Nuorison ilmaisutavat ärsyttävät. Etenkin naispuolisten luonnoton kiekaisu sanojen tai lauseen lopussa. Uuden polven artistit, miksi teidän pitää laulaa lapsellisesti honottamalla ja leikkiä varhaisteiniä? Onkohan nuorisolta mennyt kuulo, kun aina pidetään kuulokkeita päässä? Siitäkö johtuu, että laumassa pidetään niin hirveää möykkää?

Jottei menisi ihan nuorison haukkumiseksi, lienee paikallaan tehdä muutama tunnustus. Osaamme mekin vanhemmiten ärsyttää, joskus jopa itseämme näillä seuraavilla piirteillä.

Kun huomaa toistelevansa nuoremmille niitä samoja asioita, mistä itse arvosteli omia vanhempiaan nuorempana. Tyytyy kertailemaan ja muistelemaan vanhoja. ”Onko se siinä kadunkulmassa, jossa oli ennen Tyynelän tavaratalo?”

Käsitys ajan kulumisesta osoittautuu vähintäänkin ontuvaksi. ”Kävin siellä viimeksi varmaan viisi vuotta sitten”. Tarkemman laskennan jälkeen siihen on lisättävä vähintään vuosikymmen päälle. Nukkuminen on ihmisen parasta aikaa ja sen ohella myös kotoilu. Mihinkä sitä omasta kodistaan lähtisi, ainakaan enää illalla seitsemän jälkeen?

Mahtoikohan yleisökadosta kärsinyt Hygge2017 -lifestyletapahtuma kompastua siihen tärkeimpään? Maksukykyinen vanhempi väestö ei suinkaan lähde jonnekin ”hyggeilemään”.
Miksi lähtisikään, kun ollaan jo valmiiksi kotona ja kotoillaan kaiket päivät sielumme kyllyydestä?

Artikkeli Ihan kaikki ei parane vanhetessaan julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Nimi on itsensä täyttävä ennuste. Meistä tulee sen näköisiä kuin muut olettavat meidän olevan, sanoo psykologi Ruth Mayo Jerusalemin heprealaisesta yliopistosta.

Nimien maine muuttuu aikain saatossa. Urpo, Tauno ja Uuno eivät nykyään herätä hillitöntä luottamusta. Hauskimpien kotivideoiden Sampo Marjomaa ristii hassut naiset Irmoiksi. Alma – topakka nimi mutta kassi-Alman maine saattaa siirtyä. Maineensa on myös Justiinalla ja Esterillä. Ja luulenpa, että harva brittivanhempi antaa tyttärensä nimeksi Hyacinth.

Viime vuoden  suosituimmat tyttöjen nimet olivat Vauva-lehden mukaan Venla, Sofia, Aada, Aino ja Elsa. Poikien nimet olivat Leo, Elias, Onni, Eino ja Oliver. Nostalgiaa ja suomalaisuutta ilmassa?

Vauva-lehden lukijat odottavat ja toivovat uusiksi muotinimiksi Pirkkoa, Perttiä, Yrjöä ja Urpoa. Yksi lukija on tehnyt jäätävän havainnon:

– Ihmiset kokeilevat muotiin tulevia nimiä ensin koirillaan.

Totta. Koirien nimilistalta löytyvätkin Aada, Elsa, Onni… Mutta pliis, älkää antako vauvalle listalta löytyvää nimeä Arsenikki, ettehän?

Artikkeli Nimi hyvä, naama hyvä, luonne hyvä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Sonja Aarnio on yksi Luotsin vakinaisista työntekijöistä ja toimii pukuvuokraamossa.

– Aloitin työni Luotsilla vuonna 2008 toimiessani projektipäällikkönä silloisessa kierrätys-, siivous- ja remonttihankkeessa. Luotsille töihin pääseminen oli minulle jonkinlainen päähänpinttymä, hän naurahtaa.

– Kierrätys kuuluu vahvasti omiin arvoihini, joten saan toimia niiden mukaisesti. Kierrätän kaiken: vaatteet, pahvit, paperit, rakennusmateriaalit… Pyrin viemään kaiken kierrätettävän oikeaan paikkaan, jotta niillä olisi jatkoa. Mielestäni kierrättäminen on helppoa ja sen tulisi jopa kansalaisvelvollisuus. Toivon, että ihmiset arvostaisivat kierrätettyjä vaatteita. Niiden joukosta löytyy esimerkiksi sellaisia kankaita tai malleja, joita ei tänä päivänä kaupoista löydy. Ja ainahan vaatteet ovat muokattavissa sopiviksi, Aarnio vinkkaa.

