Pelaan joskus joutoaikoina puhelimella harmittomana pitämääni sanapeliä. Pelissä yritetään loihtia mahdollisimman pitkiä sanoja, ja siinä on myös viestittelymahdollisuus. Harvoin tätä mahdollisuutta käytetään, mutta taannoin kilpakumppani osoitti enemmän mielenkiintoa viestittelyyn kuin sanojen keksimiseen. Nimimerkissäni kun on luku 16, vaikka se ei tokikaan tarkoita ikävuosia, ja todellisuuden paljastavan omakuvan sijasta profiilissani on kuva maalauksesta.

Pienen peruslätinän jälkeen tämä nimimerkin suojista lähestynyt miesoletettu pääsi asiaan. Kysymykset olivat suoria, eikä viestittelyn tarkoitus jäänyt epäselväksi. Yritin jatkaa teinitason kutkuttavaa keskustelua mahdollisimman pitkään – kotisohvalla olin räjähtää raivoon. Laitoin kuvakaappaukset tutulle poliisille.

Sosiaalinen media on saalistajien paratiisi. Sama kuin katselisi kuvallista katalogia, josta valikoi mieleisensä. Tarjonta on runsas ja lähestyminen helppoa. Ja vaikka yksi torppaa lähentely-yritykset, uusia mahdollisuuksia riittää.

Oulussa ja Helsingissä paljastuneet, nuoriin kohdistuneet seksuaalirikokset ovat kertakaikkisen vastenmielisiä. Se, että epäillyt tekijät ovat ulkomaalaistaustaisia, vaikeuttaa tapausten asiallista käsittelyä. Sen selvittämistä, miksi näin on käynyt, ja miten nuoriin(kin) kohdistuvaa seksuaalirikollisuutta voitaisiin ehkäistä. Nyt ei välttämättä päästä pintaa syvemmälle, kun juututaan kansallisuuteen.

Vaikka Suomen ympärille rakennettaisiin muuri, seksuaalirikollisuus ei sillä poistuisi. Hyväksikäyttäjiä on ollut aina, ihan omastakin takaa. Oulun ja Helsingin tapahtumia se ei silti tee tippaakaan ymmärrettävämmäksi. Jokainen tapaus on tragedia, ja jokainen tapaus on liikaa. Perimmäisiin syihin, syiden ytimiin pääseminen voisi kuitenkin auttaa pidemmälle kuin pelkkä nyt kiinni saatujen ulkomaalaisten karkottaminen. Juurisyiden kaivaminen ei toki toimisi yhtä pontevana vaaliaseena kuin pelkkä maahanmuuttokeskustelu – siihenhän Oulu ja Helsinki tulivat kuin tilauksesta. Sekin on kuvottavaa.

Artikkeli Iha kivan mittanen oot julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Olin hämmentynyt siitä, miksi yöt ovat niin vaikeita, vaikka päivät menevät hyvin. Olin myös kohtuuttoman huolissani, kun omat tytöt olivat kasvaneet ikään, jossa heidän piti päästä liikkumaan vapaammin kodin ulkopuolella. Pelkäsin, että heille sattuu jotakin vastaavaa, hän kertoo.
Seksuaalisesta väkivallasta oli jo ehtinyt kulua 20 vuotta, kun sosiaalialalla työskentelevä Arja löysi työnsä kautta raiskaustukikeskus Tukinaisen. Yhteydenotto jännitti.

– Siihen aikaan oli vielä vaikea puhua tapahtuneesta sen oikealla nimellä. Pelkäsin, että leimaudun ammattilaisena.

Ymmärrys traumoista lisääntyi

Tukinaisesta Arja sai kunnollista tietoa seksuaalisen hyväksikäytön vaikutuksista sekä itsehoito-ohjeita, empatiaa ja kannustusta. Ymmärrys traumoista ja niiden vaikutuksesta lisääntyi. Arja pääsi myös mukaan toiminnalliseen vertaistukiryhmään.

– Tulee vieläkin kyyneleet silmiin, kun muistan henkilökunnan tavan kuulla ja olla ihmisen puolella, mutta ei lamaantua tai ”seota” kuullessaan raskaista tapahtumista. Aloin kunnioittaa itseäni ja huolehtia paremmin itsestäni.

Tukinaisen kautta Arja löysi sanoja kokemuksilleen ja selityksen oudoille tunteille ja toimintatavoille, joita oli omaksunut. Vertaisryhmä toi tuen lisäksi elinikäisiä ystäviä.

– Tuli helpottava tunne siitä, että en ole yksin kokemusteni kanssa. Kun opin ymmärtämään traumojen luonteen, sain työkaluja elää tässä hetkessä. Pikkuhiljaa opin hyväksymään kokemukset osaksi omaa elämäntarinaa. Häpeä väheni huomattavasti, Arja kertoo.

