Artikkeli Nikean kanonit ja kirkko-oikeuden lähteet tänään julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kirkko ja juutalaisuus -työryhmä on vuodesta 1977 edistänyt juutalaisten ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon vuorovaikutusta ja keskinäistä tuntemista. Yksi toimintatavoista on ollut julkaisujen tuottaminen. Näistä uusin on tänä syksynä ilmestynyt Kirkko ja juutalaisuus – Taustatietoa ja lähtökohtia kohtaamiselle ja yhteistyölle.

Julkaisu täyttää huomattavan aukon: ”On oikeastaan aika yllättävää, että kirkon ja juutalaisuuden suhteista ei varsinaisesti ole olemassa omaa julkaisua suomeksi, vaikka aktiivista dialogia on toteutettu jo vuosikymmeniä. Jotain on julkaistu, mutta ei yksin tälle aiheelle omistettua kirjamuotoista julkaisua eikä suomeksi eikä niin sanotulle tavalliselle lukijalle suunnattuna. Nyt on”, toteaa kirjan toimituskuntaan kuuluva Kirkko ja juutalaisuus -työryhmän puheenjohtaja Pekka Lindqvist.

”Kristityillä ja juutalaisilla on hyvin paljon yhteistä, mutta näitä asioita on nostettu esiin oikeastaan vasta toisen maailmansodan jälkeen. Sekä tutkimuksessa että kristittyjen ja juutalaisten välisissä keskusteluissa on löydetty uusia näkökulmia sekä siihen, mikä yhdistää, että siihen, missä kristinusko ja juutalaisuus poikkeavat toisistaan”, sanoo toimituskunnan jäsen, dosentti Anni Maria Laato. ”Keskustelussa ei nimittäin päästä eteenpäin, ellei tartuta myös vaikeisiin kysymyksiin, niihin, joista ollaan eri mieltä.”

Kirjan artikkelit avaavat juutalaisuuden ja kristinuskon välisen dialogin myötä lisääntynyttä ymmärrystä. Artikkelien teemoja ovat juutalais-kristillisen dialogin historia ja teologia, raamatunkäyttö ja opetus juutalaisuudesta seurakuntatyössä, Israel-kysymys teologisessa keskustelussa, juutalaislähetys, suomalainen Israel-ystävyys, moderni antisemitismi ja juutalaisuus tämän päivän Suomessa.

Dialogia ja kasvavaa ymmärrystä

Juutalaisuus ja kristinusko ovat vaikuttaneet toisiinsa monin tavoin. Kirja kuvaa näiden kahden uskonnon yhteistä menneisyyttä, eriytymistä, konflikteja ja uuden keskinäisen ymmärryksen rakentumista. ”Olemme ymmärtäneet, että dialogi on ymmärryksen lisääntymistä ja yhteiselon mahdollistamista, ei niinkään omastaan luopumista”, Suomen Juutalaisten Seurakuntien Keskusneuvoston puheenjohtaja Yaron Nadbornik kiteyttää julkaisun loppusanoissa.

Kirjan toimittajat nostavat esille kirjan taustalla vaikuttavan toimivan suhteen ja yhteistyön juutalaisten ja kristittyjen välillä: ”Julkaisu osoittaa, että suhteet ovat yksinkertaisesti toimivat. On ilo, että Helsingin juutalaisen seurakunnan lehti Hakehilakin on aktiivisesti raportoinut uskontojemme suhteisiin liittyvistä asioista”, toteaa Pekka Lindqvist.

Kirjan toimituskuntaan kuuluva Kirkkohallituksen asiantuntija Tomi Karttunen arvostaa kirjan synnyttänyttä yhteistyötä: ”On hienoa, että meillä on näin asiantunteva joukko, joka hieman vahvistettuna saattoi koota yhteen syvällisesti asiaa tuntevan ja teemoja monipuolisesti valottavan joukon kirjoituksia, jotka vaikuttavat antavan tukea ja inspiraatiota myös konkreettiseen työhön niin kristillisissä kuin juutalaisissa seurakunnissa, kouluissa ja oppilaitoksissa sekä tutkimuksen parissa.”

