Keskustelunaiheeksi nousi myös seurakuntarakenneuudistus. Kirkon paikallistason hallintorakenteen kehittämisestä jätettiin kirkolliskokouksessa kaikkiaan kolme eri aloitetta. Hallintovaliokunnan pohdittavaksi lähetettiin muun muassa esitys, jossa ehdotetaan hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistämistä.

Kirkolliskokouksessa päätettiin lisätä Kirkon keskusrahaston tämän vuoden talousarvioon kolme miljoonaa euroa seurakuntien taloudelliseen tukemiseen ja yksi miljoona kirkollisten järjestöjen taloudelliseen tukemiseen koronaviruspandemiasta selviytymiseen.

1. Mikä oli mielestäsi kirkolliskokouksen tärkein anti?
2. Mikä asia jäi mietityttämään?

Tuulia Kuntsi
Avara kirkko -valitsijayhdistys

1. Olo on kuin olisi maistellut uusia makuja. Ensituntuma joiltain osin viehättää, mutta jokin vielä pistää makustelemaan tarkemmin. Tärkein anti oli uusiin ihmisiin tutustuminen. Tulemme erilaisista taustayhteisöistä ja näkökulmia on monia. Vain kunnioittaen omasta poikkeavaa näkemystä voi luoda ratkaisuja kiperiinkin kysymyksiin. Avioliittokysymys on juuri sellainen. Emme tehneet mitään päätöksiä avioliittokäsityksen laajentamiseksi, koska tällä kertaa perehdyimme piispojen kirjeeseen, jossa oli esitetty erilaisia malleja edetä asiassa.

2. Kirkon uudistuminen mietityttää. Jätetyt aloitteet ja todella mielenkiintoiset puheenvuorot kertovat uudistustarpeesta. Ne koskivat muun muassa avioliittoon vihkimistä, kun toinen puolisoista ei kuulu kirkkoon, ehtoollisen viettämistä, seurakuntien rakennetta ja kenttäpiispan asemaa. Minut valittiin lakivaliokuntaan. Voisi kuvitella, että tylsempää hommaa voi etsiä, mutta ihan rehellisesti sanoen nautin tällaisesta työstä.

Kirsi Pohjola
Avara kirkko -valitsijayhdistys

1. Kirkon toiminnan ja seurakuntalaisten elämän kannalta merkittävin päätös oli, että alamme työstämään seurakuntien rakenneuudistusta. Aloite kulkee nimellä hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistäminen, vähän harhaanjohtava nimi tosin. Olen kovasti innoissani, kun hallintovaliokunnassa pääsen rakentamaan visioita talous- ja hallintomalleista, missä paikallisseurakuntien energia voi keskittyä yhteisöjen rakentamiseen.

2. Toivon, että avioliittokysymys ratkaistaisiin mahdollisimman pian. Ihan liikaa aikaa ja energiaa menee siihen, kun eri kantoja edustavat puhuvat omista tunteistaan ja Raamatun tulkinnoistaan. Tärkeintä olisi katsoa ulos- ja eteenpäin. Aloitteiden pitäisi hengittää ulkopuolista elämää, ei kirkolliskokousedustajien sisäistä maailmaa. Vaikka avioliitto- ja virkakysymyksessä niin sanotusti ohipuhutaan, niin vastakkainasettelu ei ole näkyvissä muutoin. Avioliitto- ja virkakannoissa ääripäitä edustavat juttelevat iloisesti yhdessä, ja vielä tärkeämpää, yhdessä tekemisen henki on vahvaa.

Erkki Puhalainen
Seurakuntaväki-valitsijayhdistys

1. Alkaneen nelivuotiskauden työskentelyyn vaikuttavat edustajien valinnat eri tehtäviin ja valiokuntiin. Toimintakertomusten ja tilinpäätösten hyväksymistä lukuun ottamatta valtaosa tehdyistä esityksistä ja aloitteista jää valiokuntien työstettäväksi seuraaviin kokouksiin.

2. Parin erityisesti teologisen kysymyksen kohdalla puheenvoroissa esille noussut mielipiteiden jakautuneisuus. Erityisesti se tuli esille piispainkokouksen kirkolliskokoukselle lähettämässä vastauksessa avioliittokäsityksen laajentamisesta. Osalle kirjeessä todettu nykyinen ”näkemys avioliitosta naisen ja miehen välisenä” ja pappien velvollisuutena sitoutua siihen on luovuttamaton. Osa avioliittonäkemykseen sitoutuneista olisi taas ollut valmis hyväksymään vihkimisoikeuden ja osa olisi ollut valmis muuttamaan avioliittonäkemyksen sukupuolineutraaliksi. Kyseessä ei siis nyt ollut päätösasia, mutta asia noussee varmasti esille jonkun esityksen tai aloitteen ja siitä laadittavan mietinnön pohjalta, ja ratkaisu tullee hajottamaan kirkkoa.

