Syyskuun 11. päivän iltana, palattuani töistä kotiin, näin sosiaalisen median tulvivan kunnianosoituksia miehelle, jota ylistettiin kristittynä marttyyrina. Uteliaana etsin hänen nimensä ja sain tietää, että hän oli amerikkalainen oikeistolainen poliittinen aktivisti.

Se, mikä häiritsi minua heti, oli se, kuinka intohimoisesti ihmiset surivat häntä samalla kun pysyivät hiljaa dalitien[1], adivasien[2], heimokansojen, mustien, palestiinalaisten ja muiden kärsimyksestä. Kamppailtuani ajatusteni kanssa ja pohdittuani vilpittömästi, en voinut paeta Jeesuksen sanojen kaikua: “En ole koskaan tuntenut teitä.” ((Matt. 7:21–23; 25:31–46)) Näistä sanoista tuli linssi, jonka kautta tarkastelin aikaamme – niiden tekopyhyyttä, jotka väittävät uskoa mutta kieltävät oikeudenmukaisuuden.

Nykyään maailma on täynnä melua – sotaa, kansanmurhaa, ekologista romahdusta, rikoksia ihmisyyttä vastaan ja niin edelleen. Mutta kaaoksen keskellä Raamattu puhuu yhä. Kuullaksemme, mitä Raamattu puhuu, meidän on luettava sitä avoimin sydämin ja kriittisin silmin.  Raamattu on inspiroinut rakkautta ja vapautta, mutta sitä on myös käytetty väärin orjuuden, patriarkaatin ja väkivallan oikeuttamiseen. Sama kirjoitus, joka vapauttaa, on myös käytetty aseena sortoon.

Etelä-Aasiassa dalitien, heimokansojen ja adivasien tarinat kaikuvat kuin sorrettujen huudot Jeesuksen omana aikana Rooman valtakunnan alla. Ymmärtämällä tuon maailman näemme, kuinka Jeesuksen sanoma haastoi riistojärjestelmät silloin – ja kuinka se kutsuu meitä toimimaan nyt.

Valta ja imperiumi ensimmäisellä vuosisadalla

Ensimmäisellä vuosisadalla Rooman valtakunta hallitsi rauhan ja edistyksen lupauksella, mutta sen rauha tuli alistamisen kautta. Vain 1–2 % väestöstä hallitsi puolta varallisuudesta. Köyhät, joita verotettiin raskaasti sekä imperiumin että temppelin toimesta, kamppailivat selviytyäkseen, kun taas orjuus ja velka vangitsivat monet.

Uskonnolliset johtajat tekivät yhteistyötä imperiumin kanssa, ja Jeesuksen sanoma oikeudenmukaisuudesta ja laupeudesta uhkasi heidän valtaansa. Hänen teloituksensa ei ollut vain hengellinen tapahtuma; se oli poliittinen – rangaistus siitä, että hän julisti valtakuntaa[3], jossa viimeiset olisivat ensimmäisiä. Varhaiset kristityt, jotka julistivat “Jeesus on Herra” eivätkä “Caesar on Herra”, uhmasivat imperiumin ideologiaa ja joutuivat vainon kohteiksi.

“En ole koskaan tuntenut teitä”

Sanoilla “en ole koskaan tuntenut teitä” (Matt. 7:23) on syvä merkitys. Raamatussa “tunteminen” tarkoittaa suhdetta, läheisyyttä ja kuuliaisuutta, ei pelkkää tietoisuutta. Jeesuksen nuhde kohdistuu niihin, jotka väittävät toimivansa hänen nimessään, mutta elävät vastoin hänen sanomaansa. Se paljastaa sisällöttömän uskonnon vaaran.

