– Joonatanin elämä oli ihan pienestä asti aika hirveätä. Se olisi silti voinut päättyä vielä huonomminkin. Hän ei koskaan elänyt psyykkisesti tervettä elämää.

Joonatanilla oli syntymästä asti laajoja neuropsykiatrisia ongelmia. Myöhemmin arveltiin, että hänellä oli kaksisuuntainen mielialahäiriö ja rinnakkaispersoona pienestä pitäen. Kaiken päälle tulivat ADHD ja masennus. Pojalla oli tunne-elämältään todella vaikea olla.

– Joonatan oli lämmin, ihana ja rakastava. Hän halusi kaikille hyvää. Mutta kun kohtaus tuli päälle, hän oli täysin arvaamaton ja äärimmäisen väkivaltainen ja vaarallinen, Itäniemi muistaa.

Sanottiin, että perheessä on vanhemmuus hukassa

Asiantuntijat eivät pitkään uskoneet, mitä vanhemmat kertoivat pojan käytöksestä. Ajateltiin, että he liioittelevat eivätkä tiedä, mikä on normaalia. Sanottiin, että perheessä on vanhemmuus hukassa. Väitteet kumoutuivat joka kerta, kun Joonatanin tilannetta tutkittiin syvällisemmin.

– Lapsen psykologisissa ongelmissa syy työnnetään helposti kasvatuksen piikkiin. Sanoisin, että valtaosa ammattilaisista ajattelee niin.

Joonatania siirreltiin hoitoyksiköstä toiseen, ja ammattilaiset olivat keinottomia. Vihdoin erittäin vaativahoitoisten alaikäisten hoitoyksikössä tunnuttiin tietävän, mitä Joonatanin kanssa tehdään. Ajateltiin, että tilanne on menossa parempaan suuntaan. Joonatan oli kuitenkin tehnyt ratkaisunsa ja valmisteli tekoaan. Hän ei siinä vaiheessa enää uskonut, että kukaan voi auttaa.

Pahinta oli pirstaleinen hoito. Joonatan ei päässyt vammaispalveluiden piiriin, vaikka oli selkeästi vammainen. Vanhemmat joutuivat taistelemaan kaikesta avusta.

Kärsimys ei jalosta, mutta kypsyttää

– Joonatanista ei olisi tullut tervettä, vaikka hän olisi saanut alusta asti oikeaa hoitoa, tuskin koskaan työkykyistä. Aavistin, että hänen tiensä käy joko vankilaan tai hautausmaalle, Itäniemi sanoo.

Joonatan oli älykäs lapsi ja osasi toimia suunnitelmallisesti nuoresta iästään huolimatta. Perhe ei tunne vihaa tai katkeruutta hoitolaitosta kohtaan.

– Siellä tehtiin erittäin hyvää työtä, varmasti kaikki mitä voitiin. Eivät he pystyneet ennustamaan tai estämään tapahtunutta. Lapsi oli 20 minuuttia valvomatta, ja se riitti. Teko oli erittäin suunniteltu.

Joonatan oli tunne-elämältään nelivuotiaan tasolla, mutta henkisesti kypsä.

– Kärsimys ei jalosta mutta kypsyttää. Joonatan teki tekonsa sen vuoksi, ettei hän satuttaisi muita. Hän ei enää kestänyt elämäänsä ja näki itsemurhan ainoana vaihtoehtona, Itäniemi sanoo.

Joonatan oli poikkeuksellisen nuori itsemurhan tehnyt. Vaikutti siltä, että vieraille tapahtuma oli suurempi järkytys kuin perheelle ja läheisille. Perhe joutui surunsa keskellä tukemaan muita – jopa kriisityöntekijöitä.

Itsemurha on myös hengellisesti hankala asia

Osa läheisistä ei halunnut kohdata tapahtunutta ja otti etäisyyttä. Se tuntui loukkaavalta. Vieraiden suhtautuminen ei niin koskettanut. Itäniemi ajattelee, että sureva ihminen pitää kohdata eikä väistää. Tulisi kuunnella eikä kieltää puhumasta. Jotkut ovat halunneet käyttää kiertoilmauksia kuolemasta tai kuolemansyystä. Itsemurha on myös hengellisesti hankala asia.