Pekka Lindqvist korostaa juutalaisuuden ja kristinuskon välisen suhteen ja dialogin merkitystä sekä juutalaisille että kristityille: ”Kirkon ja juutalaisuuden suhteet ovat tärkeä aihepiiri molemmille osapuolille. Se on tärkeää molempien itseymmärryksen syvenemiselle.” Yhteisen menneisyyden ja historiallisen vuorovaikutuksen vuoksi toiseen uskontoon ja kulttuuriin tutustuminen avaa polkuja myös oman taustan ymmärtämiseen.

Dialogissa on päästy vaiheeseen, jossa voidaan tarttua monenlaisiin teemoihin, haastaviinkin. Tomi Karttunen korostaa monipuolisen otteen merkitystä kirjalle: ”Tässä julkaisussa on ensimmäistä kertaa tuotu selkeästi esiin sekä kristinuskon ja juutalaisuuden väliseen dialogiin liittyvä teologinen ulottuvuus ja sen merkitys omalle identiteetille että käytännön työn soveltava näkökulma asioihin liittyvän tutkimuksellisen ja kokemuksellisen taustoituksen lisäksi.”

Kirjan kirjoittajiin kuuluva Harriet Haras-Refael korostaa dialogin ja julkaisun takana vaikuttavien periaatteiden merkitystä yhteiskunnassa laajemminkin: ”Kirjan voidaan juutalaisesta tarkastelukulmasta katsottuna nähdä tavoittelevan juutalaista ideaalia, jonka mukaan meidän tulee arvioida kohtaamamme ihmiset ja tilanteet kriittisyyden sijaan myönteisen oletuksen kautta ja nähdä toiset ymmärryksellä, ’dan le kaf zechut’ ennen kuin tuomitsemme. Haluamme nähdä hyvää toisissa. Nykypäivän länsimaisen yhteiskunnan tilan ja ihmisten henkisen ymmärryksen kannalta tällaisen tavoitteen toteutumiselle olisi valtava tarve.”

Antisemitismiä ja välinpitämättömyyttä

Julkaisu on osoitus toimivasta dialogista juutalaisuuden ja kristinuskon välillä. Hyvä yhteiselo ei ole valitettavasti näiden kahden uskonnon välisen historian ja suhteen koko kuva. Julkaisu nostaa useammassa artikkelissa esille juutalaisvastaisuuden ja antisemitismin, joita valitettavasti esiintyy vanhoissa ja uusissa muodoissa vuosisadasta toiseen. Tomi Karttunen toteaa, että julkaisu tuo asiallista tietoa kristinuskon ja juutalaisuuden välisen kohtaamisen muodoista ja työstä antisemitismiä vastaan nykytilanteessa, jossa antisemitismi on muun vähemmistövihamielisyyden ohella vahvistunut.

Pekka Lindqvistin mukaan varsinaisen tiedostetun tai tiedostamattoman antisemitismin lisäksi juutalaisuuden ja kristinuskon välistä dialogia kohtaan esiintyy välinpitämättömyyttä ja vierastamista. ”Siihenkin tällainen helposti saatavilla oleva kirja, jonka kirjoittajien joukosta löytyy myös vähemmistöä edustavia kirjoittajia, on hyvä lääke”, Lindqvist toteaa.

Luettavaa monille

Kirjan kirjoittajat ja toimittajat suosittelevat kirjaa lämpimästi monenlaisille lukijoille. Tomi Karttunen suosittelee sitä ”Seurakunnan työntekijöille, opiskelijoille, opettajille ja muille, jotka ovat kiinnostuneita kristinuskon ja juutalaisuuden välisestä kohtaamisesta ja oman uskon ja kulttuurin juurista sekä pitävät tärkeänä antisemitismin vastaista työtä.”

”Toivottavasti tätä kirjaa käytetään myös kouluissa ja yliopistoissa. Open access -julkaisuna se on kaikkien saatavilla”, toteaa Anni Maria Laato. ”Teksteistä voi poimia otteita keskustelun pohjaksi, ja kirjallisuusluetteloista löytyy lisää materiaalia.”

