En ollut aiemmin huomioinut sitä, kuinka vahvasti Rautanen koki olevansa venäläinen. Hänellehän hankittiin suomalainen passi ennen kaikkea sen takia, että olisi helpompi järjestää matka-asiakirjat yhtenäiselle joukolle matkustajia. Muihin lähetystyöntekijöihin verrattuna myös Rautasen yhteiskunnallinen tausta näyttää vaatimattomammalta. Tämä on kenties vaikuttanut eri kohdissa suhteisiin hänen ja muiden välillä. Kuvaavaa onkin, että päiväkirjassaan Rautanen kuvaa erityisen lämpimästi maallikkoveli Juho Heinosen kanssa kokemaansa yhteyttä. Jostain syystä suhde toisiin lähetyssaarnaajiin oli paikoin kireä.

Tarkkasilmäinen ja sisintään luotaava nuorimies

Kaksi asiaa kiinnittää heti huomiota. Toinen on nuoren miehen tunne-elämä: innostus, odotuksen tuska, epävarmuuden hetket ja koti-ikävä. Toinen on Rautasen tapa havainnoida ympäristöään ja sen tapahtumia.

Rautanen tuo esille useaan otteeseen kaksi kipuilun aihetta. Toinen liittyy oman hengellisen elämän hoitamiseen, johon pitkä matkanteko ja siihen liittyvä ikävä loivat vahvan leiman. Ikäväänsä ja muita tuntemuksiaan hän purkaa runoihin, joissa näkyy hyvin hänen taitonsa kirjalliseen työskentelyyn. Helpotus on suuri, kun lopulta löytyy rehellinen, luterilainen kirkko ja sen jumalanpalvelus. ”Täällä alkoi taas olo kotimainen”, kuten Rautanen kuvaa Otjimbinguen jumalanpalvelusta.

Toinen kipuilu liittyy puolison löytämiseen. Rautanen oli etukäteen ajatellut säilyä poikamiehenä, mikäli puolisoa ei löydy ennen matkalle lähtemistä. Niin vain kuitenkin käy, että toistuvasti hän käy asiasta keskusteluja muiden matkalaisten kanssa samoin kuin päiväkirjansa lehdillä. Mahdollisten puolisoehdokkaiden nimikirjaimia vilahtelee siellä täällä. Koskettava on päiväkirjamerkintä, joka viittaa hänen sittemmin vihittyyn puolisoonsa Friedaan: [23.6.1869] ”Kosin vihannassa puutarhassa noin 2 tuntia.”.

Historiaa sisältäpäin

Kaiken kaikkiaan Matka Afrikkaan on kiehtovaa luettavaa. Rautasen luontainen tapa havainnoida asioita on vahva – se jatkui vahvana myöhemminkin ja tuli esille kiinnostuksena paikalliseen kulttuuriin ja sen esineistön taltioimiseen. Rautanen kertoo matkalta yksityiskohtia mm. merenkulkijoiden perinteistä (pelottavalta kuulostava päiväntasaajan ylitys), ihmettelee luontoa ja sen muutoksia ja ennen kaikkea havainnoi ihmisiä ympärillään. Tähän päälle tulevat omien sisimpien tuntojen luotaukset.

Suosittelen lämpimästi sekä tätä Heinisen toimittamaa päiväkirjaa että hänen aiemmin julkaisemaansa kirjeenvaihtoa Hahnin kanssa (Suomalaisen lähetystyön kriisi. Martti Rautasen kirjeet Carl Hugo Hahnille 1888-1895). Yhdessä ne päästävät meidät sisälle johonkin sellaiseen, joka muutoin jää helposti ulkokohtaiseksi kuvaukseksi muun historiankirjoituksen tapaan.

Simo Heininen on kirjoittanut myös artikkelin ensimmäisestä lähetystyöntekijäjoukosta: Kymmenen pientä lähetyssaarnaaja­poikaa – joukko suomalaismiehiä lähti vuonna 1868 viemään Jumalan sanaa Ambomaalle – Kirkko ja kaupunki, 2019.

Artikkeli Simo Heininen: Matka Afrikkaan – Martti Rautasen päiväkirja 1868–1870 (Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 2021) julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vanhin kirjaan valituista puheista on jo 16 vuotta vanha, ja itse kirjakin on julkaistu jo toissa vuonna ennen pandemian alkua, mutta kirja tarjoaa yhä oivalluksia lukijalleen. Kirja koostuu neljästä Benedictuksen Saksassa pitämästä puheesta. Puheet on suunnattu akateemiselle yhteisölle, muslimiseurakuntien edustajille, Saksan evankelisen kirkon edustajille ja Saksan liittopäiville. Toisin sanoen puheet on pidetty katolisen kirkon rajapinnoilla. Ne kertovat osaltaan kirkon mission monimuotoisuudesta.  

Jarmo Kiilunen on kääntänyt puheet sujuvaksi suomeksi, ja Emil Anton on kirjoittanut mainion avaavan ja taustoittavan esipuheen. 

