Matka Ukrainaan

Euroopan kirkkojen konferenssin johdon ja P2P ryhmän delegaatio teki matkan Ukrainaan huhtikuussa 2024, joka oli tärkeä suhteiden vahvistamisen kannalta ukrainalaisten kirkkojen ja viranomaisten kanssa, mutta myös oman ymmärryksemme kannalta. Vierailu oli molemmille osapuolille tärkeä, myös ukrainalaisille. Lue TM, FM Riikka Porkolan kuvaus Ukrainan matkasta ja siitä, miten matka vahvisti yhteyksiä Ukrainaan. Artikkelissaan Porkola käy läpi myös sitä, miten ukrainalaisia voi tukea Suomessa, Ukraina ja Rauhan polut (pdf).

Kuvateksti: EKK:n delegaatiota Lvivissä.
Kuva: Riikka Porkolan kuva-arkisto

Artikkeli Ukraina ja Rauhan polut julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan 24.2.2022 ja sen ideologinen perustelu hätkähdytti etenkin läntistä maailmaa. Kun sama lännenvastainen asetelma konflikteineen näyttää toistuvan yhä uudelleen, on syytä kysyä, miten voitaisiin Venäjällä käynnistää ”menneisyydenhallinnan” projekti, joka purkaisi mytologisoituneita uhkakuvia ja vastakkainasettelua tukevaa identiteettiä ja avaisi tien kohti kestävämpää rauhaa?

Lue Tomi Karttusen artikkeli kokonaisuudessaan: Rusin kaste ja isovenäläisyys. Venäjän ortodoksisen kirkon nykylinjausten aatteellinen tausta ja uudistumisen mahdollisuudet? (pdf)

Artikkeli Rusin kaste ja isovenäläisyys. Venäjän ortodoksisen kirkon nykylinjausten aatteellinen tausta ja uudistumisen mahdollisuudet? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– On hyvä edetä lasten oman tiedontarpeen ja kysymysten pohjalta, sanoo Jyväskylän yliopiston varhaiskasvatuksen professori Marja-Leena Laakso.

Laakso rohkaisee vanhempia kuuntelemaan ensin, millaisia ajatuksia lapsella itsellään on mielessään.

– Lapsi voi esimerkiksi ihmetellä näkemiään kuvia haavoittuneista ihmisistä tai tuhoutuneista rakennuksista. Mitä oikein on tapahtunut, voiko joku tuttukin loukkaantua tai voiko meidän koti tuhoutua?

– Näihin vastaamisessa on aina tärkeää vahvistaa lapsen turvallisuudentunnetta. On hyvä kertoa, että lapsi ja oma koti ovat turvassa. Ja että vanhemmat pitävät huolen siitä, ettei lapselle tapahdu mitään pahaa.

Minkä ikäiselle sodasta sitten voi puhua? Laakso painottaa, että vanhemmat eivät voi tietää, millaisia tunteita ja ajatuksia sotaan liittyvät uutiset ovat lapsessa herättäneet.

Lapselle ei tarvitse tuputtaa tietoa ylitsevuotavasti, mutta hänen kysymyksiinsä tulee vastata

– Ei voida sanoa tarkkaa ikää, jolloin lapselle voi tai pitää kertoa sodasta. Jo 3-vuotias voi vaikkapa kysyä, miksi iltapäivälehden mainoskuvassa näkyy tykkejä, haavoittuneita ihmisiä tai tuhoutuneita rakennuksia.

– Tärkeää on silloin kuulla, millaisia ajatuksia ja tunteita nämä lapsessa herättävät. Lapselle ei tarvitse tuputtaa tietoa ylitsevuotavasti, mutta hänen kysymyksiinsä tulee vastata samalla huolehtien hänen turvallisuudentunteestaan.

Jyväskylän seurakunnan varhaiskasvatuksen asiantuntija Ritva Parkkali muistuttaa puhumisen olevan tärkeää senkin vuoksi, sillä lapsi kyllä aistii, jos vanhemmilla on huolia.

– Ukrainan sota on saattanut järkyttää lapsiperheitä jopa enemmän kuin vaikkapa nuoria aikuisia, sillä uutiskuvissa on nähty paljon juuri sodan jalkoihin jääneitä perheitä.

– On hyvä ottaa puheeksi vaikeatkin aiheet, sillä lapsi luulee helposti, että vanhemmista heijastuva huoli johtuu hänestä. Lapselle voi kertoa, että on tällainen huoli, joka ei johdu hänestä.

Lapsi saattaa nähdä jonkun rajun sotavideon tai kuvan, sillä monet kouluikäisistäkin ovat sosiaalisessa mediassa.

