Kaksi vuotta remontin vuoksi suljettuna ollut Säynätsalon kirkko täyttyi juhlavieraista syyskuun viimeisenä sunnuntaina, kun piispa Matti Salomäki vihki kirkon uudelleen käyttöön. Lähes satavuotias pyhäkkö nuortui remontissa alkuperäiseen asuunsa höystettynä modernilla tekniikalla.

– Olipa hieno ja koskettava juhla ja hyvin suunniteltu ohjelma, kuului toimittajan korviin, kun väki purkautui kirkosta ulos. Luontokin juhli ruskan väreissä auringonpaisteessa kauniilla pihamaalla.

– Parasta oli harras tunnelma, kun ihmiset kuuntelivat ihan hiljaa, totesi Marja-Leena Saarinen, joka oli tullut messuun Sarvivuorelta.

Suntio Pirjo Alavan mukaan kirkossa oli yli 240 ihmistä. Osa seurasi juhlaa näytöltä viereisessä seurakuntatalossa, ja verkon kautta striimattua messua seurasi suorana 280. Messun jälkeen koko porukalle oli tarjolla kahvit seurakuntatalossa. Iltapäivällä juhlapäivä jatkui kanttorien konsertilla.

Kolmannen polven säynätsalolainen Mervi Hännikäinen kertoi iloitsevansa siitä, että kirkko on saanut kirkkaan ja valoisan asun. Kirkko on hänelle tuttu lapsuudesta asti. Kaksi jouluaiheista alttaritaulua tuntuivat pikku-Mervistä iloisilta ja toivoa luovilta, vaikka ne ovatkin tummasävyisiä.

– Koululaisena 1970-luvulla osallistuin joulu- ja kevätkirkkoihin ja ripille pääsin tässä kirkossa, kuten toinen lapsistanikin. Omien lasteni koulutielle siunaamisen muistan hienona tilaisuutena.

– Täällä on myös vietetty ystävien ja sukulaisten häitä ja hautajaisia. Isäni hautajaisia vietettiin kaksi vuotta sitten täällä juuri ennen kuin kirkko suljettiin. Hänet ja isovanhempani on haudattu viereiselle kirkkomaalle. Kun käyn haudoilla, saatan tulla hetkeksi myös kirkkoon sisälle.

Muutoin Hännikäinen käy kirkossa konserteissa ja juhlapyhinä sekä laulamassa Kauneimpia joululauluja.

Ensisilmäyksellä ei satunnainen kirkkovieras välttämättä huomaa muutoksia entisöidyssä kirkossa. Mutta useammin kirkossa käyvä huomaa kirkastetun ilmeen: maalaukset, veistokset, saarnatuoli, valaisimet, tekstiilit sekä paikallisesta vanerista aikoinaan valmistettu katto on puhdistettu ja teokset konservoitu; pöydät, penkit, alttarikaiteet sekä sisä- ja ulkoseinät on maalattu. Vanhat lattialaatat on vaihdettu Italiassa alkuperäismalliin tehtyihin uusiin.

Armas Lindgrenin ja Bertel Liljeqvistin suunnittelema, vuonna 1927 valmistunut kirkko on palannut alkuperäisasuunsa. Lopputulokselle varmaan hymyilisi tyytyväisesti myös kirkon rakentamisen aikoinaan rahoittanut Säynätsalon tehtaiden johtaja, kauppaneuvos Hanna Parviainenkin.

Silmin havaittava suurin muutos lienee urkuparven muoto.

– Sen alkuperäinen kaari tuli esiin, kun urut purettiin. Urkujen takaa paljastui Laulavan enkelin lasimaalaus, kertoo Säynätsalon lähikirkkoalueen vastuupappi Osmo Väätäinen.

Veikko Virtasen urkurakentamosta tilattuja uusia urkuja seurakunta joutuu odottamaan kevääseen 2026.

Remontin hintavin osuus tuntuu Väätäisen mukaan nenässä. Ilmanvaihtojärjestelmän myötä entinen tunkkaisuus on vaihtunut raikkaaseen kiertävään ilmaan. Sisäilmaongelmat olivatkin pääsyy remonttiin. Sen lopputulos kuuluu myös korvissa äänentoistotekniikan myötä. Valaisimet toimivat nyt etäohjaustekniikalla. Uusi peltikatto loistaa uljaasti. Myös kirkon vesikatto on uusittu ja rakennus salaojitettu.

Remontin 3,6 miljoonan budjetissa on Väätäisen mukaan kutakuinkin pysytty. Urkuhankintaan on varattu 370 000 euroa.

Juhlavieraiden kertomaa:

Takapenkissä istunut Joonas Töyrylä oli Säynätsalon kirkossa ensimmäistä kertaa. Hän kertoi vasta löytäneensä uskon ja osallistuneensa messuihin striimin kautta. ”Olen pyytänyt esirukousta, jotta uskoni
vahvistuisi. Sain Osmo Väätäiseltä Raamatun ja parhaillaan luen Johanneksen evankeliumia.”

