Taistelu kannatti. Vuokko ja Tero Suutarilta jäi korjaamatta vain kymmenisen paristasadasta satokasvihehtaarista.

Tänä vuonna Viljakallion luomutilalla kasvoi muun muassa spelttivehnää ja puhdaskauraa.

Poikkeukselliseksi venynyt sadonkorjuu, epäinhimillisen pitkät päivät, taistelu sadetta ja lopulta lunta vastaan veivät voimat niin, ettei väsymyksestä parissa päivässä palaudu edes urheilijataustainen pariskunta.– Sitä vain yritti, välillä itkien, jaksaa, että toinen saisi hetken nukkua, Vuokko Suutari huoahtaa.

Viisikymppisiä vasta viettänyt pari tietää, että liian pitkälle ei väsymystä passaisi päästää, mutta ennen maan jäätymistä on pakko kyntää ja ajaa lietettä. Muut työt on siirretty sivuun, ja niiden kasaantuminen tuskastuttaa.

Ensi vuottakin pitää jo suunnitella. – Kyl myö ensi keväänäkin meinataan kylvää! vakuuttaa Tero Suutari marraskuun alussa.

Mistä viljelijä saa voimat jatkaa tällaisen vuoden jälkeen?
– Moni sanoo, ettei ole vaihtoehtoja. On niitä, voi vaikka myydä tilan. Uskon, että useimmat kuitenkin tahtovat jatkaa. Onhan tämä mielenkiintoista, kun taas jaksaa ajatella eteenpäin. Työ etenkin viljatilalla on vaihtelevaa, itsenäistä ja projektiluontoista.

Hyötyliikuntaakin saa omasta takaa, Suutarit hymähtävät, vaikka hukkakauraa papupellossa kitkien.

Nykyään luomuviljely myös kannattaa perinteistä paremmin.

Niin kauan kuin suomalainen tahtoo kotimaista ruokaa, sitä täällä tuotetaan. – Ainakin parempia peltoja viljellään, Tero uskoo. – Tilakoko vain kasvaa, ja karjatilojen painotus pohjoiseen kaventaa mahdollisuuksia.

Uhkakuvia piisaa. Kylät autioituvat. Alan koulutus heikkenee. Viljelijän elinvoimaa kalvavat myös markkinavoimien moraalittomuus ja monien nöyryyttäväksi kokema toimeentulo tukien kautta.

Julkinen keskustelu toisaalta kunnioittaa, toisaalta mollaa maaseutua.

Harva viljelijä sanoo, ainakaan ääneen, tekevänsä yhteistyötä Luojan kanssa. Suutarit sanovat. – Tässä työssä pitää säilyttää nöyryys. Ihminen voi tehdä vain osansa, omat suunnitelmat eivät aina toteudu, ja maakin on meillä vain lainassa.

Säistä on turha huolehtia, kun ihminen ei niistä vastaa. Siinä on kyllä opettelemista, Tero puuskahtaa: Aina välillä palaa pinna.
– Minua lohduttaa ajatus, että kaikki ei ole tässä, Vuokko lisää.
– Maan päällä tärkeintä on ihmissuhteet. Roomalaiskirje kehottaa kilpailemaan keskenään toinen toisensa kunnioittamisessa, mutta osaako sitä toista tukea tarpeeksi.
– Terveyskin on iso lahja, Tero painottaa. – Sairasvuoteella maatessa ei omaisuudella ole merkitystä.

Yhteinen vakaumus tukee jaksamista, kuten yhdessä ponnistelukin saman asian eteen. Aamurukous auttaa muistamaan myös toisia taakkojensa kanssa kamppailevia.

Suutarit toimivat Kristityissä Viljelijöissä, ovat osallistuneet parisuhdetyöhön ja Aslak-kuntoutukseen, ja vakuuttuneet entisestään niin turvaverkon kuin puhumisenkin tärkeydestä. – Näinä aikoina moni soutelee syvissä vesissä yksin, mutta nyt kenenkään ei pitäisi jäädä tupaan mököttämään. Muiden kokemusten kuuleminen voi auttaa ylös suosta.