Nykyajassa tämä varoitus kuuluu entistä kovempaa. Maailmanlaajuisesti eliitit – poliittiset, taloudelliset ja uskonnolliset – keräävät valtaa samalla kun saarnaavat hyveitä. Monikansalliset yritykset riistävät työntekijöitä ja tuhoavat ekosysteemejä “yhteiskuntavastuun” varjolla. Hallitukset käyttävät miljardeja aseisiin, kun viljelijät tekevät itsemurhia ja ihmiset näkevät nälkää. Poliitikot vetoavat Jumalan nimeen saadakseen ääniä ja säätävät sortavia lakeja. Uskonnolliset johtajat puolustavat oppeja, mutta sivuuttavat kärsimyksen. Heillekin Jeesus sanoo: “En ole koskaan tuntenut teitä.” Hänen sanansa tuomitsee järjestelmiä, jotka siunaavat ahneutta, ja kutsuvat solidaarisuuteen köyhien ja marginaalissa olevien kanssa.

Etelä-Aasiassa näemme karua todellisuutta. Sri Lankassa perheet kamppailevat inflaation ja köyhyyden kanssa, kun eliitit suojelevat itseään. Nepalissa dalitit kohtaavat yhä kastiväkivaltaa huolimatta kastisyrjinnän kiellosta. Bangladeshissa naiset ompelevat vaatteita maailmalle mutta pysyvät alipalkattuina ja kuulumattomina. Bhutanissa maaseudun viljelijät ja jakinpaimenet kärsivät ilmaston paineesta huolimatta maan “onnellisuus”-imagosta.

Nämä esimerkit osoittavat, kuinka varallisuus ja usko voivat tulla vääryyden naamioiksi. Evankeliumeissa Jeesus julisti vapautusta köyhille ja näki syntisinä pidettyjen ihmisyyden. Hänen palvelutyönsä rakensi myötätunnon vastakulttuuria imperiumia vastaan. Nykyisessä globaalissa “imperiumissa” – ahneuden ja mediakontrollin maailmassa – meitä kutsutaan kulkemaan samaa tietä. Vallan keskittyminen – jossa maailman viisi rikkainta hallitsevat julkista ajattelua muokkaavia alustoja – luo illuusion vapaudesta samalla, kun totuus vaiennetaan.

Kristityt, jotka hurraavat vihaa saarnaaville johtajille, ovat unohtaneet Kristuksen, joka seisoi ristiinnaulittujen, ei valloittajien rinnalla. Jeesus ei ole vallan palatseissa tai kiillotetuissa etuoikeuden pyhäköissä. Hän on Gazassa, raunioiden alla haavoittuneiden kanssa. Hän on dalit-naisten ja alaikäisten luona, joita on raiskattu ja murhattu; heimoperheiden luona, jotka on karkotettu kodeistaan; adivasien luona, joilta on riistetty maa. Hän on nälkäisten, vangittujen ja unohdettujen luona. Oikein luettuna Raamattu on sorrettujen kirja – ei imperiumien tai eliittien. Se kutsuu meitä mittaamaan totuutta, ei sen mukaan, kuinka “raamatulliselta” se kuulostaa, vaan sen mukaan, vähentääkö se kärsimystä ja vahvistaako se elämää.

Imperiumin haastaminen ja vastustaminen

Vääryyden nimeäminen on ensimmäinen askel kohti parantumista. Kuten Kimberlé Crenshaw[4] muistuttaa, sitä mitä emme voi nimetä, emme voi korjata. Kastisyrjintä, sukupuoliväkivalta ja heimokansojen karkotus on kohdattava, ei hengellistettävä pois. Jeesus ristiinnaulittiin, koska hän uhkasi valtarakenteita – ei siksi, että hän oli vain “hyvä mies”. Hänen ylösnousemuksensa julistaa, ettei rakkautta ja oikeudenmukaisuutta voi haudata ikuisesti. Hänen seuraamisensa tarkoittaa imperiumin vastustamista, hyvän uutisen tuomista marginaaleille ja elämistä Jumalan ”sukukunnassa, jossa kuuluminen tulee hierarkian tilalle.

Hyvä uutinen marginaaleille

Lopulta “en ole koskaan tuntenut teitä” on sekä tuomio että kutsu pois näennäisestä uskosta kohti aitoa, myötätuntoon juurtunutta opetuslapseutta. Se lohduttaa köyhiä samalla kun varoittaa mahtavia. Jeesuksen “tunteminen” tarkoittaa seisomista siellä, missä hän seisoo: historian ristiinnaulittujen joukossa. Se tarkoittaa nälkäisten ruokkimista, alastomien vaatettamista, vangittujen luona käymistä ja halveksittujen puolustamista. Mikä tahansa vähempi on uskontoa ilman suhdetta, uskoa ilman oikeudenmukaisuutta.

