– Medialukutaito on tajua, milloin sinua ollaan johdattelemassa johonkin erityiseen suuntaan tai sinuun yritetään vaikuttaa jotenkin muuten kuin tarjoamalla informaatiota.

Maasola nostaa esimerkiksi tubettajat, jotka tarjoavat katsojalle omaa maailmankuvaansa ja kehuvat erilaisia tuotteita. Katsojan kannattaa tiedostaa, milloin ollaan johdattelemassa kaupallisten palvelujen äärelle.

– Huomaat kohta, että olet alkanut pukeutua samalla tavalla kuin tubettajaidoli.

Ihmiset lukevat vain kavereiden sosiaalisessa mediassa suosittelemia juttuja

Maasola on huolestunut nykypäivän suuntauksesta, jossa ei enää lueta pitkiä tekstejä. Hänellä on tuntuma, että monet lukevat netistä vain iltapäivälehtien otsikot ja muodostavat sen pohjalta käsityksensä asioista.

– Se jää kyllä aika pinnalliseksi.

Nykyään saatetaan lukea pelkästään kavereiden sosiaalisessa mediassa jakamia juttua. Tällaisessa tapauksessa on vaara joutua somekuplaan. Silloin samaa mieltä olevat kaverit vahvistavat toistensa maailmakuvia.

– Kyllä medialukutaito on sen kaivamista, mitä yhteiskunnassa oikeasti tapahtuu.

Maasola muistuttaa, että jokaisen pitää rakentaa oma totuutensa kaikessa viihteen melskeessä. Omasta kuplasta ulos tuleminen ei ole kuitenkaan helppoa.

Ongelma on osittain siinä, että ihmiset haluavatkin olla tietynlaisessa kuplassa.

– Ongelma on osittain siinä, että ihmiset haluavatkin olla tietynlaisessa kuplassa. Haluat, että oma maailmankuva vahvistuu. Silloin jää paljon näkemättä.

– Omasta kuplasta kannattaa ponnistella pois. Helppoa se ei ole. Ihminen on mukavuudenhaluinen.

Kuplalasta voi päästä hakeutumalla erilaisten ihmisten seuraan

Maasola tarjoaa lääkkeeksi omasta kuplasta pois pyristeleville hakeutumista erilaisten ihmisten seuraan. Juttelemaan toisten kanssa ja viemään itseään tilanteisiin, joissa ei ole ollut.

– Saattaa saada ahaa-elämyksiä. Rohkeutta vaatii tehdä aloite juttelun aloittamiseksi.

Mikko Maasola haluaa kiinnittää huomiota omituisiin asioihin ja ajan ilmiöihin. Hän haluaa pudottaa jalustalta asioita, joita on kerrottu totuuksina. Vastakkaisten käsitysten maailmassa totuus voi olla kateissa.

– Kohtuus on oikea tie kaikessa.

Suhtaudumme kauhean huumorintajuttomasti toisiimme

Radiotoimittajana, puhetyöläisenä, näyttelijänä ja stand up-koomikkona toimiva Mikko Maasola on huomannut, että ihmiset eivät ymmärrä enää ironiaa samalla tavalla kuin aikaisemmin – varsinkaan kirjoitettuna. Maasolan radiopakinassa ironian vielä kuulee esimerkiksi äänenpainoista.

– Netti sen on tehnyt. Ihmisen ironian ja satiirin lukemisen taito on rapautunut. Se on karhunpalvelus suomen kielelle.

Maasola on huolestunut, kuinka huumorintajuttomasti suhtaudumme toisiimme.

– Kaikkein kauheinta on, jos ihminen kuolee huumorintajuihinsa tulematta.

Mikko Maasola puhuu Pipliaseuran TA-VA-TAAN kylässä raamattutapahtumassa 19.5.2018

Artikkeli Omasta kuplasta kannattaa ponnistella pois julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kyse ei ole perinteisestä raivotaudista, jota myös vesikauhuksi kutsutaan. Tämä b-tyypin raivotauti ei leviä pureman välityksellä eläimestä toiseen tai eläimestä ihmiseen. Se leviää vain ihmisestä ihmiseen, tosin itse raivo voi kohdistua myös eläimiin.

B-tyypin raivotauti voi olla monimuotoinen, jolloin aivan kaikki ärsyttää. Taudin täsmämuotoisessa versiossa raivo kohdistuu yksittäiseen asiaan, joka voi olla ihan mikä tahansa. Yhdistävänä piirteenä molemmissa on, että tartunnan saanut reagoi yleensä selkäytimellä tai korkeintaan pikaisesti takaraivolla.

Kansanomaisesti tautia voisi kuvata termillä ajatusallergia. Tunnettuja ilmenemismuotoja ovat muun muassa someraivo, liikenneraivo ja laturaivo. Naapurikateus on yleensä ihan toinen tauti, mutta sekin voi ajan oloon muuttua raivoksi.

