Mikä tekee vapaaehtoistyöstä merkityksellistä?

Iloitsen, että Lähetys- ja aikuistyö rekrytoi osallisuuden ja vapaaehtoisuuden työntekijän. Näin työmuoto ottaa rohkeasti vastaan painopisteet ja osuu seurakunnan toiminnan muutoksen ytimeen.

Uuden työntekijän tehtävä on kartoittaa vapaaehtoistoimintaa ja haastaa työtiimit pohtimaan, mitä on aito ja rinnalla kulkeva seurakuntalaisuus.

Entä kuinka ohjaamme vapaaehtoistoimintaa? Mikä tekee vapaaehtoisuudesta merkityksellistä? Seurakunnassa on jo nyt paljon vapaaehtoisia. Mukaan yhteiseen työhön mahtuu kuitenkin paljon uusia vastuunkantajia. Eräs vapaaehtoisuuden muodoista on vaikuttaminen. Vaikuttamiseen vuosi 2022 tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden, sillä syksyllä järjestetään seurakuntavaalit.

Vapaaehtoistyö on yhdessä tekemistä

Vapaaehtoistyö on yhdessä tekemistä. Messutiimit osallistavat seurakuntalaisia uudella tavalla. Rengossa jumalanpalvelukset, kuten esimerkiksi Loppiaisen vaeltava jumalanpalvelus, suunnitellaan yhdessä renkolaisten kanssa. Valomessu kutsuu seurakuntalaiset pääsiäisyön messuun. Kirkkoväärtit ottavat vastuuta ehtoollisen avustustehtävistä ja kirkkokahvista Hämeenlinnan kirkossa. Tulevaisuudessa voimme siis vaihtaa kuulumiset messun jälkeen!

Nuorisotyössä on erityisen paljon vapaaehtoisia. Tiesitkö, että syksyllä isoskoulutuksen aloitti 140 nuorta ja apuisosena toimii 80 nuorta? Nuorten kanssa on innostavaa suunnitella kesän rippikouluja!

Uutta virtaa yhteistyöstä

Seurakunnassa on kuusi työalaa ja tiimit tekevät runsaasti yhteistyötä. Musiikki- ja nuorisotyön yhteinen projekti Liekit-musikaali kutsuu mukaan laulamaan ja näyttelemään.

Olotilatoiminta yhdistää niin työaloja kuin seurakuntalaisia. Seurakuntatapahtuma tulee vihdoin syksyllä 2022! Nämä asiat ovat vain pintaraapaisu kaikesta siitä, mitä seurakunta tekee yhdessä hämeenlinnalaisten kanssa.

Vuoden alussa tiedämme, mihin Hämeenlinnan seurakuntayhtymä päättää sijoittaa Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan toiminnot. Tilaprosessin etenemistä on ollut mielenkiintoista seurata. Huokaisen jo nyt helpotuksesta, sillä hyvällä valmistelulla prosessi takaa loistavat tilat sekä toiminnalle että työntekijöille. Nyt olemme kuitenkin vielä väliaikaisessa tilassa Raatihuoneenkadun ja Sibeliuksenkadun kulmassa. Tila tarvitsee uuden nimen. Lähetä oma ehdotuksesi sähköpostitse osoitteeseen kotikirkko@evl.fi.

Artikkeli Kohti uutta vuotta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Luterilainen maailmanliitto (LML) perustettiin vuonna 1947 toisen maailmansodan runtelemassa maailmassa. Sota oli tappanut, vammauttanut ja ajanut kodeistaan miljoonia ihmisiä. LML vastasi osaltaan pakolaisten ja evakkojen hätään, joka kosketti luterilaisia kirkkoja voimakkaasi: ”Joka neljäs pakolainen Euroopassa oli luterilainen”, toteaa Maria Immonen, joka toimii LML:n Maailmanpalvelu-osaston johtajana.

Tämän päivän Maailmanpalvelu on arvostettu ja verkostoitunut toimija, joka toimittaa humanitaarista apua kirkkojen puolesta eri puolilla maailmaa noin 25 maassa ja noin 10 000 työntekijän voimin. Maailmanpalvelu toimii niin Kolumbian pitkään jatkuneessa sotilaallisessa konfliktissa kuin ilmastonmuutoksen aiheuttamien pahenevien ääri-ilmiöiden parissa Etelä-Sudanissa ja monissa muissa kriiseissä.