Pekka Lindqvist katsoo kirjan olevan niin yleistajuinen, että se sopii hyvin kaikille asiasta kiinnostuneille ja nimeää vielä erityisesti pari ryhmää: ”Minusta olisi myös mukava nähdä, että maamme lukuisat Israel-ystävyyteen syttyneet kristityt lukisivat sen. Ja vielä viimeiseksi: soisin että moni juutalaisen seurakunnan jäsen lukisi sen. Se on sekä arvokas ja tietorikas käsikirja jo sinänsä – ja sisältää varmasti uutta tietoa juutalaistakin traditiota koskien – , mutta avaa myös uusia näköaloja tuohon uskontojen suhteeseen.”

Voit ladata julkaisun ilmaiseksi tai tilata sen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon verkkosivuilta: Kirkon julkaisut (Painotuotteen tilauslinkki on sivun alareunassa).

Artikkeli Taustatietoa ja lähtökohtia kristinuskon ja juutalaisuuden kohtaamiselle julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Kesareassa oli Cornelius-niminen mies, joka palveli sadanpäällikkönä niin sanotussa Italialaisessa kohortissa. Hän oli hurskas ja jumalaapelkäävä, niin kuin koko hänen perhekuntansakin, hän antoi runsaasti almuja juutalaisille ja rukoili alati Jumalaa. (Ap. t. 10:1-2)

Meidät on kutsuttu toimimaan Jumalan muuttavan rakkauden uskollisina todistajina ja samanaikaisesti käymään dialogia muihin uskontoihin kuuluvien kanssa. Tämä ei ole helppoa maailmassa, jossa uskonnollisten identiteettien politisointi aiheuttaa usein konflikteja.

Arushan konferenssin aikana kuultua

”Kirkoilla on ainutlaatuinen tilaisuus ja mahdollisuus. Alamme vasta ymmärtää, mitä kaikkea opetuslapseuteen varustautuminen Jumalan lähetystä varten sisältää. Se vaatii, ei pelkästään uskontojen välistä ymmärrystä ja uskonnollista lukutaitoa, vaan myös rohkeutta ja nöyryyttä omaksua risti muihin uskontoihin ja maailmankatsomuksiin kuuluvien lähimmäisteni hyväksi. Se sisältää myös näiden lähimmäisten puolustamista kaikenlaiselta syrjinnältä, kiihkoilulta, rasismilta ja väkivallalta.” Kathryn Mary Lohre

Kysymyksiä pohdittavaksi

• Voitko antaa esimerkkejä tilanteista, joissa uskonnollisten identiteettien politisointi aiheuttaa konfliktia?
• Miten voimme samanaikaisesti uskollisesti todistaa uskostamme ja käydä dialogia muiden uskontojen edustajien kanssa?
• Tunnetko henkilökohtaisesti muiden uskontojen edustajia? Minkälaisia kokemuksia sinulla on heistä ollut?

Omaa pohdiskelua

Elämme maailmassa, yhteiskunnassa ja kirkossa, jossa keskustelukulttuuri on jyrkästi polarisoitunut. Aito vuorovaikutus ja kunnioittava keskustelukulttuuri on yhä harvinaisempaa. Some-maailma mahdollistaa ja jopa kannustaa siihen, että toista näkökulmaa edustavan kanssa ei olla pelkästään eri mieltä, vaan häntä helposti haukutaan ja pilkataan. Valtaa käytetään oman agendan ja asian ajamiseksi siitä huolimatta, miten toista kohdellaan tai miten se rikkoo kirkon tai yhteiskunnan ykseyttä. ”Niitä toisia” joko vältellään, herjataan tai heitä vastaan hyökätään. Miten olemme päätyneet tällaiseen tilanteeseen?

Miten hurskaat ja hyvät ihmiset, olivat he sitten uskonnollisia (”jumalaapelkääviä”), agnostikkoja tai ateisteja, voisivat elää rauhassa, toisiaan kunnioittaen? Mitkä edellytykset mahdollistaisivat tällaisen yhteisen elämän ja aidon, kunnioittavan kohtaamisen?