Tartuntamekanismia ei vielä tarkalleen tiedetä. Taudin on oletettu leviävän epämääräisissä vuorovaikutustilanteissa, mutta myös ihmisen ollessa täysin eristyksissä. Mahdollista tartuntaa ei estä käsienpesu tai desinfiointi. Pikemminkin on suositeltavaa kätellä mahdollisimman monia, sen on todettu lisäävän vastustuskykyä.

B-tyypin raivotautiin ei ole eikä tule varsinaista rokotetta, mutta taudin puhkeamista voi ehkäistä parhaiten kotikonstein ja maalaisjärjellä. Parhaita lääkkeitä epidemian taltuttamisessa ovat harkinta, ystävällisyys ja hyvän puhuminen. Niitä voi harrastaa sekä kasvokkain että sosiaalisessa mediassa.

Artikkeli Liikkeellä on ajatusallergiaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Ehdotan, että jatkamme aktiivisella linjalla, nyt tähtäimessä olympialaisten uudistaminen. Käytännössä se tarkoittaisi ehdotuksia ja edunvalvontaa uusista kisalajeista, ja myös niistä, joista pitäisi luopua. Poistettavista lajeista ensimmäisenä tulee mieleen mäkihyppy.

Tähän hätään en keksinyt suoranaisia uusia suomalaisystävällisiä lajeja, mutta en ole siitä huolissani. Meillä on tunnetusti vahvat perinteet mitä eriskummallisempien lajien kehittämisessä (mm. pesäpallo, eukonkanto ja pilkkihiihto). Myös aika on puolellamme, seuraaviin kisoihin on aikaa.

Valintaperusteissa korostaisimme asioita, joista Suomi tunnetaan maailmalla. Tasa-arvo, demokratia ja oikeudenmukaisuus. Nykyisten lajien kohdalla niistä ollaan kaukana. Miksi miehet ja naiset kisaavat erikseen, miksi kilpailumatkatkin ovat naisilla yleensä lyhyempiä?

Mäkihypyn tuulihyvityskertoimet ovat puolestaan silkkaa arpapeliä. Tasapuolisuuden nimissä, jos niitä käytetään, ne pitäisi olla käytössä kaikissa lajeissa.

Ampumahiihdossa tulisi hyödyntää suomalaista teknologiaa. Kehittäisimme maalitaulut, jotka toimivat samaan tapaan kuin kameran suljinaukko. Urheilijan aseeseen asennettaisiin anturi, joka langattomasti välittäisi tiedot vaihtuvista olosuhteista. Yksilöllisesti säätyvät maalitaulut reagoisivat antureiden signaaleihin salamannopeasti. Voimakas tuuli tai sankka sumu = suurempi aukko.

Uskon, että näillä keinoin lajista tulisi entistäkin katsojaystävällisempi ja kahvipöytäkeskusteluihin saataisiin uutta paloa.

Artikkeli Heja Suomi! Me noustaan vielä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Lasten riemua oli mukava seurata, mutta mukaan mahtui myös säikäyttäviä hetkiä. Olin altaassa ensimmäistä kertaa tyttäreni kolmivuotiaan pojan kanssa. Säikähdin kun poika yhtäkkiä vajosi pinnan alle. Reagoin nopeasti, tartuin poikaan ja nostin hänet pinnalle. Kun sama toistui uudestaan, poika tönäisi minua harmistuneena. Hän olisi tietysti halunnut olla pinnan alla pidempään, kun oli juuri oppinut sukeltamaan.

Viiden lapsenlapsen ukkina tunnen itseni etuoikeutetuksi ylimääräiseen onneen. Saan seurata heidän kasvuaan ja jatkuvaa muutostaan. Viikossakin ehtii tapahtua paljon ja koko ajan opitaan uusia taitoja. Isovanhemmuus on tuonut elämään aivan uuden ulottuvuuden. Vaikka ikää tulee lisää ja fyysisesti vanhenee, henkisellä puolella kokee nuorentuvansa. Lasten kanssa tempaantuu väkisinkin lattiatasolle ja huomaa olevansa taas leikki-iässä.

Kesän ollessa lopuillaan tyttäreni eskari-ikäinen oli kuullut isänsä sanovan, että onpa se mukavaa, kun on näin kylmä ja sateinen kesä. Poika oli hämmentynyt ja katsonut vanhempiaan kysyvästi, mitä tästä piti ajatella. Isä ja äiti kertoivat, että kannattaa kiinnittää huomiota siihen, millainen äänensävy ja ilme sanojalla on. Hän voi itse asiassa tarkoittaa jopa aivan päinvastaista. Sitä kutsutaan ironiaksi.

Seuraavana päivänä poika sanoi vanhemmilleen, että hän niin toivoo, että ukin poreallas puhkeaisi ja vedet valuisivat maahan. Hämmentyneet vanhemmat kuulivat hetken päästä poikansa nauravan äänen: Iloniaa. Puhkeamistahan hän olisi viimeksi toivonut, kun poreallas oli varmaan yksi parhaista asioista viime kesässä.

Kuvaava sana. Harmistus muuttuu iloksi ja ironia iloniaksi. Ironiatonta iloa ovat lapsenlapset tuoneet ukille ja mammalle roppakaupalla.

Artikkeli Iloniaa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.