Artikkeli Avioliittokäsitys jakaa yhä kirkolliskokousta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Tällä viikolla Turussa kokoontuva kirkolliskokous käsittelee kirkon avioliittokäsitystä. Kuinka mones kerta mahtaa olla kyseessä, vaikea sanoa, olen seonnut laskuissa. Ketä vihitään ja kuka vihkii, pitäisikö kirkon luopua koko vihkioikeudesta, ja kuinka perusteet puolesta ja vastaan löytyvät Raamatusta. Samat kysymykset ja perustelut kuumentavat taas tunteita. Esimerkiksi kirkollisen Kotimaa-lehden nettijuttu avioliittokäsityksen laajentamista koskevasta esityksestä sai peräänsä heti kirkolliskokouksen avajaispäivänä 155 kommenttia.

Avioliittokäsityksestä ja sen käsittelystä eri konklaaveissa, sekä kirkollisissa että maallisissa, saisi helposti yhden osan Ikuisia kertomuksia -kirjasarjan moderniin versioon. Itse asiassa aiheesta saisi koko sarjan, mutta tarjontaa on niin paljon, että muissa kirjoissa kannattaisi keskittyä muihin aiheisiin.

Naiset pappeina olisi yhden osan teema. Käsiteltäisiin sitä, miten pappeus alun perin naisille sallittiin, millaisia käytännön ongelmia asiasta arveltiin koituvan, ja kuinkas sitten kävikään. Kerrottaisiin, miten naiset ovat pikkuhiljaa vallanneet papin paikoista enemmistön, mutta vastustusta on edelleen, ja kirkon johtopaikoille pääsy on ollut nihkeää. Yhdessä tarinassa verrattaisiin sukupuolijakaumaa kirkossa vaikkapa pörssiyritysten johtopaikkojen jakaumaan, ja huomattaisiin, että kirkossa oikeastaan vain noudatetaan maan tapaa.

Omat osansa kirjasarjaan voitaisiin kirjoittaa kaikkien mielestä soveliaista lähetysjärjestöistä ja niiden tukemisesta, huolestuttavasta jäsenkadosta, huolestuttavasta taloustilanteesta ja niin ikään huolestuttavasta maallistumiskehityksestä. Jos kustantaja innostuisi, Ikuisia kertomuksia -sarjasta saatettaisiin tehdä ikuisesti jatkuva. Ikuisuusprojektit kun eivät kirkosta aivan heti lopu.

Artikkeli Ikuisia kertomuksia julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Avioliittolaista on käyty repivää keskustelua, joka ei lopu maaliskuun ensimmäiseen päivään.

– Erimielisyys on haaste, johon pitää tarttua. Tilanne räjähtää käsiin, jos asiasta ei keskustella. Nykyinen keskustelutapa ei vaikuta hyvältä. Se johtaa syvempään leiriytymiseen kirkon sisällä, sanoo perheneuvoja Pekka Puukko perheasiain neuvottelukeskuksesta.

– Työssäni olen nähnyt, että mikään asia ei korjaannu, jos sitä ei oteta puheeksi.

Kunnioittavan keskustelun malli

Kirkossa on kehitetty kunnioittavan keskustelun malli, joka auttaa löytämään kuuntelemisen ja ymmärtämisen tavan, vaikka keskustelijat ovat asiasta täysin vastakkaista mieltä.

Avioliittokäsitys ei ole vain sitä, kuka saa pujottaa sormuksen ja kenen nimettömään, vaan siihen kilpistyy kirkon jäsenten käsitys Raamatusta.

Avioliittokäsitys testaa sitä, mikä Raamatussa pysyy ja mikä on aikasidonnaista ja muutettavaa.

Kunnioittavan keskustelun ydinsanoja ovat kuunteleminen ja vuorovaikutus. Keskusteluissa pohditaan avioliiton, perheen ja seksuaalisuuden merkitystä kristittynä elämisen kannalta. Keskustelijat joutuvat miettimään, mikä on kirkon keskeinen tehtävä ja sanoma tälle maailmalle – sekä mikä on seksuaalisuuden ja avioliiton merkitys suhteessa tähän sanomaan.

Kunnioittavassa keskustelussa ketään ei pyritä käännyttämään omalle kannalle. Jokainen keskustelija tunnistaa ja tuo esille sen, mikä hänelle on luovuttamatonta kristinuskossa. Jokainen tulee myös pois omalta tontiltaan, suostuu kuuntelemiseen ja epävarmuuteen ja eläytyy keskustelukumppaninsa maailmaan.

– Vuoropuhelu ja kohtaaminen on mahdollista, kun jokainen keskustelija hahmottaa sen, että hänellä on asiasta näkemys, ei totuutta.

Pekka Puukko toivoo, että kunnioittavan keskustelun malli otettaisiin käyttöön hiippakunnissa, seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä.

– Se on hyvä työkalu, jonka käyttöönotto edistäisi tulevaisuuden rakentamista.

Keskustelun pohjaksi laaditusta aineistosta löytyy viisas lause:

– Kaikkien osapuolten on tärkeä miettiä myös sitä mahdollisuutta, että entä jos minä ja minun laillani ajattelevat olemmekin väärässä?