Perustuuko kaikki identiteetin rakentaminen vallankäyttöön ja toisen sortamiseen, kuten usein väitetään? Vai onko olemassa identiteetti, joka ei rakennu vertailuun ja toisen alistamiseen ja sortamiseen, vaan itsensä tyhjentämiseen? Identiteetti, joka on samanaikaisesti vahva (vakaumuksellinen) ja nöyrän lempeä? Eikö tällaista identiteettiä juuri tarvita nykypäivänä? Eikö tämä juuri kuvaa Herraamme Jeesusta Kristusta, joka ”alensi itsensä ja oli kuuliainen kuolemaan asti, ristinkuolemaan asti” (Fil. 2:8). Kun kädet on naulattu auki, kun on täysin haavoittuvainen, silloin puhe on uskottavaa.

Olisiko niin, että kun Kristuksen seuraajina suostumme nöyrtymään ristin juurella, kun suostumme haavoittuvaiseen asemaan, kun aidosti haluamme toisen hyvää, kun ”kätemme on naulattu auki”, emmekä voi puolustautua, vasta silloin todistuksemme evankeliumista on uskottava? Mihin sinä suostut evankeliumin tähden? Miten Kristuksen seuraaminen ja toisten kohtaaminen, elämäsi todistus, vahvistaa tai murentaa evankeliumin uskottavuutta? Jumala antakoon meille jokaiselle tällaisen rohkean, nöyrän ja ristiin juurtuneen identiteetin.

Rukous

Rakastava Jumala, me kiitämme sinua elämän lahjasta, kaikesta sen monimuotoisuudesta ja kauneudesta.

Herra Jeesus Kristus, ristiinnaulittu ja ylösnoussut,
me kiitämme sinua siitä, että tulit etsimään kadotettuja,
vapauttamaan sorretut, parantamaan sairaita ja käännyttämään itsekeskeiset.

Pyhä Henki, me iloitsemme siitä, että vaikutat tässä maailmassa
ja siitä, että sinut on vuodatettu sydämeemme.
Kun elämme hengessä, anna meidän myös vaeltaa hengessä.
Anna meille uskoa ja rohkeutta ottaa ristimme ja seurata Jeesusta –
jotta miestä tulisi oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajia.

Kansasi siunaukseksi, maailman elämäksi ja nimesi kunniaksi.
Me rukoilemme tätä Kristuksen, meidän Herramme tähden. Aamen.

Jukka Kääriäinen
lähetysteologi

Artikkeli Todistakaa uskollisesti Jumalan muuttavasta rakkaudesta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Rakkaat ystävät, älkää uskoko kaikkia henkiä. Koetelkaa ne, tutkikaa, ovatko ne Jumalasta, sillä maailmassa on liikkeellä monia vääriä profeettoja. (1. Joh. 4:1)

Kysymyksiä

1. Mitä viestejä kuulet “maailman” kommunikoivan tänään?
2. Miten päätät, milloin sanoa ei voimakkaisiin viesteihin?
3. Mikä antaa sinulle luottamusta siihen, että olet saanut selville, mitä Jumala sanoo?

Arushassa kuultua

”Miten huomata Pyhän Hengen toiminta? Kirkkojen yhteinen kokemus opettaa meille seuraavaa: kuuntelemalla Jumalan sanaa yhdessä ja oppimalla toinen tosiltamme. Ei ole mahdollista väittää, että minä yksin tai me yksin tiedämme, miten tuuli puhaltaa. Kukaan ei tiedä, mistä tuuli puhaltaa, sanoo Jeesus (Joh. 3). Kaikkien tulisi kunnioittaa uskon salaisuutta meissä itsessämme ja kirkossamme. Vain jakamalla sitä, mitä Pyhä Henki on tehnyt kirkossamme ja yhteisössämme ja kohtaamisissa toistemme kanssa, antaa meille yhdessä mahdollisuuden havaita Pyhän Hengen toiminta.”

