Myöhemmin ammatinvalinnan ollessa ajankohtainen olin todennut, että minä lähden laittamaan ruokaa, sitä aina tarvitaan. Olen tykännyt työstäni, ja töitä on riittänyt. Kolikkorinteen päiväkodissa työskentelin parikymmentä vuotta ja nyt muutaman vuoden pitempään Lehtisaaren koululla Säynätsalossa. Lasten kanssa on ollut mukava työskennellä.

Perhe on minulle erittäin tärkeä. Puhun mielelläni meidän klaanista, jonka muodostavat minä ja mieheni sekä neljä aikuista tytärtä perheineen. Lastenlapsia on neljä. Vanhempien lasten kanssa kokkaamme vuoron perään kunnon illallisen, vähän niin kuin Neljän tähden illallinen -televisiosarjassa.

Meillä on kesämökki Toivakassa, jonne klaani kokoontuu aina silloin tällöin. Vaikka mökki on pieni, niin sopu sijaa antaa. Yhdessä pelataan mölkkyä tai krokettia, ja kun kuulen lasten nauravan, juttelevan tai vähän kinastelevankin, se on kuin musiikkia korville.

Pidän luonnosta ja eläimistä, erityisesti koirista. Suuri suru oli, kun koiramme kuoli yli kymmenvuotisen yhteisen taipaleen jälkeen. Mieheni rakastaa kalastamista, ja itse pidän erityisesti uistelemisesta. Harrastan liikuntaa ja kävelen paljon.

En ymmärrä, miten meille annettuun kauniiseen luontoon voidaan suhtautua niin itsekkäästi ja vain taloudellisia etuja ajatellen. Minusta kaikilla on vastuu suojella luontoa ja jättää se hyvässä kunnossa jälkipolville.

Olen halunnut aina auttaa muita ja tuottaa iloa toisille. Olen suorapuheinen ja sosiaalinen. Joskus lapseni ovat kuvailleet minua, että olen itsepäinen, mutta en itsekäs.

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä seurakunnassa ja aion tehdä sitä entistä enemmän, kun siirryn eläkkeelle. Olen ollut mukana Saappaan katupartioinnissa jo toista vuotta ja huomannut, että minun ikäisilleni ja tällä elämänkokemuksella varustetuille on oma paikkansa myös nuoria kohdattaessa.

Artikkeli Oma klaani on parasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Ei se ole kovin häävin näköistä. Saappaan toimintaan vetää auttamisen halu ja lähimmäisen rakkaus. Samalla kokee tekevänsä jotakin konkreettista ja hyödyllistä, Jyväskylän seurakunnan erityisnuorisotyönohjaaja Jussi Maasola sanoo.

Maasola kohtaa paljon nuoria, kun kiertelee Palveluoperaatio Saappaan kanssa Jyväskylän kaduilla ja erilaisissa kesätapahtumissa. Suurin osa nuorista osaa juhlia hienosti ja tyylillä. Joku päihtyy liikaa. Saapaslaiset ovat monesti heidän pelastavia enkeleitään.

Saappaan arki on raskasta. Hyvällä palautteella jaksaa kuitenkin porskuttaa pitkään. Saapas onkin saanut positiivista palautetta nuorilta ja heidän vanhemmiltaan. Moni on sanonut, että onpa mahtavaa, kun kirkko tekee tällaista.

Ketään ei tuomita

Saappaan päivystäjät liikkuvat kadulla jalkaisin ja Saapas-autolla. Päivystäjät kulkevat oman turvallisuutensa vuoksi neljänkin hengen porukoissa. He menevät juttelemaan nuorille ja kyselevät meininkiä. Kun kysytään, että onko kaikki ok, niin todella tarkoitetaan sitä.

– Me ei sanota, että hyi olet juonut alkoholia, joudut helvettiin.

Saapas-auto kiertelee eri puolilla Jyväskylää. Päivystäjät juttelevat nuorille ja tarjoavat heille kahvia sekä vettä.

Tarvittaessa viedään kotiin

Jos nuori on päätynyt sellaiseen kuntoon, että ei voi enää huolehtia itsestään, Saapas auttaa. Jos nuoret suostuvat, heidät kuljetetaan kotiin. Kotona jutellaan vanhempien kanssa.

– On positiivista, että asioihin puututaan. Ei ole tarkoitus kiusata ketään – ei nuorta eikä nuoren perhettä, Maasola muistuttaa.

Jos alaikäinen ei pysty huolehtimaan itsestään, niin Saapas on velvollinen tekemään hänestä lastensuojeluilmoituksen. Päihtyneistä nuorista, joilla kontrolli toimii, ei ilmoituksia tehdä.

– Muutenhan me joutuisimme tekemään ilmoituksia nuorista liukuhihnalta.

Päivystystä myös festareilla

Saapas päivystää myös muutamilla festivaaleilla. Siellä sammuneet voivat nukkua turvassa Saappaan selviämiskontissa.

– Nuoret ovat kiitelleet, että heidät on viety turvaan ryöstäjiltä ja raiskaajilta.

Artikkeli Yön pelastavat enkelit julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.