Kameroista riippumatta ja globaalisti

Median ja sen myötä ihmisten huomio kiinnittyy rajalliseen määrään kriisejä kerrallaan. Viime kuukausina uutisissa ovat näkyneet mm. Myanmarin vallankaappaus, Etiopian väkivaltaisuudet, Haitin maanjäristys ja viime aikoina erityisesti Afganistanin tilanne. Usein uusi kriisi siirtää huomion pois vanhoista kriiseistä. Immonen muistuttaa, että vanhat kriisit eivät häviä: ”Ne ovat jopa pahentuneet, kun media ei kiinnitä niihin huomiota.”

Media ohjaa ihmisten huomion lisäksi varoja. Rahoitusta saa helpommin yleisen huomion kohteena oleviin kriiseihin liittyvään avustustyöhön kuin unohdettuihin kriiseihin. Koronaviruksen aiheuttama pandemia on kääntänyt monia katseita sisäänpäin, mikä lisää haastetta auttamistyölle.

Luterilaisen maailmanliiton auttamistyö sitoutuu kriiseihin median ja suuren yleisön huomiota pidemmäksi ajaksi. ”LML toimii sielläkin, missä kamerat eivät ole”, Immonen korostaa, ”Jäsenkirkot elävät siinä todellisuudessa, jossa ovat.” Luterilaiseen maailmanliittoon kuuluu 148 jäsenkirkkoa. Niillä on yhteensä yli 75,5 miljoonaa jäsentä 99 maassa. Globaalilla luterilaisuudella on suora kosketus moniin kriiseihin.

Immonen toivoo, että globaali luterilaisuus saisi Suomessa enemmän huomiota. Moniulotteiseen luterilaisuuteen tutustuva törmää väistämättä ajatteluun, joka poikkeaa omasta. Tämä tarjoaa mahdollisuuksia oppimiselle ja auttaa laajentamaan omia käsityksiä maailmasta ja historiasta.  

Suomessa luterilaisuutta määritellään usein dogmatiikan kautta, muualla lähdetään liikkeelle toisenlaisista lähtökohdista. ”Suomessa korostetaan usein kirkon tuntomerkeistä sanaa ja sakramentteja. Luterilaisessa maailmaliitossa korostuvat sana, sakramentit ja diakonia”, Immonen tiivistää. Diakonian vahva asema on LML:n erityinen tuntomerkki suhteessa muihin reformaation myötä syntyneisiin kirkkoihin ja yhteisöihin. ”LML on ainoa kirkkoliitto, jolla on maailmanpalvelun osasto”, toteaa Immonen.

Akuutteja kriisejä ja pitkäjänteistä työtä

Akuutit kriisit edellyttävät sekä nopeaa toimintaa että pitkäjänteistä sitoutumista kriisien jälkien korjaamiseen. Pitkäjänteisyys on tärkeää myös monissa kehityksen kannalta keskeisissä asioissa, kuten tyttöjen ja naisten aseman ja tasa-arvon kohentamisessa. ”Kaiken kehittämisen kohdalla ei voida jättää huomiotta puolta väestöstä. Kehitys ei yleensä etene, jos naisten asemaa ei paranneta”, Immonen muistuttaa.

Naisten aseman parantaminen on haaste perinteisissä patriarkaalisissa ympäristöissä, mutta myös Suomessa. Tasa-arvotyö on aina sukupuolten yhteinen haaste. Naisten oikeudet eivät vähennä miesten oikeuksia, ja tasa-arvotyö edellyttää poikien ja miesten osallistumista siinä missä tyttöjen ja naistenkin. LML on ainoa kirkkoliitto, jolla on tasa-arvo-ohjelma. Sukupuolikiintiöitä on käytetty ja naisten, miesten ja nuorten osallisuutta kaikkeen toimintaan on seurattu johdonmukaisesti jo 1970-luvulta alkaen.

Yhteistyötä

Globaali todellisuus edellyttää yhteistyötä yli monien rajojen. LML on tiiviisti yhteydessä YK:n humanitääristen toimijoiden kanssa. Reformaation merkkivuoden avaamisen yhteydessä syksyllä 2016 LML:n Maailmanpalvelu ja katolinen Caritas Internationalis allekirjoittivat yhteistyösopimuksen. LML tekee myös uskontojen välistä yhteistyötä. Sillä on yhteistyösopimus Islamic Relief Worldwide -järjestön kanssa, ja se tekee yhteistyötä juutalaisten avustustoimijoiden kattojärjestön kanssa.

