt mukana on kaksi koulua, joten syksy näyttää tulevan kehityksen. Lehikoinen haluaa kiittää Kouvolan Kipinä ry:tä ruokien kuljetuksesta ja yhteistyöstä.

– Diakonian tärkein tehtävä on vastata hätään. Ruuan ohella tarjoamme myös keskusteluapua, kotikäyntejä, tapaamisia toimistolla, taloudellista avustusta sekä ohjausta ja neuvontaa.

NIMETTÖMÄNÄ PYSYTTELEVÄ hävikkiruuan hakija kiitteli vuolaasti Kouvolan toimintaa todeten, että tietyssä elämänvaiheessa jakopiste oli ainoa ruuan lähde. Rahat tarvittiin parin kuukauden ajan tärkeiden laskujen maksuun. Lisäplussa irtosi siitä, että kouluruoka on valmistettu niin, että se sisältää riittävästi kasviksia, lihaa ja hiilihydraatteja. Nyt jaossa oli kalastajanpyöryköitä ja tillikermaviilikastiketta, perunamuusia ja porkkanaraastetta.

Kouvolan seurakuntien kaikille avoimet ruokailut ja ruoka-apu syksyllä 2026

ANJALANKOSKI

• Perjantaipuuro Myllykosken kirkolla, parillisen viikon perjantaina 4.9.–11.12. klo 10–12. Kaikille avoin ja maksuton. Lahjoituksia otetaan vastaan.
• Keskiviikkokeitto Myllykosken Triadissa 23.9., 21.10. ja 18.11. klo 11–12.
  Vapaaehtoinen maksu, aikuiset 5 €.
• Keittoateria Anjalan seurakuntatalossa 29.9., 27.11. ja 24.11. klo 11.30–12.30.
• Hävikkiruokajakelusta voi kysyä diakoniatyöntekijältä p. 040 7654 159. 

ELIMÄKI

• Ruokailu Korian kirkolla to 3.9.,1.10., 29.10 ja 26.11. klo 11.15–12.30. Aikuiset 5 € ja lapset 2 €. 
• Ruokailu Elimäen srk-keskuksessa to 10.9., 8.10. ja 5.11. klo 11.15–12.30. Aikuiset 5 € ja lapset 2 €. 
• Aamupala ja tavaranvaihtopäivä la 12.9. klo 9–11 Elimäen srk-keskuksen kulmakamarissa.
• Aamupala la 10.10. ja 21.11. klo 9–10.30 Elimäen srk-keskuksen kulmakamarissa. 
• Hävikkiruokajakelu to 3.9. klo 13.30–14 Elimäen seurakunnan alueella asuville Elimäen seurakuntakeskuksen kerhoaulassa, jatkuen joka torstai koulujen toiminta-aikoina. Hävikkiruokajakelusta Korialla voi kysyä Marja Rintaselta 040 5673 589.
  

KUUSANKOSKI

• Keittolounas Kuusankosken seurakuntakeskuksessa joka toinen torstai 3.9. alkaen klo 11–12. Aikuiset 7 €, lapset 3 €. Käteinen, korttimaksu tai MobilePay. Sis. keiton, ruokajuoman, leivän, kahvit ja kahvileivän.
• Puuroa ja pullakahvit, leppoisaa yhdessäoloa Voikkaan kirkolla ti 22.9., 20.10. ja 17.11. klo 13–14.30. Diakoniatyöntekijä paikalla.

KOUVOLA

• Diakonian keittolounas torstaisin klo 11 Kouvolan seurakuntakeskuksessa, hinta 5 €, sisältää keiton, ruokajuoman, leivän, kahvit ja kahvileivän. Käteinen tai MobilePay. Klo 12 hartaus ja ohjelmaa.
• Koulujen ylijäämäruokajakelu torstaisin klo 13.15Kouvolan seurakuntakeskuksessa, sisäänkäynti Hovioikeudenkatu 8. Ota noutoruokaa varten oma astia mukaan. Yhteistyössä Kouvolan Kipinä ry.

VALKEALA

• Diakonian ruokajako Valkealan alueella asuville diakoniatoimiston ovella (Kalevantie 12 G) tiistaisin ja torstaisin klo 14. Ei ennakkovarauksia, jos hakijoita on enemmän kuin jaettavaa, kassit arvotaan.
• Taloudellisen avun ajanvaraus torstaisin klo 10–14 p. 040 673 5699.

Artikkeli Ruoka yhdistää ihmiset julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Olen löytänyt paikkani seurakunnassa. Suhteeni uskoon on muuttunut paljon läheisemmäksi ja merkitykselliseksi. Asiat eivät tapahdu sattumalta, vaan uskosta.