Keljonkankaalta juhlaan tulleen Tuomo Hovisen mukaan rakennusta tärkeämpää on kirkon sanoma. Vuosi sitten leskeksi jäänyt mies kertoo käyvänsä nykyisin kirkossa useammin kuin ennen.

Terhi Mäntymaan mielestä kirkkoon on aina ihanaa tulla. ”Parasta elämässäni oli tulla uskoon 32 vuotta sitten”, Keljonkankaalta juhlaan tullut Mäntymaa totesi.

Elmeri Soikkeli oli juhlamessussa perheensä kanssa. Muu perhe osallistui striimin välityksellä viereisessä seurakuntatalossa, jossa on perheen pienemmille hyvät tilat. Elmerin mielestä kirkossa ehkä parasta on laulaminen. Viimeksi hän kertoi laulaneensa Neulasmessussa Neulaskodilla Keljonkankaalla.

Mervi Hännikäiselle Säynätsalon kirkko on tuttu jo lapsuudesta. Hän iloitsee siitä, että kirkko on saanut uuden valoisan ilmeen.

Artikkeli Hus hus pöly ja tunkkaisuus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Maaliskuisissa harjannostajaisissa kirkkosalin kaaos ei kuitenkaan haitannut Säynätsalon lähikirkkoalueen vastuupappia Osmo Väätäistä.

– On tämä liikuttava hetki jo nyt, Väätäinen sanoi.

– Olen ollut Säynätsalossa pappina yhdeksän vuotta, ja koko sen ajan olen toivonut, että kirkko kunnostettaisiin alkuperäiseen asuunsa

Säynätsalolaiset ovat odottaneet remontin valmistumista hartaasti. Suljettiinhan kirkon ovet sisäilmaongelmien vuoksi jo puolitoista vuotta sitten.

Nyt kauan odotettu remontti on loppusuoralla. Kirkon sisätilat valmistuvat toukokuun loppuun mennessä ja kesän aikana kunnostetaan piha-alue.

– Toiminta käynnistetään jossakin vaiheessa alkusyksyllä. Kirkko vihitään uudelleen käyttöön myöhemmin syksyllä. Silloin pidetään kunnon juhlat, Väätäinen lupasi.

Väätäinen on seurannut remontin edistymistä kiitollisin mielin.

– Kirkon palauttaminen 1920-luvun alkuperäiseen asuunsa on ehdottomasti kulttuurihistoriallinen teko. Kirkolla on hieno historia, ja sitä käydään katsomassa kauempaakin. Täällä on Armas Lindgrenin ja Alvar Aallon henki vahvasti läsnä.

Erityisen innoissaan Väätäinen on urkuparven ennallistamisesta.

– Urkuparven palauttaminen alkuperäiseen asuunsa on ehkä hienoin kohta tässä kirkossa. Urkuparvi ehdittiin pilata kahteen kertaan aiempien remonttien yhteydessä

Vanhojen urkujen tilalle on tulossa täysin uudet romanttishenkiset urut. Käsityönä tehtävien urkujen valmistuksesta vastaa Urkurakentamo Veikko Virtanen Oy.

Urkujen rakentaminen kestää kaksi vuotta, joten väliaikana kirkossa soitetaan virtuaaliuruilla. Vaikka urkuja joudutaan vielä odottamaan, sekään ei haittaa.

– Hyvää kannattaa odottaa, Väätäinen totesi.

Säynätsalon kirkon remontin kustannukset ovat 3,6 miljoonaa euroa, ja urkuhankintaan on varattu 370 000 euroa. Peruskorjauksessa on uusittu muun muassa teknisiä järjestelmiä, korjattu rakenteita ja parannettu ilmanvaihtoa. Lisäksi kaikki maalaukset, veistokset ja lasimaalaukset konservoidaan kesän aikana. Myös kirkon vesikatto on uusittu ja julkisivu maalattu.

Säynätsalon kirkko on valmistunut 1927.

Myös Tikkakosken kirkon remontti alkaa olla loppusuoralla. Kun remontti on valmis, tilat kalustetaan ja tuuletetaan. Kesään asti lähikirkkoalueen toiminta pyörii vielä väistötiloissa Majakassa Tikkakosken Veteraanitalolla ja Laiturissa Kirkkokadulla.

– Toukokuussa laitamme pillit pussiin väitöstiloissa ja valmistaudumme muuttoon. Toivottavasti jo kesäkuussa voimme pitää jumalanpalvelukset tutussa kirkkosalissa, lähikirkkoalueen vastuupappi Antti Hiltunen kertoi Tikkakosken kirkon harjannostajaisissa maaliskuussa.

Tikkakosken kirkko on ollut suljettuna viime kesästä lähtien. Syksyn ja talven aikana kirkolla on remontoitu toimisto- ja kokoontumistiloja sekä parannettu talotekniikkaa.

Kirkon alakerrassa on uudistetut tilat lapsi- ja nuorisotyön sekä partion käyttöön. Kirkkosaliin ei ole tehty remontin aikana muutoksia. Remontin kustannukset ovat 1,5 miljoonaa euroa.

