Musti ja Mirri on ollut useamman vuoden kärkisijoilla Suomen parhaiden työpaikkojen listoilla. Juvosen ja Kankariston mielestä parasta työpaikassa on ilmapiiri.

– Meillä on ihan älyttömän mukava fiilis tehdä yhdessä töitä, Juvonen sanoo.

– Ihmiset ovat samanhenkisiä. Meillä on rento, kiva tekemisen meininki, komppaa Kankaristo.

He arvostavat sitä, että työntekijöistä välitetään aidosti.

– Meille tarjotaan koulutusmahdollisuuksia ja tuetaan sitä, että opimme alasta lisää. Myös lemmikit saa ottaa mukaan töihin, mikä on ehdoton työsuhde-etu, Kankaristo toteaa.

Hänen koiransa ja kissansa ovatkin vierailleet myymälässä, samoin Juvosen koirat. Hiljattain yrityksessä on otettu käyttöön myös palkallinen kolmen päivän pentuvapaa, kun kotiin tulee uusi lemmikki.

Avointa ja suoraa

Mustin ja Mirrin maajohtaja Juhana Lamberg pitää niin ikään yhteishenkeä yhtiön tärkeimpänä menestystekijänä.

– Meillä töihin tullaan omana itsenä ja töitä tehdään yhdessä. Toimintatapamme on avoin ja suora. Kerromme ihmisille, miksi teemme asioita. Itse olen eniten tekemisissä aluemyyntipäälliköiden kanssa, joilta kuulen myymälöiden kuulumiset.

Myös yhdessä oppiminen kuuluu talon tapoihin. Viime vuosina ketjussa on tapahtunut paljon muutoksia, kun toiminta on laajentunut Ruotsiin ja Norjaan. Suomessa on noin 800 työntekijää. Heidän keski-ikänsä on 25, eikä heillä ole paljon esimieskokemusta.

– Tämä on meille kaikille oppimisympäristö, jossa saa kokeilla ja tehdä virheitä. Testaamme uusia tuotteita tai tapoja myydä ja katsomme, toimivatko ne, Lamberg toteaa.

Lisäksi työssä pidetään hauskaa. Joskus järjestetään myymäläkilpailu, jossa voi voittaa johtoryhmäläisen päiväksi auttamaan myymälään. Ja henkilöstön koulutuksissa on aina yhteinen illanvietto.

– Istutaan vaikka leirinuotiolla ja jutellaan. Joku soittaa tähtitaivaan alla kitaraa. Ne ovat parhaita hetkiä, kertoo Lamberg.

Yhteistyö on tärkeää

Helsingin yliopiston myötätuntotutkija Miia Paakkasen korviin Mustin ja Mirrin toimintatavat kuulostavat hyviltä.

– Yhteistyö on ihmislajille ratkaisevaa. Ensisijaista on kokea toisesta ihmisestä lämpö. Tässä yrityksessä se välittyy esimerkiksi suoran, avoimen ja hauskan toiminnan kautta. Eikä se ole pelkkää hauskaa fiilistelyä, vaan aidosti vastuullista ja järkevää toimintaa, hän arvioi.

Myötätunnosta on alettu puhua viime vuosina työelämää mullistavana voimana. Paakkanen näkee taustalla kolme isoa muutosta.

– Tekoäly muuttaa työtämme. Robotit voivat hoitaa tehokkaasti suorittavia tehtäviä, mutta ihmisille jäävät ne työt, jotka vaativat kaikkein syvimpiä inhimillisiä taitoja, kuten suunnittelu, myötätunto, luovuus ja erityisesti taito kohdata ihminen.

Myös ihmiskäsitys ja työn arvot ovat muuttuneet.

– Tähän saakka on ajateltu, että olemme itsekeskeisiä ja rationaalisia olentoja, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että ihminen onkin synnynnäisesti halukas antamaan ja auttamaan. Työstä haetaan nyt sosiaalisia ja eettisiä arvoja. Sellaisia organisaatioita, joissa välitetään ja autetaan kasvamaan ihmisenä, pidetään houkuttelevina, Paakkanen kuvaa.

Myötätuntoa voi lisätä

Myötätunnolla tarkoitetaan kykyä havaita toisen tunnetila, halua toimia toisen puolesta ja konkreettisia tekoja toisen hyvän edistämiseksi. Työyhteisöissä myötätunto lisää yhteistyötä ja luottamusta, helpottaa ristiriitojen hoitamista, nopeuttaa takaiskuista palautumista sekä vähentää poissaoloja.

Myötätuntoa voi lisätä tunnetaitoja kehittämällä. Paakkasen tutkimusryhmän koulutuksissa jaetaan tietoa myötätunnon vaikutuksista ja rohkaistaan kokeilemaan myötätuntoa edistäviä menetelmiä omassa työyhteisössä. Yksi harjoite tähtää kannustavan palautteen antamiseen.

– Jokaisesta tilanteesta pitäisi hakea jotain hyvää sanottavaa ja kieltäytyä systemaattisesti antamasta kritiikkiä tai puuttumasta virheisiin. Olennaista on, että palaute on aitoa ja se kohdistuu tekoihin tai toimintatapoihin. Se voi olla vaikka jotain tämäntapaista: ”Hienoa, kun kannat vastuuta tästä” tai ”Arvostan sitä, että osaat heittää aina sopivaa huumoria”, Paakkanen vinkkaa.

Hän tietää, että tämä voi tuntua aluksi hankalalta ja oudolta.

