Aitta-ahon elämänmuutos pohjautuu pyrkimykseen elää arvojensa mukaista elämää. Arvojensa mukaan elämistä pohtii myös moni muu suomalainen.

Mitkä asiat ovat sinulle elämässäsi tärkeimpiä? Useimmat ihmiset vastaavat kysymykseen mainitsemalla ainakin ystävät ja perheen, hyvinvoinnin, terveyden ja luonnon.

Vaikeampi kysymys sen sijaan on, osaammeko elää näiden meille tärkeiden asioiden mukaisesti. Näkyvätkö arvot jokapäiväisessä elämässämme?

Aiheesta paljon julkisuudessa puhunut ja kirjoittanut psykologi Arto Pietikäinen kohtaa työssään enenevässä määrin ihmisiä, jotka kokevat, etteivät suoritteet ja menestys ulkoisessa elämässä ole taanneet heille pysyvämpää onnea. Niiden kautta on saatu vain nopeasti haihtuvaa tyydytystä.

Arvoista puhuminen saattaa kuulostaa filosofiselta, mutta kysymys on Pietikäisen mukaan hyvin käytännönläheisistä asioista.

– Jos arvot eivät näy käytännön elämässä, ei niillä ole paljoakaan merkitystä, psykologi huomauttaa.

Se, millainen olin ja mitä annoin omille lähimmille ihmisilleni, koetaan kuolemankin edessä hyvin tärkeäksi.

Psykologi Arto Pietikäinen

Pietikäinen korostaa, että omia arvoja on hyvä kirkastaa menemällä elämänsisältöjen taakse.

– Sinällään vaikkapa parisuhteessa kumppanina oleminen, isän tai äidin rooli, tai mikä tahansa elämänsisältö sinällään, ei ole vielä arvo.

– Vasta sen jälkeen, kun kysytään, millainen haluaisin parisuhteessa, isänä tai äitinä tai jossain muussa roolissani olla, ollaan tekemisissä arvojen kanssa.

Jos tärkeitä arvoja ovat esimeriksi kannustavuus ja kunnioittava suhtautuminen muihin ihmisiin, on Pietikäisen mukaan tärkeää kysyä, miten voisin olla käytännössä elämässä kannustavampi ja kunnioittavampi. Hän pyytää asiakkaitaan usein pohtimaan, miten he voisivat siirtää itselleen tärkeitä periaatteita käytännön toimintaan, juuri tänään ja tällä viikolla.

Mieli ja tunnemaailma jarruttavat usein ihmisen matkaa kohti arvojen mukaista elämää.

– Arvojen vieminen käytäntöön ei ole aina helppoa, sillä ajatukset muodostavat vaikutusvaltaisia esteitä. Joskus pelkokin voi estää arvojen toteutumisen. On hyvä muistaa, että tunteet tulevat ja menevät, eikä niihin tarvitse enempää kiinnittyä.

Psykologi Pietikäinen kannustaa niin ikään välttämään sitä, että omat arvot sekoittuvat muiden tärkeäksi nimeämiin tavoitteisiin, odotuksiin ja mielipiteisiin. On hyvä kysyä, eletäänkö elämää itse valitulla suunnalla vai toteutetaanko vain muiden haluamia asioita.

– Myös yhteiskunnan arvot ja mainosten maailma luovat helposti mielikuvan siitä, mikä on elämässä tärkeää. Olisi kuitenkin hyvä tiedostaa, mitkä ovat omasta sisimmästä kumpuavia arvoja, hän sanoo.

Vaikkei omien arvojen mukaista elämää voisi joka hetki elääkään, on silti hyvä ponnistella niiden viitoittamaan suuntaan. Pietikäinen muistuttaa, että ihmisten puhuessa elämänsä ehtoopuolella menneisyydestään, harva nostaa enää esille vaikkapa työtä tai sen kaltaisia saavutuksiaan.

– Sen sijaan se, millainen olin ja mitä annoin omille lähimmille ihmisilleni, koetaan kuolemankin edessä hyvin tärkeäksi.

”Kiusauksena on määritellä itseäni suoritusten kautta”

Eräs Suomen parhaista yleisurheilijoista, pika-aituri Elmo Lakka myöntää, että urheilijan ammatissa on vaikeaa, usein mahdotontakin, pitää kiinni kaikista tärkeimmistä arvoistaan.

