Kuluneen vuoden aikana on vahvistunut puhe, jonka mukaan tärkeintä on pitää huolta omista ja toisaalta ajatus siitä, että vahvimmilla ja rikkaimmilla on sellaisia luonnollisia oikeuksia, jotka ylittävät tavallisten ihmisten oikeudet. Molemmat ajatukset ovat räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä Raamattu puhuu köyhistä, asemaa vailla olevista ja syrjäytetyistä. On suorastaan hämmentävää, miten vähän meillä luterilaisessa kirkossa on puhuttu näistä raamatullisista näköaloista. Onneksi sentään diakoninen ajattelu on alkanut laajentua pelkästä diakoniatyön ammattilaisten tekemisestä koko seurakunnan ominaisuudeksi ja myös vaikuttamistoiminnaksi.

Johannes Kastaja ja muut syrjästä katsojat

Jeesuksen puheet Matteuksen evankeliumissa ovat joskus aika hankalia ymmärtää. Ei tuo kolmannen adventinkaan puhejakso (Matt. 11:11–19) ole niitä helpoimpia. Poimin siitä kuitenkin tänä vuonna ajatuksen syrjässä olevista.

Jeesukselta on juuri kysytty, mitä Johannes Kastajalle pitäisi kertoa Jeesuksesta itsestään. Vastattuaan hän alkaa puhua Johanneksesta, sukulaisestaan ja ikätoveristaan. Johannes on vankilassa, koska hänen sanansa häiritsivät vallanpitäjää. Jeesus tekee yllättävän rinnastuksen. Johannes on suurin ihmisistä, mutta pienempi kuin yksikään taivasten valtakunnassa. Miksi? Koska hänen mukaansa taivaiden valtakunta se on hengeltään köyhien ja vainottujen. Jeesus ei siis sano, että Johannes olisi vähäarvoinen. Kyse on siitä, että taivaiden valtakunnassa arvojärjestykset ovat toisin.

Jeesus vertaa sukupolveaan torilla toisilleen huutaviin lapsiin:

’Me soitimme teille huilua,
mutta te ette tanssineet ilosta.
Me lauloimme valituslauluja,
mutta te ette halunneet surra.’

Tämä osuu myös meidän aikaamme, polarisoituneeseen yhteiskuntaan, jossa jokainen näyttää ajattelevan vain itseään. Tällaisessa ajattelutavassa voi aina osoittella syyttävällä sormella. On helppoa osoittaa toisen virhe, jos peilinä käytämme ääripäätä ja unohdamme kokonaan kontekstin. Paastoavaa ja erämaassa asuvaa Johannesta kutsuttiin demoniksi, koska hän ei syönyt. Jeesusta taas mässäilijäksi ja syntisten ystäväksi, koska hän söi ja joi syrjäytettyjen ja kultillisesti epäilyttävien kanssa.

Syntisten ystävä syntisten pöydässä

Syntisten ystävä Jeesus onkin. Hän ei osoittanut kovia sanoja kenellekään, joka eli yhteiskunnan tai uskonnon keskuksista syrjässä. Sen sijaan hän puhui suunsa puhtaaksi valtaa pitäville. Hän näyttää suorastaan torjuvan heidät, jotka katsoivat omistavansa totuuden. Tai vallan.

Kun uutiset täyttyvät vallan ja rahan tarinoista, Jumalan ääni kuuluu usein toisaalla: vapaaehtoisessa, joka jakaa ruokaa kodittomille, nuorissa, jotka puolustavat kiusattua koulussa, tai hiljaisessa rukouksessa sairaalan käytävällä. Jumala toimii siellä, missä emme osaa odottaa. Sielläkin, minne emme osaa edes mennä.

Jeesus suostui yhteyteen, jakamiseen ja syvään kanssakäymiseen kaikkien niiden kanssa, jotka olivat valmiita jakamaan elämänsä toisten kanssa. Juuri siksi tärkeimmät huomiot evankeliumista eivät nykyäänkään kuulu vallan keskuksista, vaan marginaaleista, yhteisen elämämme syrjäkujilta.

