Tänä vuonna ilmestyi ensimmäinen romaani, Reunan kustantama Roihu. Fiktiivisen trillerin pontimena oli Johannan pohdinta suoraan elävästä elämästä, miten ihmissuhteissa epäreilusti kohdeltu ihminen voi päästä tasoihin. Juonta kuljetettiin kirjoittajan aiemman harrastuksen, triathlonin, kautta eteenpäin. Palautteen mukaan romaani on koettu jännittäväksi ja mukaansa tempaavaksi.

Syksyllä lehdet kertoivat, että paikallinen Reuna Kustantamo on siirtymässä vuoden alusta kirjailijavetoiseksi. Johanna Hasu on yksi hallitukseen valittu. Hän pitää joustavan pienkustantamon yritysjärjestelyä lajissaan ainutlaatuisena ja uskoo kaikkien palvelua tarvitsevien tästä hyötyvän.

Toivo pitää pystyssä

JOHANNA muistelee, miten hän jo lapsena kirjoitteli Neiti etsivä -tyyppisiä tarinoita lyijykynällä. Musiikki vei välillä voiton, koska tähtäimenä oli ammatti. Pohjois-Kymen musiikkiopistoon hän tuli pianonsoiton opettajaksi 2010, toimi välillä apulaisrehtorina ja palasi 2018 pianonsoiton lehtoriksi. Filosofian tohtoriksi hän väitteli 2017.  Opintojen myötä ilmestyi pianonsoiton alkeiskirja Klaavi Kettu Musiikkimaailmassa. Tietokirjojen elinkaari on romaaneihin verrattuna moninkertainen, joten väitökseen liittynyt opus saa pian jatkoa Kummi-oppaassa.

Johanna haluaa oikoa myös kahta musiikkiin ja kirjoihin liitettyä väittämää: Klassinen tai taidemusiikki voi edelleen hyvin, sillä uudenlainen ajattelu on avannut ovet musiikkiopistoon kaikille halukkaille, ei vain huippulahjakkaille.  Opettajien tehtävä on kaivaa oppilaista esiin potentiaali. Kun nuoret oppivat perusjutut, he voivat tehdä musiikilla jatkossa juuri sitä mitä itse haluavat. – Kirjat eivät ole suinkaan katoava luonnonvara. Niitä tarvitaan siinä missä muutakin taidetta.

Kristillisiin kirjoihin pätevät paljolti samat lainalaisuudet kuin muihinkin. Niissä ei saarnata, tarjoilla valmiita vastauksia tai sanota, että asia on näin. Sen sijaan lukija saa elämäänsä uusia näkökulmia ja mahdollisuuden ajatella itse. – Toivo on se, joka pitää pystyssä.

”Syöpä teki minusta rohkeamman”

TOIVOA Johanna Hasu on tarvinnut itsekin. Hänellä todettiin 2019 rintasyöpä. Hoidoksi annettiin leikkaushoidon lisäksi sytostaatteja ja sädehoitoa.
– Syöpä teki minusta rohkeamman. Ei kannata täyttää elämäänsä pähkäilemällä, voinko tehdä sitä tai tätä tai soittaa pianolla, kun en ole maailman paras. Olen laittanut YouTubeen viime vuonna pari videota, mitä en olisi ennen uskaltanut.
– Eräässä vaiheessa ajattelin, että jos käy niin, etten jatkossa pysty enää soittamaan mitään, elämässä on paljon muutakin. Nyt saan iloita niin musiikin tekemisestä kuin olemisesta. Pelko ei rajoita elämää, vaikka maailma muuttuu ympärillä. Voivottelu ei ketään auta.

Artikkeli Sanoja elämästä ja kuolemasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ikävalko kertoo lukeneensa lapsille koko työuransa ajan.

– Uudet ekaluokkalaiset on ensin opetettava kuuntelemaan ja keskittymään. Uskon, että tästä on hyötyä lapsille kaikessa muussakin koulutyöskentelyssä. Sitä paitsi lapsille lukeminen on hauskaa, Ikävalko tuumaa.

