Mikä työssäsi on parasta?
Lasten kanssa työskennellessä sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Vielä ei ole tullut vastaan päivää, jolloin ei ole yhtään hymyilyttänyt. Iloiseksi tekee myös se, kun näkee lasten taitojen karttuvan.

On kevätjuhlien ja lomalle lähdön aika. Miltä tuntuu päästä lomalle yhden kokonaisen koronalukuvuoden jälkeen?
Huojentavalta, selvittiinhän tästä sittenkin.

Rokotukset etenevät ja pandemia taittuu. Onko nyt erilainen tunne lähteä lomalle kuin vuosi sitten?
On, epidemian kanssa on totuttu elämään ja valoakin näkyy jo tunnelin päässä. Vuosi sitten koulussa oltiin toukokuun viimeiset viikot vähän pelonsekaisin tuntein. Tilanne oli kaikille uusi ja varmaa tietoa oli vielä vähän, eikä sitäkään tiedetty, miten syksyllä koulunkäynti jatkuu.

Mikä pandemia-ajassa oli raskainta?
Raskainta on ollut jatkuva maskin tai visiirin käyttö opetustilanteissa. Koulupäivän jälkeen on kyllä ollut aika nuutunut olo. Onneksi oppilaat ovat jo oppineet ymmärtämään, että ämpäri eli visiiri päässä ope ei kuule eikä näe mitään kunnolla.
Kuormittavia ovat olleet myös ne tilanteet, joissa opetusta on annettu yhtä aikaa sekä livenä että etänä. Koronan vuoksi myös monet mukavat koko koulun tai luokkatason yhteiset tapahtumat ovat jääneet pitämättä tai ne on jouduttu pitämään poikkeusjärjestelyin. Kyllähän se yhteisöllisyyteenkin vaikuttaa, kun kaikki tekevät hommia omissa koloissaan.

Mitä hyvää poikkeusolot toivat koulutyöhön?
Ainakin olemme oppineet käyttämään paremmin tieto- ja viestintätekniikkaa. Myös tavallisia flunssia ja muita kiertäviä pöpöjä on ollut vähemmän ahkeran käsienpesun vuoksi. Vaikka koronaohjeistus onkin tuonut työhön lisämutkia, on se ohjannut toisten huomioimiseen, mikä ei ole ollenkaan huono juttu.

Mistä olet hakenut voimia jaksaa opettajan työssä?
Liikun mielelläni luonnossa. Siellä on hyvä nollata päätään. Onni on myös työyhteisö, joka jakaa ilot ja murheet, samassa veneessä ollaan. Kun omat lapset ovat jo lentäneet pesästä, on kotona kahden vanhan variksen elo aika rentoa. Tehdään, mitä huvittaa ja jos ei huvita, ei tehdä mitään.

Miten juhlistat kesälomien alkua?
Irrotamme mieheni kanssa veneen laiturista ja käännämme nokan kohti järvenselkää. On myös kiva päästä juhlimaan vanhan oppilaani valkolakkia.

Kajahtaako Suvivirsi tänä vuonna ehkä kovempaa kuin koskaan aiemmin?
Ainakin omien korvien välissä. Koko koulun voiminhan emme pääse sitä vielä laulamaan.

Artikkeli Opettajan vene irtoaa kesällä laiturista julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Leikin ja touhusin tiiviisti naapurin lasten kanssa korttelin pihapiirissä, joka minusta muistutti hengeltään Pikku Pietarin pihaa. Isomman asunnon saimme vasta pikkusiskoni synnyttyä kahdeksan vuotta minun jälkeeni.

Neljätoista vuotta sitten jäin täysin palvelleena eläkkeelle. Matematiikan opettajana toimin viimeiset kolmekymmentä vuotta Keuruulla.

Olen aina tykännyt lapsista, vaikka itselläni ei niitä ole. Parasta opettajan työssä olivat oppilaat ja ”murkkujen” innostaminen opiskelemaan ja oppimaan mahdollisimman hyvin.

Välillä kun vähän kiivastuin tunnilla, joku oppilaistani saattoi todeta: ”Sinähän sanoit, että me ollaan sinulle haaste”. Silloin ei auttanut kuin kääntyä päin liitutaulua pieneksi hetkeksi nauramaan.

Pienestä pitäen minua ovat kiinnostaneet monenlaiset asiat ja olen aina ollut innokas oppimaan uutta. Luen paljon ja tykkään keskusteluista. Virkkauksesta lähtien olen ehtinyt harrastaa kaikenlaista elämäni aikana.

Olen ratkaisukeskeinen ihminen, joka koettaa saada asiat menemään parhain päin. Kaikki ei kuitenkaan mene suunnitelmien ja toiveiden mukaan, sillä elämä ei ole hallittavissa.

Kanssakulkijoista olen yrittänyt pitää huolta ja vastaavasti olen kovin kiitollinen heiltä saamastani tuesta. Kun Jyväskylässä asuvien vanhempieni tuen tarve alkoi reilut 40 vuotta sitten vaikuttaa ajankohtaiselta, muutin lähemmäksi heitä, koska autottomana ihmisenä olin joukkoliikenteen varassa.

Kymmenen vuotta sitten palasin takaisin Jyväskylään tukeakseni äitini sisarta. Hän kuoli viitisen vuotta sitten lähes satavuotiaana.
Eräs motoistani on peräisin isän äidiltä, joka tuumi, että tulevaa tautia ei kannata sairastaa.

Jyväskylän Kaupunginkirkosta on tullut minun ja läheisteni suosikki. Alttaritaulussa Jeesus siunaa lapsia ja katossa loistavat tähdet. Siellä on hyvä olla pieni ja turvassa.

Artikkeli Tulevaa tautia ei kannata sairastaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.