Kun Vättö avaa suntion toimenkuvaa, paljastuu ammatin takaa monipuolinen työkokonaisuus.
– On seurakunnan omia tapahtumia, kuten häät, ristiäiset, hautajaiset ja konfirmaatiot, mihin pitää valmistella tilat sekä papin varusteet ja virret kanttorin kanssa. Sielun-, hää-, kaste- ja kirkonkellojen on soitava ajallaan.

Tämän lisäksi on konsertteja, kerhoja ja muita tapahtumia, joissa suntio toimii vahtimestarina ja järjestysmiehen roolissa. Hän huolehtii, että poistumistiet, hälyttimet ja kaikki järjestelyt ovat asianmukaisesti kunnossa.
– Suntio on talonmies ja vastaa siitä, että kaikki pelaa. Sähkö, vesi, viemäri ja muu tekniikka mittarilukemien ilmoittamista myöten tulee hoitua. On runsaasti siivoamista, maalausta, kunnostustyötä; tässä työssä tulee kaikenlaista vastaan.

OPPISOPIMUKSELLA suntion ammattiin kouluttautuva Vättö valmistuu vuoden 2021 alussa. 18 kuukauden oppisopimusjakso käynnistyi kolmen kuukauden työkokeilulla toukokuussa 2019. Nyt hän on toista kesää harjoittelijana Kuusankosken kirkossa, sekä tekee lisäksi avustavia töitä seurakuntakeskuksessa ja tuuraa Jaalan kirkon suntiota.
– Suntion työ on osoittautunut yllättävän mielekkääksi. Kirkkovuosi on pitkä ja siihen sisältyy paljon tapahtumia, joista osa on eri vuosina eri aikaan, joten opittavaa riittää vuosiksi.

Vättö opiskelee suntioksi työn ohessa, opiskelu tapahtuu Järvenpäässä. Ennen koronapandemiaa hän vietti siellä 2–3 päivää viikossa, sittemmin etäopiskelu ja Teams ovat tulleet tutuksi. Muutaman päivän jakso Järvenpäässä on vielä tulossa.
– Pääosin tämä on työssä oppimista, mikä toimii erittäin hyvin. Suosittelen oppisopimuskoulutusta lämpimästi kaikille uutta ammattia pohtiville.

KOTIOLOISSA vuonna 2016 sattunut työtapaturma johti Vätön uuden urasuunnitelman eteen. Murtunut ranne oli kipsissä liian pitkään, mistä aiheutui jäätynyt olkapää ja niveljäykkyyttä.
–  Olin liian nuori siirtymään sairauseläkkeelle, minulla oli vielä 12 vuotta työikää jäljellä. Työterveyslääkäri kertoi minulle vakuutusyhtiön kustantamasta koulutuksesta, mihin tartuin.

Hän mietti uutta urasuunnitelmaa työvalmentajan kanssa, ja esiin noussut suntion ammatti vaikutti mielenkiintoiselta. Työt omakotitalossa ja mökillä antoivat pohjaa käytännön töihin.

Tähteen ja Väkkärän maisemissa varttunut Kuusaan poika Vättö pääsi tehtaalle töihin 18-vuotiaana. Nuorella miehellä ei tuolloin ollut isompia ura-ajatuksia.
– 32 vuotta vierähti paperikoneiden äärellä, se on uskomattoman pitkä aika. Kun yksi kone pysähtyi, siirryttiin seuraavalle. Olen nähnyt alan kehityksen läheltä.

Nyt Vätön löysi alkaa arkisin normaalisti aamuseitsemältä, mukaan mahtuu myös ilta- ja viikonloppuvuoroja. Maanantai ja tiistai ovat tyypillisesti vapaapäiviä. Suntion työ on ajoittamista, rytmittämistä ja tilanteisiin sopeutumista, mikä sopii Jaakko Vätölle.
– Suntio tapaa paljon erilaisia ihmisiä sekä saa tehdä vaihtelevaa sisä- ja ulkotyötä. Olen erittäin tyytyväinen valintaani, tätä teen todennäköisesti ja toivottavasti eläkkeelle siirtymiseen asti.

Artikkeli Paperikoneen pauhusta kirkonkellojen kuminaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kesätöihin hautausmaalle

Musiikkiopintojen jälkeen Salminen palasi takaisin Lahteen ja tiedusteli kesätöitä hautausmaalta kotiseurakunnastaan Hattulasta. Paikat olivat ehtineet mennä. Niiden sijasta hänelle ehdotettiin suntion lomittajan tehtäviä, ja hän suostui välittömästi. Päätöstä avitti mielikuva helposta hommasta, joka olisi lähinnä kolehdin keräämistä.

