– Kysyn ennakkoon asiakkaalta saanko ottaa koiran mukaan tapaamiseen, mikäli arvioin, että Obin läsnäolosta voisi olla hyötyä tai iloa. Monet vastaavat myöntävästi, kertoo Niina Kari, joka työskentelee pastorina Jyväskylän Keskustan alueseurakunnassa.

Koira tulee myös mielellään ihmisten jalkojen juureen ja odottaa silitystä. Lisäksi se viihtyy monesti vieraankin ihmisen sylissä, jos sitä jaksaa rapsutella.

Kun jutellaan ensin tavanomaisista asioista, syvällisiä ja isoja aiheitakin voi pulpahdella esiin.

Kari toteaa, että monilla seurakuntalaisilla on kokemusta koirista. Jos omaa lemmikkiä ei ole, tuntumaa voi olla esimerkiksi lapsuudenkodin tai sukulaisten kautta. Koiran myötä jutunjuurta löytyy heti.

– Kun jutellaan ensin tavanomaisista asioista, syvällisiä ja isoja aiheitakin voi pulpahdella esiin. Muistisairaita koiran koskettaminen ja silittäminen usein rauhoittaa, ja se tuo hymyn heidän huulilleen.

Koiran mukanaolo saa ihmiset ylipäätään hyvälle tuulelle, ja he tapaavat ihastella sen tekemiä temppuja. Obi osaa rukoilla käskystä; laittaa etutassut ristiin. Se osaa myös mennä ympäri maassa kierähtäen sekä antaa tassua, kun sanoo high five. Repertuaariin kuuluvat myös herkkujen etsiminen, lelujen noutaminen ja koppien ottaminen heitosta, esimerkiksi sukista.

Kari työskentelee seurakuntapastorina ja sairaalapappina. Sairaalassa tapahtuvissa kohtaamisissa Obi ei ole ollut mukana.

Sen sijaan se on ollut Karin matkassa myös diakonialeireillä.

– Uskon, että koira inhimillistää leiriä ja tuo positiivista energiaa, Kari pohtii ja toteaa, että koiria ja joitain muitakin eläimiä kannattaisi hyödyntää enemmän seurakunnissa eri ikäryhmien toiminnassa.

Seurakunnan lisäksi Obi työskentelee Jyväskylän yliopistolla lukukoirana Know Hau -projektin eläinavusteisessa opetuksessa.

– Opiskelijat lukevat omia kanditöitään lukukoiralle, tai tulevat vaan rentoutumaan ja rapsuttelemaan sitä. Obi on osallistunut projektiin puolisoni Maran kanssa, Kari kertoo.

Koira lievittää yksinäisyyttä.

Älykkäitä ja oppivaisia kääpiövillakoiria on käytetty myös sirkuskoirina. Niistä ei lähde karvaa eikä hilsettä, joten ne ovat vähemmän allergisoivia. Kääpiövillakoirat ovat myös aktiivisia ja pitävät lenkkeilystä. Obi tapaa liikkua vähintään 10 kilometriä päivässä.

Niina Kari toteaa, että koirat eivät arvota, eivätkä tuomitse, vaan ottavat vastaan ja aistivat tunteet. Koirille voi puhua, ja ne ovat monille korvaamattomia kavereita.

– Koira lievittää yksinäisyyttä. Se pitää viedä myös säännöllisesti ulos, mikä luo omistajalle hyvän rutiinin. Koiran kanssa voi nauraa ja ilakoida, ja sen turkkia vasten voi itkeä surunsa.

Artikkeli Apuna Jyväskylän seurakunnassa: Obi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Eino on nelivuotias espanjanvesikoira, joka vierailee kirjastossa lukukoirana. Lukukoiran tehtävänä on kuunnella lukemista harjoittelevia lapsia ja olla läsnä.

Milan mielestä Einolle oli helppo lukea ja viidentoista minuutin lukuvuoro kului nopeasti.

– Tulen ehkä toisenkin kerran, Mila toteaa.

Lukukoiran tapaa Keljonkankaan kirjastossa kerran kuukaudessa. Lukukoirina toimivat Kennelliiton Lukukoirat, jotka on todettu tehtävään sopiviksi.

Eino on vilkas ja innokas koira, mutta tottunut olemaan lasten kanssa.

– Einolla on hyvä keskittymiskyky. Olemme harjoitelleet paljon rauhallista käyttäytymistä, Anna Rimppi kertoo.

Kennelliitto vastaa koirien soveltuvuuden arvioinnista ja koiranohjaajien kouluttamisesta. Koiran soveltuvuus lukukoiraksi arvioidaan ohjaajakurssin päätteeksi.

Lapset ovat tykänneet lukukoirista hirveästi.

Lukukoiran täytyy pystyä rauhoittumaan erilaisten ihmisten seurassa, eikä koira saa pelätä kovia ääniä tai erilaisia apuvälineitä, kuten pyörätuolia.
Rimpille vapaaehtoistyö on sydäntä lähellä. Kaverikoirissa pitkään mukana ollut Rimppi halusi jakaa koiran tuomaa iloa myös lukukoiratoiminnassa.

– Itselläni on lukihäiriö, mutta olen aina lukenut paljon. Lukukoiran avulla haluan kannustaa lapsia tarttumaan kirjoihin, Rimppi sanoo.

Lukukoiralle lukeminen on osa lukemaan innostamista. Koiran läsnäolo rentouttaa ja sen on todettu helpottavan stressiä. Lukemista harjoittelevan lapsen on helpompi lukea koiralle kuin toiselle ihmiselle, sillä koira ei arvostele, eikä huomauttele virheistä, hitaudesta tai epäröinnistä.

Lukukoiratoiminta käynnistyi Keljonkankaan kirjastossa viime syksynä. Keljonkankaan lisäksi lukukoira vierailee Keltinmäen kirjastossa.  Vastaanotto on ollut Keljonkankaan kirjaston vastaavan kirjastonhoitajan Johanna Tornikosken mukaan innokas.

– Toiminnan aloittaminen jännitti etukäteen, mutta lapset ovat tykänneet lukukoirista hirveästi. Lukemaan innostamisessa lukukoira toimii tosi hyvin, Tornikoski toteaa.

Artikkeli Einon avulla intoa lukemiseen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.