Kilpaurheilu vaatii sitoutumista

Käyn aktiivisesti kuntosalilla. Harrastan myös cheerleadingia. Se on aika vaativaa joukkueurheilua, jossa myös kilpaillaan. Mukana on rytmistä liikkumista, nostoja, hyppyjä ja akrobatiaa. Meidän joukkue on pärjännyt kisoissa aika hyvin, pari voittoakin on tullut. Vielä viime vuonna kilpailin aikuisten SM-tason joukkueessa.

Kilpaurheilu vaatii sitoutumista ja vie paljon aikaa. Syksyllä päätin pitää taukoa kilpailemisesta. Nyt olen alkanut treenata SM-tasolta lopettaneiden joukkueessa kerran viikossa. Lisäksi valmennan itse kahta nuorten tyttöjen joukkuetta.

Kaverit tuovat iloa elämään

Kaverit ovat tärkeitä. He välittävät oikeasti ja tuovat iloa elämään. Koululta ja harrastuksilta jäävän vapaa-ajan vietän rennosti perheen ja kavereiden kanssa.
Välillä tulee vastoinkäymisiä, jotka harmittavat. Joskus tulee stressattua vähän turhastakin. Olen kuitenkin iloinen ihminen, enkä hirveästi ole allapäin. Onnistumiset palkitsevat ja tuovat hyvän fiiliksen.
Riparista ja ajasta isosena jäi mukavat muistot. Opin antamaan enemmän itsestäni ja suuntautumaan ulospäin. Meillä oli tosi mukava porukka.

Haluaisin jo muuttaa omilleni

Seuraava iso askel olisi muuttaa omilleni. Se saattaa olla ajankohtaista ensi vuonna. Ajattelen, että jo pärjäisin. Lukioon siirtyminen opetti itsenäisyyttä, kun piti ottaa enemmän vastuuta koulusta. Lukion jälkeen haluaisin yliopistoon opiskelemaan psykologiaa tai oikeustieteitä.
Kohta on kesä. Olen hakenut ahkerasti kesätöitä. Osalla kavereista on jo ajokortti, joten skootteri saattaa välillä vaihtua autoon. Road-trip johonkin päin Suomea olisi kiva.

Artikkeli Lukio on askel itsenäisempään elämään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Peruskoulussa uskonnonopetuksen tuntimäärä väheni yhdestätoista kymmeneen vuosiviikkotuntiin. Yksi vuosiviikkotunti tarkoittaa 38 tuntia opetusta lukuvuoden aikana. Suurin muutos tapahtui opetuksen periaatteissa, kertoo opetusneuvos Pekka Iivonen Opetushallituksesta.

– Aina ennen opetus on ollut sisältölähtöistä. Nyt keskiössä ovat tavoitteet ja laaja-alainen osaaminen, hän sanoo.

Yksityiskohtien sijasta painopiste on siinä, että oppilas ymmärtää uskontojen vaikutuksen historiassa, kulttuureissa, nykypäivässä ja omassa elämässään. Muihin uskontoihin ja katsomuksiin tutustutaan aiempaa laajemmin jo alakoulussa.

Eri uskonnoilla on edelleen omat opetussuunnitelmansa. Iivonen muistuttaa, että koulun uskonnonopetuksen tarkoituksena ei ole sitouttaa uskontoon.

– Lähtökohtana on tarjota oppilaalle välineitä, joiden avulla hän voi rakentaa omankatsomuksensa, sitoutua hyvään, ja elää tulevaisuuden aikuisena.

Lukiossa pakolliset kurssit vähenivät

Lukiossa uskonnon pakolliset kurssit vähenivät kolmesta kahteen, ja syventäviä lisättiin kahdesta neljään. Pakolliset kurssit tarkastelevat uskontoa ilmiönä kristinuskon, juutalaisuuden ja islamin kautta sekä maailmanlaajaa kristinuskoa.

Syventävien kurssien aiheina ovat maailmanuskonnot, uskonto suomalaisessa yhteiskunnassa, uskonnot tieteessä, taiteessa ja populaarikulttuurissa sekä uskonnot ja media.

Jyväskylän Lyseon lukion uskonnonopettajan Sanna Rinkisen mielestä pakolliset kurssit ovat varsin tiivis paketti.

– Opettajien kesken olemme pohtineet, ehtiikö kaikkia asioita käsitellä riittävästi.

