Kuka olet?

Olen Johanna Björkholm-Kallio, Suomen evankelis-luterilaisen kirkon pappi. Olen syntynyt Pohjanmaalla ja olen kaksikielinen eli puhun toisena äidinkielenäni ruotsia. Olen asunut pääkaupunkiseudulla noin 20 vuotta, kunnes pari vuotta sitten muutin perheineni Savitaipaleelle. Väitöskirjatutkimus Åbo Akademissa on loppusuoralla, aiheenani on Suomen Lähetysseuran lähetystyöntekijöiden koulutus jälleenrakennuksen aikana (1944–1960). Tarkoitukseni on saada tutkimus valmiiksi vuoden loppuun mennessä.

Lähetystyö on ollut minulle aina läheinen. Tulen herätyskristillisestä ympäristöstä, jossa lähetystyötä pidettiin esillä. Afrikan-lähetystyöntekijöiden kouluvierailut tekivät pysyvän vaikutuksen ja minulla oli nuorena aasialaisia ystäviä Vietnamista. Vuosien varrella olen ollut töissä Suomen Lähetysseurassa, Lähetysyhdistys Kylväjässä ja SLEF:issä [Svenska Lutherska Evangeliföreningen] sekä nyt viimeiset vuodet pappina Sammonlahden seurakunnassa Lappeenrannassa, joten tunnen sekä seurakuntatyötä että lähetysjärjestöjen työskentelyä. Kansainvälistä kokemusta olen saanut muun muassa toimimalla Namibian ev.-lut. kirkon yhteydessä Windhoekissa toimivan Paulinumin teologisen seminaarin opettajana.

Millaisia töitä tulet tekemään Kirkon lähetystyön keskuksessa kirkon ulkoasiain osastolla?

Muutaman päivän työkokemuksen perusteella tehtäväkuva on hyvin laaja ja monipuolinen. Kirkon kansainväliset lähetyskumppanuusneuvottelut on suurin ja tärkein asia, jonka valmisteluihin ja toteutukseen pääsen heti osallistumaan. Lähetysteologian asiantuntijana tehtäväni on edistää kirkon lähetystehtävän toteutumista lähetysteologian näkökulmasta hiippakunnissa ja seurakunnissa. Osallistun lähetystä koskevaan koulutukseen ja viestintään ja pidän yhteyksiä lähetysjärjestöihin, hiippakuntiin sekä kotimaisiin ja kansainvälisiin verkostoihin. Esimerkkinä voi mainita, että minut nimettiin Kirkon lähetystyön keskuksen edustajaksi Suomen lähetysneuvoston hallitukseen vajaan kahden viikon työssäolon jälkeen!

Mikä kiinnostaa kirkon kansainvälisessä työssä?

Kirkon kansainvälinen työ on kiehtovaa kaikessa moninaisuudessaan. Kansainvälinen työ luo puitteet ja ympäristön toistemme kohtaamiselle Kristuksen maailmanlaajassa kirkossa. Näissä kohtaamisissa saamme kuunnella toisiamme ja oppia toisiltamme, kasvaa yhdessä kristittyinä ja yhdessä myös jakaa elämän ilot ja surut. Kansainvälisen työn moninaisuuteen kuuluu sekä oman itsen että toiseuden kohtaaminen ja rinnalla kulkeminen. Kansainvälisyys ei tarkoita enää pelkästään yhteyksiä toisiin maihin, vaan saamme jakaa elämäämme myös täällä Suomessa. Tämä yhteys voi olla ekumeenista yhteyttä, rinnakkain kulkemista tai vaikkapa toiseuden ymmärtämistä muissa uskonnoissa.

Mitä ajattelet lähetystyön asemasta kirkossa ja seurakunnissa?