– Arvot ohjaavat kyllä käyttäytymistäni, mutta toisaalta joudun tekemään paljon myös niiden vastaisia valintoja.

Vaikka Lakka esimerkiksi arvostaa suuresti perheen ja läheisten kanssa vietettyä aikaa, hän ei kuitenkaan huippu-urheilijana pysty sitä aina toteuttamaan. Lukuisia suomenmestaruuksia voittanut urheilija sanoo, että ammatti on perhe-elämän lisäksi välillä vastoin myös toista hänelle hyvin tärkeää arvoa, terveyttä.

– Huippu-urheiluhan on kaukana ter­veyttä edistävästä liikunnasta! Lakka täräyttää.

– Toisinaan joudun puskemaan itseni aivan äärimmilleen ja puremaan hammasta, kun jokin kohta kropassa on kipeä. Ja vaikka keho kokee tiukkojen treenien jälkeen kovia, seuraavana päivänä pitää taas yrittää olla vielä entistäkin parempi.

Urheilija toivoo voivansa omistaa kilpa­uran jälkeen enemmän aikaansa muille arvoilleen. Vaikka Lakka kertoo nauttivansa tällä hetkellä suunnattomasti ammatistaan, tuntuu hänestä hyvältä ajatella, että uran jälkeen on mahdollista tehdä valintoja muutoinkin kuin urheilun optimoinnin näkökulmasta. Jo tällä hetkellä hän yrittää muistuttaa itselleen, että elämässä on paljon muutakin mielekästä kuin urheileminen.

– Että en ole pelkästään pika-aituri, vaan ennen kaikkea ihminen Elmo Lakka.

Yleisurheilija pitää itseään kuitenkin onnekkaana voidessaan toteuttaa sitä mistä eniten pitää, urheilla ammatikseen. Hän kertoo tiedostavansa, että urheilijana on kiusaus ryhtyä määrittelemään itseään tekemisten, suoritusten ja menestyksen kautta.

– Mutta vaikka olen huippu-urheilija, olen mielestäni pohjimmiltani melko jalat maassa tyyppi, enkä kurottele korkeuksiin.

– Tällä hetkellä pidän siitä, että saan urheilla, mutta urheilun ulkopuolella on myös todella mielekkäitä asioita, joita voin toteuttaa ja tehdä, kuten opiskelu ja perheen kanssa vietetty kullanarvoinen aika.

Lakka kertoo arvojensa muuttuneen vuosien aikana. Hän on oppinut sen, että urheilu on parhaimmillaankin vain urheilua.

– Nautin siitä valtavasti ja se tekee minut onnelliseksi, mutta koetan olla rakentamatta omaa identiteettiäni urheilijana olemisen varaan.

”Ei olla tulossa maitojunalla takaisin”

Kun Miia Aitta-ahon muuttokuorma suuntasi viime kesänä Jyväskylästä kohti Ivaloa, moni ystävä veikkasi perheen palaavan pian maitojunalla takaisin.

– Ei olla kyllä tulossa täältä ihan heti takaisin, naurahtaa Aitta-aho nyt kysymykselle.

– Olemme viihtyneet Lapissa todella paljon. Ja vaikka niin kävisikin, että tulisimme joskus takaisin, en näkisi sitä epäonnistumisena. Ratkaisu kumpusi omista arvoistani ja on ollut hienoa elää niiden mukaisesti, hän painottaa.

Aitta-aho arvelee, että lappilaisten elämänarvot eroavat jonkin verran eteläsuomalaisista. Ihmisillä kun ei ole kiire mihinkään.

– Ei juosta kaupasta toiseen turhanpäiväisten ostosten perässä, kun ei ole edes kunnolla kauppojakaan, hän kertoo huvittuneesti.

Aitta-aho kertoo huomanneensa, että kun elämästä on karsittu kaikki ylimääräinen, sitä huomaakin tulevansa toimeen yllättävän vähällä. Hän kokee Ivalossa suurta mielihyvää aivan pienistä ja arkisista asioista.

Lapissa asumisen hyviksi puoliksi Aitta-aho nimeää myös sen, että ulos mennään, oli keli mikä hyvänsä. Ja sen, että toiseen ihmiseen keskitytään.