”Globalisoituneessa maailmassa opetuslapseus on jatkuvien haasteiden edessä. Tämä näkyy kaikkein selkeimmin siinä ristiriidassa, joka syntyy Jumalan sanaan sidotun kristillisen kasvatuksen ja globaalin markkinayhteiskunnan omistajuuteen sidotun kasvatuksen välille. Jännite ei ole kristillisen uskon ja talousjärjestelmän välillä. Enneminkin se syntyy tavasta, jolla markkinayhteiskunnan ideologiat, kuvat ja järjestelmät muokkaavat ihmisten elämää. Niissä kohtaamme kaikkein merkityksellisimmin ne voimat ja vallat, jotka pyrkivät hallitsemaan ihmisyyttä ja luomakuntaa. Nämä ovat niin keskeisiä maailmallemme ja sielullemme, että niistä tulee keskeisiä asioita kasvussa opetuslapseuteen ja kehittymisessä kristillisten yhteisöjen johtajuuteen.”

Omaa pohdintaa

Informaatioähky: Ahdistus ja turhautuminen siitä, että hallitsemattomaksi koettavasta ja kaiken aikaa lisääntyvästä tiedontulvasta on entistä vaikeampaa löytää olennaiset ja tärkeät viestit ja ymmärtää niitä. (Heikki Kuutti: Mediasanasto s. 58. Media Doc Oy 2012)

Paavali pyrki Korinttilaisille lähettämässään kirjeessä opastamaan seurakuntaa infoähkyn keskellä (1. Kor.). Seurakunnassa tunnettiin jossain määrin, pääasiassa suullisesti kertomus Jeesuksesta. Samalla yhteisön keskeltä nousi vahvoja persoonia, joilla oli erilaisia henkilahjoja. Heidän vaikutuksensa synnytti ristiriitoja ja erilaisia tulkintoja siitä, mitä on elää kristittynä. Paavali pyrkii suitsemaan yksittäisten vaikuttajien merkitystä korostamalla yhteisön vastuuta niin erilaisten viestien tulkinnassa kuin koko yhteisön elämään liittyvissä tavoissa.

Meidän elämäämme vaikuttavat lukuisat erilaiset viestintävälineet ja niiden myötä hyvin kirjava joukko viestejä. Valitettavan paljon näiden sekaan mahtuu väärää ja tahallisesti harhaanjohtavaa informaatiota. Siksi on erityisen tärkeää, että pidämme yhteisönä huolta näiden viestien tulkinnasta.

Samaa koskee sitäkin tilannetta, jossa yritämme Jumalan sanan avulla tulkita omaa elämänmuotoamme, ajassamme tapahtuvia ilmiöitä ja eettisiä haasteita. Näidenkin kohdalla on ylpeyttä ja syvää tyhmyyttä väittää, että juuri minulla tai meidän seurakunnallamme olisi ainoa oikea tieto. Tällaisen väittäminen on usein myös tuhoisaa.

Ekumeeninen liike on auttanut meitä usein huomaamaan, että käsityksemme toisin ajattelevista kristityistä perustuu liiankin usein ennakkoluuloihin, väärinkäsityksiin tai puhtaasti toisenlaiseen tapaa ilmaista omaa uskoa. Siksi keskustelut eri kirkkojen ja kristillisten ryhmien välillä ovat niin tärkeitä. Näistä keskusteluista on kuitenkin hyötyä vain, jos kunnioitamme toisiamme ja olemme valmiita aitoon ja rehelliseen dialogiin.

Suhteessa erilaisiin ilmiöihin meidän on syytä olla hereillä. Valvomiseenhan Uusi testamentti toistuvasti meitä kehottaa. Siellä, missä ihmisarvoa poljetaan ja ihmisoikeudet eivät pääse toteutumaan, on kristittyjen syytä olla vahvistamassa toisenlaista ääntä. Ei ylpeästi ja hyökkäävästi, vaan rakkaudella, nöyryydellä ja ennen kaikkea heikoimpia vahvistamalla.