Myönteistä muutoksessa on se, että juutalaisuutta ja islamia käsitellään kristinuskon rinnalla, mistä opiskelijat ovat olleet Rinkisen mukaan erittäin kiinnostuneita.

Mitä vaikutuksia pakollisten kurssien vähentämisellä on ylioppilaskirjoituksiin, sitä Rinkisen mukaan voi vasta arvuutella. Kouluissa ei välttämättä pystytä toteuttamaan kaikkia syventäviä kursseja.

– Toisaalta voihan olla, että opiskelijat innostuvat valitsemaan syventäviä kursseja enenevässä määrin, Rinkinen pohtii.

Kaikki uskonnot tasa-arvoisia

Uudet paikalliset varhaiskasvatussuunnitelmat otetaan käyttöön ensi syksynä. Siihen on kirjattu aiempaa selkeämmin, että kaikki uskonnot ja katsomukset, myös uskonnottomuus, ovat varhaiskasvatuksessa tasa-arvoisia.

– Aiheen käsittely lähtee lapsiryhmästä. Jos ryhmässä on eri uskontoja, niistä saa ja tulee puhua lapsen ymmärtämällä tavalla. Yhtä lailla voidaan huomioida kaikkien uskontojen juhlia ja muita perinteitä, sanoo erityisasiantuntija Kirsi Tarkka Opetushallituksesta.

Vanhemmilla on edelleen oikeus päättää, mihin oma lapsi osallistuu.

– On tärkeää ymmärtää, että uskonnoista puhuminen ei ole uskonnon harjoittamista. Tavoitteena on kasvattaa lapsia ymmärtämään erilaisuutta ja toimimaan yhdessä. Perusta luodaan jo varhaislapsuudessa, Tarkka sanoo.

Monikulttuurisuus on osa arkea

Ketunkolon eskarilaiset Jyväskylässä ovat pukeutumassa ulkoilua varten. Veeti, 6, ja Eemeli, 6, malttavat hetken aikaa pohtia, mitä uskonto tarkoittaa. Sana on kuitenkin sen verran vaikea, ettei juuri sillä hetkellä mieleen tule oikein mitään.

– Ollaan me käyty Huhtasuon kirkossa monta kertaa, Veeti kertoo hetken päästä.

Pääsiäinen on jo tutumpi asia, vaikka juhlan merkitys jää vielä arvoitukseksi.
– Silloin saa syödä suklaamunia, Veeti toteaa.

Myös Eemeli muistaa, miten äiti piilottaa aina pääsiäisenä Kinder-munan tyynyn alle.

Huhtasuon päiväkodissa, jossa noin kolmannes lapsista tulee monikulttuurisista perheistä, eri maiden kulttuureihin ja katsomuksiin tutustuminen on ollut jo pitkään luonteva osa kaikkea toimintaa. Eskarilaisten kanssa on keskusteltu eri uskontojen tärkeistä juhlista, pukeutumisesta ja ruokailuun liittyvistä kysymyksistä silloin, kun asiat ovat lasten mielissä nousseet esille.

– Esiopetusikäisten kanssa pystyy jo hyvin keskustelemaan asioista, sanoo lastentarhanopettaja Sari Siitonen.

Vaikeitakaan asioita ei lasten kanssa vältellä. Lemmikin tai lähiomaisen kuolemasta puhutaan lasten kanssa siinä missä muistakin aiheista.

– Kaikista asioita on oltava valmius keskustella, vaikka valmiita vastauksia ei olisikaan. Lapsille voi myös sanoa, ettei tiedä, Siitonen toteaa.

Kunnioitusta ja ymmärrystä

Keskinäinen kunnioitus ja ymmärrys toisia uskontoja ja katsomuksia kohtaan on lähtökohtana kaikessa toiminnassa.

– Katsomukselliset ja uskonnolliset kysymykset ovat tärkeitä kulttuuriin liittyviä henkilökohtaisia asioita, joissa perheiden toiveet otetaan aina huomioon, erityislastentarhanopettaja Katri Manninen korostaa.

Kristillisistä juhlista pääpaino on joulussa ja pääsiäisessä, jolloin ohjelmassa on muun muassa kirkossa käynti. Suurimmalle osalle vanhemmista tämä ei ole ongelma.

– Osa monikulttuurista perheistä haluaa, että lapset tutustuvat myös meidän kulttuuriimme ja kristillisiin perinteisiimme, Manninen sanoo.

Artikkeli Uskontoihin ja katsomuksiin tutustutaan nyt laajemmin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.