– Täällä vietetään tosi paljon aikaa luonnossa. Ja kun ollaan toisten luona kylässä, ei räpläillä kännykkää, vaan keskitytään juttelemaan.

”Mieluummin yksin kuin pahoinvoivana huonossa seurassa”

Jo nuorena omilleen muuttanut, Jyväskylän Keljossa nykyisin asuva opiskelija Emmi Kanerva kertoo pitävänsä elämänsä tärkeimpinä arvoina hyvin tavallisia asioita. Eräs niistä on omasta jaksamisesta huolehtiminen. Jatkamisen painottaminen on muuttunut teoiksi pitkällisessä prosessissa.

– Olen pohjimmalta luonteeltani sellainen, että unohdan helposti itseni. Otan liian usein toisten huolet omikseni, media-alaa Gradialla opiskeleva Kanerva luonnehtii itseään.

– Joskus aikaisemmin omasta olotilasta kiinni pitäminen oli minulle melko vierasta. Nyt koetan opetella ja toteuttaa sitä joka päivä.

Jaksamisesta huolehtimiseen kuuluu muun muassa se, että osaa tunnistaa omat rajansa ja vetäytyä välillä yksinäisyyteen lataamaan akkuja. Kanerva saattaa sanoa kavereille, että ei jaksa nyt nähdä heitä, vaan haluaa vain olla sillä hetkellä yksin. Hän myös varmistaa hyvät yöunet ja liikkuu paljon luonnossa.

Aluksi itsekkäältä vaikuttanut päätös tuottaa Kanervan mukaan useimmiten hyvää myös muille: Voidessaan itse paremmin hän jaksaa olla ystäville levänneenä taas parasta mahdollista seuraa.

Kanervalle metsissä liikkuminen ja järvien läheisyys ovat paikkoja, joissa elämän arvoja ja ajatuksia on vaivattominta kirkastaa. Aina vetäytyminen ei kuitenkaan tarkoita yksin olemista.

– Jos haluan lähteä keräämään voimia luontoon, voin helposti saada jonkun ystävän mukaan. Koen ystävien kanssa samanlaista rauhaa ja levollisuutta kuin yksinäisyydessä.

Omien arvojen vieminen käytäntöön tarkoittaa hänelle esimerkiksi sitä, että välttää ajautumista huonoihin kaveriporukoihin.

– Vietän mieluummin aikaani yksin kuin voin pahoin huonossa seurassa. Varsinkin nuorempana mennään helposti massan mukana, eikä välttämättä ymmärretä, miten tärkeää on pitää omista arvoista.

Yhdeksi elämänsä isoista käännekohdista Kanerva nimeää rippileirin.

– Ripari oli todella vaikuttava kokemus. Meidän leirillä vallitsi tosi kodinomainen, lämmin henki. Aivan kuin olisi viettänyt aikaa omien sisarustensa seurassa.

Kanerva kertoo tutustuneensa leirillä ennestään tuttuihinkin ihmisiin uudella tavalla, ja että ihmisistä tuli pintaan sellaisia puolia, joita hän ei ollut aikaisemmin huomannut.

– Loppujen lopuksi olimme kyyneleet silmissä, kun leiri loppui. Emme olisi halunneet lähteä sieltä, Kanerva muistelee haikeana.

”Jos haluan lähteä keräämään voimia luontoon, voin helposti saada jonkun ystävän mukaan.”

Emmi Kanerva

Artikkeli Rakkautta, rehellisyyttä, kauneutta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutaman vuoden takainen vuorotteluvapaa on ollut Kirsi Mäkiselle yksi parhaimmista ajanjaksoista kiireisen arjen keskellä.

– Olen aina pitänyt työstäni, mutta halusin hypätä pois työn, perheen ja harrastusten muodostamasta oravanpyörästä niin kauan kuin lapset vielä tarvitsivat äitiä, Palokan yhtenäiskoulussa eritysopettajana työskentelevä Mäkinen kertoo.

Lukuvuoden mittaisen vuorotteluvapaan aikana oli Mäkisen mielestä hyvä nähdä elämää muualtakin kuin koulusta käsin.

– Tuntui hyvältä heittää aikataulut pois ja tehdä sitä, mitä kulloisenakin päivänä huvitti tai olla tekemättä mitään.

Pienistä asioista iloa

Vuorotteluvapaalla Mäkinen ei kiertänyt maailmaa tai tehnyt jotakin muuta suurta ja mullistavaa. Pienet asiat toivat iloa päiviin.