Tänä vuonna toisilta viljelijöitä on tullut poikkeuksellisen paljon tukea. ”Vieläks pitää puija?” sisältää niin paljon.

Naapurissa asuvat Teron vanhemmatkin auttelevat voimiensa mukaan. Sukupolvenvaihdos kotitilalla tehtiin 1998. Pienestä alkanut maa- ja metsätalous vakautettiin kymmenisen vuotta sitten osakeyhtiöksi.

Neljästä lapsesta näyttäisi löytyvän tilalle jatkaja. – Paineita siitä ei kuitenkaan oteta eikä kasata, vanhemmat vakuuttavat.

Artikkeli Keväällä taas kylvetään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Reilun kymmenen vuoden aikana sisarukset ovat kehittäneet tilaa lisäämällä peltopinta-alaa ja jalostamalla karjaa. Peltoviljelyssä siirryttiin luomutuotantoon muutama vuosi sitten.

Nyt pihatossa käyskentelee lähes sata Limousine-nautaa. Kesäisin emolehmät vasikoineen käyskentelevät pihalaitumilla ohikulkijoiden ihasteltavina. Alkuperältään ranskalainen Limousine-pihvikarja on perinteistä nautakarjaa kookkaampaa ja lihaksikkaampaa. Eläimet viihtyvät ulkona talvellakin.

Pihvikarjatuotantoon siirtyminen on ollut Lehtolan tilalla oikea ratkaisu.
– Pihvikarjan kanssa elämä on hiukan helpompaa kuin maitotilalla, Arja Kaunikkila-Laurikainen toteaa.

Suoramyynti kasvanut vähitellen

Pihvilihan suoramyynti aloitettiin tilalta 2011. Suurin osa lihasta myydään suoraan yksityisille kuluttajille, mutta jonkin verran lihaa menee myös teurastamolle.

– Liha myydään pääosin tuoreena, mutta teetämme jonkin verran myös jalosteita kuten  savulihaa, makkaroita ja säilykkeitä. Jos asia-kas haluaa esimerkiksi naudan poskea, häränhäntää tai vaikkapa puolikkaan naudan, kaikki onnistuu. Yhteistyö lihaleikkaamon kanssa toimii hyvin, Arja Kaunikkila-Laurikainen sanoo.

Lihan suoramyynti on kasvanut pikkuhiljaa. Kun asiakkaat ovat tyytyväisiä, sana kiertää kuluttajalta toiselle. Laadukas tuote ja tyytyväiset asiakkaat ovat olleet Lehtolan tilan tärkein markkinointikeino.
Limousine-karjan liha on mureaa ja hienosyistä sekä perinteiseen naudanlihaan verrattuna vähärasvaisempaa.

Ruuan alkuperä on tärkeä

Kaunikkila-Laurikaisen mukaan asiakkaat arvostavat lähellä tuotettua ruokaa. Kuluttajat ovat valmiita maksamaan laadukkaasta lihasta hieman enemmän, koska he tietävät, mistä liha on peräisin. Tilalla on panostettu erityisesti eläinten hyvinvointiin.

Kaunikkila-Laurikainen on iloinen siitä, että suomalaisen ruuan arvostus on viime vuosina lisääntynyt. Monet kuluttajat ovat entistä kiinnostuneempia ruuan alkuperästä. Valinnoissa painavat ruuan puhtaus ja turvallisuus.

– Ihmiset ovat alkaneet ymmärtää, että kotimaisella elintarviketuotannolla on merkitystä.

Kaunikkila-Laurikainen haluaa yhä uskoa suomalaiseen ruuantuotantoon, vaikka yrittäjät kamppailevat monenlaisten ongelmien kanssa.

