– Kuorossa saa upeita kokemuksia ja tunteita, joita ei muuten koe. Välillä pääsee kuin toiseen todellisuuteen, kuvailee Jyväskylän yliopiston musiikkikasvatuksen professori emeritus Jukka Louhivuori.

Professori Louhivuori aloitti kuorolaulun jo ennen uraansa tutkijana, ja tunnistaa myös omakohtaisesti tieteellisten tutkimustensa tulokset. Hän on tutkinut kuorolaulua yli 20 vuoden ajan Suomessa, Euroopassa ja Afrikassa.

Kuorolaulun terveys- ja hyvinvointivaikutusten tutkiminen virisi vilkkaana vuosituhannen vaihteessa. Eniten on tutkittu kuorolaulun vaikutuksia ikääntyvän ihmisen elämänlaatuun, jopa eliniän pitenemiseen. Esimerkiksi Jyväskylän alueella tehty suomalaisia seniorikuorolaulajia koskeva tutkimus kertoo, että kuorolaiset ovat vertailuryhmää tyytyväisempiä elämänlaatuunsa, terveyteensä ja ympäristöönsä.

Ikäihmisillä jo pelkästään säännöllinen kulkeminen kuoroharjoituksiin on merkityksellistä. Puhumattakaan siitä, että kuorolaulussa kiinnitetään huomiota kontrolloituun hengittämiseen, jolloin hapensaanti ja verenkierto paranevat.

On hienoa olla osa soivaa ryhmää.

Yhdessä laulaminen virkistää myös aivoja ja ruokkii kognitiota, koska on opeteltava laulujen sanat, seurattava kuoronjohtajaa, kuunneltava sävelkorkeutta ja vierustoveria.

– Löysimme todistusaineistoa nimenomaan kuorolaulun terveysvaikutuksista, vaikka selviä syy-seuraussuhteita ei ole vielä osoitettu. Kyse ei ole kuitenkaan pelkästään sosiaalisista tai subjektiivisista hyvinvointivaikutuksista, mikä oli aika suuri yllätys, Louhivuori valottaa.

Maaria Manner kuvailee kuoron tuoneen hänen elämäänsä upean yhteisön, mutta myös säännöllistä rytmiä ja tavoitteellisuutta. Oma äänenhallinta paranee ja ääniala laajenee, koska harjoitteluun kuuluu oleellisena äänenmuodostus ja tekniikan oppiminen.

Laulamisen hienoutta korostaa hänelle yhdessä laulaminen, sävelten harmoniaan virittyminen, rytmi ja tulkinta ja vielä kappaleen vaatima ääniväri.

– On hienoa olla osa soivaa ryhmää. Äänenmuodostuksen vaihtelu kappaleesta toiseen lisää mielenkiintoa ja haastetta.

Suomen Laulajain ja Soittajain Liiton, Sulasolin, Keski-Suomen piirin puheenjohtajana toimiva Manner löysi tiensä Jyväskylän Studiokuoroon vuonna 1978 ja laulaa kuorossa yhä alempaa alttoa. Elämää on vuosien varrella jaettu kuorosiskojen ja -veljien kanssa.

– Ensin olimme nuoria ja etsimme elämänkumppania. Sitten elettiin perhe-elämää, kuoroon hommattiin lastenhoitaja, ja lapset kulkivat kuoroharjoituksissa mukana. Nykyisin vaihdamme jo mummo- ja pappakokemuksia, hän kertaa kuorotaivaltaan.

Laulaminen herättää tunteita ja nostaa kylmiä väreitä harjoituksissakin, mutta esiintyminen ja siinä onnistuminen palkitsee eniten, ja koronatauon jälkeen tuntuu erityisen arvokkaalta päästä yleisön eteen.

Kun koko kuoro alkaa soida hyvässä akustiikassa, se on jotakin taivaallista.

Manner sanoo esiintymistilanteen olevan aina ainutkertainen, ja ihmisen keho ottaa eri tavalla musiikin vastaan samassa tilassa esiintyjän kanssa. Levyt ja tallenteet eivät hänestä koskaan yllä samalle tasolle.