1–3-luokkalaisia yli 30 vuotta opettanut Ikävalko tietää, että lapset saavat virikkeitä nykyään aivan eri tavalla kuin ennen ja niiden tulvassa lapsista on tullut aiempaa lyhytjännitteisempiä.

Hyvä kirja ruokkii mielikuvitusta, antaa ajattelemisen aihetta ja auttaa kielellisessä kehityksessä.

– Lasten sanavarasto kasvaa, ja kun on sanoja, on helpompi ilmaista ajatuksiaan ja käsitellä tunteitaan.

Ikävalkon mukaan koulu tekee parhaansa, mutta kodin tuki lukemisasioissa on ratkaiseva. Jos kotonakin luetaan ja viedään lasta kirjastoon, siitä saattaa tulla elinikäinen tapa.

Vuosien varrella Ikävalkon oppilaat ovat kuulleet lukuisia satuja ja kertomuksia. Parhaita ovat olleet Astrid Lindgrenin kirjat kuten Ronja Ryövärintytär ja Eemeli-kirjat. Lisäksi Ikävalko on lukenut muun muassa Fedja-setää, Timo Parvelan kirjoja ja uusimpana Supermarsua.

– Pekka Töpöhäntä on pienimmille erinomainen keskustelun avaaja kiusaamisjutuissa, hän sanoo kokemuksesta.

Klassikot kestävät aikaa

Kortepohjan kirjaston kirjastovirkailija Anna Myllymäki on huomannut, että on kirjasarjoja, jotka kiertävät lasten käsissä vuosikymmenestä toiseen.
Nuorten kirjojen klassikko-osastoon kuuluvat seikkailu- ja etsiväsarjat kuten Viisikot ja Neiti Etsivä -kirjat, myös Anni Polvan Tiina-kirjoja luetaan edelleen. Fantasiakirjallisuudessa Harry Potter -buumi jatkuu.

Myös eläinaiheet ovat suosittuja, ja hevostalleilla hoidetaan niin hevosia kuin ystävyyssuhteita. Erin Hunterin eläinfantasiakirjoissa seikkailevat muun muassa Soturikissat.

– Elämän suuret asiat, syntymä, kuolema, yksinäisyys, tulevat jo lasten kirjoissa vastaan. Tärkeää on, että vaikeita asioita käsitellään pehmeästi, lapsen ymmärryksen tasolla, Myllymäki miettii.

Pieniä lukijoita viehättävät erilaiset kurkistuskirjat, joissa piilossa oleva kuva täydentää lukunautintoa. Kosketus- ja peilikirjat kiehtovat, ja lapset myös haluavat etsiä kuvista hassuja yksityiskohtia. Esimerkiksi Mauri Kunnaksen kirjojen kuvista löytyy aina jotain uutta katsottavaa.

– Parhaita ovat turvalliset, lämpimät ja mukavat tarinat, joihin on helppo eläytyä. Hyvistä kirjoista oppii uusia asioita ja ne herättävät kysymyksiä, Myllymäki listaa.

Tatu ja Patu pysyvät lukulistoilla

Jyväskylän alueen kirjastoihin on hankittu useita kappaleita niitä kirjoja, joita nyt luetaan eniten. Lasten kirjoista Tatu ja Patu -kirjat komeilevat lainatuimpien listan kärjessä, vain Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia katkaisee listan.  Kolmas listasuosikki on Risto Räppääjä -sarja.
Tunteista ja vaikeista asioista puhutaan Myllymäen havainnon mukaan nykyään aikaisempaa enemmän. Nuorten kirjoissa kestoaiheina ovat ystävyys ja ihmissuhteet, mutta kirjo on viime vuosikymmeninä laajentunut. Nyt myös erilaisia uusperheen ja monikulttuurisen yhteisön kysymyksiä nostetaan esille.

