Ollaan Hakalan saunassa, Halssilan idyllisellä puutaloalueella.

– Eikös olekin aivan ihana miljöö? Mäkinen huokaa ja sulkee onnellisen näköisenä tulipesän luukun.

Muinaisten maakuoppiin tehtyjen löylytilojen ajoista on tultu pitkä matka nykypäivään, jolloin kesäiltoja ihastellaan ja ihmetellään mitä erilaisimmissa löylyhuoneissa.

Yleisten saunojen kierroksemme ensimmäinen kohde, Hakalan sauna, löytyy korkealta paikalta kaupunkia, aivan Jyväskylän Halssilanrinteen metsikön reunalta.

Yläkaupungin saunaseuraan kuuluva Jaana Mäkinen on saapunut lämmittämään kiuasta vieraita varten. Yhdistys vastaa Hakalan yleisen saunan toiminnasta.

– Käyn täällä vähintään kerran viikossa laittamassa puuta pesään ja samalla ottamassa löylyt. Tulee hyvä olo, kun saa hommailla puukiukaan kanssa ja vaihtaa ajatuksia erilaisten ihmisten seurassa, Mäkinen hymyilee.

Hakalan kaltaisia yleisiä saunoja oli ennen vanhaan Jyväskylässäkin useita. Etenkin työväestö tarvitsi yhteisiä löylytiloja, sillä kodit olivat ahtaita ja paloturvallisuus heikkoa. Hakalan saunan historia ulottuu vuoteen 1950, jolloin kivääritehtaan työntekijä, “saunamajuriksikin” tituleerattu Albin Hakala perusti sen yleiseksi saunaksi.

Yksityiskoteihin rakennetut sähkösaunat ja suomalaisen yhteiskunnan yksilöllistymiskehitys päättivät yleisten saunojen kultakauden. Hakalan saunakin suljettiin lopulta vuonna 1991.

Jaana Mäkinen haaveili pitkään yleisen saunan paluusta.

– Asuin aiemmin Halssilassa ja heitin silloin tässä talossa asuneille ohi kulkiessani, että tehän voisitte perustaa tänne yleisen saunan.

– Vuosien poissaolon jälkeen muutin takaisin ja huomasinkin ilokseni, että Hakalan sauna oli avattu uudelleen.

Yläkaupungin saunaseuralla oli alun perin tarkoitus perustaa yleinen sauna yhdistyksen nimen mukaisesti yläkaupungille. Mutta kun sopivaa ei löytynyt, päätettiinkin jatkaa Albin Hakalan perinteitä Halssilassa.

Millaiset löylyt Hakalan kiuas tarjoaa?

– Tänne saa kaikenlaisia löylyjä, niin mietoja ja leppoisia, jollaisista itse pidän, tai sitten lähes sata-asteisia, joissa alan ammattilaiset viihtyvät, Jaana Mäkinen naurahtaa.

Testissä kiuas toden totta jakaa höyryn nopeasti eri puolille noin 5–10 hengen saunatilaa. Missään kohtaa lauteita löyly ei korvenna korvia, vaan saunoja saa nauttia rauhassa ikkunasta näkyvistä maisemista. Ne tarjoavat näkymän Halssilan puutalojen kattojen ylle.

Keskikaupungin silhuettikin erottuu hienosti.

Kun puhutaan suomalaisista saunoista, savusaunoja ei voi ohittaa.
Perinteinen kylpemismuoto on saanut hulppeat puitteet Laukaan Tupaswillassa, jonne perheyritys on perustanut omien sanojensa mukaan peräti ”maailman suurimman savusaunan”.

Suuren hirsirakennuksen vilvoittelupaikalla Mari Lonka paistaa makkaraa ja tarjoilee virvokkeita.

– Joskus on kokeiltu, miten paljon saunaan mahtuu yhtä aikaa porukkaa. Suurin määrä on ollut 160 saunojaa, jotka toki istuivat tosi tiiviisti lauteilla toisissaan kiinni, Lonka valaisee.

Tupaswillan savusaunan suihkutiloista avautuu ovi, jonka takaa paljastuu jyhkeä jättiläiskiuas. Valoa ei ole paljon, vain muutama lamppu siellä täällä. Massiiviset lankkuportaat vievät yläkertaan, josta löytyy varsinainen löylytila.

Pikimusta yläkerta on jännittävä paikka. Vastapuolella istuvien kasvoja ei erota juuri lainkaan. Mutta ajatuksiin paikka vie vaivatta, ja hiljentymiseen hikoilun lomassa.

Ensin tuntuu kuin lauteilla voisi viivähtää pidempään, mutta sitten Maailman Suurin näyttää voimansa ja hyvästelee muutaman vedenheittokerran jälkeen vilvoittelemaan.