Marko Juntunen: Matkalla islamilaisessa Suomessa. (Vastapaino 2020)

Muuttaja on ilmaisuvoimainen sana. Se viittaa ensisijaisesti muuttamiseen paikasta toiseen. Toisaalta se sallii myös tulkinnan muutoksen aikaansaamisesta. Marko Juntusen kirja kertoo muuttoliikkeen monista vaikutuksista. Se on kertomus siitä, kuinka turkulainen metsä on muuttoliikkeen myötä muuttunut monikulttuuriseksi lähiöksi, jonka ihmiset ovat verkostoituneet ympäri maailman.

Kirjan nimi viittaa islamiin, jolla onkin keskeinen osa Turun Varissuon tarinassa. Juntunen avaa asiantuntevasti islamin monimuotoisuutta. Kirja ei rajoitu islamiin, vaan siinä avataan laajemminkin Suomen sisäistä muuttoliikettä ja maahanmuuton historiaa. Kirja on tärkeä näkökulma tämän päivän Suomeen ja maailmaan laajemminkin.  

Miriam Attias ja Jonna Kangasoja (toim.): Me ja ne – Välineitä vastakkainasettelun aikaan. (Into 2020)

Yhteiskunnan polarisaatio on paljon puhuttu teema. Se nousee esille, kun on puhe politiikasta, sukupolvien välisistä eroista, uskonnoista ja monesta muusta asiasta. Me ja ne auttaa ymmärtämään polarisaation taustoja ja rakenteita sekä sovittelua ja konfliktinratkaisua. Kirja koostuu sovittelun ammattilaisten ja tutkijoiden artikkeleista. Kirja on mainio esimerkki yleistajuistetusta tieteestä. Artikkelien tieteellinen perusta on vahva, ja samalla ne ovat helposti luettavia ja käytäntöön liittyviä.

Kirja on mainiota luettavaa kaikille. Polarisaation ja konfliktien perusrakenteiden ymmärtämisen voi katsoa olevan jännitteisessä ajassamme kansalaistaito. Erityisesti kirjaa voi suositella ihmisille, jotka elävät ja tekevät työtään jännitteisillä rajapinnoilla. Kirjan viimeisen kappaleen otsikko tiivistää paljon: ’Parempi maailma on mahdollinen’.

Simo Heininen: Matka Afrikkaan – Martti Rautasen päiväkirja 1868–1870 (Suomen kirkkohistoriallisen seuran toimituksia 2021)

Simo Hieninen on tarttunut tärkeään ja mielenkiintoiseen urakkaan, Martti Rautasen omien tekstien toimittamiseen suomeksi. Aiemmin on julkaistu kirjan verran Martti Rautasen kirjeitä Carl Hugo Hahnille, saksalaiselle lähetystyöntekijälle vuosilta 1888-1895. Tällä kertaa kyse on Martti Rautasen päiväkirjojamerkinnöistä matkalla Suomesta Ambomaalle. Tämä matka on historiallinen siksi, että samalla reissulla matkasivat työhönsä myös muut Suomen ev.-lut. kirkon ensimmäisistä lähetystyöntekijöistä ja heidän avustajistaan.

Rautasen kieli tuntuu aluksi kankealta ja vanhanaikaiselta, mutta sen lukemiseen tottuu. Sen jälkeen onkin varsin herkullista lukea tämän poikkeuksellisen merkittävän uran tehneet henkilön nuoruuden ajatuksia näkemästään ja kokemastaan – unohtamatta ihmisiä, joihin hän tutustui matkan varrella. Niille, jotka tietävät jotain Martti Rautasen ja hänen vaimonsa Friedan suhteesta, koskettavaa on lukea lyhyt päiväkirjamerkintä 23.6.1869: ”Kosin vihannassa puutarhassa noin 2 tuntia.”
Heininen on tehnyt hienon palveluksen ryhtyessään urakkaan. Me tarjoamme tätä lahjaideaksi.

Aulikki Mäkinen (toim.): Tulevaisuuden sanat – Kirkko kolmannella vuosituhannella. (Kirjapaja 2021)

Kirkko on osa muuttuvaa maailmaa. Joskus se on itse keskeinen muutosvoima, joskus muutosten hidastaja. Tällä hetkellä kirkko elää keskellä suurta paradigman muutosta, jonka myötä monet asiat nähdään, ilmaistaan ja eletään toisin. Kirjan yksitoista artikkelia taustoittavat muutosta, esittelevät sen periaatteita ja visioivat tulevaa. Näkökulmia on paljon, muiden muassa Raamatun, jumalanpalveluksen ja teologian kieli, moniäänisyys, yhteys, johtaminen ja tasa-arvo. Kaikkien näkökulmien takana on merkitys: kuinka kirkko voi elää merkityksellisesti nyt ja tulevaisuudessa.

Tulevaisuuden sanat sopii erinomaisesti aikaansa seuraavalle ja tulevasta kiinnostuneelle lukijalle huolimatta siitä, mille puolille erilaisia teologisia ja kirkkopoliittisia rajoja tämä katsoo kuuluvansa. Kirjan avulla lukija pääsee hyvin selville tämän päivän keskustelujen sisällöistä ja taustoista.

Edit: Lisätty 12.12.2021 klo 8.00 esittely kirjasta Tulevaisuuden sanat.

Artikkeli Lahjaksi tutustumismatkoja kansien välissä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.