Kaukasuolla päävastuullisena yrittäjänä vanhempiensa kanssa gluteenitonta luomukauraa ja muita tuotteita viljelevä 26-vuotias Markus Suutari on seurakuntatyössä jo konkari. Kaikki alkoi, kun hän ei ollut vielä syntynytkään.

– Vanhempani perustivat aikoinaan omasta aktiivisuudestaan perhepiirin muiden perheiden kanssa. Olen pyörinyt taaperosta asti vanhempieni mukana ja kulkenut pitkän taipaleen seurakunnan toiminnassa.

Rippileiri Suomen Lähetysseurassa, isosena omassa seurakunnassa, yövahtina ja liikuntajuttujen pitäjänä rippileireillä, siskon kanssa pidetty sählykerho; Suutarin nuoruus oli täynnä touhua, ja hänestä oli kiva yhdistää tapahtumiin uskonasioiden yhteinen pohdinta ja liikunnan ilo.

VAIKUTTAJAKSI Suutari ryhtyi edellisten seurakuntavaalien jälkeen, kun häntä kysyttiin kasvatuksen ja nuorten aikuisten vaikuttajaryhmään. Nyt hän kuuluu Kouvolan seurakuntien nuorten vaikuttajaryhmään, johon myös Kuitunen liittyi keväällä isoskoulutuksen yhteydessä.

– Koen vaikuttamisen nuorten asioihin tärkeäksi. Löytää nuorille paikka mihin mennä ja missä jokainen voi olla oma itsensä. Tämä tuntuu niin omalta kuin vain voi.

Suutarin sydäntä lähellä ovat perusasiat, joihin kuuluu hyvä Raamatun opetus ja uskon asioiden esillä pitäminen.

– Seurakunta on yhteinen ja teemme työtä yhteiseksi hyväksi. Tarvitsemme nuorille helposti lähestyttäviä erilaisia tapahtumia, joissa he viihtyvät.

Vaikuttajaryhmä, johon on tavoitteena kaksi nuorta jokaisesta seurakunnasta, hakee kaksikon mielestä vielä muotoaan. Työkaluna toimii WhatsApp-ryhmä, jonka kautta voi heittää, työstää ja jalostaa ideoita. Säännöllisiä kokoontumisia ei ole, etäpalavereita on silloin tällöin.

– Ryhmässä on potentiaalia, mukaan kaivataan enemmän aktiivisia nuoria. Koko yhtymän alueelle suunniteltu laaja nuorten leiri ja iso nuortenilta ovat esimerkkejä työstämme, Suutari ja Kuitunen toteavat.

Kirkollinen lainsäädäntö edellyttää, että nuorten asioille tulee olla oma vaikuttajaryhmä, joka ottaa nopeasti kantaa päätöksentekoon nuorisovaikutusten osalta. Tärkeintä on kuitenkin nuorten etu ja kuulla sitä, mitä nuoret ajattelevat.

SEURAKUNTAVAALIT ovat pian käsillä. Kun isä on ollut mukana seurakunnan päätöksenteossa, ehdokkuus kiinnostaa Suutaria, mutta yrittäjyyden tuomat realiteetit puhuvat osin vastaan.

– On asioita, joiden haluaisin menevän eri tavalla. Olen huolissani kirkon maallistumisesta. Konkretia kiinnostaa, byrokratia kyllästyttää.

16-vuotiaat voivat äänestää marraskuun vaaleissa, Kuitunen täyttää rajapyykin lokakuussa eli hän on äänioikeutettu.

– Pohdin äänestämistä, enkä sulje pois ehdokkaana olemista tulevissa vaaleissa, kun olen täyttänyt 18 vuotta.

Aika asettua ehdolle

Seurakuntavaalien ehdokasasettelu on käynnissä 15. syyskuuta saakka. Ehdolle asettuvan on oltava seurakunnan konfirmoitu jäsen ja täytettävä 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä 15. marraskuuta. Ehdokas ei voi olla oman seurakunnan tai seurakuntayhtymän viranhaltija tai työntekijä. Ehdokkaiksi kaivataan kaikenikäisiä, eri tavoin ajattelevia seurakuntalaisia eri puolilta Kouvolaa. Vaaleissa asetutaan ehdolle valitsijayhdistyksen kautta. Jos haluaa perustaa oman valitsijayhdistyksen, sitä varten tarvitaan 10 seurakunnan jäsentä.

Valitsijayhdistyksen perustamisasiakirja liitteineen on toimitettava 15.9. kello 16 mennessä Kouvolan seurakunnan seurakuntatoimistoon, Savonkatu 40 (avoinna ma-pe klo 9-15 ja 15.9. klo 9-16) tai Kuusankosken seurakuntakeskukseen, Maunukselantie 3, 3. krs., hallintosihteeri Virpi Myllyharjulle, (paikalla 15.9. kello 9-16).