Vihkioikeudesta luopuminen ei oikea ratkaisu

Uuden avioliittolain myötä on kuultu ehdotuksia siitä, että kirkon tulisi luopua vihkioikeudesta. Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolaisen mielestä se ei olisi oikea ratkaisu, sillä hänen mukaansa kirkollinen vihkiminen on tärkeä kirkon jäsenille. Se ei myöskään ratkaise teologista kysymystä siitä, kenet saa siunata. Hän pitää hyvänä Norjan kirkon mallia. Norjassa kirkko vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, mutta papeilla on mahdollisuus kieltäytyä vihkimisestä omantunnon syihin vedoten.

Korolainen on pettynyt siihen, että kirkko on vältellyt päätöksentekoa, vaikka parisuhdelain voimaantulo on ollut tiedossa. Maaliskuun alusta lähtien jotkut papit vihkivät, jotkut seurakunnat antavat tiloja käyttöön, jotkut pitävät kirkon ovet visusti kiinni.

– Kun papit vihkivät, siitä kannellaan tuomiokapituleihin. Vihkimiset saavat konservatiivit eroamaan, liberaalit jäsenet taas eroavat kanteluiden vuoksi.

Kiista on peili kirkon tilasta

Korolainen, joka toimii Vantaan seurakunnassa kärkihankekoordinaattorina, uskoo ja toivoo, että kiista avioliittolaista ei hajota kirkkoa. Hänen mukaansa kiista on peili koko kirkon tilasta ja kipupisteistä, mutta myös koko yhteiskunnasta. Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien liittoihin on muuttunut koko yhteiskunnassa nopeasti. Muutosnopeus näkyy myös kirkossa.

– Pappisliiton tutkimuksessa 2000–luvun alussa kävi ilmi, että noin neljäsosa papeista vihkisi samaa sukupuolta olevia pareja. Nyt osuus on noin 60 prosenttia.

Korolainen uskoo, että tulevaisuudessa kirkko vihkii samaa sukupuolta olevia pareja. Eräiden ennusteiden mukaan siihen menee 40 vuotta, mutta Korolainen arvioi, että se voi toteutua jo seuraavalla kirkolliskokouskaudella. Hän hakee tilanteelle vertauskohtia 1960–luvulta, jolloin kiisteltiin eronneiden vihkimisistä.

– Silloinkin oli kapinapappeja, jotka vihkivät eronneet uuteen avioliittoon. Nyt siitä ei kiistellä, mutta silti kirkko ei ole luopunut avioliitto-opetuksestaan, jonka mukaan avioliitto on elinikäinen.

Korolainen muistuttaa, että maaliskuun ensimmäinen päivä on suuri päivä ihmisoikeuksien ja seksuaalivähemmistöjen kannalta.

– Toivoisin, että voisimme iloita siitä kirkkona.

Jyväskylässä toimitaan kirkon linjan mukaisesti

Miten Jyväskylän seurakunnassa toimitaan, jos tulee kyselyjä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, kirkkoherra Arto Viitala.

Jyväskylän seurakunnassa toimitaan kirkkomme yhteisten päätösten mukaisesti. Jos ainakin toinen vihittävistä on seurakuntamme jäsen, voidaan avioliiton esteiden tutkinta tehdä kirkkoherranvirastossa, ja jumalanpalveluksessa voidaan lukea kuulutukset. Itse avioliittoon vihkimisen täytyy tapahtua maistraatin suorittamana ja muualla kuin kirkossa, mutta samaa sukupuolta olevan avioparin kanssa voidaan järjestää rukoushetki, jossa heidän puolestaan rukoillaan. Se voidaan toteuttaa myös kirkossa. Rukoushetki ei ole avioliiton vihkiminen tai vihkimistä lähes vastaava avioliiton siunaamisen toimitus, mutta siitä voi muodostua kaunis ja tärkeä hetki niin kyseiselle avioparille kuin mukana oleville sukulaisille ja ystäville. Seurakunta voi lahjoittaa rukoushetkessä Raamatun avioparille. Vihkimisen jälkeinen hääjuhla voi olla seurakunnan tiloissa myös silloin, kun vihkimisestä on vastannut maistraatin edustaja.

Mitä teet, jos joku Jyväskylän papeista vihkii samaa sukupuolta olevan parin?

Menettelyä arvioidaan piispan johdolla. Toivon kuitenkin, että papisto voisi mahdollisimman hyvin sitoutua palvelemaan pareja niissä puitteissa, jotka kirkossa on yhdessä sovittu.

Mitä teet, jos joku ulkopuolinen pappi tulee ja vihkii Jyväskylässä – löytyykö tiloja, ja millaisia tiloja?

Myös muiden kuin Jyväskylän seurakunnan virassa olevien pappien kohdalla tilannearvio tehdään piispan johdolla. Jos pappi kuuluu toiseen hiippakuntaan, tieto menisi hänen omalle piispalleen.  Seurakunnan tiloja voidaan käyttää rukoushetkeen samaa sukupuolta olevan avioparin kanssa ja heidän hääjuhlaansa, mutta kirkon linjauksista poikkeavien tilaisuuksien järjestäminen ei saa tukeani.

Artikkeli Vihkipari kolkuttelee kirkon ovella julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.