– Kesä on ollut kuivin miesmuistiin. Viime kesä oli vastaavasti sateinen. Sadosta vaikuttaa tulevan keskinkertaista huonompi – ehkä noin neljännes pienempi kuin yleensä, Petri Rahkonen arvioi. Rahkonen viljelee 120 hehtaarin alalla kuminaa, ohraa, kauraa, ruista, rypsiä ja rapsia. Vuosittain viljelyssä on 4–5 lajia. Osa maasta saa välillä levätä kesannolla.

Petri Rahkosen isovanhemmat ostivat tilan maat valtiolta 1930-luvun alussa asutustilaksi. Alkujaan alue on kuulunut Tikka-Mannilan kartanoon. Petrin isä, Jukka Rahkonen, syntyi tilalla ja viljeli sitä oman isänsä jälkeen. Petri Rahkonen on ollut tilan isäntä vuodesta 2015 lähtien, jolloin tehtiin sukupolvenvaihdos.

Viljelyala laajeni jonkin verran, kun Petri Rahkonen osti naapuritilan perheelleen kodiksi vuonna 2011. Talojen välillä on lyhyt kävelymatka. Lapset pääsevät kätevästi pellon yli mummolaan. Isovanhemmat ovat yhä mukana talon töissä sen minkä jaksavat ja pitävät huolta lapsenlapsista silloin kun tarvitaan.

Tällä hetkellä vilja pitää antaa lähes ilmaiseksi.

Petri Rahkonen voi luottaa vanhempiensa vuosikymmenten kokemukseen maanviljelystä ja tilanhoidosta. Asioita pohditaan myös yhdessä lähiseudun muiden viljelijöiden kanssa. Vanhempien työn jatkaminen kotitilalla on mieluisaa työtä, ja ammatinvalinta tuntuu oikealta vieläkin.

– Tässä työssä näkee kättensä jäljen. Työ on monipuolista eikä ole kahta samanlaista päivää. Täytyy osata monenlaista. Koneista täytyy pitää huolta ja myös paperityöt vievät aikaa.

Petri Rahkosella on myös toinen ammatti. Hän hommasi armeija-aikana rekkakortin, ja ajaa talviaikaan rekkavuoroja.

Parasta kuitenkin olisi, jos maatila antaisi riittävän toimeentulon, eikä olisi tarvetta käydä muualla töissä.

Maanviljelijä täyttää tukihakemukset keväisin ja syksyisin. Kasvukauden aikana tehdään muistiinpanoja pitkin matkaa. Niiden avulla voidaan osoittaa, että velvoitteet täyttyvät ja asiat tehdään kuten pitää. Kaikki tilanpidon toiminta tulee dokumentoida. Maatila on yritys, johon liittyy kirjanpitoa myös verottajaa varten. Rahkoset ovat saaneet paperitöihin myös neuvoa ja tukea.

– Pro Agria auttoi esimerkiksi sukupolvenvaihdokseen liittyvissä asioissa. Aika itsenäisesti ja yksinään tässä saa työtä tehdä. Pieni hengitys tuntuu niskassa, koska on niin paljon sääntelyä. Asiantuntijoiden palvelutkin yleensä maksavat.

Maanviljelijä joutuu aina sietämään epävarmuutta.

Petri Rahkonen ajattelee, että palkinto tehdystä työstä ja hyvästä sadosta saisi jäädä viljelijälle. Palkka pitäisi saada tilan tuoton kautta myyntihintana eikä tukina.

– Tällä hetkellä vilja pitää antaa lähes ilmaiseksi. Siihen pitäisi saada muutos. Tuotantokustannukset ovat nyt suuremmat kuin tuotteesta saatava hinta. Tulot eivät juuri kasva, vaikka tulisi kuinka hyvä sato, ja tuki on aina sama. Rahat pitäisi kohdentaa aitoon tekemiseen eikä tukea sitä, että ollaan viljelevinään.

Rahkosen tilalla on tehty isoja investointeja viime vuosina. Viljankuivurin ja siilon lisäksi on hankittu puimuri, toinen traktori ja uusittu kylvökone. Osa on voitu ostaa käytettynä. Tavoite tälläkin tilalla on tehostaa tuotantoa. Usko tulevaan on vahva, vaikka tulevaisuus näyttää epävarmalta.

– Maanviljelijä joutuu aina sietämään epävarmuutta. Nyt on ollut kaksi todella huonoa vuotta peräkkäin. Viime vuonna jäi 30 hehtaaria viljasta puimatta, ja se mitä puitiin, piti puida märkänä, Jukka Rahkonen toteaa.