Ilosanoma armahtavasta ja anteeksiantavasta Jumalasta, Jeesuksesta Kristuksesta, luo kristillisille kirkoille globaalisti vahvan yhteisen perustan. Evankeliumin ilosanoma liikkuu kaikkialta kaikkialle alkaen Jerusalemista aina maan ääriin asti. Me suomalaiset kristityt olemme osa tätä kolmiyhteisen Jumalan lähetystä. Olemme saaneet ottaa vastaan sanoman Jeesuksesta ja tätä sanomaa saamme olla viemässä eteenpäin yksilöinä, järjestöinä, seurakuntina ja kirkkona. Lähetystyö on kuin seurakunnan ja kirkon sykkivä sydän – se ylläpitää toimintoja, kutsuu seurakuntayhteyteen ja kehottaa meitä pitämään huolta toisistamme. Uskon, että lähetystyö on avain kirkon kasvuun ja se antaa uskoa tulevaan monenlaisten haasteiden ja vaikeuksienkin keskellä.

Lähetystyö elää aina osana aikaansa ja vallitsevaa kulttuuria ja ympäröivää yhteiskuntaa. Kulttuurien ja toimintamallien muuttuminen yhteiskunnassa heijastuu myös lähetystyön toimintamalleihin ja lähetysteologiseen itseymmärrykseen. Lähetystyö on toisaalta monelle tuttua, mutta samalla siitä edelleenkin elää monia ennakkoluuloja vaikkapa käännyttämisenä. Meidän tehtävämme seurakuntalaisina ja kirkkona on haastaa näitä ennakkoluuloja ja vanhentuneita käsityksiä lähetystyöstä tarjoamalla ajankohtaista tietoa esimerkiksi kertomalla siitä hienosta työstä, mitä kirkkomme lähetysjärjestöt tekevät yhdessä paikallisten kumppaniemme kanssa eri puolilla maailmaa. Etäyhteyksien kautta on helppoa osallistua jumalanpalveluksiin ja seurakunnan toimintaan kaukanakin ja myös tällä tavalla saada ajankohtaista tietoa kirkoista maailmalla.

Mitä toivot tapahtuvan kirkon kansainvälisissä lähetyskumppanuusneuvotteluissa elokuussa?

Uskon kirkon kansainvälisillä lähetyskumppanuusneuvotteluilla olevan merkittävä vaikutus sekä meillä täällä Suomessa että kumppanikirkoissamme maailmalla. Täällä kotimaassa monet seurakuntalaiset saavat mahdollisuuden tavata kirkon lähetystyön kansainvälisiä kumppaneita näiden tekemillä seurakuntavierailuilla ympäri Suomea ennen ja jälkeen kokouksen. Lähetyskumppanuusneuvottelut mahdollistavat kohtaamisen ja verkostojen vahvistamisen lähetysjärjestöjen, kumppanuuskirkkojen ja hiippakuntien välillä. Odotan neuvotteluilta monipuolista teologista keskustelua lähetyksen olemuksesta ja yhteisestä uskostamme. Samalla saamme yhdessä voimaantua ja tukea toisiamme evankeliumin todistuksessa.

Mitä haluat sanoa tämän jutun lukijoille?

Haluan haastaa meitä jokaista syventämään jumalasuhdettamme, oppimaan lisää toisiltamme ja löytämään oman paikkamme maailmanlaajassa kirkossa ja lähetyksessä.

Teksti: Johanna Björkholm-Kallio
Johdanto ja kysymykset: Risto Jukko
Kuva: Harri Kallio

Artikkeli Kirkon lähetystyön keskuksen asiantuntija haluaa rakentaa yhteyksiä ja lisätä yhteisymmärrystä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kerro lyhyesti kuka olet ja mistä tulet?