Kristillisen identiteetin näkyminen on keskeinen osa yhteistyötä. Immonen toteaa, että LML ei peittele kristillisyyttään missään olosuhteissa, ei niidenkään kulttuurien keskellä, joita joku muu uskonto hallitsee. ”Kristillinen identiteetti voi antaa tilaa enemmän kuin uskonnottomuus”, Immonen kertoo.

LML on aktiivinen dialogitoimija. Uskontojen kohtaaminen on todellisuutta jo LML:n sisällä. Monet LML:n työntekijöistä ovat muita kuin kristittyjä. Heidän tulee sitoutua LML:n arvoihin, hyväksyä työn tekeminen kristilliselle järjestölle ja olla riittävästi perillä luterilaisuudesta.

Yhteistyö erilaisten toimijoiden kesken edellyttää yhteistä arvopohjaa, ihmisoikeuksien tunnustamista ja keskinäistä kunnioitusta. ”Lähtökohtana on se, mikä meitä yhdistää. Tämä on syytä lausua auki yhä uudestaan”, Immonen korostaa. Tärkeää on uskallus keskustella myös siitä, mikä on vaikeaa ja uskallus pitää kiinni luovuttamattomista periaatteista.

Tutustu

Tietoa LML:n kansainvälisestä työstä ja maailmanlaajuisesta luterilaisuudesta saa esimerkiksi LML:n verkkosivuilta (linkki: https://www.lutheranworld.org/) ja Facebook-sivuilta (linkki: https://www.facebook.com/lutheranworld/). Erinomainen mahdollisuus kuulla ääniä globaalista todellisuudesta ovat LML:n järjestämät, kaikille avoimet webinaarit.   

Yleisradio teki jutun Maria Immosesta vuonna 2018: Luterilaisen maailmanliiton johtaja Maria Immosta kiinnostaa se mikä maailmassa aiheuttaa köyhyyttä | Elämä | yle.fi

Artikkeli Luterilainen maailmanliitto toimii sielläkin, missä kamerat eivät ole julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kiinteistö- ja toimintakulttuurin uudistamishanketta Kouvolan seurakuntayhtymässä viime keväänä vetämään nimetty Elimäen kirkkoherra Kirsi Hämäläinen haluaisi juurruttaa seurakuntiin uusia tapoja tehdä työtä. Ensimmäinen iso askel on kuitenkin tekemisen sopeuttaminen voimavaroihin. – Jos mennään kuten aina ennenkin, toimintarahat loppuvat.

Kiinteistömassan säilyttäminen ei ole myöskään järkevää, jos se haukkaa yhteisestä kakusta liian suuren siivun. Ensimmäiset korjaavat toimenpiteet on jo tehty, mutta prosessin on jatkuttava.

Vanhat instituutiot ovat kaatuneet. Jokaisen on nyt lunastettava arvo olemalla läsnä ja mukana.

Seurakunnissa toiminta on perinteisesti jakautunut eri työaloihin. Nuorille, työikäisille ja ikäihmisille ovat omat menonsa. Nyt työryhmissä nostettiin esiin ajatus yhteisöllisyydestä. Enemmän sellaista, mihin kuka vain voisi tulla.

Kirkoista voisi muodostua yhä enemmän olohuonetyyppisiä kohtaamispaikkoja. Ei kova penkki – lapselle usein näkemäeste – saa olla itseisarvo. Tuolit voi myös asetella joustavasti haluttuun muotoon.

Tärkeä avainsana on yhteistyö. Ei ole syytä aina rakentaa omaa pilttuuta, jos vieressä on jo esimerkiksi kaupungin vastaava piste. Yhteistyöllä tarpeet voivat tulla edullisesti hoidetuiksi.