Esimerkiksi Cathy Cassidyn kirjoissa kepeän kuoren alla käsitellään aikuiseksi kasvamiseen liittyviä asioita. Avioerot, uusioperheet, muutot ja vaikeat sisarussuhteet ovat osa monen suomalaisenkin nuoren arkea, joka on kohdattava päästäkseen elämässä eteenpäin.

Suomalaisessa nykytuotannossa tätä genreä edustavat esimerkiksi Tuija Lehtisen nuorille ja varhaisnuorille suunnatut kirjat.

Edelleenkin kirjoissa puhutaan hyvistä tavoista, toisten huomioimisesta ja ihmissuhteitten hoitamisesta. Sen Myllymäki on huomannut, että tyttöjen ja naisten roolimalli on muuttunut.

– Nyt prinsessatkin seikkailevat eivätkä vain odota pelastavaa prinssiä, hän konkretisoi.

1950-luku saturomaanien kulta-aikaa

Ennen sotia monet lastenkirjoista olivat yltiöisänmaallisia ja uskonnollisia. 1950-luvulla ydinperheen asema korostui, naisten ja tyttöjen paikka oli kodin askareissa, kuvailee vanhaa lastenkirjallisuutta tutkinut Vaajakosken aluekirjaston informaatikko Marja-Kaisa Miilumäki.

– Toki poikkeuksia on. 1930-luvulla ilmestyi Kaarlo Merimaan Takapihan sankareita, jossa pojat eivät ole pätkääkään kiinnostuneita koulunkäynnistä vaan seikkailuistaan takapihoilla, Miilumäki kertoo.

Hänen mukaansa 50-luku oli saturomaanien kulta-aikaa. Silloin kirjoittivat suuret satukirjailijat, joiksi hän nimeää Tove Janssonin, Kirsi Kunnaksen, Marjatta Kurenniemen ja Aila Nissisen.

1960–70-luvuilla sadun ihmeet alkoivat siirtyä arkitodellisuuteen: tavalliset lapset astuivat prinsessojen ja prinssien tilalle. Myös muu arki, poliittinen liikehdintä, huoli luonnosta, maalta- ja maastamuutto alkoi näkyä lastenkirjoissa.

Esimerkeiksi ajankuvauksesta Miilumäki nostaa Camilla Mickwitzin Jason muuttaa maasta, Leena Krohnin Vihreä vallankumous ja Jukka Parkkisen Korppi-kirjat.

Kuvittajien rooli on lasten kirjoissa erittäin tärkeä. Miilumäen mukaan Mauri Kunnas on tehnyt valtavan kulttuurityön Koiramäki-kirjoillaan ja Kristiina Louhi kuvittaessaan kauniisti ja lämmöllä lapsiperheen arkea.

Entä onko kirjoja, joita kirjaston väki ei haluaisi lasten lukevan?

– Luulen, että nykyajan lasten mielestä jotkut 30-luvun sotakiihkoiset lastenkirjat olisivat pelkästään tylsiä ja ne säilyttäköön paikkansa kirjojen historiassa ja kirjaston varastossa. Sitten tietysti on ikuisuuskysymys Grimmin satujen raakuudesta – ei niitä varmaan herkimmille lapsille kannata iltamyöhällä lukea, Miilumäki tuumaa.

Kun lapselle luetaan

– sanavarasto moninkertaistuu
–  koulussa oppii paremmin
– lapsi kasvaa itsevarmemmaksi ja pärjää paremmin porukassa
– iltasadun kuullut lapsi nukkuu pidemmät yöunet
– lapsesta kasvaa parempi keskustelija ja kotona jutellaan enemmän
– lapsi, jolle luetaan, lukee myös aikuisena

Lukukeskuksen Lue lapselle -projekti
www.luelapselle.fi

Artikkeli Hyvä kirja tukee lapsen kehitystä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen aina pitänyt lukemisesta ja kotimaisesta kaunokirjallisuudesta. Lempikirjailijoita ovat Veikko Huovinen ja Antti Tuuri. Luen jonkin verran myös ulkomaista kirjallisuutta, jota yritän lukea aina alkuperäiskielellä, englanniksi, saksaksi ja ruotsiksi. Kielitaitoa olen tarvinnut työelämässä, nyt pyrin lukemalla ylläpitämään sitä.