– Pitkäjänteisten suunnitelmien laatiminen on epävarmaa, sillä niin monet asiat, jotka vaikuttavat kannattavaan maatalousyrittämiseen, muuttuvat  hyvinkin nopealla aikataululla. Tuotantokustannukset kohoavat ja lopputuotteen hintoja pikemminkin lasketaan kuin nostetaan. Tämän yhtälön ratkaiseminen on hyvin vaikeaa.

– Valitsemalla suomalaisia tuotteita voimme tukea kotimaista tuotantoa  ja työpaikkojen säilymistä. Lähellä tuotettua ruokaa suosimalla tuemme paikallista yrittäjyyttä alasta riippumatta, Kaunikkila-Laurikainen muistuttaa.

Puhdasta ja turvallista

Puhtaus, turvallisuus ja maku, listaa Maa- ja metsätaloustuottajain Keskusliiton  ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemi kotimaisen ruuan plussia.

Suurin osa suomalaisista pitää tärkeänä ruuan alkuperää, sillä lähellä tuotettu ruoka mielletään turvalliseksi. Se ei Syväniemen mukaan ole vain mainosslogan, vaan puhdas suomalainen luonto tarjoaa hyvät puitteet puhtaan ruuan tuottamiseen.

Lisäksi eläintuotantoa koskeva lainsäädäntömme on maailman tiukimpia, Syväniemi muistuttaa.

– Ruuan tuotantoa ohjataan ja valvotaan pellolta pöytään todella tarkasti, mikä on kantanut hedelmää. Esimerkiksi kana- ja broilerituotteet ovat salmonellapuhtaita, eikä eläimille syötetä turhaan antibiootteja. Moni asia on meillä hirveän hyvin.

Kauppojen kova hintakilpailu ja niin sanottu ruuan halpuutus ovat johtaneet siihen, että kuluttajien ostoskorissa on entistä useammin myös kotimaassa tuotettuja elintarvikkeita, joiden hintaa on laskettu. Vaikka kotimaisten tuotteiden ostaminen on lisääntynyt, Syväniemen mukaan halpuutuksella on myös ikävä kääntöpuolensa.

– Ruokaketjussa euro jakaantuu epätasaisesti. Tuottajille jää halpuutuksen myötä vähemmän rahaa käteen.

Luomuruuan kysyntä kasvaa

Kuluttajien kiinnostus ruuan alkuperään on kasvattanut luomu- ja lähiruuan kysyntää. Keski-Suomessa luomutiloja on jo useita kymmeniä, Keski-Suomen luomuyhdistyksen puheenjohtaja Lauri Juhola kertoo. Luomuna saa muun muassa hunajaa, viljaa, erilaisia viljatuotteita sekä naudanlihaa ja vihanneksia.

Juholan luomutilalla Jämsässä viljellään vehnää, ohraa, kauraa ja ruista, joista jalostetaan tuotteita myyntiin.

– Viljatuotteilla on hyvä kysyntä, Juhola tietää.

Juholan mukaan varsinkin nuoret ovat kiinnostuneita ruuantuotannon luonnonmukaisuudesta ja eettisyydestä.

– Maku ja eettinen tuotantotapa merkitsevät monelle kuluttajalle enemmän kuin hinta.

Kestävästä kehityksestä uusi trendi

Kestävästä kehityksestä on Syväniemen mukaan tulossa iso trendi lähi- ja luomuruuan lisäksi.

– Ihmiset haluavat varmistua siitä, että ruoka on kestävästi ja eettisesti tuotettua.

Syväniemi toivoo, että kuluttajat kiinnittäisivät entistä enemmän huomiota ruuan alkuperään.

– Kun ihmiset tietävät, mistä ruoka tulee ja kuka sen on tuottanut, he osaavat myös arvostaa ja kunnioittaa ruokaa enemmän. Samalla ruokahävikki pienenee. Eikä unohdeta ruokailoa. Syödään yhdessä ja nautitaan ruuasta, Syväniemi kannustaa.

Artikkeli Kotimaista, kiitos! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.