– Maanviljelys on aina onnen kauppaa. Säille ei voi mitään. Saa nähdä mitä ilmastonmuutos tuo tullessaan. Lämpötilan kohoaminen voi merkitä viljan kannalta hyvääkin, mutta ääri-ilmiöt ovat pahasta, Petri Rahkonen täydentää.

Rahkonen muistaa olleensa jo kolmevuotiaana puimurin kyydissä isän kanssa maatöissä. Nyt oma poika, tokaluokkalainen Samu, on innolla tilan töissä mukana. Ehkä poika jatkaa tilaa aikanaan, jo neljännessä polvessa.

Sääolot ja tuotannon heikko kannattavuus kurittavat viljelijää

Viljasato on jäämässä heikoksi toisena perättäisenä vuotena. Etelä-Suomessa ja länsirannikolla menetetään tänä vuonna pahimmillaan 80 prosenttia sadosta. Keski-Suomen tilanne ei onneksi ole yhtä huono. Satotappiot jäävät täällä noin 20-30 prosenttiin, kertoo Antti Waris, MTK Keski-Suomen järjestöagrologi.

– Suomi on onneksi pitkä maa. Kaikki ei meillä ole yhden kortin varassa, vaikka tämän kaltainen kesä kurittaa joka puolella. Viljaliikenne todennäköisesti kulkee nyt poikkeuksellisesti idästä muuhun maahan, kun aikaisemmin liike on ollut lähinnä etelästä ylöspäin, Waris ennustaa.

Tämän vuoden sato uhkaa jäädä myös heikkolaatuiseksi. Siksi satokauden lopulliset tappiot saadaan vasta sitten kun tiedetään, miten teollisuus pystyy hyödyntämään heikompaa viljalaatua.

Kasvukauden sadealueet ovat olleet hyvin paikoittaisia. Naapurilla kilometrin päässä on voinut tulla heinäkuussa 90 ml vettä, kun omalla tilalla on jääty jopa alle 10 ml sademääriin. Lisäksi maalajit ja maan kasvukunto ovat olleet tavallista isommassa roolissa.

Waris katsoo, että viljelijän keskeisin haaste sääolojen lisäksi on tuotannon heikko kannattavuus. Tuotantokustannukset ovat karanneet tulojen yläpuolelle.

– Jos maanviljelijä saisi tuotteistaan paremman hinnan, se ei juuri näkyisi kuluttajalle kaupan hintalapussa, Waris sanoo.

Waris kannustaa kuluttajaa arvostamaan suomalaista ruuantuotantoa.

– Kannattaa arvostaa maailman parasta ruokaa ja ostaa sitä. Kotimaisesta ruuasta voi olla varma, että se on eettisesti ja ekologisesti tuotettua. Kyseessä on lisäksi 340 000 ruokaketjussa työskentelevän työ.

Artikkeli Kuiva kesä kuihdutti sadon julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– On tämä epävakaisemmaksi mennyt, mutta toisaalta säät aina vaihtelevat.

Tänä vuonna kylvöön pääsi normaalia myöhemmin, ja puinti siirtyy viikolla tai parilla.

– Yleensä puinti alkaa elokuun viimeisellä viikolla, nyt syyskuun alussa. Lämpöä ja valoa ei ole saatu riittävästi, ja kaura ei ole kypsynyt.

Ilmastonmuutos muuttaa talvia

Ahola arvelee, että ilmastonmuutos ei ihan heti näy keskisuomalaisella viljatilalla.

– Kasvivalikoimat saattavat muuttua, mutta vuodesta 2001 lähtien kauralajikkeissa ei ole tapahtunut muutoksia – ei meillä voi eteläisen Suomen lajikkeita viljellä. Suurin uhka ovat kasvitaudit, jotka lisääntyvät lämpenevien talvien myötä.

Isoimmat muutokset tapahtuvat hänen arvionsa mukaan eteläisessä Suomessa ja rannikolla ja enemmän metsä- kuin maataloudessa.

– Näillä korkeuksilla muutoksia näkyy talvien roudassa ja lumipeitteisyydessä, ja siitä voi tulla ongelma syysrukiille ja -vehnälle sekä syksyllä kylvetylle heinälle. Jos ei ole kunnon routa, ja pelloille satanut vesi jäätyy, tulee jääpolte, ruis ja heinä tukehtuvat. Se tulee olemaan ongelma. Pellot pitää salaojittaa hyvin.

Myrskyjen arvellaan lisääntyvän. Ahola muistuttaa, että on niitä ennenkin nähty.

– Vuonna 1954 meidän tilalta tuhoutui osittain rakennuksia ja metsää.