Tansanian Arushassa kerrottiin monia kauniita esimerkkejä siitä, mihin evankeliumi on johtanut ihmisiä heidän toimiessaan marginaaleissa ja marginaaleissa elävien hyväksi. Maailman kristittyjen enemmistö elää olosuhteissa, joissa toimeentulo, puhdas ruoka ja vesi, asumisen edellytykset ja mahdollisuudet koulutukseen ovat hyvin puutteelliset. He ovat meidän sisariamme ja veljiämme. Ja heidän ei-kristityt sisarensa ja veljensä myös.

Nämä viestit voivat kuitenkin lamaannuttaa ja luoda tarvetta paeta maailman todellisuutta sellaiseen hengellisyyteen, jossa unohdamme vastuumme varjella ja viljellä Jumalalta saamaamme hyvää.

Ilmastonmuutos, globaalin talouden epätasa-arvo ja ihmisoikeuksien toteutumattomuus suuressa osassa maailmaa kutsuvat meitä etsimään Jumalan tahtoa. Suomalaisina me olemme vastuussa niistä jäljistä, joita jätämme tähän yhteiseen maailmaamme. Maailmanlaajat viestintäverkot eivät jätä meitä tietämättömiksi tästä kaikesta. Nämä viestit voivat kuitenkin lamaannuttaa ja luoda tarvetta paeta maailman todellisuutta sellaiseen hengellisyyteen, jossa unohdamme vastuumme varjella ja viljellä Jumalalta saamaamme hyvää.

Pyhä Henki voi antaa voimaa muutokseen sekä omassa itsessämme että yhteisössämme. Silloin meidän ihmisten asettamat rajat ja esteet murenevat. Meidän itse keksimämme lait ja määräykset alkavat näyttää kyseenalaisilta. Se, mitä nimitetään välttämättömyydeksi, huomataankin valinnaiseksi. Uutta luova Jumalan Henki vapauttaa meidät elämään täyttä elämää tässä Jumalan maailmassa ja toimimaan niin, että mahdollisimman monella olisi samat mahdollisuudet.

Tässä meitä auttaa se, että – ilman ennakkoon lukkoon lyötyjä vastauksia – antaudumme yhdessä Jumalan sanan ja Jumalan Sanan (Kristuksen) puhuteltaviksi.

Rukous

Rakastava Jumala. Me kiitämme sinua elämän lahjasta kaikessa sen moninaisuudessa ja kauneudessa. Me tiedämme, ettei kaikilla ole samanlaista pääsyä nauttimaan sinun lahjoistasi. Sinun Poikasi kuoli, jotta paha ja kuolema menettäisivät voimansa ja yhä useampi saisi iloita elämän täyteydestä.
Pyhä Henki, vaikuta meissä ja uudista meitä. Vahvista uskoamme, toivoamme ja rakkauttamme. Anna meille rohkeutta tulla oikeudenmukaisuuden ja rauhan pyhiinvaeltajiksi. Anna meille viisautta pitää näitä asioita esillä evankeliumin valossa ja toimia aktiivisesti niiden hyväksi.
Kansasi siunaukseksi, koko maapallon elämän parhaaksi ja sinun nimesi kunniaksi, Herramme Kristuksen kautta. Aamen.

Vesa Häkkinen
kansainvälisen työn koordinaattori
Kirkon lähetystyön keskus

Artikkeli Henki vapauttaa elämään täyttä elämää tässä Jumalan maailmassa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Dialogiin altistuminen vaatii uskallusta. Kirkko on perinteisesti ollut totuuden, julistamisen ja opettamisen yhteisö. Samalla luterilaisuudessa kuitenkin tuetaan jokaisen ihmisen omaa hengellistä pohdintaa ja vastausten etsimistä.

Kirkossa on useita työntekijöitä, jotka uskaltautuvat keskusteluun, jossa tavoitteena ei ole konsensus, vaan ymmärryksen lisääminen. Ensimmäisenä mieleeni tulevat kirkon oppilaitostyöntekijät: papit, diakonit ja nuorisotyönohjaajat. He tekevät työtä yhteisöissä, joissa kehitytään jatkuvasti tieteissä, taidoissa ja tiedon lisäämisessä.

