Jyväskylän Kypärämäen koulussa parveilee kivilintuja. Arkiset, harmaat kivet ovat muuttuneet viidesluokkalaisten käsittelyssä monenkirjaviksi linnuiksi. Jokainen kivilintu on saanut oman ilmeen: silmät, nokan ja osa myös värikkään höyhenpeitteen.

Kaikki Jyväskylän alakoululuokat haastettiin syksyllä keräämään luonnosta kiviä ja maalaamaan niistä talven aikana kivisiä lintuja. Mukaan ilmoittautui 16 koulua ja lähes 1 000 nuorta kivilintumaalaria eri puolilta kaupunkia. Pääsiäisen aikaan värikkäät kivitiput asetellaan eri puolille Jyväskylää iloisiksi yllätyksiksi ohikulkijoille. Löytäjä voi halutessaan siirtää tipun johonkin muuhun sopivaan paikkaan tai viedä sen koristamaan omaa kotiaan.

– Tähän haasteeseen oli helppo tarttua. Tuntuu upealta laittaa hyvä kiertämään ja ilahduttaa ihmisiä. Sellaista ei ole koskaan liikaa. Oppilaille kivilinnun maalaaminen oli mieluinen ja hieman erilainen tehtävä, kertoo musiikkiluokan opettaja Anne Federley.

Valmiit linnut sopuilevat kotiluokan ikkunalaudalla, vaikka jokainen lintu edustaa omaa lajiaan, eikä kahta samanlaista löydy. Muiden joukossa nököttää kiltisti pari Angry Birds -hahmoa. Eräs linnuista on saanut höyheniinsä pilkkuja kuin tuhansia tähtiä, ja sillä on söpöt silmät ja mustat siivet.

– Tämä on galaksilintu. Keksin idean maalausalustani roiskeista, Linnea Kuorelahti valaisee luomisprosessiaan.

Hymy Säilävaaran sinisen linnun siivissä välkkyy violettia, sinistä ja punaista. Elli Sivunen taas maalasi kivensä ensin valkoiseksi ja hahmotteli sille mustat silmät, keltaisen nokan ja siniset siivet.

– Olen jo aiemmin maalannut kivikissan, joten minulla oli kokemusta, hän taustoittaa.

– Mä olen joskus maalannut kivileppäkertun, Oona Jääskeläinen kehaisee ja esittelee lintuaan.

– Tästä piti tulla pöllö, mutta en tiedä tunnistaako sitä. Nokan keltaisesta ja punaisesta tulee mieleen mango!

Käsittämätöntä, miten hienoja lintuja oppilaat saavat aikaan ja miten heillä lähtee mielikuvitus lentoon!

Elli Kemppainen valitsi työstääkseen likimain sydämen muotoisen kiven ja maalasi valkoisen pinnan päälle mustia täpliä. Lintu sai vielä punaisen nokan ja kaksi erikokoista silmää, että se näyttäisi ihmettelevältä ja kyselevältä.

– Voisin nimetä sen vaikka Pertiksi, hän suunnittelee.

Huhtasuon koululla koulutaiteilija Laura Pisto maalasi kivilintuja kolmen luokan kanssa syksyllä ja tarkoitus olisi tehdä vielä lisää. Oppilaat pohtivat yhdessä linnuilleen sopivia pesäpaikkoja. Pesä kun saisi olla riittävän suojassa, mutta kuitenkin satunnaisen ohikulkijan löydettävissä.

– Käsittämätöntä, miten hienoja lintuja oppilaat saavat aikaan ja miten heillä lähtee mielikuvitus lentoon! Linnut ovat tulleet tekijöilleen niin rakkaiksi, että moni haluaisi viedä omansa kotiin – Mutta jospa lintuja maalattaisiin kaksin kappalein, niin toisen malttaisi antaa muiden iloksi, hän keksii.

Nuorisotyönohjaaja Leila Jokiniemi Jyväskylän seurakunnasta kertoo, miten ajatus koko kaupungin ympäristötaideteoksesta ja kivilintuhaasteesta syntyi.