Ennakkoäänestys on tiistaista lauantaihin 3.-7.11. ja varsinainen vaalipäivä on 15.11. Seurakuntavaaleissa valitaan uuden Kouvolan seurakunnan luottamushenkilöt. He päättävät muun muassa siitä minkälaista toimintaa seurakunnassa järjestetään ja mihin seurakunnan rahoja käytetään.

Artikkeli Halu vaikuttaa nuorten yhteiseksi hyväksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kouvolan seurakuntayhtymän Palvelevan puhelimen toiminnanohjaaja Heidi Kääriäinen kertoo, että soittajien kanssa keskustellaan esimerkiksi ihmissuhteiden kiemuroista, yksinäisyydestä, erilaisista elämäntilanteista ja terveydentilaan liittyvistä asioista.

Myös sotaan ja turvallisuusuhkiin liittyvät asiat, kuten droonit ovat herättäneet soittajissa huolta. Sote-palveluiden tilanteesta käydään myös keskusteluja, kun avuntarve ei täyty ja asiat jäävät roikkumaan. Palvelevassa puhelimessa on kuultu paljon huolta myös hallituksen säästötoimenpiteistä, jotka yhdistettynä yleiseen hintojen nousuun lisäävät taloudellista turvattomuutta ja ahdinkoa.

– Päivystäjät kuulevat usein myös kiitosta palvelun olemassaolosta. Kuuntelijaa ja ymmärtävää ihmistä tarvitaan. Emme voi muuttaa kaikkea, sillä suuri osa asioista on yksilön vaikutuspiirin ulottumattomissa, mutta aina voi tehdä jotain. Rinnalla kulkeva lähimmäinen on merkittävä asia ihan jokaiselle, mutta erityisesti huolissa elävälle, Kääriäinen muistuttaa.

VAPAAEHTOINEN päivystäjä tekee noin kerran kuukaudessa kolmetuntisen päivystysvuoron. Kaikki päivystäjät ovat vaitiolovelvollisia ja heidät on koulutettu tehtäväänsä.

Uusia päivystäjiä kaivataan kuitenkin lisää. Seuraava maksuton kurssi alkaa Kouvolan keskustassa torstaina 24.9. klo 17. Kurssikertoja on kaikkiaan kahdeksan.

– Kurssilla opetellaan auttavan keskustelun taitoja. Vapaaehtoisen tehtävä on pääasiassa kuunnella, mutta tärkeää on myös osata kuljettaa keskustelua eteenpäin ja luoda toivoa tilanteeseen. Usein on tärkeää auttaa soittajaa löytämään voimavarojaantilanteensa helpottamiseksi. Palvelevassa puhelimessa on tilaa myös soittajan hengellisille kysymyksille ja esimerkiksi esirukouspyynnöille, Kääriäinen kertoo.

Hänen mukaansa vapaaehtoisena päivystäjänä toimiminen sopii tavallisille ihmisille, joilla on aikaa osallistua toimintaan. Iltavirkkuna olosta on myös hyötyä, sillä päivystysvuorot ovat klo 18-24 välillä. Päivystäjän tehtävä on itsenäinen, ja päivystää voi joko seurakunnan tiloissa tai kotona. Tukea tehtävän hoitamiseen saa toiminnanohjaajalta ja muilta päivystäjiltä. Lisäksi päivystäjillä on työnohjausta ja yhteisiä tilaisuuksia muutaman kerran vuodessa.

– Oman elämän asiat on hyvä olla riittävässä tasapainossa, jotta jaksaa asettua kuuntelijan rooliin. Moni päivystäjä on sanonut, että tämän tehtävän ja kurssin myötä on saanut myös henkilökohtaiseen elämään taitoja ja hyötyä muutoinkin, Kääriäinen vinkkaa.

Palvelevan puhelimen uusien päivystäjien kurssi alkaa to 24.9. Kouvolan keskustassa. Maksuton. Kurssikertoja on kahdeksan. Lisätiedot: heidi.kaariainen@evl.fi, 040 7140 557.

Kirkon keskusteluapu auttaa silloin, kun on tarve henkiselle tai hengelliselle tuelle. Valtakunnalliseen Kirkon keskusteluapuun kuuluvat Palveleva nettikirje, Palveleva chat ja Palveleva puhelin.

Palveleva puhelin 0400 221 180
joka päivä klo 18-24

Palveleva nettikirje ja Palveleva chat:
evl.fi/apua-ja-tukea/kirkon-keskusteluapu

Artikkeli Palveleva puhelin kuuntelee ja auttaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.