Artikkeli Ilosanoma kuuluukin syrjästä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Marginaaleissa olevat eivät ole mission kohde, vaan sen ensisijainen toimija. Marginalisoiduilla yhteisöillä on tehtävä kirkossa ja maailmassa. Ketkä sitten ovat marginalisoituja? Käsitteet ”marginaali” ja ”keskus” ovat hyvin moniulotteisia. Ne eivät viittaa ainoastaan vaurauteen tai maantieteeseen, vaan myös vallan ja tiedon epäsuhtaan. Sosiaalinen status, sosioekonominen asema, sukupuoli, rotu, etnisyys, heimo, terveys, vammaisuus ja ikä synnyttävät keskuksia ja marginaaleja.    

Joku voi olla jossain suhteessa marginaalissa, mutta toisesta näkökulmasta etuoikeutettu. Marginaalisuus on kontekstuaalista: esimerkiksi keskiluokkainen akateemisesti koulutettu ghanalainen mies voi olla etuoikeutettu suhteessa bulgarialaiseen romanityttöön – mutta samalla hän voi olla marginaalissa suhteessa keskiluokkaiseen akateemiseen eurooppalaiseen mieheen. Marginaalit ovat myös kiistanalaisia tiloja. Ihmisillä ja ihmisryhmillä on erilaisia käsityksiä omasta marginaalisuudestaan, tai toisten silmissä marginalisoiduksi lukeutuvat ihmiset eivät itse näe itseään sellaisina.

Marginaaleissa olevilla on valta tehdä teologiaa

Marginaaleissa tehty ja eletty teologia on aina vahvaa, vaativaa ja transformoivaa. Globaalin kirkon on arvioitava, kuultava ja otettava osaa tällaiseen teologiaan. Marginaalissa olevilla on viisaus ja valta teologisesti sanoittaa omaa kokemustaan. He jakavat eletyn elämän teologiaa, joka ei riipu teologisesta oppineisuudesta. Marginalisoidut lukevat Raamattua haavoittuvuuden ja vastarinnan, köyhyyden ja kestävyyden, voimattomuuden ja voimaantumisen perspektiivistä, ja ns. valtavirran teologian on tultava tällaisen lukutavan transformoimaksi. Marginaalien teologia on elämän ja transformaation teologiaa. Jumala on ja toimii marginaaleissa, ja maailma uudistuu sieltä käsin.

Marginaaleissa on myös toimijuus, joka ei riipu taloudellisesta tai poliittisesta vallasta. Maailmaa, ihmisiä, struktuureja ja systeemejä muuttava toimijuus syntyy siitä, että rakennetaan luottamusta ja uskoa transformoivaan, elävään Jumalaan, joka on sitoutunut marginaaleihin. Toimijuus syntyy myös siitä, että marginaalissa olevilla ihmisillä on kyky analysoida kriittisesti yhteiskuntaa, jossa he elävät. Marginalisoidut ovat dialogissa ja verkostoitumisessa aikaisempaa organisoidumpia paikallisesti, alueellisesti ja globaalisti. Tämä näkyy ruohonjuuritason toiminnassa mm eko-oikeudenmukaisuuden ja sovinnon edistämisessä.

Elämän täyteys, joka luvataan kaikille, koskee myös keskuksessa olevia.

”Marginaalien missio” ei pyri mobilisoimaan marginalisoituja kirkon missiossa, vaan se vahvistaa heidän toimijuutensa ja profeetallisen roolinsa globaalissa kirkossa. Samalla se haastaa keskuksessa olevat arvioimaan ja tunnistamaan tämän, sekä katumaan ja liittymään heihin. Elämän täyteys, joka luvataan kaikille, koskee myös keskuksessa olevia. Kun keskuksessa olevat haastetaan arvioimaan, missä Jumala toimii marginaaleissa, heidän tulee olla valmiita haastamaan itsensä tässä prosessissa. Tämä edellyttää kuuntelemista, oppimista ja katumista. Vasta sitten heidät kutsutaan toimijuuteen liittymällä siihen mitä marginaalissa olevat jo tekevät. Etuoikeutettujen on ”tyhjennettävä itsensä” Kristuksen tavoin ennen liittymistään Missio Deihin. Siten marginaaleissa oleville luvattu elämän täyteys ulottuu myös keskuksessa oleviin.