Nuorisotyön tilaan tutustuneet nuorisotyönohjaajat Satu Harjula (kuvassa oik.) ja Maria Hurme kehuivat avaraa ja valoisaa tilaa.

– Tästä saadaan aika kiva, Hurme sanoi.

– Remontoidut tilat antavat mahdollisuuden uudenlaiselle toiminnalle. Mitä se on, sitä emme ole vielä ehtineet kauheasti miettiä. Pitää kysyä myös nuorilta, mitä he haluavat, Harjula ja Hurme tuumivat.

Peruskorjauksen valmistuttua kaikki lähikirkkoalueen toiminta siirtyy kirkon tiloihin, sillä Tikkakosken pappilasta luovutaan seurakunnan kiinteistöstrategian mukaisesti.

– Hienoa, että pääsemme kaikki saman katon alle. Kyllä meidän nyt kelpaa, Antti Hiltunen iloitsi.

Kirkon avajaisia vietetään syyskuun ensimmäisellä viikolla ja viikko huipentuu juhlamessuun sunnuntaina 8. syyskuuta.

Artikkeli Kirkot kuntoon! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Herra, avaa minun huuleni, Antti Saarilahti aloittaa vuororukouksen.

Hetkirukoukset ovat kuuluneet Saarilahden elämään jo pitkään. Aamu- ja iltarukoukset ovat paitsi rikastuttaneet hänen uskonelämäänsä, myös syventäneet hänen Raamatun ymmärrystään. Nyt 34-vuotias mies haluaa tarjota saman tilaisuuden myös muille, vapaaehtoisesti.

– On hienoa saada tarjota tämä mahdollisuus keskellä viikkoa, kun muuta jumalanpalveluselämää ei juuri ole. Samalla pääsen tutustuttamaan seurakuntalaisia tähän kirkon vanhaan hetkirukousperinteeseen.

Hetkirukousperinteen juuret ulottuvat juutalaisuuteen saakka. Läntisessä kirkossa perinne muotoutui omanlaisekseen varhaiskeskiajalla.

– Meidän virsikirjaamme hetkirukouskaavat on lisätty aika hiljattain, Saarilahti laskeskelee.

Hetkirukouksissa pääsee osaksi yli tuhatvuotista perinnettä.

– Aika moneksi sadaksi vuodeksi tämä perinne pääsi siis unohtumaan.

Aluksi Saarilahti toimitti yhteisiä hetkirukouksia useamman kerran päivässä, mutta nyt päiväksi on vakiintunut keskiviikko ja ajaksi kello 12. Osallistujia on yleensä vähän, mutta Saarilahti uskoo, että jos kiinnostusta löytyy, toiminta voi laajeta jälleen.

– Minusta tämä on silti mielekäs tehtävä pienelläkin porukalla.
Hetkirukousperinne voi Saarilahden mukaan olla vielä monelle vieras, mutta vakiinnutettuaan asemansa säännöllisiä kävijöitä voi olla enemmän. Hän iloitsee rukoushetkiin osallistuneiden kertoneen saaneensa niistä paljon.

Kävijät ovat kuvailleet hetkeä kauniiksi ja hartaaksi.

Saarilahti tekee vapaaehtoistyötä suomentajan töidensä ohella. Rukoushetket eivät vaadi häneltä paljon etukäteisvalmisteluja.

– Kotona valitsen virret ja silmäilen läpi päivän lukukappaleen ja psalmin. Vilkaisen, että lukiessa ei sitten tule vastaan mitään vaikeaa tai yllättävää.

Saarilahti kehottaa kaikkia selailemaan vapaa-ajallaan virsikirjaa, ja erityisesti sen jumalanpalvelusliitettä. Hän paljastaa liiteosioon kätkeytyvän lukuisia hartauselämän aarteita, jotka ovat vähemmällä käytöllä kirkossa.

– Sieltä löytyy kaikkea kaunista ja samalla hetkirukouksissa pääsee osaksi yli tuhatvuotista perinnettä.

Virsikirjan virsistä Saarilahtea puhuttelee erityisesti virsi 222, joka kuullaan rukoushetkissäkin usein soveltuvilta osin. Jeesus Kristus, elämämme on keskiaikainen virsi Saksasta, ja Saarilahden mukaan juuri sen hartaus vetoaa häneen.

Antti on korvaamattoman arvokas meille.

Kaksi vuotta sitten Säynätsaloon muuttanut Saarilahti on vaikuttunut alueen kirkosta ja kutsuu sitä Jyväskylän kauneimmaksi. Säynätsalon kirkko on avoinna arkisin kahdestatoista kolmeen. Keskiviikkoisen rukoushetken jälkeen kirkkoon voi siis jäädä hiljentymään.

Päivärukouksen jälkeen suntio Marita Pajala kiittää seurakuntalaisten edessä Saarilahtea ja kertoo, kuinka suuri merkitys hänen tekemällään vapaaehtoistyöllä on.

– Antti on korvaamattoman arvokas meille, Pajala summaa.

Artikkeli Tervetuloa päivärukoukseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.