– Nautin ihan hirveästi esimerkiksi mustikkaan tai puolukkaan lähtemisestä. Niistä on jäänyt rauhallisimmat ja ihanimmat muistot tuolta ajalta. Aikaa oli myös käydä katsomassa iäkkäitä vanhempiani, jotka asuvat kaukana, Mäkinen sanoo.

Huomiota arjen hyviin puoliin

Mäkinen kehuu Palokan yhtenäiskoulun työyhteisöä, oppilaita ja vanhempia. Työhön kypsyminen tai väsymys ei ollut syynä vuorotteluvapaaseen. 25 vuodessa erityisopettajan työ on kuitenkin muuttunut aika tavalla.

– Asioiden kirjaamista ja kaikkea muuta on tullut työn oheen lisää ja palavereita on entistä enemmän. Samassa ajassa pitää ehtiä enemmän.

Vuorotteluvapaan jälkeen Mäkisestä oli kiva palata takaisin töihin.

– Huomasin, miten hienoa normaali arki on ja aloin löytää siitä enemmän hyviä puolia. Vuorotteluvapaasta jäi tietynlainen levollisuus, joka on kantanut tähän päivään asti, Mäkinen vahvistaa.

Uusia ideoita opintovapaalta

Simo Peteri oli miettinyt hetken hengähdystä työelämästä jo jonkin aikaa. Toive toteutui viime keväänä, kun Peteri jäi neljäksi kuukaudeksi opintovapaalle. Opintovapaansa Peteri on jaksottanut kahteen osaan, joista toinen jakso on parhaillaan käynnissä.

Peteri työskentelee valokuvauksen opettajana Gradiassa eli entisessä Jyväskylän koulutuskuntayhtymässä. Takana on parikymmentä vuotta opettajana. Opintovapaan tavoitteena on ollut kehittää omaa ammatillista osaamista.

Peteri kutsuu itseään opiskelijamoniottelijaksi. Taskussa on jo yrittäjäammattitutkinto viime keväältä, nyt ovat vuorossa opinnot sisustusalan ammattitutkintoa varten. Tutkinnot auttavat paitsi oman pienen sisustuskuviin keskittyvän yrityksen toiminnan kehittämisessä, myös opetuksessa, johon kuuluu niin yrittäjyyttä kuin sisustamista.

– Selkeänä päämääränä on tulla uusin eväin takaisin töihin, Peteri sanoo.

Aikaa myös joutenoloon

Irtautuminen normaalista opettajan arjesta on Peterin mukaan selkiyttänyt ajatuksia ja antanut aikaa pohtia omaa työtä ja miten sitä voisi tehdä entistä paremmin. Silti aikaa on jäänyt myös joutenoloon, sillä opintoja on voinut suorittaa aika pitkälle oman aikataulun mukaan.

– Opiskelustakin voi ottaa stressiä, mutta olen huomannut, että olen voinut niin fyysisesti kuin henkisesti paremmin.

Opintovapaa on mahdollistanut toisenkin haaveen, valokuvausnäyttelyn, toteutumisen. Automatkalla Utsjoelta Brysseliin syntyi kuvatarinoita erilaisista ihmisistä ja maisemista.

– Projektissa yhdistyi kolme mukavaa asiaa: henkilö- ja maisemakuvaaminen sekä matkanteko omalla autolla, Peteri kertoo.

Tukea työssä jaksamiseen

Kirsi Mäkisen mielestä vuorotteluvapaa on edullinen tapa tukea työssä jaksamista.

– Eläkeiän noustessa olisi entistä tärkeämpää, että kaikilla olisi mahdollisuus pitää taukoa työelämästä.

Myös Simo Peteri on yllättynyt siitä, miten suuri merkitys muutaman kuukauden opintovapaalla on ollut. Ajatukset juoksevat paremmin ja uusia ideoita syntyy helpommin.

– Millainen arvo tällaisille asioille tulisi antaa, Peteri kysyy.

Työelämän joustoista
myönteisiä kokemuksia

Työelämä on jatkuvassa muutoksessa, sanoo yliopistonopettaja Armi Mustosmäki Jyväskylän yliopistosta. Työltä odotetaan entistä monipuolisempia ja mielekkäämpiä sisältöjä, mutta samaan aikaan epävarmuus työn jatkuvuudesta, kiire ja työn henkinen rasittavuus ovat lisääntyneet.