– Silloin voi ihan sanoa ääneen, että opettelen olemaan parempi työkaveri tai esimies. Palautteen antaminen ei ole meille suomalaisille niin luontaista kuin vaikkapa amerikkalaisille, mutta me voimme tehdä sitä omalla tavallamme, aidosti ja vähän varovasti, omana ujona itsenämme. Monet ovat kertoneet, että tämän harjoitteen vaikutus on yllättänyt heidät. Siitä jää itselle hyvä mieli ja se tarttuu muihin. Muut ovat ryhtyneet kehumaan toisiaan, ja ilmapiiri on keventynyt huomattavasti.

Artikkeli Myötätunto rantautui työelämään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tapaus toimii tyyppiesimerkkinä epäonnistuneesta palautteesta ja epäasianmukaisesta viestinnästä. Asiakas- tai jäsentyytyväisyys ei varmasti parane epäasiallisella viestinnällä, oli sitten kyse kunnasta, seurakunnasta tai yrityssektorista. Tilanteen erikoisuutta lisää, että ideoita oli kunnasta erikseen pyydetty.

Sysmän tapaus on hämmästyttävä etenkin tänä aikana, kun kaikenlaiset organisaatiot ovat usein hyvinkin tarkkoja julkikuvastaan ja jopa varpaillaan sen kanssa, millaisia mielikuvia esimerkiksi lehtijuttu yrityksestä herättää. Yksikin väärä sana tai liian värikäs adjektiivi voi tuottaa huolta siitä, herääkö lukijassa ei-toivottuja mielikuvia.

Mediataloihin tulee paljon palautetta. Osa palautteesta on asiallista, yllättävän iso osa varsin asiatonta. Suoranaisen vihapuheen määrä on melkoinen ja se jaksaa hämmästyttää. Usein kirjoittajia saatetaan syyttää viher-vasemmistolaiseksi mädättäjiksi tai sitten liian oikeistolaiseksi, jopa samalla kertaa. Tai sitten naiiviksi suvakiksi, joka pitäisi viedä saunan taakse.

Tänä netissä leviävän, kasvottoman ja vastuuttoman vihapuheen aikana seurakunnan on tärkeää muistuttaa perusasioista: asiallisista käytöstavoista ja lähimmäisenrakkaudesta. Kohtele muita niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Toivonkin, että jokainen tämän kolumnin lukenut antaisi työkaverilleen positiivista palautetta jostakin asiasta. Se nimittäin piristää kummasti harmaata työpäivää.

Heitän ehdotuksen. Vaikka työkaverin väläyttämä idea olisi omasta mielestäsi kuinka huono tahansa, suhtaudu siihen rakentavasti ja kuuntele aidosti, mitä hän yrittää sanoa. Jos olet eri mieltä ja haluat ilmaista sen, muotoile viestisi rakentavaan muotoon.

Muista siis seuraavalla kerralla, kun tunteet nousevat pintaan ja raivo herää, miten palautteesi muotoilet. Ota aikalisä, muista rakentavuus ja maltti. Äläkä missään nimessä sorru vihan tielle, pimeälle puolelle.

Artikkeli Palautteen antamisesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Jyväskylän seurakunnalla on netissä sähköinen palautekuponki. Usein kysyttyjä kysymyksiä ei ole – jokainen palaute on ainutlaatuinen ja sellaisena se myös käsitellään. Mikäli palautteenantaja kertoo yhteystietonsa, hänelle pyritään vastaamaan henkilökohtaisesti.

Palautetta tulee lähes päivittäin. Ehkä eniten tulee erilaisia kysymyksiä, mutta vähintään yhtä usein palautteessa moititaan jotain. Ja kyllä, joskus tulee myös kiitoksia. Palaute voi liittyä vaikkapa sukulaisten hautapaikkoihin, hautausmaan kukkiin, papin käyttäytymiseen, papin puheeseen, seurakunnan tiloihin, tapahtumiin, nettisivuihin, Henki&elämä -lehteen tai kirkon asioihin yleensä.

Viikonloppuna palautejärjestelmä kopsautti sähköpostiini kaksi palautetta. Molemmissa moitittiin seurakunnan toimintaa – nimettöminä. Koska kumpikaan kysyjä ei antanut meille tilaisuutta vastata henkilökohtaisesti, vastaan julkisesti.

Olen pahoillani, että palautteen lähettäjä on kokenut kolehdin keräämisen jumalanpalveluksessa ahdistavaksi. ”Kerjääminen” on estänyt viestin lähettäjää olemasta rauhassa kirkossa. Kolehti on varhaiskristillinen tapa, joka kuvastaa sitoutumista yhteiseen jakamiseen ja köyhimpien auttamiseen. Siihen osallistuminen on täysin vapaaehtoista, eikä osallistumatta jättämisestä pidä kenenkään kokea syyllisyyttä tai huonommuutta.

Toinen palaute koski Virossa järjestettäviä rippileirejä. Seurakunta ei luonnollisestikaan halua viedä ketään raiskattavaksi tai juopottelemaan minnekään. Eikä etenkään verorahoilla. Jokainen erityisleirille osallistuva rippikoululainen maksaa kulunsa itse. Mitä näiden rahojen käyttämiseen Virossa tulee, seurakunta ei valitettavasti voi taata, etteivätkö siellä käytetyt rahat päädy suomalaiskoteja ryöstämään tulevien rosvosakkien käsiin. Luultavasti eivät. Toive kaljakärryn renkaan puhkeamisesta juoppolaivalla kannattaa osoittaa yläkertaan. Taivaan isä kuulee toiveemme.

Henki&elämä-lehden pääkirjoitus 24.2.2017

Artikkeli Kysymyksiä ja vastauksia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.