Pieni jännitys kuuluu asiaan ja vain parantaa suoritusta. Jännitys kertoo keskittymisestä ja innostuksesta, mutta pelkojännitystä hän ei tunne.

– Ajattelen, että turhat karstat siinä vain saavat kyytiä, hän sanoo.

Jotkut esiintymiset palautuvat yhä elävästi mieleen, kuten laulaminen kerran Saksassa vanhassa kivikirkossa, kun kuoron ääni kulki akustiikassa yleisön päälle ja erottui sieltä soivana äänipilvenä.

– Kun koko kuoro alkaa soida hyvässä akustiikassa, se on jotakin taivaallista, hän kuvailee.

Kuoro on opettanut paljon ja antanut mielekkäitä haasteita.

16-vuotias Josias Myllyaho liittyi Vox Aurea -kuoroon viisi vuotta sitten. Hänelle kuoro on antanut enemmän, kuin osasi odottaa.

– Kuoro on opettanut paljon ja antanut mielekkäitä haasteita, mutta parasta on ollut saada uusia kavereita.

Hän mainitsee erityisesti kuoron esiintymismatkat ulkomaille, joista viimeisin suuntautui Italiaan. Reissuilla tutustuu muihin kulttuureihin, ja ne myös kasvattavat itsenäisyyttä, koska vanhemmat eivät matkusta mukana.

Kuorotapahtuma ja juhlajumalanpalvelus

• Sulasol 100 Laulu- ja soittojuhlat tuovat Jyväskylään 9.–12. kesäkuuta 1600 laulajaa lähes 100 kuorosta eri puolilta Suomea.
• Jyväskylän seurakunta järjestää Jyväskylän Lounaispuistossa Sulasol 100 Laulu- ja soittojuhlien juhlajumalanpalveluksen sunnuntaina 12.6. klo 10. Liturgina toimii Seppo Wuolio, saarnaajana Samuli Korkalainen ja kanttorina Jukka Hassinen.
• Suomenkielinen kuorolaulu syntyi Jyväskylän seminaarissa. Neliääninen suomenkielinen laulu kajahti täällä ensimmäistä kertaa, ja myös ensimmäiset kansalliset laulujuhlat järjestettiin Jyväskylässä 1884.

Artikkeli Karstoille kyytiä! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Vaari vaihtoi taskunauriinsa pianoon ja toimitti soittimen meille, Eloranta muistelee.

Vaari eli äidinisä oli mestaripelimanni Kaustiselta, ja myös isän puolelta löytyy juuria kansanmusiikkiin. Musikaalisen suvun tytär kuunteli äidin laulua navettatöissä, ja lauleli itsekin pienestä pitäen.

– Automatkoilla lauloimme sisarusten kanssa aina, vanhempien mielestä varmasti rasitukseen saakka.

Soittotaito kehittyi kansalaisopiston piano- ja viulutunneilla ja Kaustisen musiikkilukiossa. Ensin Eloranta opiskeli kokiksi Vaasassa, mutta Jyväskylän konservatoriossa ammatiksi tuli musiikki. Vapaan sivistystyön musiikinohjaajan opintoihin kuuluivat kuoronjohtamisen kurssit Rita Varosen opissa.

– Rita on alallaan maailman huippua ja innostava, pedanttinen opettaja. Hän sai ymmärtämään, mitä kuoronjohtaminen tarkoittaa. Pitää olla tuntosarvet pystyssä ja oikea tekniikka johtamiseen. Kun työnsä tekee hyvin, kuoron saa soimaan napakasti.

Eloranta vertaa kuoronjohtamista ison soittimen käsittelyyn. Jokainen kuorolainen on osa kokonaisuutta. Kun stemmat on saatu haltuun, voi kuoronjohtaja luoda kuoronsa kanssa erilaisia nyansseja, tulkintoja ja tunnelmia.

– Opiskeluaikana en osannut kuvitellakaan, millaista on opettaa musiikkia kansalaisopistossa. Työni on aivan ihanaa, Eloranta hehkuu.