Kysymys on oikeudenmukaisuudesta

”Marginaalien missio” ei koske vain seurakuntien elämää, vaan se liittyy myös kehitykseen ja diakoniaan. Kehitysyhteistyötoimijat haastetaan ottamaan marginaalisuuteen liittyvä intersektionaalisuus ja kontekstuaalisuus vakavasti. Tarvitaan nöyryyttä ja avointa mieltä, sekä keskusteluyhteyttä kehitysyhteistyötoimijoiden ja marginaalien välille, ettei vahvistettaisi entisen kaltaisia riippuvuussuhteita.

Kysymys oikeudenmukaisuudesta tulee korostumaan Missio Deissä. Köyhyyden tai muun marginalisoitumisen vastakohta ei ole vauraus tai valta, vaan oikeudenmukaisuus. Tarvitaan enemmän teologista työskentelyä oikeudenmukaisuudesta ja inkarnaatiosta, sillä oikeudenmukaisuuden kysymykset tulevat olemaan keskeisiä ekumeenisessa missiologiassa.

Artikkeli Marginaaleista nousevan mission uudelleentarkastelua julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina meitä kutsutaan sekä yksilöinä että yhteisönä sitoutumaan iloisin mielin Pyhän Hengen tapoihin toimia. Pyhä Henki vahvistaa erilaisista marginaaleista tulevia ihmisiä itsenäisinä toimijoina heidän etsiessään oikeudenmukaisuutta ja arvokkuutta. Pyhän Henki antaa meille voiman ja rohkeuden (Apt. 1:8; Apt. 4:31)

“Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: heidät ravitaan. ” (Matt. 5:6)

Kysymykset:

1. Miltä näyttää elämä, jossa on iloa?
2. Keitä ovat marginalisoidut ihmiset siellä, missä sinä asut?
3. Mitä tarkoittaa se, että jollakulla on ”toimijuus”?

Arushan konferenssin aikana kuultua

“Olen köyhä, epäsuosittu ja sorrettu. Mutta olen Jumalan arvokas lapsi, hänen kuvaksensa luotu. Minulla on toimijuus ja ääni, olen arvokas ja vapaa! Olen vapaa, koska elän ja kuljen Hengen voimassa. Olen vapaa, ja täynnä iloa vien eteenpäin Jumalan hyvää sanomaa ja toivoa Kristuksen opetuslapsena, joka marginaaleista käsin muuttaa maailmaa. Kiitos Jumalalle!”

“Yksi suurista riskeistä muutoksesta puhuttaessa on muutoksen ymmärtäminen keinotekoisella tavalla. Meidän ei pitäisi pudota siihen ansaan, että tarkastelemme ainoastaan parantuneita tuloslukuja, tehokkaampaa evankeliointia, korkeampia osallistumislukuja tapahtumiin, parempaa mainetta, suurempaa budjettia ja niin edelleen. Tämä ei ole muutosta sanan perimmäisessä merkityksessä. Meitä kutsutaan muutokseen, joka on Jumalan antamaa ja Jumalasta lähtöisin.