Tulkoon meistä Kristuksen seuraajista ihmisiä, jotka kuuntelevat syvästi, toimivat rohkeasti ja rakentavat yhteisöjä, joissa on rakkautta ja arvoa kaikille. Antakoon Pyhä Henki meille voiman – rakastaa, toimia ja toivoa.

Kirjoittaja Lalmuanpuii Hmar on Uuden testamentin apulaisprofessori Bishop´s Collegessa, Intian Kalkuttassa.

Reproduced with permission from CWM INSiGHT, November issue (Kirjoitus on julkaistu suomennettuna Coucil for World Missionin Insight julkaisun luvalla, marraskuun 2025 numerosta.)

Suomentaja Vesa Häkkinen.

[1] dalitit perinteisesti kastittomiksi kutsuttujen itsestään käyttämä nimitys.

[2] adivasit ovat Intian erilaisia etnisiä ja heimoryhmiä, joiden sanotaan olevan alkuperäisiä asukkaita maassa

[3] Englanninkielisessä alkutekstissä tässä on sanaleikki. Kirjoittaja käyttää sanaa kin-dom. Englanniksi kingdom tarkoittaa kuningaskuntaa. Kin-dom voitaisiin kääntää sanalla sukukunta.

[4] Kimberlé Crenshaw on amerikkalainen ihmisoikeusaktivisti.

Artikkeli ”En ole koskaan tuntenut teitä” – raamattupohdinta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Samoin tulee myös teidän rakastaa muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä.
Viides Mooseksen kirja 10:19         

Jeesuksen seuraajina, yksittäisinä kristittyinä ja yhteisön jäseninä, meitä haastetaan kaatamaan ihmisiä ja ihmisryhmiä erottavat muurit ja aidat. Meitä haastetaan etsimään oikeudenmukaisuutta niiden ihmisten kanssa, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa ja maansa, pakolaiset, siirtolaiset ja turvanpaikanhakijat. Meitä haastetaan vastustamaan uusia raja-aitoja, jotka tuhoavat inhimillistä elämää. (Jesaja 58:6-8)

Arushan konferenssin aikana kuultua

KMN:n keskuskomitean puheenjohtaja Agnes Abuom esitti huolensa maailman eri alueilla tapahtuvista nopeista ja häilyväisistä muutoksista. Monet kansanryhmät ovat joutuneet pakenemaan maistaan erilaisten konfliktien ja ilmastonmuutoksen seurauksena. Todella rikkaiden ja todella köyhien välinen kuilu on entistä jyrkempi. Kohtaamme populismia, itsekästä kansallistunnetta ja yksilöllisyyttä, muukalaisvihaa ja rasismia. Jumalan lähetys ja opetuslapseus haastavat muuttamaan meidän ja yhteisöjämme elämää. Meitä haastetaan hyväksymään ja kunnioittamaan Jumalan kuvaksi luotujen arvoa jokaisessa ihmisessä. Kukaan ei ole niiden kehityskulkujen ulkopuolella, joissa kamppaillaan oikeudenmukaisen ja rauhanomaisen maailman puolesta.

Etelä-Afrikassa työskentelevä jamaikalainen Roderick Hewitt painotti sitä, miten maailmanlaaja kirkon lähetystehtävä edellyttää sitä, että elämäämme muuttava opetuslapseus perustuu kunnioitukseen, nöyryyteen ja luottamukseen. Emme häpeä evankeliumia Kristuksesta, kun käymme vuoropuhelua eri uskontojen kannattajien kanssa oikeudenmukaisuudesta ja rauhasta. Opetuslapseuden vahvistuminen merkitsee avoimuutta sekä kaikkien ihmisten, naisten, miesten ja koko inhimillisen yhteisön yhteistä työskentelyä.