– Halusimme ilahduttaa kaupunkilaisia, rakentaa yhteisöllisyyttä ja innostaa koulut mukaan Jyväskylän Pääsiäinen 2022 -taidetapahtumaan. Idea otettiin innolla vastaan, ja vieläkin voi osallistua.

Munat kuuluvat pääsiäiseen ja tänä vuonna niistä kuoriutuu kivitipujen parvi. Muna symboloi uutta elämää ja elämän jatkumista, ja pääsiäinen on Kristuksen ylösnousemuksen ja uuden elämän juhla.

Toivotaan, että lintuja löytyy paljon ympäri kaupunkia ja ne alkavat elää omaa elämäänsä.

– Kiven löytäjä voi miettiä, minkä viestin kivilintu tuo juuri hänelle. Toivomme, että viesti kertoisi uudelleen versovasta toivosta, rakkaudesta ja armosta.

Jokiniemen mukaan toivo voi löytyä yllättävästäkin paikasta ja sielläkin, missä toivo on jo menetetty, missä on väsymystä ja elämä tuntuu karulta ja tylyltä. Joku uusi hyvä voi silti alkaa kasvaa.

– Toivotaan, että lintuja löytyy paljon ympäri kaupunkia ja ne alkavat elää omaa elämäänsä. Löytäjälle linnulla saattaa olla arvaamattoman suuri merkitys. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä ihmiset kokevat, kun he löytävät linnun polkunsa varrelta, hän sanoo ja innostaa kaikenikäisiä tarttumaan haasteeseen.

Jo silmät ja nokka riittävät tekemään tavallisesta kivestä kivilinnun. Toisaalta lintuun voi käyttää paljonkin aikaa ja tehdä upeita ja värikkäitä luomuksia, jokainen tavallaan. Linnuille voi maalata vaikkapa vaatteetkin. Huumoria voi olla mukana!

– Jopa pienet lapset voivat maalata lintuja, kuka tahansa osaa. Juuri nyt kiviä ei löydä kaiken lumen alta, mutta vaikkapa kiuaskivet soveltuvat kivilinnuiksi. Ja huhtikuussa kiviä löytää varmaan luonnostakin, Jokiniemi vinkkaa.

Maalaa oma kivilintu!

• Maalaa kiveen pohjaväri tai kuvioita: silmät ja nokka ja siivet kolmioina sivuille. Maaleiksi sopivat akryyli- ja peite-/guassivärit.
• Kivilinnun voi maalata myös Sepän Kipinän Perheiden pikkupääsiäinen -tapahtuman kivilintutyöpajassa ma 11.4. klo 16.30–19.30.
• Vie kivitipusi ulos haluamaasi paikkaan viikolla 15 tai 16 (10.4.–24.4.).
• Halutessasi nappaa tipusta kuva ja jaa se somessa tunnisteella #jyväskylänpääsiäinen2022.
• Tempaus on osa Jyväskylän seurakunnan Jyväskylän Pääsiäinen 2022 -taidefestivaalia, joka järjestetään 10.–18.4.
• Lue lisää: jyvaskylanseurakunta.fi

Artikkeli Kivilinnut lentävät pian! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hiljaisen viikon alussa Kuokkalan kirkko täyttyy kevyestä virtaavasta liikkeestä, kun López-Lehto tuo sinne sooloteoksensa Light. Siinä hän pohtii mystiselle kokemukselle ominaisia teemoja, kuten laskeutumista ja nousemista, vapautta ja välttämättömyyttä sekä hetkellisyyttä ja ikuisuutta tanssin kautta. López-Lehdon kanssa teoksen toteuttavat valosuunnittelija Alina Pajula ja äänisuunnittelija Emmi Kaasalainen.

Teos on jatkumoa López-Lehdon aikaisemmille töille, joissa hän on käsitellyt keveyttä. Aihepiirissä häntä puhuttelee sen tutkiminen, kuinka pieni asia voi olla, jotta sen voi kuitenkin tuntea.

Olen pohtinut, minkälaisia asioita ruumiinsa kautta voi tuntea.