Kambodzassa riisin viljely kärsii

Kambodža on Maailmanpankin mukaan yksi eniten ilmastonmuutoksesta kärsivistä maista. Suuri osa maataloudesta perustuu siihen, että monsuunisateet nostavat veden pintaa, jolloin tulvat tuovat ravinteikasta maa-ainesta pelloille. Tärkein vilja riisi tarvitsee noin 30 sentin verran vettä pelloilla.

– Nyt on liian isoja tulvia, liian pitkiä kuivia kausia. Hyvää keskivertovuotta ei ole ollut pitkään aikaan, kertoo Kirkon ulkomaan­avun maajohtaja Saara Lehmuskoski.

Viljelijä on tiennyt luonnon merkeistä, milloin riisi pitää istuttaa. Nyt merkit ovat sekaisin. Köyhät pienviljelijät ottavat lainaa jopa 18 prosentin korolla siemenviljaa varten.

– Jos tulva tai kuivuus vievät sadon, he eivät voi maksaa lainaa takaisin ja joutuvat luopumaan pelloistaan. He lähtevät laittomiksi tai laillisiksi siirtotyöläisiksi Thaimaan rakennuksille.

Jokien patoaminen ja trooppisten metsien hakkuut muuttavat myös ilmastoa. Kymmenen vuoden aikana Kambodžassa on hakattu noin 45 prosenttia metsistä.

Ilmaston muuttumiseen pakko sopeutua

Kirkon ulkomaanapu toimii viranomaisten ja järjestöjen kanssa sekä ruohonjuuritasolla viljelijöiden kanssa. Viljelijöitä opastetaan käyttämään riisilajikkeita, jotka kestävät poikkeussäitä, sekä viljelemään riisin lisäksi tomaattia, pippuria ja hedelmiä. Kirkon Ulkomaanapu neuvoo perustamaan osuuskuntia myyntiä varten.

– Helpotamme markkinoille pääsyä luomalla yhteyksiä ravintoloihin, kauppaketjuihin ja tukkuostajiin.

Tulviin varaudutaan rakentamalla korkeille paikoille varastoja, joissa on ruokaa ja vettä, ja joihin vanhukset ja lapset viedään suojaan. Kuivuuden varalta kyliin rakennetaan vesialtaita.

– Ilmastonmuutosta emme voi estää, seurausten kanssa on opeteltava elämään, Lehmuskoski sanoo.

Sateet jättivät Somalimaan väliin

Somalimaassa sateet ovat jättäneet vuoden väliin. Kuiva kausi ja sadekausi ovat itäisen Afrikan normaalia vaihtelua, mutta nyt kuivuus alkaa olla krooninen vitsaus.

– Kun tulin Itä-Afrikkaan kuutisen vuotta sitten, vanhat maanviljelijät sanoivat, että jotain on muuttunut, mutta eivät osanneet sanoa, mistä oikein on kyse, sanoo Kirkon ulkomaanavun Kenian ja Somalian maajohtaja Mika Jokivuori.

Ennen viljelijät tiesivät, että sateet tulevat toukokuun puolivälissä, ja osasivat ajoittaa kylvöt ennen niitä. Nyt sateita ei tule tai ne tulevat väärään aikaan ja liian runsaina. Liika sade huuhtoo maa-aineksen pelloilta. Kuivuus kuivattaa viljan ja tappaa paimentolaisten karjan.

Kiistelyn sijaan on toimittava

Länsimaissa voidaan teoretisoida ilmastonmuutoksesta. Somalimaassa se tunnetaan omissa nahoissa.

– Täällä on nyt päätettävä, mitä voidaan tehdä ihmisten auttamiseksi.

Moni maanviljelijä ja paimentolainen on jättänyt peltonsa ja lähtenyt kaupunkeihin tai naapurimaihin. Kirkon ulkomaanapu yrittää ehkäistä ilmastopakolaisuutta. Se on avustanut yhteistyökumppaneitaan itäisessä Somalimaassa. Avustuksen turvin kyliin on rakennettu kaivoja ja kuljetettu tankkiautoilla vettä.

Järjestö on kouluttanut maan sisäisiä pakolaisia sekä Jemenistä paluumuuttaneita pakolaisia pienyrittäjyyteen ja antanut heille starttirahaa.

Kirkon ulkomaanapu kannustaa testaamaan uusia kasveja ja ruoanvalmistustapoja. Maissi on herkkä kuivuudelle, ja sen ravintoarvo on heikko. Kassava on parempi kasvi.

Perinteinen uuni – kolme pientä kiveä, niiden päälle kattila, kattilan alle tuli – vaatii paljon puuta. Se kannattaa korvata kaasukäyttöisellä uunilla.

– Ruokavaliosiirtymät ovat hitaita, samoin uusien kasvien viljelyn oppiminen, Jokivuori toteaa.

Artikkeli Ilmojen armoilla julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.