Haastateltavan nimi on muutettu.

Tukinainen auttaa raiskauksen uhreja ja purkaa tabuja

Seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuminen syö luottamuksen tunnetta ja saattaa näkyä myös fyysisinä oireina, esimerkiksi epämääräisinä kipuina tai tulehdustiloina. Jo peiliin katsominen saattaa aiheuttaa itseinhoa, ja raiskatun voi olla vaikea olla läsnä omassa kehossaan.
Moni kantaa syyllisyyttä ja häpeää ja miettii, olisiko voinut välttää tapahtuneen.

– Me autamme häntä kyseenalaistamaan tuon ajattelukulun. Korostamme, että sinulle on tehty pahaa, sinä olet rikoksen uhri etkä syyllinen, Katja-Mari Ottelin ja Sanna Virsu sanovat.

Seksuaalinen väkivalta on monelle vaiettu salaisuus, joka voi olla painettu syvälle vuosikymmenien kerrostumien alle. Raiskauskriisikeskus Tukinainen tarjoaa tukea yli 15-vuotiaille. Vanhimmat kävijät ovat tähän mennessä olleet noin 80-vuotiaita. Väkivallanteko voi olla tuore – tai hyvinkin vanha tapaus.

– Väkivallanteosta on voinut kulua aikaa neljäkymmentä vuotta, ja nyt sen kokeneet ovat valmiita puhumaan esimerkiksi lapsena koetusta seksuaalisesta väkivallasta.

Turvapaikanhakijoiden tulo Suomeen näkyy myös Tukinaisen vastaanotolla.

Raiskaus voi olla suunnitelmallinen sotatoimi

Moni turvapaikanhakija on kokenut seksuaalista väkivaltaa jo lähtömaassaan, ja väkivalta on ollut läsnä vaarallisella pakomatkalla. Moni nainen tulee maasta, jossa raiskaukset ovat osa suunnitelmallisia sotatoimia.

– Monet tulevat kulttuureista, joissa raiskausta pidetään naisen vikana. Häpeä ja syyllisyys tulevat korostetusti esiin – raiskattu nainen on pilalle saastunut. Usein heillä ei ole edes sanoja, joilla kertoa tapahtuneesta.
Naiset yllättyvät, kun he ke kuulevat, että suomalaisessa kulttuurissa naisilla on seksuaalinen itsemääräämisoikeus.

Tukinainen tarjoaa maksuttomasti keskusteluapua ja oikeudellista neuvontaa. Tukinaiseen voi ottaa yhteyttä puhelimitse, minkä jälkeen on tarjolla erimittaisia kriisihoitojaksoja. Sen jälkeen voi osallistua noin kuuden hengen vertaisryhmiin. Ryhmissä on tarjolla myös kuvallisia ja toiminnallisia menetelmiä. Useimmat asiakkaat ovat naisia tai tyttöjä, mutta Tukinainen palvelee myös seksuaalista väkivaltaa ja hyväksikäyttöä kokeneita miehiä.

Yhteisvastuukeräys auttaa ihmiskaupan uhreja ja pakolaisia

Yhteisvastuun keräystuotosta 60 prosenttia käytetään konfliktialueilla ja pakolaisleireillä asuvien nuorten auttamiseksi, jotta he pystyisivät rakentamaan kohtuullisen elämän, eivätkä joutuisi ihmissalakuljettajien ja ihmiskaupan uhreiksi.

Suomessa keräysvaroin autetaan ihmiskaupan uhreja yhteistyössä Pro-tukipiste ry:n, Rikosuhripäivystyksen, Pakolaisneuvonta ry:n ja Monika-Naiset liitto ry:n kanssa.

Jyväskylän seurakunnan oma osuus eli noin 10  prosenttia keräystuotosta menee raiskaustukikeskus Tukinaiselle. Summalla rahoitetaan Jyväskylässä ensi syksynä alkavan vertaisryhmän toimintaa.

Tiesitkö:

• Raiskauskriisikeskus Tukinainen on toiminut vuodesta 1993.
• Toimintaa rahoittaa RAY.
• Tukinainen toimii Jyväskylässä ja Helsingissä. Kolmas toimipiste aloittaa Rovaniemellä.
• Valtakunnallinen, maksuton kriisi- ja juristipäivystysnumero sekä
• Nettitukinainen-neuvonta palvelevat seksuaalista väkivaltaa kokeneita, heidän läheisiään sekä ammattilaisia.
• Jyväskylässä Tukinainen on toiminut kymmenen vuotta.

Artikkeli Häpeä hellitti otteestaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.