Luotsin pukuvuokraamossa kierrättäminen ja ekologisuus kuuluvat myös työntekijöiden Aino Lehtisen ja Krista eli Kikka Tammisen arvoihin.

– Vastustan kulutusta. Kierrätys on kannattavampaa. Suurin osa vaatteistani on kirppareilta. On kiehtovaa, että ikinä kirpparille lähtiessään ei voi tietää, mitä löytää. Voi löytää sellaista, mitä kenelläkään muulla ei ole. Se tekee pukeutumisesta uniikkia, sanoo Lehtinen.

– Minulle kierrätys on osa elämäntyyliä. Kierrätän vaatteitani tasaisin väliajoin tarjoamalla niitä tutuille tai viemällä UFF:lle tai Fidalle.  Yritän pitää yllä samaa hyvää, jota itse saan ostaessani käytettyjä vaatteita ja tavaroita. Näen käytetyn vaatteen arvokkaana, sanoo Tamminen.

-Hämeenlinnassa on hyvä kattaus kirpputoreja ja niitä tulee koko ajan lisää, sanoo Lehtinen.

Lehtinen ja Tamminen kiirehtivät takaisin takahuoneeseen, sillä heillä on työ kesken. He ovat stailanneet lukiolaiset Reeta Vaahteran ja Emma Ilosen pukuvuokraamon kierrätysvaatteilla sekä arki- että juhlalookiin. Viimeisen silauksen antavat silmälasit, joita Tamminen valitsee erivärisiä ja muotoisia rillejä täynnä olevasta laatikosta.

Naiset ihastelevat löytöjä, ja mieleen heillä juolahtaa välittömästi myös muita tapoja yhdistää vaatekappaleita. Erityisesti juhla-asut olivat nuorten naisten mieleen.

-Näistä on saatu tosi kivoja kokonaisuuksia, sanoo Vaahtera.

Kierrätys on kuulunut myös malliemme elämään jo pienestä pitäen.

-Pienenä sain ihan hirveästi leluja tutuilta. Yksi suosikeistani oli pienenä löytämäni suosikkinukkesarjani nukke, Ilonen naurahtaa muistolle.

– Viime aikoina olen tehnyt hyviä nuottilöytöjä.

-Minun parhaita kirppislöytöjäni on ollut lukion historian kirja eurolla – eurolla! iloitsee Vaahtera.

Naisten kierrätystottumukset eivät rajoitukaan vain tekstiileihin vaan kierrättäminen ulottuu roskista lukiokirjoihin ja astioista huonekaluihin.

-Kierrättäminen on eritoten helppoa, kun siitä muodostuu tapa. Muuten se voi vaatia vähän panostusta, sanoo Ilonen.

-Se on helppoa, kun ottaa kierrätysmahdollisuuksista selvää, Vaahtera lisää.

Kierrättämisen taustalla naisten motivaattoreina toimivat luonto ja ekologisuus. Materiaalien loppuun asti käyttäminen ja uusiokäyttö vähentävät ympäristön kuormitusta. Heikolta ja haperolta näyttävä tekstiilituote saa uuden elämän esimerkiksi Texvexin kaltaisessa poistotekstiilipankissa, jossa materiaalit erotellaan toisistaan kierrätysompelijoille tai revintään. Lopussa luonto ja ihmiskunta kiittävät.

-Kierrättämisestä tulee hyvä fiilis, koska tietää mitä tekee ja mitä suojelee, sanoo Ilonen.

-Ja lahjoittamalla voi tehdä toisenkin iloiseksi, päättää Vaahtera.

Onnen matematiikan mukaanhan jaettu ilo on kaksinkertainen ilo. Kuinka paljon iloa tuottaakaan monta kertaa kierrätetty vaate?

Kuinka kierrätän vaatteita?

Vie käyttämättömäksi tai pieneksi jääneet vaatteet lahjoituksena tai myyntiin kirppareille, kierrätyskeskuksiin tai lahjoita kaverille.

Käyttökelvottomat vaatteet voi viedä Hämeenlinnassa Brahenkadulla Palvelukeskus Sampolassa sijaitsevaan Texvex-poistotekstiilipankkiin, jossa vaatteiden eri osat eritellään kierrätystä varten.

Toimituksen vinkit:

1. Tutustu nettikirppiksiin. Uudet omistajat voivat löytyä hetkessä ja kierrätettävät vaatteesi voidaan halutessasi noutaa vaikka kotiovelta!

2. Järjestä vaatteidenvaihtotapahtuma tai kotikirppis lähipiirillesi. Vanhojen vaatteittesi uusi omistaja voi löytyä lähempää kuin arvaatkaan ja samalla järjestät iloisen sosiaalisen tapahtuman.

Artikkeli Häikäise ja häikäisty kierrättämällä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.