Kansalaisopistoon tullaan opiskelemaan täynnä intoa ja vapaaehtoisesti oppimaan. Eloranta ohjaa kuorojansa periaatteella, että jokainen on tervetullut, eikä äänikokeita pidetä. Hänen mielestään kaikkien pitää saada laulaa. Joku kuorolaisista ei ole laulanut koskaan ennen, ja toinen saattaa olla kokenut kuorolaulaja.

– Nautin siitä, että saan ihan tavalliset ihmiset innostumaan ja oppimaan laulamisesta. Se on parasta!

Tutkimusten mukaan kuorolaulu lisää ihmisen ikää 5–7 vuotta. Siksikin kannattaa laulaa.

Kaikenlaisille kuoroille on tilaa. Eloranta ei kaipaa johdettavakseen korkeatasoista kuoroa, jolla on kunnianhimoiset tavoitteet. Hän ei tavoittele palkintosijoja kuorokilpailuissa, vaan iloitsee siitä, kun kuorolaiset saavat laulamisesta ja esiintymisestä upeita kokemuksia.

– Tutkimusten mukaan kuorolaulu lisää ihmisen ikää 5–7 vuotta. Siksikin kannattaa laulaa. Yhteisöllisyys kuoroissa on mahtavaa, hän vakuuttaa.

Elorannalla on johdettavanaan myös aikuisten ja senioreiden yhteislauluryhmiä ja pienkuoroja. Tavallisten talliaisten lauluporukassa ja Laulunlyömissä opetellaan äänenkäyttöä ja lauletaan monenlaisia lauluja.

Jyväskylässä Eloranta tunnetaan pitkän linjan yhteislaulutilaisuuksien vetäjänä. Osallistujat ovat kertoneet löytäneensä lauluhetkistä ystäviä, ja on syntynyt uusia yhteisöjä. Alun lyhyt äänenhuoltotuokio auttaa laulajia saamaan tuntuman kehoonsa – sinne mistä ääni tulee.

– Pikaisellakin äänenhuoltohetkellä on merkitystä. Moni huomaa, että ääni alkaa kulkea paremmin.

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili, mutta minusta se on ääni. 

Kokemukset ja tunteet kiehtovat musiikissa. Eloranta on uransa varrella huomannut, kuinka laulaminen auttaa eteenpäin vaikeissa elämäntilanteissa. Kerran lauluryhmään tuli vanhempi nainen, joka ei ollut aiemmin laulanut lainkaan.

Hän osallistui säännöllisesti, vaikka aluksi vain kuunteli muiden laulua kyyneleet valuen. Pikkuhiljaa hän tuli lauluun mukaan. Vuoden lopuksi nainen kertoi kiittäen, kuinka laulun kautta olo helpottui elämän tiukassa paikassa.

– Nämä tarinat ovat aivan parasta palautetta. On mahtavaa, kun ihmiset saavat musiikista eväitä elämään. Tunteet vapautuvat, ja sitä kautta monet asiat helpottuvat. Korostan ryhmissäni, että nauraa ja itkeä saa. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Eloranta ei halua johtaa kuorojaan otsa rypyssä ja tarttua virheisiin, vaan kuorossa pitää olla hauskaa. Hän kannustaa laulamaan rennosti, vaikka menisi pieleen. Silloin laulaja kuulee itsekin epäsoinnut, ja hankalimpia kohtia voidaan viilailla lisää. Aina voi kehittyä.

– Opin itse laulamaan kunnolla, kun aloin opettaa muita. Oma ääneni alkoi samalla vapautua.

Eloranta ei ole tavannut ketään, joka ei oppisi laulamaan. Sävel tulee ärsykkeenä aivoista, ja keho toteuttaa saamansa tehtävän, kun se saa toimia rennosti. Kun käyttää lihaksia oikein, myös oikea ääni löytyy.

– Laulaminen on fysiikkaa, ja jokaiselta löytyy sävelkorva. Voi olla, että on vaikeuksia pysyä sävelessä, mutta se on 95-prosenttisesti kiinni tekniikasta. Harjoittelemalla oppii jokainen, siitä olen täysin varma, ja asiasta on tehty tutkimuksiakin.