– Olen kiinnostunut siitä, kuinka me voisimme vähentää ylimääräistä työtä nostaessamme painavaa esinettä tai omaa kehoamme. Light viittaa jonkin keveän tai hienovaraisen tuntemiseen. Olen pohtinut, minkälaisia asioita ruumiinsa kautta voi tuntea. Milloin turtuu, milloin herkistyy? Pohjimmiltaan tässä teoksessa on kyse herkistymisestä, López-Lehto muotoilee.

Tanssiteoksen tuominen ensimmäistä kertaa kirkkotilaan herättää hänessä monenlaisia ajatuksia. Tila tuntuu erityiseltä.

– Kirkollisessa tilassa on paljon symboleja ja rikas merkitysmaasto. Olen pohtinut, minkälaiset liikkeet ja materiaalit sopivat sakraaliin tilaan ja kuinka siellä liikutaan suhteessa esimerkiksi kirkon kuoriosaan. Myös suuntia on tarpeen pohtia. Miten otan huomioon liikkeissäni sen, että seurakuntalaiset ovat yleensä rintamasuunta alttarille päin ja seurakunnan työntekijät taas katsovat seurakuntalaisiin päin, tanssija puntaroi.

Mitä sellaiset kokemukset ovat, joissa on käsitys siitä, että tulee jonkun liikuttamaksi.

Light-tanssiteoksen lähtökohtana toimii ranskalaisen filosofi-mystikko Simone Weilin kirja Painovoima ja armo (1947), jonka López-Lehto löysi opiskellessaan tanssia Taideyliopiston Teatterikorkeakoulussa. Kirjan teemoista esimerkiksi itsestä luopuminen on yksi López-Lehdon kiinnostuksen kohteista. Se voi hänen mukaansa tuntua samalla kertaa kauhealta ja äärimmäisen iloiselta.

– Uskallanko antaa oman painoni maan kannattelemaksi? Mitä sellaiset kokemukset ovat, joissa on käsitys siitä, että tulee jonkun liikuttamaksi. En tiedä, miksi olen tällaisten aihealueiden parissa, mutta niiden kanssa minä elän, mies toteaa.

López-Lehto pitää liikkeen ja kehollisuuden yhteyttä kristillisiin teemoihin olennaisena, mutta pohtii, onko vielä tarpeeksi syvällä asiassa, jotta voisi kertoa siitä oman näkemyksensä. Hän hakee tukea hänelle tärkeästä kirjasta.

– Weiliä on pidetty epäkehollisena, mutta hän puhuu samaan aikaan sekä Kristuksen ruumiista että Kristuksen yliluonnollisesta voimasta. Hän ei tee eroa näiden välille.

Tanssija näkee vahvan yhteyden kehon ja mielen välillä. López-Lehdon arvion mukaan kehon hyvinvointi edellyttää käsitystä oman sielun tilasta. Hän uskoo, että elämä, joka ruokkii sielua, näkyy ryhdissä tai siinä, kuinka kokonainen olo ylipäänsä on.

Edellisen kerran Light-teos esitettiin vuonna 2018 Turussa. Sebastian López-Lehto uskoo, että Jyväskylässä siitä nähdään uudenlainen versio.

– Kolme vuotta sitten elämäntilanteeni oli hektisempi, jolloin käsissäni oli enemmän jännitystä. Kaikki materiaali, mitä tuolloin tein, oli sähäkämpää tai nostetumpaa. Tajuntani oli silloin enemmän käsissä kuin vartalossa. Nyt olen ihmisenä eri tilanteessa, ja kehoni keskusta on enemmän pinnalla.

Sebastian López-Lehdon Light-tanssiteos esitetään Kuokkalan kirkossa 12.–13.4. klo 19 osana Jyväskylän Pääsiäinen -taidefestivaalia. Esitykset ovat maksuttomia. 

López-Lehto ohjaa Kuokkalan kirkossa myös kaksi kokemuksellisen liikkeen työpajaa ke 13.4. klo 10–12 ja 13–15. Niissä voi tutkia liikutetuksi ja kannatelluksi tulemisen kokemusta liikkeen kautta. Myös työpajat ovat maksuttomia, mutta niihin tulee ilmoittautua osoitteessa jyvaskylanseurakunta.fi/tule-mukaan.

Artikkeli Tanssia herkistymisen äärellä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.