Olen luterilainen kristitty, teologian maisteri sekä Kirkkohallituksen ulkoasianosaston, erityisesti Kirkon lähetystyön keskuksen kesäteologi. Tulen Pohjois-Pohjanmaalta, jossa olen asunut lähes koko elämäni. Kiinnostus kansainvälisyyteen on ollut elämässäni läsnä jo kauan, sillä pienellä paikkakunnalla tuntui, että maailmasta on paljon näkemättä ja kokematta. Kolmesta opintopaikkakuntavaihtoehdosta Joensuun, Helsingin ja Turun väliltä päädyin Joensuuhun. Rakastuin Joensuuhun pääsykoematkalla ja totesin, että sinne on päästävä.

Opiskelin läntisen teologian puolella Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa käytännöllistä teologiaa ja sosiologiaa, jonka lisäksi opin paljon paitsi omasta kirkostani myös ekumeniasta käytännössä. Itä-Suomen yliopiston teologian opiskelijoilla on erityinen mahdollisuus oppia sekä läntisestä että ortodoksisesta teologiasta niin akateemisten realiteettien kuin käytännön kohtaamistenkin kautta. Elokuussa 2022 Kirkkojen maailmanneuvoston yleiskokouksessa Karlsruhessa pääsin stuerttina osaksi uskomattoman innostavaa nuorten ja vähän vanhempienkin kristittyjen joukkoa, joka muistutti minua siitä, kuinka ihanan moninainen joukko meitä kristittyjä kaikkinensa onkaan.

Kesällä 2023 muutin pääkaupunkiseudulle silloisen harjoittelupaikan perässä, kun olin Kirkkohallituksessa ulkoasiain osastolla harjoittelussa. Sen jälkeen viimeistelin opintoni pääkaupunkiseudulta käsin.

Mitä töitä teet Kirkon lähetystyön keskuksessa kirkon ulkoasiain osastolla?

Tulin töihin Kirkon lähetystyön keskukseen valmistelemaan ennen kaikkea kirkon kansainvälisiä lähetyskumppanuusneuvotteluita, erityisesti nuorten aikuisten osallisuutta lisäävää stuerttiohjelmaa. On hienoa päästä koordinoimaan lähetyskumppanuusneuvotteluiden stuerttijoukkoa, kun itsellä on käytännön kokemusta siitä, miten avartavaa on päästä tapahtumien ytimeen. Omat stuerttikokemukseni suurissa yleiskokouksissa eivät myöskään aina olleet sujuvia, joten toivon, että voin ammentaa aiemmasta kokemuksesta viisautta tulevaa tapahtumaa varten!

Stuerttiohjelman lisäksi olen osa projektitiimiä ja järjestelen käytännön toteutukseen liittyviä asioita yhdessä muiden Kirkon lähetystyön keskuksen työntekijöiden, eniten projektikoordinaattori Maria Mountrakin kanssa. Jonkin verran töihini liittyy myös viestinnällisiä työtehtäviä. Olin viime syksynä neljä kuukautta viestintään keskittyvässä harjoittelussa Diakonia-ammattikorkeakoulussa, jossa tein paljolti hankeviestintää. Ehkä pääsen hyödyntämään jotain siellä opittua myös nykyisessä tehtävässäni!

Mikä kiinnostaa kirkon kansainvälisessä työssä?

Minua kiinnostaa moninaisuus kirkkojen, kulttuurien ja yksittäisten ihmisten välillä. Nuorena kasvoin monilla tavoin yksipuolisen kuvaston keskellä. Ensin tutustuin siihen, miltä näyttää luterilaisuus toisella puolella Suomea, sitten kysymys laajentui siihen, miltä kristinusko näyttää ympärilläni – sekä oman kirkkoni sisällä että laajemmin kirkkokuntien välillä. Nyt näkökulmani on laajentunut siihen, miten moninainen kristittyjen perhe onkaan ympäri maailmaa. Ja toisaalta, mitä erityisesti luterilaiset sisarukseni ajattelevat, mikä meitä yhdistää ja mikä toisaalta voi erottaa?

Kirkon kansainvälisessä työssä kiinnostaa tämän moninaisuuden huomioiminen kaikessa, mitä teemme. Miten meille kaikille voisi löytyä paikka kokea itsemme toivotuiksi ja arvostetuiksi? Ja kuinka meidän kaikkien lahjat voitaisiin saada kukoistamaan?