– Jatkuvat muutokset voivat uuvuttaa ja kyynistää sekä lisätä pelkoa siitä, että oma työ muuttuu sellaiseksi, mihin oma osaaminen ei enää riitä, Mustosmäki toteaa.

Menestyvät yritykset voivat kilpailla erilaisilla etuuksilla ja muilla työelämän joustoilla työntekijöiden hyvinvoinnin parantamisessa, mutta kaikilla aloilla tämä ei ole mahdollista. Samaan aikaan vuorottelu- ja opintovapaiden ehtoja on tiukennettu.

Lyhytnäköistä toimintaa

Tampereen yliopiston sosiaalipolitiikan professori Jouko Nätti pitää tiukennuksia varsin lyhytnäköisenä toimintana.

– Minusta olisi fiksua, että erilaisista joustomahdollisuuksista työntekijöille pidettäisiin kiinni.

Nätti on ollut mukana tutkimuksessa, jossa selvitettiin vuorotteluvapaan vaikutuksia. Useimmat vuorottelijat kokivat muun muassa henkisen ja fyysisen hyvinvointinsa sekä työmotivaationsa parantuneen vapaan ansiosta.

– Kokemukset olivat hyvinkin myönteisiä niin työntekijöiden, sijaisiksi palkattujen työttömien kuin työnantajien osalta. Tulokset viittaavat siihen, että vuorotteluvapaan yhteiskunnalliset hyödyt ovat varsin suuret, Nätti huomauttaa.

Artikkeli Uusin eväin takaisin töihin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Milloin ihmiset yleensä havahtuvat elämäntapamuutokseen?
Halu elämäntapamuutokseen voi tapahtua, kun ihminen havahtuu pahaan oloonsa. Vuosien saatossa kaiken kiireen keskellä on helppo unohtaa oma kunto ja jaksaminen. Joillakin paino on alkanut iän myötä nousta, selkä tai nivelet oireilla. Pahaan oloon tottuu niin helposti.

Miten omaa hyvinvointia voisi parantaa pienin askelin?
On tärkeää ymmärtää, että muutosmatkalle voi lähteä vain siitä pisteestä, missä itse on sillä hetkellä. Teen paljon painonhallintavalmennuksia, joissa yleensä aloitetaan aivan liian kaukaa oma kapasiteetti ja voimavarat huomioiden. Kun malttaa edetä rauhassa pienin askelin ja asettaa itselleen riittävän pieniä välitavoitteita, onnistuminen on todennäköisintä ja keho ehtii oppia uusia toimintatapoja. Kun pystyy tekemään enemmän asioita, jotka tuovat onnellisuutta ja mielihyvää, tavoitekin lähestyy kuin itsestään.

Mikä on tämän ajan pahin vitsaus hyvinvoinnin näkökulmasta?
Ihmiset haluavat nykyään uskoa helppoihin ratkaisuihin, jolloin heidän hyvinvointivalinnoistaan puuttuu punainen lanka ja pitkäjänteisyys. Erilaiset lyhyet projektit, joissa itsekuria tarvitaan enemmän kuin keho ja mieli mahdollistavat, motivoivat paljon enemmän kuin elämänmittaiset muutosmatkat. Kun joku hyvinvointia lupaava asia kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta, se ei mitä luultavimmin ole totta. Toinen omasta mielestäni tärkeä asia meidän arkemme muuttuminen. Ihminen istuu kehonsa huonoon kuntoon niin aineenvaihdunta kuin tuki- ja liikuntaelimistökin huomioiden.

Olet myös yleisurheiluvalmentaja. Ehditkö valmentaa?
Toimin useita vuosia Suomen urheiluliiton lajikouluttajana naisten korkeushypyn puolella. JKU:ssa minulla oli myös pitkään oma valmennusryhmä, mutta oman yrittäjäpolun aloittaminen pakotti minut valmennustauolle. Aika ei vain riittänyt kaikkeen, eikä puolivaloilla valmentaminen olisi ollut oikein lahjakkaille tytöille. Teen kuitenkin pieniä valmennusprojekteja eri yksilö- ja joukkuelajien kanssa.