Tehtävät osoittautuivat huomattavasti laajemmiksi, ja työkenttä käsitti alueen kolme vanhaa ja kulttuurisesti merkittävää kirkkoa. Suntion kesätyöt saivat jatkoa myös tulevina kesinä.

– Oli mahtavaa kavuta kellotorniin ja avata luukut hämäläiseen peltomaisemaan. Sen jälkeen soitin kelloja ja herätin kaikki kyläläiset.

Lahden vuosina Salminen oli tutustunut tulevaan vaimoonsa, joka oli lähtöisin Korpilahdelta. Mutkien kautta he päätyivät asumaan Jyväskylään.

– Kun aloin miettiä mitä voisin tehdä täällä työkseni, niin sieltähän puskivat esiin aiemmin tekemäni suntion hommat.

Salminen suoritti suntion tutkinnon Jyväskylän kristillisellä opistolla reilu kymmenen vuotta sitten. Sitä seurasivat lyhyet tuurausjaksot, jotka johtivat säännöllisempiin tehtäviin ja lopulta suntion virkaan Jyväskylän seurakunnassa.

Suntio-muusikko on hyvä yhdistelmä

Tällä hetkellä Salminen työskentelee Taulumäen kirkossa ja on mukana Yhteisen seurakuntatyön messu- ja musiikkitiimissä. Hän pystyy hyödyntämään työssään myös musiikillista osaamistaan.

Taulumäen kirkossa järjestetään paljon konsertteja ja siellä ovat esiintyneet monet maamme eturivin artistit. Etenkin joulun aikaan konserttitarjonta kirkossa on runsasta.

– Esittelen itseni vieraileville muusikoille sekä suntiona että muusikkona. Siitä avautuu yhteinen kieli, ja käytännön asioiden hoitaminen on sen jälkeen helppoa.

Salminen kokee työn kasvattaneen häntä ihmisenä ja hän on saanut paljon hyvää palautetta. Sosiaalisena ihmisenä työn paras puoli löytyy ihmisten kohtaamisesta. Kohtaamiset liittyvät usein tilanteisiin, jotka ovat ihmisten elämässä erityisen tärkeitä.

– Jokainen tilaisuus on ainutkertainen niille ihmisille, jotka tulevat kirkkoon – oli heitä sitten paikalla 10 tai 700. Minusta jokaiseen tilanteeseen on hyvä suhtautua siten, kuin se olisi ensimmäinen ja viimeinen kerta toteuttaa se.

Salminen kokee tekevänsä tärkeää­ työtä, josta voi olla ylpeä. Varsinkin tällaisena aikana, jota Salmisen mukaan leimaa lähes kaikkialla negatiivisuuden henki.

– Tässä työssä ja oikeastaan kaikessa seurakuntatyössä voimme välittää aidosti toisista ihmisistä ja myös näyttää se todeksi. Ihmiset aistivat nopeasti oletko oikeasti läsnä.

Retrosyntikat ja 
elektroninen musiikki ovat 
aina olleet lähellä Miikka 
Salmisen sydäntä. Siitä 
huolimatta sormet 
hakeutuvat useimmiten 
perinteisen pianon tai 
flyygelin koskettimille. 

Vaikka varsinainen keikkailu on jo taakse jäänyttä elämää, on Salminen aina silloin tällöin konsertoinut ja esittänyt tilaisuuksissa myös omia sävellyksiään.

Säveltäjänä hänellä on hyvin elokuvallinen lähestymistapa musiikin tekemiseen. Ehkä juuri siksi vuosien varrella on syntynyt musiikki muutamaan lyhytelokuvaan sekä dokumenttituotantoon.

Parhaillaan vietettävälle Taulumäen kirkon 90-vuotisjuhlavuodelle on kaavailtu myös yhtä omaa konserttia syksylle.

– Ehkäpä silloin kuullaan akustisen pianon lisäksi myös minulle tuttuja elektronisia soittimia. Tietysti hyvällä maulla yhdistettynä, ilman hirveitä pörinöitä, Salminen toteaa.

Artikkeli Suntio, joka soittaa muutakin kuin kirkonkelloja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.