Mitä ajattelet lähetystyön asemasta kirkossa ja seurakunnissa?

Kirkossamme on paljon keskustelua työaloista. Kuinka yksi hoitaa yhtä puolta, toinen toista. Samaan aikaan kun resurssit supistuvat, joudutaan tekemään valintoja – mitä poistetaan, mikä muuttaa täysin muotoaan. Nimettyjä lähetyssihteerejä ja -koordinaattoreita on vähenevissä määrin. Toivoisin, että lähetystyötä ja erityisesti lähetyskasvatusta saataisiin osaksi tavallista arkea. Nimenomaan istutettuna kirkon kokonaisvaltaiseen työhön, ei omaksi osasekseen. 

Näkemykseni mukaan kirkkomme lähetystyö kokonaisuudessaan on kumppanuutta. Lähetystyötä tehdään monitasoisesti ja nähdäkseni kirkkoamme arvostetaan kumppanina ympäri maailmaa. Luulen, että moni pohtii sitä, miten lähetystyöstä voitaisiin kertoa todenmukaisesti, siten, että mielikuvat olisivat jotain muuta kuin käännyttämistä ja alistamista. Kirkkomme tekee sopimusjärjestöjensä kautta paljon hienoa työtä ympäri maailmaa, joka tavalliselta seurakuntalaiselta jää monesti kuulematta.

Mitä toivot tapahtuvan kirkon kansainvälisissä lähetyskumppanuusneuvotteluissa elokuussa 2024?

Toivon, että kumppanimme sekä Suomessa että ulkomailla saavat hyvän kokemuksen tapahtumasta ja kaikki sujuisi, kuten on suunniteltu. Ja että lähetyskumppanuusneuvotteluissa nimenomaan kumppanuus, molemminpuolinen oppiminen ja kirkon kokonaisvaltainen lähetys tulisivat esiin.

Stuerttikoordinaattorina toivoisin erityisesti, että nuoret stuerttimme oppivat uutta ja he saavat kokemuksen siitä, että heidän osallistumisensa lähetyskumppanuusneuvotteluihin on sekä tärkeää että toivottua. Stuertin tehtävät ovat todistetusti ponnahduslauta moniin kirkon tehtäviin niin Suomessa kuin ulkomaillakin, joten toivon, että kipinä kirkon kokonaisvaltaisen lähetyksen edistämiseen jatkaa kasvamistaan yhteisen tapahtuman äärellä.

Mitä haluat sanoa tämän jutun lukijoille?

Ekumenia ja kirkon missio ovat molemmat irrottamaton osa elämäämme kristittyinä. Haluaisin, että sanomaa kirkon kokonaisvaltaisesta lähetyksestä voitaisiin levittää ympärillemme niin lähellä kuin kauempanakin. Se on meidän kaikkien kristittyjen tehtävä.

Lisäksi pidän tärkeänä ekumeenisena toimintamallina, että enemmistökirkkoon kuuluvina voimme antaa kaikille kristityille tilaa ja kunnioitusta. Meidät Suomessa tunnetaan monilta osin ekumenian mallimaana, joten pidetään siitä kiinni.

Haluatko kutoa ulkomaisille kumppanivieraillemme villasukat? 

Jutun pääkuvassa Saara pitää käsissään lähetyskumppanuusneuvotteluille suunniteltuja villasukkia. Sellaiset halutaan lahjoittaa jokaiselle ulkomaisille kumppanivieraallemme. Lisätietoja ja kutomisohje: Lähetyskumppanuusneuvottelut 2024

TEKSTI: Saara Alamäki
JOHDANTO JA KYSYMYKSET: Risto Jukko
KUVA: Aarne Ormio

Artikkeli Kuinka saisimme kaikkien lahjat kukoistamaan? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.