Hämäläisen ei tarvitse kaukaa hakea esimerkkiä massiivisista seurakuntalabyrinteistä. Elimäeltä yhden katon alta löytyvät omat tilat muun muassa partiolle, nuorille, päiväkerhoille, lähetyspiirille ja veteraaneille. Ne eivät kuitenkaan ole kokoaikaisessa käytössä, joten toiminnan järkiperäistämisellä säästettäisiin neliöissä ja samalla kustannuksissa. – Joku työpiste voisi sijaita esimerkiksi kirkossa…

Muutoskeskustelu kääntyy Hämäläisen mukaan helposti tiukkaan kädenvääntöön, mitkä kiinteistöt on säilytettävä. Lokeroitumisen ja vastakkainasettelun sijaan tarvittaisiin aitoa keskustelua, miten seurakunta voisi vastata parhaiten tämän päivän ihmisten tarpeisiin.

Esimerkkinä Hämäläinen mainitsee Korian, jossa asuu valtaosa seurakunnan työikäisistä lapsiperheistä. Syksyllä 2016 sadalle ihmiselle kohdistettu sähköpostikysely tuotti tietoa siitä, mitä asukkaat odottavat. Vastauksissa korostettiin nuorten parissa toimimista, avoimia konsertteja ja yhteislaulutilaisuuksia sekä mielekkään tekemisen mahdollisuutta.

Vakiintuneilla kokoontumismuodoilla on vahvat kannattajansa. Sen sijaan esimerkiksi kinkerien tai lähetyspiirien kannatus ohenee niiden keskuudessa, jotka eivät tilaisuuksiin osallistu.

Korian Ideapiknikissä listalle kirjattiin korttelitapahtumat, nuorten omat tilat, juhannuskokon yhteinen ohjelma sekä pienimuotoinen toritoiminta. Syyskuun grilli-illassa esille nousivat muun muassa kaupungin palvelumalli 2030 ja Korialle 2019 tulevat Kouvolan asuntomessut. Isoja haasteita jokainen.

Hämäläiselle yksi perusarvo seurakunnissa on johtajuus. Sitä tarvitaan asioiden viemiseksi loppuun asti tai vaikka seurakuntalaivan pysäyttämiseksi siksi aikaa, että ”pohjan vauriot on korjattu”.

Muutosten keskellä Itse evankeliumi on kirkon muuttumaton arvo, mutta sekin olisi jaettava ihmisille tämän ajan kielellä ja keinoin.

Yhteisen kirkkoneuvoston käynnistämälle hankkeelle vajaan puolen vuoden aikataulu osoittautui liian lyhyeksi. Hyvää oli Kirsi Hämäläisen mukaan se, että eri osaamisalueiden edustajien kanssa päästiin keskustelemaan muutoksesta. Löytyi yhteistä haluakin. Asia palautettiin tiedoksi kiinteistöpalvelun johtokunnalle, ja seurakunnat velvoitettiin jatkamaan kehittämistyötä.

Iitissä hallinto kevenee ja toiminta tehostuu

Iitin seurakunnassa käytiin viime vuonna kirkkoherranvaali, joten kirkkovaltuusto halusi palauttaa tehtävään valitun Mikko Pelkosen työpöydälle myös yhteisön kehitysprojektin.

Pelkonen näkee aikalisän huomaavaisuutena. Toisaalta haastetta lisää, että työskentelyyn osallistuvat kaikki luottamushenkilöt ja työntekijät. Hyvä yhteistyö kunnan kanssa helpottaa prosessia, vaikka poliittisella kentällä myös ristivetoa esiintyy.

Piispantarkastuksen uskotaan vauhdittavan kehitystyötä.

Pelkonen pitää tärkeänä pohdintaa, miten toimintaa voitaisiin parantaa, hallintoa keventää ja voimavaroja suunnata varsinaiseen seurakuntatyöhön. Liityttäisiinkö yhtymään vai jatkettaisiinko itsenäisenä seurakuntana?  – Tarvittaisiin vastuullista perustehtävän näkemistä ja yhteisöllisyyttä eri seurakunnan toimijoilta.
– Seurakunnan rakenteet ja talous ovat melko hyvässä kunnossa. Ideoita silti kaivataan, sillä arvojen muutos, maallistuminen, yhteisöllisyyden hajoaminen ja seurakuntaelämän arvostuksen lasku vaikeuttavat ydintehtävää, evankeliumin esillä pitämistä.

Artikkeli Tulevaisuuden kirkossa jokaisen on lunastettava arvo olemalla läsnä ja mukana julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.