Miksi mielenterveysasioista on tärkeä puhua?
Jotta avun pyytäminen ja saaminen helpottuisivat sekä kynnys avun hakemiseksi madaltuisi. Mielenterveyteen liittyy yhä paljon syyllisyyttä ja häpeää, mikä vaikeuttaa avun pyytämistä. Mitä nopeammin apua saa, sitä todennäköisemmin alhosta nousee myös ylös nopeammin.

Milloin huomasit, että masennus hiipii elämääsi?
Sain ensimmäisen masennusdiagnoosini noin 20 vuotta sitten. Jo sitä ennen päälle parikymppisenä kävin opiskelijaterveydenhuollossa hakemassa apua, jotta jaksoin opiskella.

Miltä masennus tuntuu?
Masennus on hyvin yksilöllistä. Tummemmissa sävyissä tunnen itse riittämättömyyttä ja mitä syvemmin olen masentunut, sitä enemmän elämästä leikkautuu pois positiivisia asioita, kuten iloa ja onnistumisen kokemuksia. Pahimmillani olen kokenut olevani täysin hyödytön ja merkityksetön. Ei ole mitään syytä nousta sängystä ylös.

Mikä on auttanut sinua eteenpäin?
Läheiset ihmiset ja ammattiapu. Syvällä masennuksessa läheisten on tosi vaikea auttaa ja on vaikea antaa läheisten auttaa. Silloin on hirveän tärkeää, että on joku paikka, jossa ei tarvitse miettiä, jaksaako vastapäätä istuva ihminen kuunnella minua. Ammattilainen on vain minua varten ja tarjoaa eväitä kohti hyvinvointia.

Kuinka masentunutta voi auttaa?
Kuuntelemalla, olemalla aidosti läsnä ja sopivassa määrin myötäeläen. Jos masentunut läheinen miettii avun hakemista, voi rohkaista ja tukea.

Voiko masennusta ehkäistä, miten?
Tavallaan voi. Pyrkiä siihen, ettei kuormittavuus kasvaisi arjessa liian suureksi, saisi nukuttua ja liikuttua riittävästi, mutta tiedän omasta historiastani, ettei se ole aina helppoa. Koko ihmiselämän kaaressa olisi tärkeää, että jokaisella olisi mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada vastakaikua omille tunteille ja ajatuksille. Mitään patenttiratkaisua ei kuitenkaan ole. Kaikesta ympäröivästä hyvästä huolimatta ihminen voi masentua. Yhteiskunnassa pitäisi toimia niin, että syrjäytymiseen altistavat tekijät huomattaisiin ja niihin panostettaisiin.

Miten mielenterveyden ongelmiin pitäisi suhtautua?
Avoimesti. Mielenterveyden ongelmat ovat osa elämää niin kuin mitkä tahansa vaikeudet. Sen ei pitäisi olla sen suurempi tabu tai häpeä kuin mikä tahansa fyysinen vamma. Kysehän on siitä, että kuormitus on kasvanut isommaksi kuin mitä ihminen jaksaa kantaa.

Liittykö mielenterveyden ongelmiin yhä häpeää?
Liittyy, olen itsekin kokenut häpeää. Minulla siihen liittyy aina riittämättömyyden tunteita ja miten koen masennukseni vaikuttavan läheisiini. Masentuneena koen, etten selviä arjesta kotona ja töissä, vaikka haluaisin olla parempi kaikessa – isänä, aviomiehenä, teatteriohjaajana.

Miten häpeästä voi päästä irti?
Olen itse valinnut tien, että kerron näistä asioista avoimesti. Olen kokenut sen hyvänä, mutta en missään tapauksessa halua sanoa masentuneelle ihmiselle, että sinun pitää puhua tästä julkisesti. Kenenkään ei pidä, eikä avoimuudesta saa tulla pakko. Minun kokemukseni on, että avoimuudestani on enimmäkseen seurannut hyvää. Ihmiset ovat myötätuntoisia ja olen saanut vertaistukea.

Mikä on 9 hyvää syytä elää -näytelmän viesti?
Suurin viesti on armollisuus ja toivo. Voimme auttaa toinen toisiamme ja auttaessamme autamme myös itseämme. Se synnyttää yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä. Toivon, että jokainen katsoja teatterista lähtiessään jollain tavalla kokisi lämpöä ja toiveikkuutta.

Tiesitkö?

• 9 hyvää syytä elää Jyväskylän kaupunginteatterissa. Ohjaus Anssi Valtonen. Näytelmän päähenkilö on mielenterveys-kuntoutuja Klara Harmaa.
• Mieli ry:n kriisipuhelin 09 2525 0111 päivystää joka päivä vuorokauden ympäri.
• Kirkon keskusteluavun Palveleva puhelin 0400 221 180 joka ilta klo 18–24.

Artikkeli Kun elämästä katoaa ilo julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lopulta teatterilta tuli kaino kehotus tehdä päätös, mitä neiti Vänskä haluaa elämällään tehdä. Minun ei tarvinnut hetkeäkään miettiä, vastaus oli päivänselvä ja viulu sai jäädä.