– Osa ihmisistä ajattelee, että itsemurhan tehnyt ei voi päästä taivaaseen. Sellaisia hölmöjä tai kömpelöitä kommentteja on kuulunut. Se on tyrmistyttävää. Jumala olisi aika julma, jos antaisi ihmiselle sellaisen elämän kuin Joonatanilla oli ja sitten sanoisi, että mitä et kestänyt. Minä uskon, että Joonatan pääsi taivaaseen. Oma uskoni kantaa.

Itäniemi paneutui hautajaisjärjestelyihin. Hautajaisten jälkeen perhe keskittyi tarkoituksellisen normaaliin elämään neljän jäljelle jääneen lapsen kanssa. Kesä vietettiin, kuten oli suunniteltu.

Perhe on saanut ammattilaisilta keskusteluapua. Jyväskylän lastenpsykiatria oli tärkeä tuki jo Joonatanin kanssa, ja muut perheen lapset ovat saaneet kukin vuorollaan käsitellä suruaan siellä. Lapsilla suru on noussut pintaan varsinkin silloin, kun he ovat lähestyneet Joonatanin ikää kuoleman hetkellä. Nyt perheen lapsista jo kaksi on elänyt vanhemmiksi kuin Joonatan.

Itäniemen keino selvitä on ollut puhuminen. Hän hakeutui myös Facebookin vertaistukiryhmiin. Aivan saman kokeneita ei sieltäkään löytynyt.

Joskus tuntuu, että olen selvinnyt tästä liiankin hyvin

Itsemurhan tehneiden läheiset tuntevat monesti syyllisyyttä tapahtuneesta, mutta Itäniemi ei missään tilanteessa suostunut syyttämään itseään. Hän taisteli koko pojan elämän ajan tälle hoitoa ja apua. Perhe teki kaikkensa Joonatanin eteen ja eli pojan ehdoilla.

– Joskus tuntuu, että olen selvinnyt tästä liiankin hyvin. On kuitenkin myös muita, jotka eivät ajattele koko elämän olevan tapahtuneen vuoksi pilalla. Lapsen itsemurhasta voi selvitä, vaikka sitä ei voi unohtaa. Elämän ei tarvitse pysähtyä pitkäksi aikaa, jos on jotakin muuta pitämässä kiinni elämässä.

Itäniemi itki suruaan alussa monta kertaa päivässä. Jossain vaiheessa itku tuli päivittäin. Vihdoin saattoi kulua kokonainen päivä ilman itkua. Perheen muut lapset toivat valoa ja iloa elämään. Heistä oli pidettävä huolta, ja arjen oli jatkuttava. Syksyn tultua Itäniemi alkoi odottaa lasta. Ilo raskaudesta ja uuden odottaminen auttoivat.

– Ihmiset sanovat, että he eivät ikinä selviäisi samassa tilanteessa. On selvittävä ja mentävä eteenpäin, koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Suruun ei voi jumittua.

Joonatan elää muistoina mukana perheen arjessa. Joonatanin kuvia, askarteluja ja muistoesineitä on esillä pianon päällä ja seinillä. Hauta on lähellä, kävelymatkan päässä. Se on tärkeä paikka, ja siellä käydään usein, mutta enää ei ole pakko käydä joka päivä.

– Ei se poika siellä ole kuitenkaan. En voi hoitaa poikaa enää, mutta hautaa voin hoitaa ja laittaa kauniiksi, Itäniemi toteaa.

Ensimmäinen kesä

Pilven reunahahtuvat
Valuvat maata hipoen
Peilikuva hajoaa laineisiin.

Matkalla kummitytön rippijuhliin
haimme leikkipyssyn,
joka unohtui puoli vuotta sitten.
Juhlan jälkeen poliisit ajoivat pihaan.
Ennen sanaakaan sydämessämme tiesimme:
pyssy on nyt osa perintöä.

