Lapsuuden kipeyden ja kauneuden tunnevoimainen kuvaaja

Hämeenlinna-Vanajan seurakunnan Kotikirkko-lehti, kuvataiteilija Mari Isotalo

Mari Isotalo ripustaa seuraavaan näyttelyynsä dystooppisia lapsikuvauksia, mutta unelmoi jo seuraavaksi maalaavansa jotakin valoisaa ja värikästä.

Kuvataiteilija Mari Isotalon korona-ajaksi kotiin koulua ja työtä tekemään vetäytynyt kuusihenkinen perhe on äidin mukaan rauhaa rakastava ja vähään tyytyvä.

– Onneksi, sillä taitelijaperheessä leipä ei ole usein leveä, ratkaisuja on tehty muusta kuin taloudellisesta näkökulmasta. Seuraavaksi yhdeksäksi kuukaudeksi kaksi taitelija-apurahaa turvaavat työntekoni, Isotalo kertoo helpottuneena.

Seurakunta on läsnä perheen elämässä lasten kerhojen ja rippikoulun kautta.

– Seurakunta tekee tärkeää lapsi- ja nuorisotyötä, ja sillä on sama sanoma kuin mitä taiteellani pyrin viestimään, että ihminen arvokas juuri sellaisena kuin hän on. Ja että lapsen pitää saada kasvaa rauhassa.

Kristillisyyden Isotalo kuvaa näyttäytyvän omassa elämässään siten, että ollaan ylipäätään ihmisiksi. Lähimmäisenrakkaus ja toisen kunnioittaminen sekä muita kohtaan että perheen kesken ovat tärkeimpiä kulmakiviä.

– Kun nyt olimme pitkään koko ajan yhdessä ilman mahdollisuutta irtiottoihin, ja edelleen elämä keskittyy kotiin, on tarvittu avoimuutta ja alttiutta ottaa vastaan ja käsitellä asioita. Olemme kuunnelleet musiikkia yhdessä iltaisin. Tulee juteltua enemmän, ja myös kuunneltua eri lailla läheisiä, kun ei ole minnekään kiire.

Lapsen pitää saada kasvaa rauhassa.

Yhtä rauhaa ja yhteisymmärrystä ei tiivis perheen kesken oleminen ole tietenkään ollut. Isotalon puoliso työskentelee Hyvinkäällä hyvinvointipäällikkönä ja etätyöskentely kotona on merkinnyt lukuisia työrauhaa vaativia verkkokokouksia.

– Perhe antaa voimaa ja tuottaa huolta samassa suhteessa. Minun tehtäväni on ollut mahdollistaa korona-ajan arki pyykki- ja ruokahuoltoineen. Se on ollut kompromissien tekemistä, riitojen sovittelua. Enkä ole mikään kotihengetär. Saattaisin olla erakkoihminen ilman isoa perhettä, Isotalo pohtii.

Perhe antaa voimaa ja tuottaa huolta samassa suhteessa.

– Maalien ja siveltimien ääreen en päässyt pitkään aikaan.

Herkkyys vahvuutena

Suomenlinnan HAA Galleriaan elokuussa ripustettava näyttely Ilmaperintö pohtii, minkälaisen maapallon jätämme jälkeemme. Neljän naisen yhteisnäyttelyyn Isotalo tuo äidin näkökulman. 

– Näyttelyn työni ovat tummanpuhuvia, dystooppisia lapsikuvauksia. Mutta niiden jälkeen haluan maalata värikästä, valoisaa ja ilmavaa!

Töissäni on nähty oma lapsuus, läheisiä ihmisiä ja jopa enkeleitä.

Väreillä, ja rakkaudellaan väreihin, Isotalo ilmaisee positiivisuutta, synkät kaudet ja teemat imevät värit minimiin.

– Olen myönteinen ihminen. Vaikka minun täytyykin käydä välillä pohjamudissa, suhtaudun luottavaisesti elämään. En olisi tällaista elämää ehkä muuten valinnut.

Perhe-elämä ja taiteentekeminen ovat kulkeneet Isotalon elämässä aina rinta rinnan sekä äitiyden ja työn yhdistämisenä, että teosten aiheissa.

– Saan aiheita taiteeseeni lasteni kasvua seuraamalla. Mutta vaikka malleina ovat omat lapset, aiheet ovat universaaleja. Yksityisestä tulee yleinen.  

– Herkkyys on sitä, että havainnoi ympäröivää maailmaa ja uskaltaa reagoida asioihin aidosti eikä toisten odotusten mukaisesti. Kuvaan lapsen omasta maailmastaan, en aikuisten odotuksista, käsin. Katsoja voi tuntea yhteyttä omaan herkkyyteensä sekä sisäisen lapsensa tarpeeseen tulla nähdyksi.

Kuvaan lapsen omasta maailmastaan, en aikuisten odotuksista, käsin.

Isotalon taiteessa puhuttelee vahva ja syvälle pinnan alle menevä tunne.

– Tunnelma voi olla katsojalle eri, kuin mitä itse tekijänä olen ajatellut. En avaa teosten taustoja, jollei joku varta vasten niistä kysy. Katsojan tulkinnat ovat yhtä tärkeitä. Vahva tunnelataus on tuonut teosten katsojille mieleen muistoja omasta elämästä. Töissäni on nähty oma lapsuus, läheisiä ihmisiä ja jopa enkeleitä.

Mari Isotalo

  • hämeenlinnalainen kuvataitelija, taidemaalari
  • syntynyt 1973 Kouvolassa
  • opinnot: kuvataiteilija (AMK), vaatetusalan artesaani
  • perhe: puoliso sekä 7-, 9-, 14- ja 18-ikäiset lapset
  • julkaissut lapsiaiheisista teoksistaan kirjan Kasvukipuja 2012
  • osallistunut yhteis- ja ryhmänäyttelyihin Suomessa ja ulkomailla vuodesta 1999
  • ensimmäinen yksityisnäyttely 2004, Hämeenlinna
  • oma Pyrykääkkä Design -yritys, jossa suunnittelee kuoseja ja asusteita
  • Ilmaperintö -näyttely yhdessä Eira Lähteisen, Minttu Saarisen ja Katri Stenbergin kanssa 6.–22.8. HAA Galleria, Suomenlinna

Lue koko Kotikirkko-lehti!

Jaa artikkeli: