Kuvataiteilija Mari Isotalon korona-ajaksi kotiin koulua ja työtä tekemään vetäytynyt kuusihenkinen perhe on äidin mukaan rauhaa rakastava ja vähään tyytyvä.

– Onneksi, sillä taitelijaperheessä leipä ei ole usein leveä, ratkaisuja on tehty muusta kuin taloudellisesta näkökulmasta. Seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi kaksi taitelija-apurahaa turvaavat työntekoni, Isotalo kertoo helpottuneena.

Seurakunta on läsnä perheen elämässä lasten kerhojen ja rippikoulun kautta.

– Seurakunta tekee tärkeää lapsi- ja nuorisotyötä, ja sillä on sama sanoma kuin mitä taiteellani pyrin viestimään, että ihminen arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Ja että lapsen pitää saada kasvaa rauhassa.

Kristillisyyden Isotalo kuvaa näyttäytyvän omassa elämässään siten, että ollaan ylipäätään ihmisiksi. Lähimmäisenrakkaus ja toisen kunnioittaminen sekä muita kohtaan että perheen kesken ovat tärkeimpiä kulmakiviä.

– Kun nyt olimme pitkään koko ajan yhdessä ilman mahdollisuutta irtiottoihin, ja edelleen elämä keskittyy kotiin, on tarvittu avoimuutta ja alttiutta ottaa vastaan ja käsitellä asioita. Olemme kuunnelleet musiikkia yhdessä iltaisin. Tulee juteltua enemmän, ja myös kuunneltua eri lailla läheisiä, kun ei ole minnekään kiire.

Lapsen pitää saada kasvaa rauhassa.

Yhtä rauhaa ja yhteisymmärrystä ei tiivis perheen kesken oleminen ole tietenkään ollut. Isotalon puoliso työskentelee Hyvinkäällä hyvinvointipäällikkönä ja etätyöskentely kotona on merkinnyt lukuisia työrauhaa vaativia verkkokokouksia.

– Perhe antaa voimaa ja tuottaa huolta samassa suhteessa. Minun tehtäväni on ollut mahdollistaa korona-ajan arki pyykki- ja ruokahuoltoineen. Se on ollut kompromissien tekemistä, riitojen sovittelua. Enkä ole mikään kotihengetär. Saattaisin olla erakkoihminen ilman isoa perhettä, Isotalo pohtii.

Perhe antaa voimaa ja tuottaa huolta samassa suhteessa.

– Maalien ja siveltimien ääreen en päässyt pitkään aikaan.

Herkkyys vahvuutena

Suomenlinnan HAA Galleriaan elokuussa ripustettava näyttely Ilmaperintö pohtii, minkälaisen maapallon jätämme jälkeemme. Neljän naisen yhteisnäyttelyyn Isotalo tuo äidin näkökulman. 

– Näyttelyn työni ovat tummanpuhuvia, dystooppisia lapsikuvauksia. Mutta niiden jälkeen haluan maalata värikästä, valoisaa ja ilmavaa!

Töissäni on nähty oma lapsuus, läheisiä ihmisiä ja jopa enkeleitä.

Väreillä, ja rakkaudellaan väreihin, Isotalo ilmaisee positiivisuutta, synkät kaudet ja teemat imevät värit minimiin.

– Olen myönteinen ihminen. Vaikka minun täytyykin käydä välillä pohjamudissa, suhtaudun luottavaisesti elämään. En olisi tällaista elämää ehkä muuten valinnut.

Perhe-elämä ja taiteentekeminen ovat kulkeneet Isotalon elämässä aina rinta rinnan sekä äitiyden ja työn yhdistämisenä, että teosten aiheissa.

– Saan aiheita taiteeseeni lasteni kasvua seuraamalla. Mutta vaikka malleina ovat omat lapset, aiheet ovat universaaleja. Yksityisestä tulee yleinen.  

– Herkkyys on sitä, että havainnoi ympäröivää maailmaa ja uskaltaa reagoida asioihin aidosti eikä toisten odotusten mukaisesti. Kuvaan lapsen omasta maailmastaan, en aikuisten odotuksista, käsin. Katsoja voi tuntea yhteyttä omaan herkkyyteensä sekä sisäisen lapsensa tarpeeseen tulla nähdyksi.

Kuvaan lapsen omasta maailmastaan, en aikuisten odotuksista, käsin.

Isotalon taiteessa puhuttelee vahva ja syvälle pinnan alle menevä tunne.

– Tunnelma voi olla katsojalle eri, kuin mitä itse tekijänä olen ajatellut. En avaa teosten taustoja, jollei joku varta vasten niistä kysy. Katsojan tulkinnat ovat yhtä tärkeitä. Vahva tunnelataus on tuonut teosten katsojille mieleen muistoja omasta elämästä. Töissäni on nähty oma lapsuus, läheisiä ihmisiä ja jopa enkeleitä.

Mari Isotalo

• hämeenlinnalainen kuvataitelija, taidemaalari
• syntynyt 1973 Kouvolassa
• opinnot: kuvataiteilija (AMK), vaatetusalan artesaani
• perhe: puoliso sekä 7-, 9-, 14- ja 18-ikäiset lapset
• julkaissut lapsiaiheisista teoksistaan kirjan Kasvukipuja 2012
• osallistunut yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1999
• ensimmäinen yksityisnäyttely 2004, Hämeenlinna
• oma Pyrykääkkä Design -yritys, jossa suunnittelee kuoseja ja asusteita
• Ilmaperintö -näyttely yhdessä Eira Lähteisen, Minttu Saarisen ja Katri Stenbergin kanssa 6.–22.8. HAA Galleria, Suomenlinna

Lue koko Kotikirkko-lehti!