Olen sijannut arkkuun Angry Birds -lakanat,
Pukenut lapseni vauhdissa
rähjääntyneisiin lempivaatteisiin,
Suudellut jäähtynyttä otsaa,
kunnes kylmyys jäi polttamaan huuliani,
Leikannut hiustupsun tietämättä,
mitä sille teen.

Ja kun en enää muuta voinut,
Peittelin kauniit kasvot lakanan reunan alle,
Istuin ruumisauton kyydissä
kotikylän sorateillä
Ja hyväksyin täysin lapseni ratkaisun.

Olen taluttanut muut lapset arkun ääreen,
Ottanut nuorimmaisen syliin,
että hän yltää vielä katsomaan isoveljeä,
Lohduttanut tyttöä, joka yhtäkkiä kantaakin vanhimman lapsen painavaa viittaa.

Nostin valkoisen kannen paikalleen,
Suljin ruuvit, Lopullisesti.

Olen heittänyt arkulle kourallisen multaa,
katsonut, kuinka se peittyy vähän kerrallaan,
Olen laulanut lapselleni viimeisen kerran
”siellä murheen ja surujen taukovi vuo,
Ikilohdutus virtaelee”.

Kesäseuroissa otin vastaan halauksia,
lujia kädenpuristuksia, vakavia katseita.
Olen vastannut lukemattomiin kysymyksiin,
Katsonut hetken pois itseäni kooten,
Pohtinut kuka kysyjistä kestää totuuden,
Kuka ansaitsee sen kuulla.

Kävimme uimarannalla
aina kun mahdollista,
Nauroimme vesileikkien keskellä
kuin ennenkin,
Ja pois lähtiessämme
piirsin rantahiekkaan nimen ja sydämen.

Olen vienyt elävät lapseni Tukholmaan,
Rutistanut heitä Junibackenin satujunassa,
Kun Kaarle otti Joonatanin selkään ja hyppäsi
”Minä näen Nangiliman valot, minä näen!”
Olen pohtinut nimeä ja ennettä,
Sankaruuden värejä.

Kotona lajittelimme tavaroita
Ja aina niitä löytyy lisää ja lisää
Lapset pukeutuvat isoveljen paitoihin, kenkiin,
Lohdullisen suuriin.
Tietokoneen näytöltä minua katsoo
hymyn odotus.

Olen käyttänyt kahdessa kuukaudessa kahdeksankymmentä euroa hautakynttilöihin,
Sillä jonkun täytyy valvoa lapseni unta
”pois pahan pyyhin mielestä sun”.

Ja kesäiltana ajoin huilun
kanssa hautausmaalle,
Soitin kehtolaulun toisensa perään
Ja itku katkoi sävelmiin vibraattoa.

Paula-Maaria Itäniemi

Itsemurhan tehneiden muistopäivää vietetään 18.11. Suomessa tehdään keskimäärin kaksi itsemurhaa päivässä.

Artikkeli Lapsi teki itsemurhan, elämä jatkuu julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Itsemurhia voidaan ehkäistä toimivilla, oikea-aikaisilla perus- ja erityistason palveluilla. Kohtaamalla ihmisiä heidän elämäntilanteissaan ja kuulemalla heitä, saattamalla tarvittaviin palveluihin sekä vahvistamalla selviytymistä. Myös tukemalla ihmisten arkea muun muassa erilaisilla tukitoimilla ja muilla matalan kynnyksen palveluilla, joita ovat esimerkiksi mielenterveyspalvelut, kotipalvelut, kriisiapu, sosiaalipalvelut, nuorten palvelut sekä helpottamalla palveluiden saatavuutta asiakkaille (esimerkiksi palvelujen saaminen ilman ajanvarausta).

Miten itsemurhaa yrittänyttä parhaiten autetaan?