Lauluäänen vapautuminen näkyy koko ihmisessä, koska ääni on oleellinen osa persoonaa. Äänensä löytänyt kasvaa silmissä ja saa itsevarmuutta. Laulamista opettaessa pääsee väistämättä lähelle oppilasta, varsinkin yksityistunneilla.

– Sanotaan, että silmät ovat sielun peili, mutta minusta se on ääni. Välillä tuntuu, että teen terapiatyötä, ja se tuntuu hyvältä.

Lauluääni on henkilökohtainen asia, koska kenelläkään toisella ei ole samanlaista ääntä.

Lauluääni kehittyy koko elämän ajan, mutta vain laulamalla. Kun osaa käyttää ääntään rennosti ja vapaasti, se on voimavara koko muuhun elämään.

Nykyisin osataan opettaa laulamista paljon täsmällisemmin kuin ennen, koska sitä on tutkittu paljon. Ihmiset ovat erilaisia, eikä kaikkia voi opettaa samalla tavalla.

Suurimmat ongelmat syntyvät yleensä siitä, kun luullaan äänen tulevan kurkusta. Todellisuudessa mukana on koko keho. Ajatellaan, että laulajan pitää keskittyä vetämään ilmaa sisään, mutta oikeasti hengittäminen tapahtuu parhaiten rennosti ja luonnollisesti.

Ihania laulajia, varsinaisia helmiä, löytyy koko ajan. Lauluääni on henkilökohtainen asia, koska kenelläkään toisella ei ole samanlaista ääntä. Jokainen myös tulkitsee laulaessaan omalla tavallaan.

Eräs rouva tuli seitsemänkymppisenä Elorannan lauluoppilaaksi epäillen, josko enää kannattaisi. Hän on nyt 86-vuotiaana laulanut 15 vuotta, kehittyy koko ajan ja laulaa todella hienosti.

– Kyllä siis kannatti aloittaa! Hän on elävä esimerkki siitä, miten laulaminen pitää ihmistä kunnossa sekä henkisesti että fyysisesti.

Yhteislauluhetket Jaana Elorannan johdolla Kipinässä, kauppakeskus Sepässä sunnuntaisin 20.10. ja 1.12. klo 16.

Artikkeli Ääni on sielun peili julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

– Meillä on ollut ennen tätä yhdet yhteiset harjoitukset. Omalla kuorolla olemme harjoitelleet joitakin kappaleita jo syksystä alkaen, toteaa Sinikka Krogerus Parasta on laulaa -kuorosta.

Kuorolaisten ikäkirjo on laaja. Jyväskylä on opiskelijakaupunki, mikä näkyy myös kuorojen kokoonpanoissa. Monet laulajista ovat musiikinopiskelijoita.

– Olen valmistunut muusikoksi, mutta laulamisen suhteen kokenut epävarmuutta. Kuorossa uskaltaa päästää oman äänensä ilmoille, ja porukassa on tosi mahtavaa laulaa, analysoi Titta Kotiranta Kipinät-kuorosta.

Kuorolaulun terveysvaikutuksista on paljon tutkittua tietoa, hyödyt ovat kiistattomat. Pirjo Nenolan Jyväskylän yliopistolle tekemä tuore väitöstutkimus nostaa esiin muun muassa yhteisöllisyyden ja tiimityön merkityksen. Siitä voisi ottaa mallia myös työelämässä.

– Ei sitä osaa etukäteen edes kuvitella, mitä kaikkea pääsee tekemään ja yhdessä kokeilemaan. Olemme improvisoineet ja hassutellet paljon. Siitä syntyy yhteinen luotto porukkaan, tietää Sanna-Mari Matero Ruamjai-kuorosta.

– Minulle Ruamjai on ollut mahtava yhteisö. Se on tarjonnut kivaa musiikillista haastamista ja vapauttavaa tekemistä, täydentää Ilari Konttinen.