Valmistuin musiikkiteatterilinjalta vuonna 2002. Siitä lähtien olen työskennellyt laitosteattereissa, ensin pitkään Kouvolassa ja nyt täällä Jyväskylässä. Vuosien saatossa kaikki teatterin lajityypit ovat tulleet tutuiksi, ja pitkästä muusikon taustasta on ollut valtavasti hyötyä.

Kaikessa tarinankerronnassa on aina pohjana rytmi. Myös draamankaari on ihan sama kuin sävellyksissä. Olen päässyt tekemään laajasti isoja ja erilaisia rooleja, vauvasta mummoon – sekä miehiä että naisia.

Parasta näyttelijän työssä on työryhmän yhteinen prosessi, jonka kautta lopullinen esitys syntyy. Se vaatii valtavasti syventymistä sekä erilaisten ajatusten ja toimintatapojen läpikäyntiä. Parhaimmillaan lopputulos on olennaiseen keskittyvä ja ajankohtainen, katsojaa puhutteleva esitys.

Näyttelijän työssä työajat ovat ikuinen riesa. Töitä on sekä aamupäivisin että iltaisin. Helposti käy niin, että ajatukset ovat koko päivän töissä. Siitä kärsivät sekä perhe että muukin elämä.

Hyvät yöunet ja terveellinen ruoka ovat välttämättömiä tällaiselle kaikkia maailman murheita hartioillaan kantavalle ihmiselle. On liikaa eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Elämä ei ole reilua, minulle se on tosiasia.

Pienestä pitäen olen ollut mukana seurakunnan toiminnassa. Olen varmaan maailman huonoin kristitty, mutta silti umpiuskovainen. Minulle tärkeintä elämässä on yhteys. Yhteys muihin ihmisiin ja yhteys omaan itseeni. Kuka minä olen ja mitä tarvitsen?

Myös yhteys Jumalaan on tärkeää. Toivon muistavani, että minulla on vain yksi suu, mutta kaksi silmää ja korvaa. Yhteyttä luodaan ja opitaan juuri niiden kautta.

Näyttelijä Tytti Vänskä on mukana Hair-musikaalissa ja ohjaa lapsille suunnatun Oi ihana Panama -esityksen. Näiden jälkeen hän aikoo viedä teatteria talon ulkopuolelle päiväkoti-ikäisille ja senioreille. Yleisötyö perustuu yhteistyöhön ja mahdollisuuksia on paljon.

Artikkeli Mitä neiti Vänskä haluaa elämällään tehdä? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Sakari Hokkanen kirjoitti monologin nähtyään Saku Pollarin dokumentin ”Kansalainen Jussila”. Se kertoo ternimaitokeisarinakin tunnetuksi tulleesta Petteri Jussilasta.

Lintukoski arvelee Ternimaitokeisarin suosion perustuvan siihen, että katsoja näkee mitä tapahtuu, kun ihminen heittäytyy täydellisesti kehittämään itseään jotakin tiettyä asiaa varten. Esitys on näyttelijälle fyysisesti raskas kokemus, bodausjaksossa rauta nousee ja suvantovaiheet ovat vähissä.
– Jos toistaa jatkuvasti itselleen, että älä anna periksi, niin se on aika jyrkästi sanottu. Varsinkin silloin, kun siihen ei pysty.

Lintukosken mielestä palkittua esitystä voisi pitää jopa eräänlaisena profetiana. Viisi vuotta sitten uumoiltiin kehityssuuntaa, joka näyttää toteutuneen.
– Tänä päivänä puhutaan yleisesti, kuten myös Ternimaitokeisarissa, että pitää yrittää tehdä töitä, töitä ja vielä enemmän töitä.
Lintukoski arvelee, että keskustelu kirkossa voi hyvinkin kääntyä kysymykseen, kestääkö ihminen Ternimaitokeisarissa kuvattua tapaa elää. Hän tunnustaa, että ei itse pystyisi. Olisiko tällaisessa elämässä kylliksi?

Ajatus menestyksen janosta saa Lintukosken miettimään Henrik Ibsenin Peer Günt -näytelmästä elämään jäänyttä toteamusta: ”Ole itse itsellesi kylliksi”. Voisi olettaa, että ainakin Martti Luther myhäilisi kuullessaan, kuinka Lintukoski peilaa Ternimaitokeisarin esillä pitämiä teemoja.
– Olen sen verran mukavuudenhaluinen ihminen, että terve laiskuus on ihan paikallaan.

Ternimaitokeisari tulee taas

Ternimaitokeisarin esitykset Kuokkalan kirkossa torstaina 14.9. ja tiistaina 19.9. klo 19.

Molempina iltoina esitysten jälkeen keskustellaan teemasta: ”Miten meidän pitäisi elää? Mitä Luther tähän sanoisi?”

Paneelikeskustelua johdattelee Mika Lahtinen.
Tiistain paneelissa ovat mukana Sakari Hokkanen, Raili Kivelä, Hannu Lintukoski ja Riku Bucht.
Torstain paneelissa Urpo Karjalainen, Satu Olkkonen ja Hannu Lintukoski.
Liput 15/10 e tuntia ennen ovelta. Ennakkomyynti ZUPticket
(www.zupticket.com)
Esitykset ja keskustelut ovat osa Reformaation merkkivuoden tapahtumia.

Artikkeli Hinnalla millä hyvänsä? julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.