Tärkeää on, että itsemurhaa yrittäneen kanssa käsitellään itsemurhayritys tai itsetuhoiset ajatukset mahdollisimman pian itsemurhayrityksen jälkeen. Terveydenhuollon arvioinnista tulee käynnistyä tarpeen mukainen suunniteltu hoito, jossa itsemurhaa yrittänyttä tuetaan hänen elämäntilanteensa huomioiden. Liian usein itsemurhaa yrittänyt jää vaille suunnitelmallista tukea ja hoitoa.

Entä itsemurhan tehneen läheiset?

Itsemurhan tehneiden läheisten avun saannin turvaaminen on jokaisen ammattilaisen vastuulla. Kriisikeskuksesta saa kriisiapua välittömästi. Lisäksi tukea saa sosiaali- ja terveydenhuollosta sekä erilaisista järjestöistä muun muassa Surunauha ry – Vertaistukea itsemurhan tehneiden läheiset ry:stä, Nuoret Lesket ry:stä ja Suomen Mielenterveysseurasta. Surunauha on kehittänyt uuden ilmaisen Lohtu-mobiilisovelluksen, jolla voi pitää yhteyttä muihin itsemurhan tehneiden läheisiin suoraan älypuhelimilla tai tableteilla.

Itsemurhien ehkäisypäivän tavoitteena on vähentää itsemurhiin liittyvää leimautumista. Kuinka suuri ongelma leimautuminen on?

Itsemurha on aina vakava asia ja se on peruuttamaton yksittäisen ihmisen ratkaisu. Itsemurhakuolemaa on vaikea hyväksyä ja siihen liittyy monia tunteita. Usein syyllisyyden tunteet voivat olla hyvin voimakkaita. Lisäksi häpeän ja vihan tunteet voivat viivästyttää surun tunteiden kokemista. Itsemurha on traumaattinen kriisi läheisille. Kriisikeskuksen näkökulmasta leimautuminen ei ole itsemurhiin liittyvä ensisijainen ongelma.

Jos itsemurha käy mielessä, mitä tehdä?

Jos ajattelet itsemurhaa, niin puhu ajatuksistasi jollekin läheisellesi tai ulkopuoliselle henkilölle. Hakeudu keskusteluapuun esimerkiksi kriisikeskukseen, työterveyteen, terveydenhuoltoon tai muihin auttaviin tahoihin. Myös internetissä on mahdollisuus keskustella esimerkiksi Tukinetissä (www.tukinet.net) tai Mielenterveystalo.fi:ssä. Mikäli et kykene itse hakemaan apua, soita hätänumeroon 112.

Uskomuksen mukaan se, joka uhkailee itsemurhalla ei sitä kuitenkaan tee. Pitääkö tämä paikkansa?

Itsemurhalla uhkailu pitää aina ottaa vakavasti. Jos joku kertoo sinulle, että hän ajattelee tai suunnittelee itsemurhaa, kuuntele ja keskustele hänen kanssaan rauhallisesti. Kerro mahdollisuuksista saada apua ja rohkaise ulkopuolisen avun piirin. Jos itsemurhalla uhkaava ei ota vastaan apua, soita 112.

Kuinka paljon Suomessa tehdään itsemurhia? Mistä tämä johtuu?

Keskimäärin itsemurhia tehdään kahdesta kolmeen päivässä. Miesten itsemurhakuolleisuus on huomattavasti suurempaa kuin naisten, sillä kolme neljästä itsemurhan tehneestä oli miehiä. Itsemurhayrityksiä on vuosittain 10–15-kertainen määrä itsemurhiin nähden.
Itsemurhilla on monia sosiaalisia ja yksilöllisiä sekä yhteisötason taustatekijöitä, muassa työttömyyttä, taloudellisia ongelmia, yksinäisyyttä, parisuhde- tai mielenterveysongelmia, päihteiden käyttöä tai väkivaltaa.

Kriisikeskus Mobile, Jyväskylä (014) 266 7150.

Artikkeli Itsemurhalla uhkailu pitää ottaa aina vakavasti julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.