Kirkolliskokous kokoontui 10.–14.8. Turussa. Toukokuusta poikkeuksellisesti elokuulle koronan vuoksi siirretyssä kokouksessa asialistalla oli muun muassa piispainkokouksen vastaus avioliittokäsityksen laajentamisesta. Näkemykset avioliittokäsityksestä jakavat kirkolliskokousta edelleen vahvasti, mutta puheenvuoroja esitettiin myös kompromissin ja ratkaisun välttämättömyyden puolesta.
Ratkaisuna avioliittokäsityksestä vallitsevaan erimielisyyteen piispat näkevät tilan, jossa kirkon jäsenet pystyvät elämään yhdessä erilaisten käsitysten kanssa – riippumatta kulloisestakin avioliittonäkemyksestä ja -käytännöistä. Tämän saavuttaminen edellyttää avoimuutta ja vuorovaikutusta eli kunnioittavaa keskustelua.
Koska piispainkokouksen vastauksessa ei ollut kyse päätösehdotuksesta, keskustelu asian ympärillä jatkuu tulevissa istunnoissa.
Keskustelunaiheeksi nousi myös seurakuntarakenneuudistus. Kirkon paikallistason hallintorakenteen kehittämisestä jätettiin kirkolliskokouksessa kaikkiaan kolme eri aloitetta. Hallintovaliokunnan pohdittavaksi lähetettiin muun muassa esitys, jossa ehdotetaan hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistämistä.
Kirkolliskokouksessa päätettiin lisätä Kirkon keskusrahaston tämän vuoden talousarvioon kolme miljoonaa euroa seurakuntien taloudelliseen tukemiseen ja yksi miljoona kirkollisten järjestöjen taloudelliseen tukemiseen koronaviruspandemiasta selviytymiseen.
- Mikä oli mielestäsi kirkolliskokouksen tärkein anti?
- Mikä asia jäi mietityttämään?
Tuulia Kuntsi
Avara kirkko -valitsijayhdistys
1. Olo on kuin olisi maistellut uusia makuja. Ensituntuma joiltain osin viehättää, mutta jokin vielä pistää makustelemaan tarkemmin. Tärkein anti oli uusiin ihmisiin tutustuminen. Tulemme erilaisista taustayhteisöistä ja näkökulmia on monia. Vain kunnioittaen omasta poikkeavaa näkemystä voi luoda ratkaisuja kiperiinkin kysymyksiin. Avioliittokysymys on juuri sellainen. Emme tehneet mitään päätöksiä avioliittokäsityksen laajentamiseksi, koska tällä kertaa perehdyimme piispojen kirjeeseen, jossa oli esitetty erilaisia malleja edetä asiassa.
2. Kirkon uudistuminen mietityttää. Jätetyt aloitteet ja todella mielenkiintoiset puheenvuorot kertovat uudistustarpeesta. Ne koskivat muun muassa avioliittoon vihkimistä, kun toinen puolisoista ei kuulu kirkkoon, ehtoollisen viettämistä, seurakuntien rakennetta ja kenttäpiispan asemaa. Minut valittiin lakivaliokuntaan. Voisi kuvitella, että tylsempää hommaa voi etsiä, mutta ihan rehellisesti sanoen nautin tällaisesta työstä.
Kirsi Pohjola
Avara kirkko -valitsijayhdistys
1. Kirkon toiminnan ja seurakuntalaisten elämän kannalta merkittävin päätös oli, että alamme työstämään seurakuntien rakenneuudistusta. Aloite kulkee nimellä hiippakuntien ja seurakuntayhtymien yhdistäminen, vähän harhaanjohtava nimi tosin. Olen kovasti innoissani, kun hallintovaliokunnassa pääsen rakentamaan visioita talous- ja hallintomalleista, missä paikallisseurakuntien energia voi keskittyä yhteisöjen rakentamiseen.
2. Toivon, että avioliittokysymys ratkaistaisiin mahdollisimman pian. Ihan liikaa aikaa ja energiaa menee siihen, kun eri kantoja edustavat puhuvat omista tunteistaan ja Raamatun tulkinnoistaan. Tärkeintä olisi katsoa ulos- ja eteenpäin. Aloitteiden pitäisi hengittää ulkopuolista elämää, ei kirkolliskokousedustajien sisäistä maailmaa. Vaikka avioliitto- ja virkakysymyksessä niin sanotusti ohipuhutaan, niin vastakkainasettelu ei ole näkyvissä muutoin. Avioliitto- ja virkakannoissa ääripäitä edustavat juttelevat iloisesti yhdessä, ja vielä tärkeämpää, yhdessä tekemisen henki on vahvaa.
Erkki Puhalainen
Seurakuntaväki-valitsijayhdistys
1. Alkaneen nelivuotiskauden työskentelyyn vaikuttavat edustajien valinnat eri tehtäviin ja valiokuntiin. Toimintakertomusten ja tilinpäätösten hyväksymistä lukuun ottamatta valtaosa tehdyistä esityksistä ja aloitteista jää valiokuntien työstettäväksi seuraaviin kokouksiin.
2. Parin erityisesti teologisen kysymyksen kohdalla puheenvoroissa esille noussut mielipiteiden jakautuneisuus. Erityisesti se tuli esille piispainkokouksen kirkolliskokoukselle lähettämässä vastauksessa avioliittokäsityksen laajentamisesta. Osalle kirjeessä todettu nykyinen ”näkemys avioliitosta naisen ja miehen välisenä” ja pappien velvollisuutena sitoutua siihen on luovuttamaton. Osa avioliittonäkemykseen sitoutuneista olisi taas ollut valmis hyväksymään vihkimisoikeuden ja osa olisi ollut valmis muuttamaan avioliittonäkemyksen sukupuolineutraaliksi. Kyseessä ei siis nyt ollut päätösasia, mutta asia noussee varmasti esille jonkun esityksen tai aloitteen ja siitä laadittavan mietinnön pohjalta, ja ratkaisu tullee hajottamaan kirkkoa.
Jaa artikkeli: