Nostalgia luo selkeyttä – muka

Minulla on oma teoriani siihen, miksi kerään – ja miksi keräämme? – tavaroita. Me kaipaamme vanhan ajan selkeyttä, sitä aikaa, kun kodeissa ei ollut sitä tavarapaljoutta, joka nyt valtaa nurkat ja kaapit. Ainakin minä ajattelen nurinkurisesti, että saan osan siitä selkeydestä takaisin, kun kannan kirpparilta kahvimyllyn (oli ihanaa, kun sain jauhaa lapsuudenkodissa kahvinpapuja) tai pyykkilaudan (no ei ollut meillä käytössä, mutta onhan siinä suomalaista naissisun symboliikkaa). Jaa mutta minnekäs nämä ihanuudet kodissa laitetaan? Pinoon, nurkkaan, sängyn alle sisustusinspiraatiota odottamaan. Innostuksissa ostetun piikkimaton, jumppapallon ja käsipainojen viereen. Hyvin menee.

Kirpparilöydöllä on Tarina

Kirppareilta ostan tavaroita, joilla on Tarina – ja kolhuja. Nyt olen parantanut tapani: tyydyn ottamaan himoitsemastani esineestä kuvan kännykkäkameralla. Ja muistikortti täyttyy.

Olen ollut hamsteri jo lapsuudessa. Muistan punaiset mokkasiinit, jotka siskoni osti minulle. Käytin niitä yhden kesän. Talven yli ne lepäsivät kaapissa. Keväällä järkytyin, kun huomasin, että ne ovat minulle liian pienet. Pidin niille tunteenomaisen puheen. – Rakkaat kengät, olen käyttänyt teitä mielelläni. Nyt te ette enää kuitenkaan mahdu jalkoihini, joten annan teidät minun serkulleni. Älkää olko minulle vihaisia. Kiitos.

Paljastin tämän nolouden tuttavalleni. Yllätyksekseni hän sanoo, että juuri noin kannattaakin tehdä. Esineelle voi pitää kiitospuheen, minkä jälkeen siitä voi keveästi luopua.

Kevätsiivouksen aika lähestyy. Edessä taitaa olla monta puhetta.

(Muuten, ihan viime viikkoina näin unta niistä mokkasiineista. Ne olivat menossa kaatopaikalle, ja tietysti minä pelastin ne.)

Artikkeli Kirpparilta löytyy tavara, jolla on tarina julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Tiesin, että nuotit ovat jossain, mutta otin mieluummin uudet kopiot kuin lähdin etsimään nuottisivuja. Järjestin nuotit kymmeneen mappiin ja laitoin niistä lisäksi tiedot exel-taulukkoon. Se helpotti elämääni.

Elämän helpottuminen tulee turhan tavaran karsimisen sivutuotteena. Etsimistalkoita ei tarvita, kun tietää, että kaikilla tavaroilla on paikkansa ja kaikki tavarat ovat paikallaan.

Samalla Björnisten kodista lähti kirjoja kierrätykseen ja vaatteita kirpputorille.

Halu auttaa tavarakaaoksen uhreja

Työhuoneen siivoaminen innosti Björnistä osallistumaan kolmen viikonlopun mittaiseen ammattijärjestäjäkoulutukseen. Hän kaavailee, että saisi tavarakaaoksen kanssa taistelevien ihmisten auttamisesta eläkevuosien harrastuksen.

– Ammattijärjestäjät menevät asiakkaan kotiin asiakkaan ehdoilla. Ei aleta siivota eikä moittia huushollin epäjärjestystä. Ammattijärjestäjä ei ole siivoaja vaan elämänhallinnan valmentaja.

Jos kodin tavarapaljous näyttää niin isolta vuorelta, että sen kimppuun käyminen masentaa, kannattaa lähteä liikkeelle pienin askelin.

– Aloita siivoamalla yksi pöytä. Sitten huomaat, että kodissa on yksi siisti tila.

Siisti pöytä alkaa kutsua ympärilleen lisää siistejä alueita.

– Toinen neuvo on laittaa tavarat neljään eri pinoon: pois heitettävät, ne joiden kanssa vielä harkitaan, kierrätykseen vietävät ja säilytettävät. Tavaramäärä hahmottuu paremmin, kun ihminen näkee ne kasat.

Suosittu Konmari-menetelmä on Björnisen mielestä liian pelkistetty. Kodin pitää kuitenkin olla kodin näköinen.

– Ja pitää olla armollinen itselleen. Tämäkin on vain yksi osa-alue elämässä.

Ammattijärjestäjä osaa kuunnella

Satu Kiviniemi on tehnyt yksittäisiä keikkoja ammattijärjestäjänä kuuden vuoden ajan. Opettajana työskentelevä Kiviniemi halusi tehdä oman työnsä ohessa jotakin toisten ihmisten hyväksi, eikä hoivatyö tuntunut siltä omimmalta jutulta.

– Koen, että ammattijärjestäjänä omista taidoistani ja ominaisuuksistani on parhaiten hyötyä ja iloa toisille.

Tärkein taito ammattijärjestäjänä on Kiviniemen mukaan kyky kuunnella.

– Asiakas on tässä työssä keskiössä. Pitää osata kuunnella, mitä asiakas sanoo ja ymmärtää häntä.

Tavarakaaoksen taustalla monia ongelmia

Kiviniemi on ehtinyt vuosien varrella tehdä monenlaisia asiakaskäyntejä. Ongelman laajuudet vaihtelevat jonkin yksittäisen asian pohtimisesta koko elämäntilanteen järjestämiseen. Myös ongelmat tilanteen taustalla ovat moninaiset.

– Taustalla voi olla sairastuminen tai läheisen ihmisen kuolema, mikä on saanut omat voimavarat uupumaan, Kiviniemi sanoo.

Asiakas miettii, miksi tähän on tultu

Lähes aina tilanne on se, että ihmisille on kertynyt liikaa tavaraa.

– En ole vielä tehnyt yhtään sellaista keikkaa, jossa ei olisi ollut tarvetta tavaran karsimiselle.

Ammattijärjestäjän tehtävänä on ohjata ajattelua, esittää kysymyksiä ja pohtia suhdetta tavaraan yhdessä asiakkaan kanssa.

– Minä en tee päätöksiä asiakkaan puolesta, enkä valitse tavaroita kirpputorille. Kaikki tapahtuu asiakkaan omasta tahdosta. Minun tehtäväni on auttaa asiakasta ymmärtämään, miksi tähän on tultu.

Ajattele ennen kuin ostat

Sodanjälkeiselle sukupolvelle tavaran hankkiminen oli osoitus vaurastumisesta. Nyt elämme Kiviniemen mukaan murroksessa, jossa suhde tavaraan on muuttumassa. Tavaramäärä ei tuo enää tyytyväisyyttä ja onnellisuutta. Kuluttamisen sijaan osaamme paremmin arvostaa kestävämpiä ja pysyvämpiä arvoja.

Kiviniemen mielestä suhdetta tavaraan pitäisi pohtia joka kerta, kun on ostamassa jotakin uutta.

– Jo kaupassa kannattaa miettiä, missä on juuri tämän esineen paikka kotona ja mitä tälle esineelle tapahtuu, kun luovun siitä. Ajattelu muuttaa suhdetta tavaraan ja vähitellen alkaa huomata, että siitä voi tulla myös taakka, Kiviniemi vinkkaa.

Artikkeli Eroon tavarataivaasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.