Työssä parasta ovat asiakkaat. Heidän kanssa jutellessa oppii uutta, ja välillä keskustelut kääntyvät syvällisiin aiheisiin. Vakioasiakkaita on jonkin verran. Heitä käy liikkeessä aina Inarista asti. Sadantuhannen kirjan valikoimamme on laajuudessaan ihan kärkeä Suomessa.
Olen elämäni aikana huomannut, kuinka tärkeä merkitys on kasvatuksella ja koulutuksella. Minua huolestuttaa uutiset niistä nuorista, jotka eivät lue lainkaan. Lukeminen on verraton etu jatkoa ajatellen ja vaikuttaa moniin asioihin, kuten luovuuteen.

En halua jämähtää paikoilleni. Haluan oppia uutta, joten en viitsi tehdä samoja asioita liian pitkään. Se tarkoittaa usein myös kiirettä. Sen vastapainoksi nautin nykyään myös nukkumisesta silloin, kun siihen on tilaisuus. Työn lisäksi perhe on minulle tärkeä. Omillaan asuvia lapsia on mukava nähdä viikonloppuisin.

Aika kuluu vuosi vuodelta nopeammin. Lapsuuden pitkä viikko vilistää nyt ohi päivässä. Havainto on antanut ryhtiä lukemiseen. Enää en lue mitä sattuu, vaan ajatuksella.
Odotan aikoja, jolloin pääsisimme vaimon kanssa taas matkustelemaan ja tutustumaan eri kulttuureihin. Yksi haave on myös oman hengittävän hirsitalon rakentaminen, jonka sijainti olisi tarkkaan harkittu.

Artikkeli Lukeminen avaa ovia luovuudelle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Oletko aina halunnut kirjakauppiaaksi vai ajautunut alalle?
Kai voi sanoa, että olen syntynyt kirja-alalle. Isovanhempani ja isäni ovat luotsanneet monen tuntemaa perheyritystä Gummerusta. Koin tulevani sukuni juurille Kauppakadun liikkeeseen. Ellin kirjasta näkyy vanhan Gummeruksen kirjakaupan kivijalkaan. Muistan jo pikkutyttönä pyytäneeni töitä Gummeruksen kirjakaupasta, ja sain luvan pyyhkiä postikorteista pyyhekumilla vanhoja hintoja pois varaston sopukoissa. Äitini perustama edullisia kirjoja myyvä Kilokirja oli myös useana kesänä ja jouluna työpaikkani koulu- ja opiskeluaikoina. Veljeni perusti edullisten kirjojen Kirjatorin-ketjun. Siellä työskentelin kymmenisen vuotta osto- ja johtotehtävissä.

Mikä yrittäjänä toimimisessa on parasta?
Parasta on, että saan käyttää kokemustani ja idearikkauttani tässä työssä. Huomaan, että sytyn myös haasteellisuudesta ja sesonkien vaihtelevuudesta.

Kuinka hyvin kristilliset kirjat myyvät?
Kilpailu ihmisten ajankäytöstä haastaa myös kristillisiä kustantajia sekä kirjakauppiaita, mutta en usko olevamme poikkeus muusta kirja-alasta. Toivon kuitenkin, että laadukasta kirjankustantamista tekevät kristilliset kustantajat voisivat säilyttää toimintansa Suomessa ja sitä kautta olla mukana mediakasvatus- ja sisälähetystyössä. Sitä voi tukea omalta osaltaan ostamalla kristillisen kirjan. Mielestäni kristillinen kirja on säilyttämisen arvoinen, ja sen eteen teen omalta osaltani työtä.

Paras sesonki vuodessa?
Olen sanonut hiukan leikillisesti, että ilman joulua ei olisi kirjakauppoja. Taitaa olla niin, että moni muukin kauppa ja työpaikka katoaisi ilman kristikunnan suurta juhlaa.

