Kirjanpitäjän pesti vaihtui talouspäälliköksi, talousjohtajaksi, sitten henkilöstöpäälliköksi ja hallintojohtajaksi. Laskentatoimen merkonomin opintojaan Lonka on täydentänyt myöhemmin muun muassa ammattikorkeakoulututkinnolla ja työelämän juridiikan opinnoilla.
– Minustahan piti tulla rakennusinsinööri, laskentatoimi on tosin ollut minulle aina helppoa. Pitkä matematiikka oli koulussa mieliaineeni, se meni kielten edelle.

Seurakuntalaiseksi ja seurakunnan työntekijäksi kasvanut Lonka on saanut tutustua työssään moniin ihmisiin. Yksi heistä nousee kuitenkin uran alkuajoilta enemmän esille.
– Olli Johansson oli ensimmäinen esimieheni ja oli sitä taas, kun tulin yhtymän palvelukseen. Hän luotti osaamiseeni ja pyysi minua sijaisekseen, kun hän lähti pieneksi ajaksi kirkkohallituksen määräaikaiseen virkaan. Ollilta sain oppia ja varmuutta.

Seurakuntayhtymän aikana tärkeitä työpareja ovat olleet yhteisen kirkkoneuvoston puheenjohtajat ja kirkkoherrat Juhani Huovila, Keijo Gärdström ja Kimmo Ylikangas, joiden kanssa yhteistyö on sujunut hyvin ja rakentavasti.

VÄRIKKYYS ja monipuolisuus ovat sanoja, joita Lonka käyttää kuvatessaan seurakuntaa työyhteisönä. Seurakuntien ja yhtymän henkilöstö muodostaa kirjon, jota kuvaa monialainen osaaminen. Tämä näkyi Longan työssä läpi vuosien. – Sain olla monen alan asiantuntija. Kiinteistöt, rakentaminen, urakat ja metsät olivat minulle uutta työskennellessäni Iitin ja Anjalankosken seurakunnissa. Joskus koin olevani itse asiassa insinööri.

Lonka on nähnyt paljon auttavaisia ihmisiä ja talkoohenkeä, näiden suhteen hän muistelee erityisellä lämmöllä aikaansa Iitissä. Vuosikymmeniin on mahtunut muutoksia: rakenteellisia, teknisiä ja palvelullisia. Ne ovat olleet Longalle mahdollisuus. – Olen aina tykännyt muutoksista, ne tuovat motivaatiota ja toimeliaisuutta. Ei passaa jäädä paikalleen, ja muutoksille on tarvetta edelleen.

Vaikka Lonka on tottunut byrokratiaan, hän kaipaa siihen kevennystä. Yhden seurakunnan malli olisi vikkelämpi liikkeissään kuin yhtymämalli. Yhtymämallissa yhteistyö on hänen mielestään avainsana parempaan. – Laaja yhteistyö seurakuntien kesken toiminnallisten ja hallinnollisten asioiden välillä mahdollistaa laajemmat työnkuvat. Yhdessä tekeminen tuo lisäresursseja, joita voisi saada myös sitouttamalla seurakuntalaisia vapaaehtoistyöhön.

SEURAAVA toimenkuva Riitta Longalla on totuttautua eläkeläisen elämään, joka odottaa vuodenvaihteessa. Sopivana perehdyttäjänä toimii oma aviomies, jolle tämän elämänvaiheen arjen rutiinit ovat jo tuttuja. – Mietimme ja teemme asioita yhdessä, mutta myös omille jutuille tulee jäädä aikaa. Keskityn perheeseen, harrastuksiin ja omaan elämään.

Se tarkoittaa fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista huolehtimista, viulunsoittoa, järjestötoimintaa ja ihan vaan oleilua, mikä tuntuu etukäteen ajateltuna oudolta. Lapsenlapset kaukana Etelä-Afrikassa ja Helsingissä saavat oman erityishuomionsa.

Artikkeli Muutos on mahdollisuus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Myöhemmin ammatinvalinnan ollessa ajankohtainen olin todennut, että minä lähden laittamaan ruokaa, sitä aina tarvitaan. Olen tykännyt työstäni, ja töitä on riittänyt. Kolikkorinteen päiväkodissa työskentelin parikymmentä vuotta ja nyt muutaman vuoden pitempään Lehtisaaren koululla Säynätsalossa. Lasten kanssa on ollut mukava työskennellä.

Perhe on minulle erittäin tärkeä. Puhun mielelläni meidän klaanista, jonka muodostavat minä ja mieheni sekä neljä aikuista tytärtä perheineen. Lastenlapsia on neljä. Vanhempien lasten kanssa kokkaamme vuoron perään kunnon illallisen, vähän niin kuin Neljän tähden illallinen -televisiosarjassa.

Meillä on kesämökki Toivakassa, jonne klaani kokoontuu aina silloin tällöin. Vaikka mökki on pieni, niin sopu sijaa antaa. Yhdessä pelataan mölkkyä tai krokettia, ja kun kuulen lasten nauravan, juttelevan tai vähän kinastelevankin, se on kuin musiikkia korville.

Pidän luonnosta ja eläimistä, erityisesti koirista. Suuri suru oli, kun koiramme kuoli yli kymmenvuotisen yhteisen taipaleen jälkeen. Mieheni rakastaa kalastamista, ja itse pidän erityisesti uistelemisesta. Harrastan liikuntaa ja kävelen paljon.

En ymmärrä, miten meille annettuun kauniiseen luontoon voidaan suhtautua niin itsekkäästi ja vain taloudellisia etuja ajatellen. Minusta kaikilla on vastuu suojella luontoa ja jättää se hyvässä kunnossa jälkipolville.

Olen halunnut aina auttaa muita ja tuottaa iloa toisille. Olen suorapuheinen ja sosiaalinen. Joskus lapseni ovat kuvailleet minua, että olen itsepäinen, mutta en itsekäs.

Olen tehnyt vapaaehtoistyötä seurakunnassa ja aion tehdä sitä entistä enemmän, kun siirryn eläkkeelle. Olen ollut mukana Saappaan katupartioinnissa jo toista vuotta ja huomannut, että minun ikäisilleni ja tällä elämänkokemuksella varustetuille on oma paikkansa myös nuoria kohdattaessa.

Artikkeli Oma klaani on parasta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.