Omaa pohdiskelua

Suomalaisessa yhteiskunnassa kohtaamme paljon epäoikeudenmukaisuutta, syrjintää ja kylmyyttä toista ihmistä kohtaan. Keskinäinen kunnioitus ja toistemme arvostus on liian usein koetuksella. Jos lähiyhteys toimii huonosti, silloin on helposti pohja pois yleviltä tavoitteilta, jotka koskevat poliittista ja taloudellista oikeudenmukaisuutta, ilmastonmuutosta tai sukupuolten ja ikäryhmien välistä tasa-arvoa. Ihmisten ja erilaisten yhteisöjen väliset muurit, jotka me ihmiset olemme rakentaneet, eivät murru itsestään. Niitä on purettava yhdessä. Yhteistyö on voimaa. Käytännöllisiin, oikeudenmukaisiin ja täyttä ihmisyyttä vahvistaviin tekoihin saamme kutsua kaikkia. Se tarkoittaa kristillisessä seurakunnassa naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, vammaisia, eri etnisiin ryhmiin kuuluvia, pakolaisia ja turvapaikanhakijoita. Elämä on yhteinen ja siihen kuuluvat myös oman uskonyhteisömme ulkopuolella olevat. Hekin ovat sisariamme ja veljiämme.

Monissa saksalaisissa protestanttisissa seurakunnissa työryhmien ja toimikuntien kokoonpanossa on oltava vähintään 40 % molempia sukupuolia ja aina vähintään yksi nuori aikuinen tai nuori. Iältään nuori ei ole ihmisyydeltään puoliaikuinen. Perustavatko Suomessa seurakunnat kirkolliskokouksen marraskuussa 2019 päättämiä erillisiä nuorten vaikuttajaryhmiä? Saksassa on muutamissa seurakunnissa vaatimuksiin lisätty myös vähintään yksi vammainen. Periaatteena on se, että seurakunta olemme me kaikki. Jos näitä kriteereitä ei pystytä täyttämään, silloin työryhmää tai toimikuntaa ei perusteta lainkaan. Olisiko tämä luonteva keino myös Suomessa avartumiseen ja todelliseen eri näkemysten rakentavaan kohtaamiseen? Oikeudenmukaisuus ja kaikkien yhteinen hyvä eivät ole vain juhlavia sanoja.

Rukous

Pyhä Jumala, rakas Taivaallinen Isä. Sinä olet antanut meille elämän lahjan. Anna meille voimaa toimia sinun tahtosi mukaan omassa elämässämme ja toistemme parhaaksi.

Jeesus Kristus, sinä tulit ihmiseksi meidän keskellemme. Sinä tulet joka päivä ja haastat meitä seuraamiseen ja muuttavaan opetuslapseuteen. Anna meille voimaa kuulla sitä, mitä meille sanot, että ymmärtäisimme paikkamme sinun tahtosi toteuttajina.

Pyhä Henki, opeta meitä pitämään kaikki, mitä olemme saaneet uskon lahjana. Anna meille voimaa elää Hengestä, että todistaisimme kolmiyhteisen Jumalan johdatuksesta jokaisen ihmisen kohdalla.

Pyhä kolmiyhteinen Jumala, tee meistä rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolustajia ja esitaistelijoita. Aamen.

Jaakko Rusama
Johtaja
Kirkon lähetystyön keskus

Artikkeli Muurien murtamista ja oikeudenmukaisuutta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Reilua kauppaa on Suomessa tehty nyt 20 vuotta. Buumi alkoi kahvilla ja teellä, vuonna 2001 kauppoihin tulivat reilut banaanit. Ruusuja ja viiniä alettiin saada Suomeen vuosina 2005–2006.

– Minusta olisi tosi itsekästä olla välittämättä tuotteiden alkuperästä. Tukemalla tuottajayhteisöä voimme olla tekemässä parempaa tulevaisuutta, muistuttaa seurakunnan vs. lähetyskasvatussihteeri Paula Raatikainen.

Reilun kaupan järjestelmä takaa tuottajayhteisölle lisätuloja, jotka käytetään koko yhteisön hyödyksi. Reilun kaupan lisillä on rakennettu kouluja, kaivoja ja ostettu koulutarvikkeita ja -busseja.