Mitä Ellin kirjasta ostetaan eniten? 
Kirjoja myydään edelleen euromääräisesti eniten.

Kuinka kovaa kilpailu on?
Kirja-ala kilpailee ihmisten ajankäytöstä. Sosiaalinen media, internet, älykännykät vievät runsaasti ihmisten ajasta – toisin kuin ennen. Myös lehdet kipuilevat varmasti saman asian kanssa. Nettiostaminen tuo myös omat haasteensa. Ostamalla kivijalkakaupoista ne pystyvät säilymään katukuvassa ja työllistävät paikallisia ihmisiä.

Kuinka tärkeää muu oheismyynti on?
Oheismyynti on tullut yhä tärkeämmäksi kirjakaupoissa, lähes elintärkeää.

Pitääkö paperinen kirja vielä pintansa?
Uskon, että pitää. Katsotaan sitten muuttaako nuorempi sukupolvi suuntaa tulevaisuudessa. Matkoillahan e-kirja on kätevä, tosin itse suosin pokkareita. Paperikirjalla on todella hyvä etu e-kirjaan nähden. Sen parissa silmät lepäävät toisin kuin tietolaitteiden valossa. Paperikirja onkin paras iltaisin. Kirjojen lukeminen on myös aivoille ja muistillemme terveellistä, koska niissä on juonteen sisältävää pitkää tekstiä, eikä vain lyhyitä otsikoita tai koosteita.

Pokkari vai kovakantinen?
Lahjakirjoihin kovakantisuus tuo usein arvokkuutta. Uusintapainoksia tehdään pokkaripainoksina, jotka ovat myös edullisempia. Itselleni käy kaikki.

Ellin kirjassa pullakahvitellaan nettisivujen mukaan aina kun voidaan. Onko Aleksis Kiven päivä pullakahvien paikka?
Kiitos hyvästä ideasta!

Mitä lukeminen sinulle merkitsee?
En osaa kuvitella elämää ilman kirjallisuutta. Kirjat ovat suuri rikkaus itselleni ja kaikille meille.

Parasta juuri nyt?
Tekemisen meininki.

Artikkeli Kristillinen kirja on säilyttämisen arvoinen julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Televisiota käynnistettäessä pitäisikin ensin tulla näytönkokoinen varoitus: Oletko aivan varma? Jos vastaat myöntävästi, seuraavaksi näkyviin tulisi ohjelman nimi: Tällä hetkellä on menossa ohjelma x, haluatko todella aloittaa katselun. Näin tarjoutuisi kunniallinen perääntymismahdollisuus ilman myötähäpeän kokemusta. Toki pelkät ohjelmien nimetkin saattavat aiheuttaa epätoivottuja tuntemuksia.

Yleensä tarjolla on tosi-tv:tä, sketsiviihdettä, kokkaus-, sisustus- ja tuunausohjelmia sekä kaikenkarvaisia selviytymis- ja pudotuspelejä. Näistä rakennusaineistahan valtaosa ohjelmista on tehty, ja halvalla. Monet ajattelevat, että suoratoistopalvelut ovat vastaus ongelmiin. Ei ole, tiedän kokemuksesta.

Siinä vaiheessa, kun olet katsonut Netflixistä kaikki ne sarjat ja elokuvat, jotka ylipäätään kiinnostavat, ymmärtänet mitä tarkoitan. Sitä paitsi rimakaan ei ole ihan niin korkealla kuin aiemmin. Viimeisen niitin tarjoavat ne illat, kun et enää löydä mitään tai etsintään kuluu enemmän aikaa, kuin mitä menisi itse löydöksen tuijottamiseen.

Viime vuonna stressi äityi niin pahaksi, että jouduin miettimään kokonaisvaltaista ratkaisua ongelmaan. Löysin sen ja kokemukseni ovat olleet sen verran hyviä, että uskallan suositella kaikille.
Tartu kirjaan. Niitä löytyy kirjastosta pilvin pimein. Elämä hymyilee taas ja aurinko paistaa.

Artikkeli Pimeääkin pimeämpi televisio julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.