Se tarkoittaa muutosta jaetun yhteisen hyvän edistämiseksi, mikä koskettaa jokaista Jumalan rakastamaa ihmistä. Tämä tarkoittaa sitä, että meidän pitää keskittyä Jumalan kuvaksi luotuun ihmiseen kokonaisuutena. Se tarkoittaa muutosta parempaan siten että meidän ihmisten moninaisuus kaikilta osin otetaan huomioon. Se tarkoittaa muutosta kaikissa paikoissa ilman että ketään jätetään ulkopuolelle. Näin todetaan myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteissa, joihin sitoudumme ja joita pidämme Jumalan tahtoman muutoksen mukaisina. Meillä on vastuu koko luomakunnasta. Se maailma, jossa meidät on kutsuttu toimimaan Jumalan opetuslapsina, on tämä maailma. Se on meidän kotimme – niin lähellä kuin globaalissa merkityksessä -, ainoa koti, joka meillä on.”  Olav Fykse Tveit, Kirkkojen maailmanneuvoston pääsihteeri

“Marginaalit, jotka todellisuudessa pitävät sisällään ihmiskunnan enemmistön, ovat meidän sitoutumisemme keskiössä. Valta ihmiskunnassa on alle 1 %:n käsissä. Luonnonvarat tuhoutuvat, kun niitä käytetään alle 10 %:n ylenpalttisen elintason ylläpitämiseen samanaikaisesti, kun lähes puolet ihmiskunnasta kärsii köyhyydestä. Meidän pitää kysyä itseltämme tänään missä elämä on?”

Omaa pohdintaa

Arushan viesti haastaa meitä jokaista vahvasti toimimaan marginalisoitujen ihmisten hyväksi. Marginaaleja on monenlaisia, myös meidän yhteiskunnassamme. Mutta miten tunnistaa nämä marginaalit?

Arushan pohdinnoissa avainkäsitteeksi nousee toimijuus. Toimijuus tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus puhua omasta puolestaan ja pyrkiä edistämään hyvän toteutumista omassa elämässään. Jokaisen ihmisen toimijuuden vahvistuminen nähdään tässä tekstissä Pyhän Hengen lahjana!

Marginaalissa ovat ne ihmiset, joilta toimijuus puuttuu. Keitä ovat ne, jotka meidän yhteiskunnassamme eivät saa ääntään kuuluviin eivätkä pysty puolustamaan omia oikeuksiaan? Juuri näitä ihmisiä kristittyjä kutsutaan tukemaan ja auttamaan – ei pysymään hiljaa ja kiltisti sivussa, vaan löytämään oma ääni.

Huolestuneena luin tuoretta tutkimusta, jossa todettiin, että köyhien perheiden lapset Suomessa eivät usko omiin mahdollisuuksina menestyä elämässä läheskään niin paljon kuin paremmin toimeentulevien perheiden lapset. Miten voisimme vahvistaa ja rohkaista ihan jokaista lasta uskomaan omiin mahdollisuuksiinsa ja kykyihinsä?

Aiemmin hiljennettyjen ja vaiennettujen oman äänen löytäminen merkitsee myös sitä, että me etuoikeutetutut joudumme luopumaan omasta vallastamme ja jakamaan sitä. Arushan viesti haastaa meidät etsimään ja pitämään kiinni ei vain omista etuoikeuksistamme ja parhaastamme, vaan toimimaan kaikkien yhteisen hyvän edistämiseksi.

Arushan viestissä nousee vahvasti esiin myös kestävä kehitys ja huoli maapallon tulevaisuudesta. Isojen koko maapallon elämää uhkaavien kriisien kuten ilmastonmuutoksen edessä ei tarvitse vaipua epätoivoon. Pyhä Henki vahvistaa ja rohkaisee meitä aktiiviseen toimintaan koko luomakunnan parhaaksi. Meillä ei ole muuta kotia kuin tämä planeetta.

Rukous

Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa. Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut, me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään eksyneitä, vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaat ja käännyttämään itseensä keskittyneet. Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että sinä itse hengität maailman elämässä ja olet tullut sydämiimme. Koska elämme Hengessä, me voimme myös kulkea Hengessä. Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta – tulla oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajiksi omassa ajassamme. Kansasi siunaukseksi, koko maapallon parhaaksi ja sinun nimesi kunniaksi, Herramme Kristuksen kautta. Aamen. 

Elina Hellqvist
Uskontojen kohtaamisen asiantuntija

Artikkeli Pyhä Henki rohkaisee aktiiviseen toimintaan ja oman äänen käyttöön julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.