Artikkeli Lapsuuden kipeyden ja kauneuden tunnevoimainen kuvaaja julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Löytäkää meidät -veistossarja kuvaa lapsen sisäistä ja ulkoista kasvua kuten arvoja ja minuuden rakentumista

– Lapsuuteen liittyvää tutkimustietoa on paljon, mutta sitä ei hyödynnetä riittävästi ruohonjuuri- ja päättäjätasolla, Noramies sanoo.

Lapsi tarvitsee kasvussaan rakkautta, aikaa ja rauhaa, mutta esimerkiksi suuret päivähoitoryhmät ja koululuokat häiritsevät kasvurauhaa. Lasten vanhempiin kohdistuu suorituspaineita.

– Työssä ihminen nähdään vain kulueränä, ja vapaa-aikaakin pitää suorittaa: mikään ei tunnu riittävän, Lääperi summaa.

Lapset seuraavat aikuisten maailmaa ja tekevät siitä päätelmänsä. Lasten pitäisi kokea, että on mukava kasvaa aikuiseksi. Nyt ei välttämättä ole niin.

Tiede, taide ja hengellisyys kohtaavat

Onneksi meillä on mahdollisuus muuttaa kehityksen suuntaa, ja siihen Human Art & Forum Jyväskylä tähtää. Pohjoismaissa on hyvät rakenteet kuten koulu ja tutkimus, samoin kuin sananvapaus, naiset listaavat. Human Art & Forum Jyväskylä haluaa yhdistää tutkimustiedon, taiteen ja hengellisyyden.

Tapahtuman pääpuhujaksi on toiveissa saada Norjan kruununprinssi Haakon. Hänen teemansa on Global Dignity.

Kuluttajasta kuoriutuu ihminen

Tiedettä edustavat avaruustutkija ja tapahtuman suojelijaksi lupautunut Sini Merikallio, kasvatustieteen tohtori Mirjam Kalland sekä kasvatustieteen tohtori ja kestävän hyvinvoinnin asiantuntija Arto O. Salonen. Hengellisestä kasvusta puhuu Toivakan kirkkoherra Panu Partanen.

Merikallio hakee ymmärrystä elämän erilaisuuteen eläinlääketieteestä ja puntaroi taiteen, avaruustutkimuksen ja eläinlääketieteen yhtäläisyyksiä.

Kalland tarkastelee kehittyvän mielen ja ympäröivän maailman yhteyttä sekä taiteen ja esteettisten kokemusten merkitystä lapsen hyvinvoinnille ja kehitykselle.

Salonen uskoo, että arvomme ovat jo muuttuneet.

– Elämän tarkoituksena ei enää ole materiaalisen vaurauden maksimointi. Tilalle tulee henkisen, sosiaalisen ja kulttuurisen vaurauden tavoittelua. Kuluttajasta kuoriutuu ihminen, Salonen sanoo.

Kirkkoherra Panu Partanen kannustaa tarkistamaan omia näkemyksiä ja ottamaan tieteen tulokset tosissaan kaikilla elämän osa-alueilla.

– Aikuinen usko ei saisi koskaan menettää lapsille tyypillistä ominaisuutta, uteliaisuutta.

 Aikatila yhdistää sisäisen ja ulkoisen

Taiteesta pitää puheenvuoron kuvataiteilija Irina Noramies aiheenaan aikatila Kai Noramiehen ja Aija-Leena Lääperin veistoksissa. Yhdistävänä tekijänä on aikatilakäsite, jota tarkastellaan ihmisen ulkoisen ja sisäisen tilan kautta. Ulkoinen tila on maailma, jossa elämme, ja sisäinen tila on ihmisen henkinen, hengellinen ja fyysinen kasvuprosessi.

Lääperi ja Noramies haluavat kehittää foorumista jokavuotisen tapahtuman. Heidän panoksensa on taide. Kai Noramiehen Löytäkää meidät -veistossarja kuvaa lapsen sisäistä ja ulkoista kasvua kuten arvoja ja minuuden rakentumista. Lääperin Hengen palo -teossarja kuvaa ihmisen voimaa, herkkyyttä ja haavoittuvuutta sekä ihmisen ja luonnon riippuvuussuhdetta.

Tapahtuma järjestetään lokakuussa, jolloin liputetaan lasten oikeuksille ja vietetään Global Dignity -päivää. Se on osa Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmistoa.

Keskustelufoorumi lauantaina 7.10. Jyväskylän yliopiston päärakennuksen juhlasalissa. Lisäksi tapahtumaan liittyy kolmen viikon mittainen taidenäyttely, jonka paikka varmistuu myöhemmin.

Human Art & Forum Jyväskylän näyttelymaistiainen ja esittely 16.–20.5. Galleria Hopassa (Kauppakatu 8). Avoimet avajaiset 15.5. klo 18–20.
Näyttely avoinna 16.–19.5. klo 11–18, 20.5. klo 11–20, mukana Akseli Hiltunen. Näyttelyn teoksia voi  ostaa ja näin tukea tapahtumaa.

Artikkeli Löytäkää lapsi, haastaa uusi keskustelufoorumi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.