Lähellä kirkkoa asuvat ihmiset ovat kotoisin maaseudulta ja monet heistä käyvät töissä lähellä sijaitsevissa tehtaissa. He vuokraavat pienen huoneen koko perheelle ja jättävät lapset sinne lähtiessään töihin. Vaikka ihmiset asuvat tiiviisti, heidän välillään ei ole yhteyttä, vaan he elävät riippumattomina toisistaan. Seurakuntamme haluaisi olla heille koti, joka tarjoaa rakkautta, iloa ja Jumalan valtakunnan perheen.

Emme voi pelkästään julistaa rakkautta, vaan meidän pitää myös tehdä sitä mistä saarnaamme. Tämä alkaa pienistä asioista.

Jumala antoi ajatuksia

Neljä vuotta sitten koin, että Jumala kutsui minua tekemään pieniä asioita suurella rakkaudella. Haastoin seurakuntaa lähtemään liikkeelle. Lakaisimme kadun, poimimme roskat, kunnostimme liikennemerkit ja pidimme kirkossa valot päällä. Avasimme ovet lapsille ja he tulivat luoksemme syömään ja leikkimään. Koin, että Jumala antoi minulle ajatuksia alueemme lasten saavuttamiseksi. Aloitimme lasten raamattuillat, joissa on käynyt jopa 30 lasta. Niiden kautta 12 lasta ja vanhempaa on kastettu.

Koin, että meidän piti kysyä lapsilta mitä he halusivat, sen sijaan että me kerromme heille, mitä he haluavat tehdä. Kun kävi ilmi, että he pitävät urheilusta, aloimme järjestää urheilupäiviä. Lapset ovat tuoneet mukaan ystäviään ja nyt toiminnassa käy jopa 50 lasta.

Liityin seurakuntaan neljä vuotta sitten kuuliaisuudesta ja rakkaudesta. Seurakunnan toiset jäsenet ovat osa minua. He ovat enemmän kuin työryhmä, he ovat minun perheeni. Me teemme seurakunnasta hyvän maaperän niin, että Jumalan antamat siemenet kasvavat hyvin.

Kristittynä oleminen Thaimassa on kuin olla pieni kivi. Se putoaa veteen ja synnyttää pieniä aaltoja. Otan pieniä kuuliaisuuden askelia ja ne voivat myöhemmin tuoda suuren siunauksen maalleni.

Suureen muutokseen ei aina tarvita isoja asioita. Suurella rakkaudella tehdyt pienet teot voivat saada paljon aikaan yhteiskunnassamme.

Artikkeli Avasimme lapsille ovet syödä ja leikkiä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Liikunta-agentit kiertävät omien hiippakuntiensa alueella kartoittamassa sitä, miten liikunta on mukana lasten ja nuorten toiminnassa.

– Pyrimme keräämään mahdollisimman paljon tietoa siitä, millaista liikkumista ja liikuttamista tapahtuu. Kartoitamme toimintamalleja ja pohdimme sitä, miten liikkumista voisi lisätä seurakunnassa, Tero Reingoldt kertoo.

– Ja nyt puhutaan nimenomaan liikunnasta, ei niinkään urheilusta, Tarja Palander painottaa.

Liikunta-agenttien projekti kestää kaksi vuotta ja sen aikana on tarkoitus kiertää laajalti, ei pelkästään Jyväskylässä, vaan koko Lapuan hiippakunnan alueella.

Itsekin liikunnalliset Palander ja Reingoldt tekevät työtä tiiminä. Heidän mielestään liikunnallisuutta voi ujuttaa mukaan kaikkeen tekemiseen pikkuhiljaa.

Lasten kanssa toimiessa pelit ja leikit ovat erityisen toimiva tapa lisätä liikettä. Leikkien avulla opitaan myös sääntöjä ja saadaan onnistumisen kokemuksia.

– Perheleireillä on järjestetty zumban tapaista liikkumista. Lasten ja nuorten leireillä taas esimerkiksi pihapelejä, Tarja Palander listaa.

Yksi avaus ja esimerkki liikunnallisuuden kehittämisestä oli taannoinen isä-lapsi -tapahtuma, jossa lapset pääsivät vierailemaan Synergia-Areenalla ja tapaamaan Jypin edustusjoukkueen pelaajia.

Palander ja Reingoldt uskovat, että tämänkaltaiset tapahtuvat voivat motivoida monia lapsia liikunnan tielle.

Liikunta-agentit näkevät toiminnan osana laajempaa jatkumoa. Aiemmin seurakunnassa oli käynnissä henkilökunnan liikunnallisuuden kehittäminen. Nyt vuorossa ovat työntekijöiden sijaan asiakkaat, ja heistä nimenomaan lapset ja nuoret.

Liikunta-agenttitoiminta on osa opetus- ja kulttuuriministeriön tukemaa Liikuntaa lapsen ja nuoren arkeen -hanketta. Sen tavoitteena on tarjota liikunnallisia työkaluja lapsi- ja nuorisotyöhön.

Artikkeli Liikunta-agentit aloittavat tutkimukset julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.