Mari Lonka kertoo ulos tulleelle vilvoittelijalle, että Tupaswillan savusaunassa on vietetty joskus jopa häitä.

– Onhan se toki melkoinen näky. Hääpari ja -vieraat uikkarisillaan lauteilla ja papilla on liperit kaulassa ja uimahousut jalassa, Lonka kuvailee.

Suihkuvesi jättiläiseen johdetaan läheisestä Vinninlammesta ja se lämpiää hakkeella. Saunan lämmitys kestää viisi tuntia.

Löyly tuntuu aluksi kuumemmalta, kunnes siitä alkaa tulla sitten leppoisampaa.

– Isäni Erkki Kauppinen rakensi tämän, yhdistellen eri rakennusten seinähirsiä. Osa on 1700-luvulta ja pukuhuoneen kohdalla on hirsiä myös Muuramen pappilan piharakennuksesta, Lonka taustoittaa.

Saunan pukuhuoneessa hiljentyvät juuri löylyistä tulleet Timo Ahonen ja Hilma-tyttö.

– Kosteus viipyy savusaunassa pitkään, siitä tykkään. Ja hiljaisuudesta, en ole höpöttävää tyyppiä, varsinkaan saunassa, jossa haluan kylpeä rauhassa, toteaa Ahonen lyhyesti.

Taas suhahtaa vesi kuumille kiville. Kostea höyry leviää ympäri huonetta.

Maisema on vaihtunut urbaanimpaan ympäristöön. Toisella puolella on kauppakeskus, toisella Kankaan alueen upouusia kerrostaloja.

Rakennus sentään on vanha.

– Kankaan saunan rakennus on reilusti yli satavuotias ja alun perin tässä talossa on toiminut Kankaan tehtaiden hevostalli. Sen jälkeen muun muassa palokunta ja vasta viimeiset neljä vuotta sauna, kertoo Kankaan saunan kesäkahvilayrittäjä Eevi Sihvonen.

Kankaan saunan loihti esille omistaja Petri Pietikäinen, joka pyörälenkillään bongasi alueelta sopivan rakennuksen korttelisaunalle, ja on antanut kesän ajaksi sen toiminnan itsenäisten yrittäjien pyöritettäväksi.

– Isommassa saunassa saa lempeät ja rauhoittavat löylyt, kun pienempi taas on napakampien antaja, kuvailee Sihvonen.

Kahvilakoira Nuppu on sekin harrastanut saunomista.

– Joskus se piipahtaa kotona kanssani löylyttelemässä, paljastaa Sihvonen.

Testissä sähkökiukaalla varustettu, suurempi löylytila paljastuu todellakin leppoisaksi tapaukseksi. Kun tila on iso, edes sähkökiuas ei tee ilmasta lainkaan kuivaa, kuten joskus pienissä kerrostalojen kotilöylyissä.

Myös kiviset lauteet ovat virkistävä kokemus, eivätkä niin kuumat kuin joskus puusta tehdyt kovien löylyjen aikaan.

Eevi Sihvonen sanoo arvostavansa sitä, että saunassa osataan myös rauhoittua.

– Minusta se on tärkeää, että jokainen voi olla oma itsensä. Jos ei halua puhua ja hölistä, saa olla ihan hiljaakin ja vain nautiskella lämpimänkosteasta tunnelmasta, Sihvonen pohtii.

Vesistöä Kankaan saunan vierellä ei ole, mutta vilvoittelu mahdollistuu yhden hengen kylmävesialtaassa, joka on saunan päälle melkoisen virkistävä kokemus.

– Itse tykkään istua siellä ehkä noin minuutin, mikä kyllä tuntuu aika pitkältä ajalta, Sihvonen naurahtaa.

Neljäasteisessa vedessä istuminen vastaa melkein avantouintia. Sekunnit kuluvat todellakin hitaasti, minkä jälkeen vilvoitteluterassilla viileässä kesätuulessa on raukean huojentunut olo.

Jyvässeudun saunakierroksemme päättyy tällä erää Muurameen. Maaseutuyritys Kivitaskussa on erikoinen Haikusauna, joka on savusaunan ja perinteisen puusaunan yhdistelmä.

Hybridisaunan kiukaan päällä on rosterista tehty huuva, joka ohjaa valtaosan savusta hormin kautta ulos. Savu kuitenkin valtaa löylytilan lämmityksen aikana, mikä antaa paikalle perinteisen savusaunan tuoksun.

Testi Kivitaskussa tapahtuu kuitenkin paljon pienemmässä paikassa, joka sijaitsee kauniissa koivikossa, vain parin metrin päässä rantaviivasta. Emäntä Mella Nousiainen opastaa vieraat niin sanottuun kärrysaunaan eli vanhaan, ruskeanväriseen Astral-asuntovaunuun.

– Meidän pojathan ne tämän keksivät, kehittivät ja tuunasivat, asuntovaunun saunaksi, pyörittelee Nousiainen vieläkin päätään.

– Kun pojat olivat nuorempia, he kiinnittivät kärrysaunan auton perään ja saunoivat siinä festarialueillakin.

Haiku- ja kärrysaunoissa on Nousiaisen mukaan käynyt suomalaisten lisäksi kansainvälistä porukkaa, jopa vieraita eksoottiselta Havaijilta saakka.

Tunnelmaltaan saunominen on hänestä lähes poikkeuksetta mutkatonta puuhaa, oli lauteilla sitten kotimaista tai ulkomaista elävää.

– Vaikkei löylyihin mennessä tuntisikaan kanssasaunojaa, niin sieltä pois tullessa ollaan yleensä jo parempia tuttuja. Ja hirveä pulina sieltä saunoilta yleensä kuuluu ja sen jälkeen kaikki höyryävät hyväntuulisina ulos, Nousiainen kuvailee.

Kärrysaunan mittari vaeltelee 95–85 celsiusasteen välillä. Pukuhuoneessa olisi aurinkokennolla toimiva asuntovaunuradiokin, mutta tällä kertaa saunomiseen otetaan mukaan hiljaisuus ja suomalaisen luonnon äänet.

Aurinko osuu löylyveteen metallisessa kylpyvatissa ja heijastaa kattopaneeliin jännää väreilyä.

Kohahdusta seuraa hetken kivien vikinä. Ulkoa kuuluu sorsien kvaakatus.

Alkukesän vesi ei ole vielä lämmennyt liiaksi, mutta sinne on asuntovaunun löylyistä viileää ja mukavaa pulahtaa.

Mietin, miten tätä suomalaisille niin rakasta rituaalia selittäisi ulkomaalaisille.
Vaikka kesä olisi kuumakin, niin suomalainen haluaa silti hikoilla lisää ja laittaa vaan pökköä pesään.

Keski-Suomen saunamaakuntaviikkoa vietetään 3.–9.6.2024.

Artikkeli Löylyn lyömänä lauteilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Niinpä on luonnollista, että savusauna on Siltovuorelle saunoista numero yksi. Savusaunan tunnelma ja pehmeä lämpö puhuttelevat häntä, vaikka hämyisä ilmapiiri tuntui lapsena osin pelottavalta.

Aikuisena Siltovuori on nauttinut savusaunan tarjoamista elämyksistä muun muassa anoppilassa Räävelin rannalla Pertunmaassa ja Kiilopäässä, mihin hän suuntaa kahdesti vuodessa retkeilemään.
– Tupa on tulvillaan päivän lenkin jäykistämiä jäseniä vetreyttäviä hiihtäjiä. Puheensorina täyttää saunan, eikä se haittaa, vaikka sauna mielletään hiljentymisen paikaksi.

HILJENTYMISTÄ ja rauhoittumista, sitä sauna merkitsee Siltovuorelle. Paikkaa, missä ajatus lepää, keho rentoutuu ja tulee hyvä olo, niveliäkään ei hetkeen kolota. Jouluun hänellä liittyy samanlaisia ajatuksia.
– Harras tunnelma, sitä saan nykyisin aattokirkosta ja hautausmaalta. Musiikki on elämässäni tärkeässä roolissa ja käyn aina joulunaikaan kirkkokonsertissa.

Lapsuuden joulut herättävät Siltovuoressa ne rakkaimmat muistot. Vaikka viisilapsinen perhe eli vaatimattomissa oloissa, perinteiset jouluruoat ja yksi lahja kullekin kuuluivat joka jouluun.
– Äidilläni oli perinne kutsua kylän yksin asuvat ihmiset meille syömään. Se oli meistä lapsistakin mieluista, kun saimme vieraita kotiimme.

Kahdelle omalle lapselleen ja heidän lapsilleen Siltovuori ei muistojaan tuputa. Hän on kuitenkin huomannut, että heidän omaehtoinen kiinnostuksensa on kasvanut. ”Voi kun voisi elää sitä aikaa, minkä sinäkin olet elänyt”, kuuluu nykyään herkemmin ja kertoo osaltaan muistojen merkityksestä.

Kun Viirilän oman koulun tilat olivat pienet, pidettiin joulujuhla Loviisan seurahuoneella. Sieltä Siltovuori muistaa erityisen tapahtuman.
– Luin jouluevankeliumin vuoden 1950 joulujuhlassa. Paikalla oleva Jeesus-patsas muistuttaa minua yhä tuosta hetkestä.