– Esimerkiksi TikTokissa aihe valitettavasti leviää. Silloin näkemästä on aivan välttämätöntä puhua, sillä lapset traumatisoituvat eniten näkemästään, eivät niinkään kuulemastaan.

– Pyrkisin vanhempana kuitenkin siihen, etteivät varsinkaan pienet lapset näkisi tällaista, Parkkali painottaa.

Vanhemman tehtävänä on toimia esimerkkinä. Marja-Leena Laakso tähdentää, että puhuessaan vanhempi opettaa samalla tunteiden sanoittamista.

– Usein kun huoliaan pukee sanoiksi, ne myös vähän hellittävät. Aikuisen kannattaa sovittaa sanansa siten, että vaikka huolia on, hän kyllä selviää niistä, niin kuin selviävät muutkin, lapsikin, vaikka välillä pelottaa tai surettaa.

Sodasta puhuminen edellyttää ennen kaikkea rauhallista tilaa, aitoa läsnäoloa, kuuntelua ja aikaa.

Lapsen kanssa voi rukoilla rauhaa maailmaan ja sodasta kärsivien ukrainalaisten puolesta.

– On hyvä varmistaa, että keskustelu loppuu toiveikkaisiin ajatuksiin ja eteenpäin katsomiseen. Asiat järjestyvät, sota tulee loppumaan, hyvä voittaa pahan.

Ritva Parkkalin mukaan sodan aihetta voi purkaa myös kertomusten avulla tai vaikka piirtämällä.

– En olisi kovin huolissani, jos esimerkiksi pojat näinä aikoina piirtelisivät panssarivaunuja. Se on heidän tapansa purkaa tätä vaikeaa
aihetta.

Illalla kaikkien on kuitenkin tärkeää rauhoittua ja mennä turvallisin mielin nukkumaan.

– Iltarukous lapsen kanssa tuo turvaa siitä, että olemme paremmissa käsissä. Lapsen kanssa voi rukoilla rauhaa maailmaan ja sodasta kärsivien ukrainalaisten puolesta.

Ajatusten kanssa ei tarvitse jäädä yksin

Ukrainan tilanteen aiheuttaman ahdistuksen kanssa ei tarvitse jäädä yksin, muistuttaa Jyväskylän seurakunnan Yhteisen seurakuntatyön johtaja Heli Ahonen.

– Moni kokee helpottavaksi sen, että saa jakaa ajatuksia jonkun kanssa.
Yhteyttä voi ottaa esimerkiksi diakoniatyöntekijään, nuorisotyönohjaajaan tai pappiin tai tulla mukaan seurakunnan ryhmätoimintaan. Yhteisissä jumalanpalveluksissa hiljennytään viikoittain sodan äärellä ja rukoillaan konfliktin vuoksi kärsivien puolesta.

Seurakunnan perhe- ja vauvakerhot kokoontuvat normaalisti ja näihin toimintoihin voi tulla mukaan. Kerhoissa on mahdollisuus vertaistukeen ja huolia voi jakaa myös työntekijöille. Seurakunnan lastenohjaajat tarjoavat myös lastenhoitoapua perheille. Perheasiain neuvottelukeskuksesta saa keskusteluapua parisuhteen ja perheen kysymyksissä.

Kuuntelemme nuorten tarpeita kohtaamisissa ja pyrimme auttamaan niitä, joita tilanne ahdistaa.

Seurakunta toimii tiiviissä yhteistyössä myös koulujen ja oppilaitosten kanssa.

– Kuuntelemme nuorten tarpeita kohtaamisissa ja pyrimme auttamaan niitä, joita tilanne ahdistaa. Monet nuoret kokevat toivottomuutta, ei pelkästään Ukrainan kriisin, vaan myös pitkään jatkuneen koronan ja ilmastonmuutoksen vuoksi, Ahonen toteaa.

Jyväskylän seurakunta toteuttaa parhaillaan Kirkon Ulkomaanavun (KUA) hätäavun lipaskeräystä. Kerääjiksi kutsutaan seurakuntalaisia ja työntekijöitä. Kasvavaan ruoka-avun tarpeeseen on avattu Kotimaanavun kautta keräys, jonka varat ohjataan Ruoka-apu Lyydian toiminnan tukemiseen.

Pakolaisten hätämajoituskäyttöön tarjotaan leirikeskuksia. Vesalan Rysä on vuokrattu tarkoitukseen maaliskuun loppuun saakka ja sopimus mahdollisesti jatkuu. Myös yksi seurakunnan asunto on vuokrattu pakolaisten majoittamista varten. Asuntoja pystytään tarjoamaan muutamia lisääkin, samoin Koivuniemen ja mahdollisesti myös Mutasen leirikeskus.

Artikkeli Lapsi aistii huolen ja pelon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.