Esimerkiksi yliopistoissa toimivat oppilaitospapit tukevat sekä opiskelijoita että henkilöstöä ilojen ja surujen keskellä. Iso osa yhteisön jäsenistä ei välttämättä kuulu kirkkoon tai he tulevat erilaisista katsomuksellisista taustoista. Työotteen täytyy siis olla dialoginen, erilaisuutta kunnioittava ja yhteisöä palveleva. Samalla hyvä ja oma hengellinen identiteetti tuo näille kirkon työntekijöille voimaa.

Kuuntelemalla oppii

Tällä tavalla työtä tekee moni muukin kirkon työntekijä. Usein palaute on seurakunnan tai yhteisön jäseniltä kiittävää. Kun ihmisellä on tarve puhua oman elämän kriiseistä tai käännekohdista, arvostetaan sitä, ettei tarvitse pelätä tuomitsemista tai välttämättä edes kuulla mahdollisia hyviä tapoja toimia. Tärkeintä on, että tulee ajatuksineen kuulluksi ja saa yhdessä jonkun kanssa pohtia, miltä oma maailma näyttää.

Samaan aikaan monet seurakuntalaiset käyvät jatkuvasti keskustelua erilaisista maailmankuvista läheistensä kanssa, työpaikoilla, oppilaitoksissa ja kuppiloissa.

Meille työntekijöille olisi tärkeää kuulla erilaisia ihmisiä ja heidän pohdintojaan elämästä ja maailmasta. Nähdä yhteiskuntaa ja ihmisiä myös kirkon sisäpiirien ulkopuolella. Sillä tavoin oppii itsekin ja voi saada paremmin kiinni siitä, millaiset asiat ovat ihmisille merkityksellisiä ja tärkeitä, mikä heitä liikuttaa.

Tärkeä pysyy tärkeänä

Maailma muuttuu jatkuvasti, mutta ihmisen peruskysymykset eivät kovasti muutu. Elämää ja sen eri vaiheita, erilaisia tunteita saatetaan sanoittaa vähän eri tavoin, mutta pääasiassa ihmisiä liikuttavat samat tärkeät kysymykset.

Onko tällä kaikella mitään merkitystä? Olenko minä rakastettu? Tällaiset kysymykset koskettavat jo suurta osaa ihmisistä. Tarkemmat pohdinnat näiden osalta voivat liittyä elämään, työhön, talouteen, perheeseen, rakkauteen, tulevaisuuteen, syrjintään, ahdistumiseen tai sairastumiseen.

Vastaukset taas ovat moninaisia. Nykyinen Suomi on erilainen kuin se oli viisikymmentä vuotta sitten. Elämän voi elää valitsemalla monenlaisista vaihtoehdoista, yhteiskunnallisia tabuja sen sijaan on entistä vähemmän. Valinnan vapaus, auki oleva maailma ja tasa-arvoiset mahdollisuudet valita voivat myös ahdistaa. Kun vaihtoehtoja on paljon, voi olla pelottavaa valita jokin tietty polku tai päättää, mihin suuntaan jatkaa risteyksestä.

Toivon sanoittajat

Kirkon olisi tärkeämpää kuunnella kysymyksiä, kuin antaa valmiita vastauksia. Ihmiset arvostavat sitä, että heidät otetaan todesta. Joskus taas hyvillä vastauksilla voi olla hyviä vaikutuksia. Sellaisia ovat vaikkapa toivon sanoittaminen, Jumalan ehdottomasta rakkaudesta kertominen tai sen sanominen, että ihminen on toistekin tervetullut keskustelemaan. Tällaisilla pienillä pilkahduksilla on tuotu ainakin hieman rauhaa monelle kärsimyksen tai kohinan keskellä elävälle. Jos ihmiset ja heidän pohdintansa otetaan vakavasti, voi sillä olla vaikutuksia myös seurakuntalaisuuden tunteen vahvistumiselle tai sille, miten kirkkoa arvostetaan. Tämä vaatii kirkon työntekijöiltä pitkäjänteistä työtä, erinomaisia vuorovaikutustaitoja ja dialogista työotetta.

Artikkeli Maailmankuvat keskustelussa julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.