Mitä oma urheilutaustasi on sinulle opettanut?
Se on tietenkin opettanut paljon yksilöllisyydestä ja tavoitteellisesta toiminnasta. Urheilu on opettanut, mitä oikeasti tarkoittaa kokonaisvaltainen hyvinvointi, kuinka pettymykset voivat kasvattaa, mitä tarkoittaa, jos paineet ja odotukset omalta tai muiden taholta ovat liian isot. Päämäärätietoisuus ja itsensä johtamisen taidot ovat urheilussa opittuja taitoja.

Miten pidät huolta omasta hyvinvoinnistasi?
Pyrin elämään niin kuin opetan. Unesta en tingi, koska väsymys vaikuttaa minulla migreenin puhkeamiseen. Ja tietenkin jaksamista tukeva ravinto ja monipuolinen liikunta ovat tärkeitä. Omaan hyvinvointiin kuuluu myös aika perheen kanssa.

Onko sinulla paheita?
Yksi niistä on makean syöminen. Toisaalta syön niin terveellisesti muuten, että saan kyllä ravinnosta riittävästi tarvittavia rakennusaineita. Luonteessa saattaa toki perheenjäseniltä kysyttäessä olla rippeitä pohjalaisuudesta, joita voi kutsua paheiksi.

Mitä harrastat?
Harrastan lasten harrastuksia kuskina ja talkootöiden tekijänä. Hyvinvointia ylläpitäen pyrin olemaan aktiivinen jollain tavoin joka päivä ja lisäksi kuntoilla voimaillen, kehoa huoltaen tai sykettä nostaen 4-5 kertaa viikossa.

Mistä asioista saat voimaa elämään?
Ehdottomasti omasta perheestä ja arvojeni mukaisesta elämästä.

Artikkeli Hyvinvointia pienin askelin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Olen ollut opiskeluaikana opettajan sijaisena lukiossa, yläkoulussa ja ammattikoulussa. Nuoret ovat enimmäkseen ihan mukavia. Joskus kimpassa tyhmyys tiivistyy ja sijaisia kiusataan. Nuoret ovat kyllä yksilöinä kaikki mukavia.

Fysiikka ei ole koulussa kauhean suosittua. Perinteisesti opettajat puhuvat ja oppilaat kuuntelevat. Mielestäni interaktiivinen opetus on toimivaa – siinä opiskelijat pääsevät osallistumaan. Oppilaat pitää saada kiinnostumaan ja huomaamaan, että fysiikasta on jotakin hyötyä.

Muutto takaisin Kuopioon

Mieheni valmistui vuosi sitten englanninopettajaksi. Nyt hän on vahtinut kotona lapsia, ja minä olen päässyt opiskelemaan.

Olen asunut suurimman osan elämästäni Kuopiossa. Tapasin miehenikin siellä aikidoharjoituksissa. Muutamme varmastikin jossain vaiheessa takaisin Kuopioon.

Viihdyn kyllä todella hyvin Kortepohjassa. En ole aikaisemmin aikuisena tuntenut naapureitani näin hyvin kuin nykyään. Ilmapiiri on todella hyvä, ja lapsilla on leikkikavereita. Kaikki olennainen on lähellä.

Kortepohjassa ei näy kovin villiä opiskelijaelämää. Luulen, että se villi puoli keskittyy DDR:ään (MNOP-talot). Talossamme on pariskuntia ja perheitä. Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat.

Elämä pienten lasten kanssa on kivaa ja välillä aika rankkaa. Varsinkin keskimmäinen lapsista nukkui todella huonosti. Myös ensimmäisen kanssa heräsin monta kertaa yössä.

Perhekahvilassa saa vertaistukea

Olemme käyneet kaupungin perhekahvilassa Kortepohjassa. Siellä saa vertaistukea, kun tapaa muitakin ihmisiä. Kahvilassa voi jakaa hyviä vinkkejä, miten selviytyä hengissä lapsiperheen arjessa.

Lapset ovat lisänneet kärsivällisyyttäni. Nykyään myös kiinnitän huomiota erilaisiin asioihin – vaikkapa terveyteen. Kun on vastuussa lapsen terveydestä, niin samalla huolehtii itsestäkin vähän enemmän. Lasten kanssa pitää huolehtia myös järkevistä rytmeistä.

Artikkeli Öisin huutavat lapset, eivät opiskelijat julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.