Reilusta kaupasta hyötyy 1,6 miljoonaa viljelijää ja suurtilojen työntekijää Aasiassa, Afrikassa ja Latinalaisessa Amerikassa.

– Kuluttaja saa hyvän mielen tietäessään, että näitten tuotteitten saamiseksi ei ole käytetty lapsityövoimaa, Raatikainen toteaa.

Järjestelmään sitoutunut tuottajayhteisö saa apua noustakseen uudelleen jaloilleen, jos sato jostakin syystä tuhoutuu. Työntekijöitä koulutetaan ja ympäristöasiat huomioidaan rohkaisemalla viljelijöitä luonnonmukaiseen viljelyyn.

Teemaviikolla 21.–27.10. Paula Raatikainen aikoo kiertää kouluissa kertomassa kaakaon pitkästä matkasta Suomeen ja muistakin Reilun kaupan tuotteista sekä siitä, miten lähtömaitten viljelijöiden elämänlaatu kohenee. Maailmanlaajuinen köyhyyden poistaminen on myös kuluttajan päätös.

– Kylään voi viedä tuliaisina Reilun kaupan kukkia, reilua kahvia tai viiniä. Tuote voi maksaa muutaman kymmenen senttiä enemmän kuin vieressä oleva tuote, mutta rahalla saa hyvän mielen tietäessään, että viljelijä saa oikeudenmukaisen korvauksen työstään, Raatikainen kannustaa vastuullisiin valintoihin.

Viikolla voi myös bongailla Reilun kaupan mainoksia sekä tuotteita kauppojen hyllyiltä ja lähettää kuvia niistä Instagramiin tunnisteella #reilukauppajyväskylä tai #reilukaupunkijyväskylä. Osallistuneiden kesken arvotaan kaksi Reilun kaupan tuotepalkintoa.

Jyväskylän seurakunta, Jyväskylän kaupunki ja Jyväskylän Ylioppilaskunta ovat sitoutuneet käyttämään Reilun kaupan tuotteita. Seurakunnan tilaisuuksissa käytetään aina Reilun kaupan kahvia ja teetä.

Kaupungin kouluissa ja päiväkodeissa syötiin lokakuun toisella viikolla lounaalla Reilun kaupan banaaneja, joita tarvittiin noin 2 000 kiloa.

– Vietimme viikkoa etukäteen, koska tiesimme, että tuotteita ei välttämättä saada suuren kysynnän vuoksi juuri tuolle teemaviikolle, perustelee Kylän Kattauksen palvelupäällikkö Paula Puikkonen.

Ylioppilaskunnan ravintola Ilokivessä myydään reiluina kahvia ja teetä sekä käytetään reilua sokeria. Ilokivessä kahvi maksaa opiskelijakortilla 1,20 euroa, ilman korttia 1,50 euroa.

Ravintolapäällikkö Kati Lemiläiselle (kuvassa) Reilun kaupan tuotteitten käyttö on luontevaa myös omassa elämässä. Reilut banaanit ovat helppo vaihtoehto. Lemiläinen kertoo myös, että varsinkin lasten vaatteissa on usein kerrottu puuvillan alkuperämaa.

– Hintaero reilujen ja ns. tavallisten tuotteiden välillä ei ole enää kovin suuri. Ehkä tosi tiukalla opiskelijabudjetilla se voi olla kynnyskysymys, mutta uskoisin että aika harvalla ostopäätös hintaan kaatuu, Lemiläinen toteaa.

Tiesitkö? 
Reilulla kaupalla on parannettu olosuhteita ja pyritty muuttamaan järjestelmää kehittyvissä maissa työskentelevien ihmisten, yritysten ja yhteisöjen hyväksi.

Reilu kauppa puuttuu alkutuotannon ongelmiin kohentamalla työntekijöitten olosuhteita, tuotteiden ilmastoneutraaliutta sekä viljelijöiden lähipiirin hyvinvointia. 

Järjestelmä tähtää koko planeetan laajuiseen hyvinvointiin, ilmastokriisin vaikutusten minimointiin sekä tasa-arvon ja yhdenmukaisuuden edistämiseen. 

Artikkeli Reilu kauppa pitää huolta heikoimmista julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.