AVANTOON Siltovuori pulahti ensimmäisen kerran 30 vuotta sitten Aurantolassa Jaalassa, virkistävä harrastus jatkuu edelleen Puhjonrannan maisemissa. Työuransa hän teki kotitalousopettajana ja elämä vei häntä pohjoiseen Paavolan Ruukkiin, Yli-Iihin ja Iihin.
– Muonion Torassiepin rannalla oli puilla lämmitettävä ulkosauna. Siellä oli ihana saunoa perheen ja ystävien kanssa.

Nyt Siltovuori asuu kerrostalossa ja käy usein uimahallissa saunomassa ja tykkää niiden saunojen löylyistä. Tyttären perheen pihasauna maustettuna paljulla maistui hyvältä viime jouluna. Vihtaa hän kaipaa useammin seurakseen, monessa saunassa sen käyttö kun on kielletty.

Eläkeläisen virkeää elämää viettävä Siltovuori tekee vapaaehtoistyötä ja auttaa vanhuksia heidän eri asioissaan. Työ on hänelle läheistä, sillä hän on tukenut vanhempiaan ja kolmea sisarustaan, jotka hän on menettänyt rinnaltaan usean ystävän lailla.

Artikkeli Hämyisä rauhoittumisen ja hiljentymisen paikka julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Kävi todella hyvä tuuri, kun kelit ovat ihan superia. Enpä olisi osannut kuukausi sitten kuvitella, että metri lunta häippäisee näin äkkiä.

Helteinen päivä on tulossa, sen tuntee heti aamusta. Naapuritontilla valmistaudutaan katon pesuun. Jonkun on tehtävä töitä, vaikka toinen lomailee. Joutilaana ei Salojärvi silti halua lomaansa viettää, ja pihapiiristä löytyy aina pientä tekemistä.

Takapihalla on vanha kota, joka on saanut jo uuden lattian. Kodan lähettyville on suunnitelmissa silta, jota pitkin pääsee viereiselle puistoalueelle. Naapurin kanssa rakennetaan peräkärryyn saunaa, joka on tarkoitus saada valmiiksi vielä tällä viikolla.

– Saunan voi lyödä auton perään ja halutessaan siirtää ponttoonin päälle ja tehdä siitä kelluvan saunan.

Tänä vuonna lomasta tulee väkisinkin erilainen. Luvassa ei ole yhteisiä lomareissuja, koska muu perhe lomailee eri aikaan. Eikä reissuun tai mökille pääse siitäkään syystä, että reilu kuukausi sitten jämtlanninpystykorva Hirvisalon Elli synnytti kahdeksan pentua.

– Nimesin ne rahayksikköjen mukaan. Kruunu, Dinaari, Taala ja Peso, siinä muutaman pennun nimet.

Kaikesta huolimatta Salojärvi ei stressaa lomallaan. Lomaan ei kuulu kellon katseleminen, ja aamulla voi halutessaan nukkua pitempään. Lomaan kuuluu myös hyvä ruoka ja grillaaminen.

– Tykkään laittaa ruokaa monipuolisesti. Sienet metsästä, se on sitä kotimaista luomua.

Toukokuisen loman parasta antia on seurata luonnon heräämistä ja sen runsasta äänimaailmaa.

– Toissa yönä nukuin takaterassilla. Väillä kuuntelin, kun hanhiparvia lenteli ylitse.

Salojärvi viihtyy luonnossa ja on innokas metsämies. Samanmoinen löytyy ihan naapurista. Pasi Niemelän kanssa koetaan verkot lähes päivittäin ja saalistakin on saatu ihan kohtuullisesti. Tänään järveltä palaa kaksi lomalaista, joista Niemelällä on kesäloman sijaan vielä pitämätöntä talvilomaa.

– Tänään ei saatu kuin yksi pieni lahna, mutta kalastuksen viehätyshän perustuu siihen, että saaliin määrää ei voi tietää etukäteen.

Kerran se kirpaisee

Virallinen kesälomakausi alkaa toukokuusta ja kestää syyskuuhun asti. Keski-Suomen pelastuslaitoksessa on noin 140 työntekijää, jotka osallistuvat varsinaiseen kenttätason pelastustoimintaan.

Heillä on ollut jo joitakin vuosia porrastuskäytäntö lomien suhteen. Suurin osa pelastustoimintaan osallistuvasta henkilöstöstä kiertää kaikki viisi lomakuukautta läpi viiden vuoden aikajänteellä.

Tilastollisesti toukokuu on kesälomakuukausista vähäsateisin. Tänä vuonna hellepäiviä on ehtinyt toukokuun puoleen väliin mennessä kertyä jo enemmän kuin Keski-Suomessa koko viime kesän aikana yhteensä.

Artikkeli Toukokuinen loma voi olla superia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.