– Kuorolaulu tuo sisältöä eläkepäiviin. Kun saa olla mukana tekemässä musiikkia, siitä saa kummasti kiksejä, naurahtaa Pertti Korteikko Parasta on laulaa -kuorosta.

Lauantaina 18.5. Lounaispuistossa kuultiin perinteisten tuttujen laulujen lisäksi myös muutama uudempi kuorosovitus Abban ja Apulannan kappaleista. Kuorolaisilla on ennakkoon selkeä olettamus, millainen fiilis puistossa vallitsee.

– Kun me päästään laulattamaan porukkaa, luulenpa että kaikille tulee yhtä hyvät fiilikset kuin meille siellä lavalla, kiteyttää Sanna-Mari Matero.

Puistossa kajahtaa

Kirkkopäivillä Lounaispuisto täyttyi yhteislaulusta, joka saattoi kantautua pitkälle puiston rajojen ulkopuolelle. Ei hätää, niin oli tarkoituskin.

Yli viisikymmentä keskisuomalaista kuoroa tarttui Jyväskylän seurakunnan kuorojen esittämään haasteeseen. He ovat lupautuivat lähettämään laulajiaan mukaan Kirkkopäivien ja Yläkaupungin yön yhteistyössä järjestämään kaikille avoimeen yhteislaulutapahtumaan.

Artikkeli Kuorossa laulamisesta saa kiksejä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Vuorenmaallekin jäi lapsuudesta olo, että pitäisi olla täydellinen, jos aikoi laulaa.

– Ei täällä tarvitse olla täydellinen. Tänne on mukava tulla ja täällä voi oppia.

Vuorenmaa laulaa Kehittyvissä laulajissa, jonka kotipesä on Kuokkalan kirkko.

Kuoroon liittymisen kynnys oli Vuorenmaalle aika suuri. Ensimmäinen kerta oli kuitenkin positiivinen. Muut kuorolaiset ja kuoronvetäjä Sirpa Lampinen saivat hänet tuntemaan itsensä tervetulleeksi joukkoon.

– Sen jälkeen en ole ollut montaakaan kertaa pois. Tänne on aina mukava tulla ja täällä paranevat pienet vaivatkin.

Vuorenmaa on laulanut Kehittyvissä laulajissa nyt yli kuusi vuotta. Tämän lisäksi hän on ollut mukana Stemmakuorossa, jossa lauletaan nimensä mukaan stemmoja ”äänissä”.

Paikka vähän huonommallekin laulajalle

Kirsti Laurikaisella ei ollut kynnystä liittyä Kehittyviin laulajiin, kun kuoro perustettiin kymmenen vuotta sitten.

– Toivoin, että olisi sellainen paikka, jossa voisi vähän huonompikin laulaja laulaa oikein kunnolla.

Hänelle olisi ollut kynnys liittyä sellaiseen kuoroon, jossa vaaditaan kunnon sävelkorvaa ja kykyä laulaa stemmoja.

– Siihen en kykene. Kansakoulussa pääsin kuoroon, jos kaikki otettiin. Mutta jos valittiin, niin en päässyt.

Laurikaiselle on ollut tärkeintä olla mukana ja laulaa. Hän on myös oppinut käyttämään ääntään paremmin.

Laulutaito voi kehittyä

Jyväskylässä on paljon hyviä kuoroja, kanttori Sirpa Lampinen iloitsee. Ryhmiä löytyy miehille, naisille, lapsille ja nuorille – erikseen ja yhdessä.
Laulutaitoa Lampinen pitää ominaisuutena, jota voi kehittää.

– Laulutaito voi kehittyä. Se on sellainen taito kuin pyörällä ajo tai karjalanpiirakoiden teko. Sitä voi harjoitella aina.

Lampinen muistuttaa, että kuorolaulaminen tekee ihmiselle hyvää kokonaisvaltaisesti. Tutkimusten mukaan kuorossa laulavat voivat muita paremmin, elävät pidempään, ovat onnellisempia, heillä paljon ystäviä ja elämä on muutenkin mukavampaa.

Jyväskylän seurakunnan kuorot

Artikkeli Kuorolaulu kannattaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.