Molemmille oli selvää, että avioliitolle piti saada kirkollinen siunaus. Sen aika koitti 18.8.2018. Juhlapaikka oli jo katsottuna. Kymijoen Kultaankoskille parin johdatti Piian geokätköilyharrastus.
– Ajattelimme suunnata sinne kirkkosiunauksesta. Yllätyimme, kun perhepappimme, Anjalankosken Helena Lorentz totesi voivansa siunata meidät vaikka laiturilla.

JUMALAN EDESSÄ

Niin tapahtui kauniin tuulisena loppukesän päivänä, sadan kutsuvieraan todistaessa. Pappi puhui koskettavasti, taustallaan kosken kuohut ja edessään pari, joka ei vaihtanut sormuksia. Hehän olivat jo naimisissa.
– Oli se silti iso tilanne, kun muistutetaan Jumalan edessä tahdosta rakastaa, Piia huoahtaa.

– Juhlista jäivät mieleeni kauneus, luonto ja ilo yhdessä rakkaiden ihmisten kanssa, Lassi toteaa.

Yhdeksänkuinen Sofie juhli vanhempiensa mukana. Piian morsiuspuku oli sama vuoden vanha, mutta paljon oli uutta, kai jotain sinistä ja lainattuakin.

Piian yllätyksen konemusiikkifani-Lassille toteutti kanttori Risto Eskola taikomalla klassikoista uusversioita. Häätanssia ei nähty, mutta häälauluna kuultiin parille tärkeä, Tehosekoittimen Hetken tie on kevyt. ”Kun yössä yksin vaeltaa, voi kaltaisensa kohdata …” tulkitsi trubaduuri Pete Tolonen. Taikuri Aatu Itkonen piti tunnelman katossa.

Lassi luonnehtii häitä kunnon maalaisiksi. Laiturikin oli oiva vihkipaikka luontoa rakastaville.

KATSEET KOHTASIVAT

Vuodesta 2016 yhtä pitäneen parin mielestä häät eivät elämää juuri muuttaneet. Tuntui kuitenkin tärkeältä saada yhteiselämälle siunaus ja juhlia sitä. Ikään kuin täydentää kokonaisuus.

Siunausta – ja rakkautta – tarvitaan arjessa, joka ei ole pelkkää juhlaa, vaan usein yhtä ruuhkaa. Marraskuussa 2017 syntynyt Sofie sai Aron-veikan kesäkuussa 2019.

Piian ja Lassin yhteinen tarina alkoi syksyllä 2015, kun noin vuotta aiemmin Joensuusta Kouvolaan muuttanut Piia Ripatti alkoi etsiä sopivaa tallia. Jo lapsena ratsastuksen aloittanut kaipasi hyvää harrastustaan. Samalla tallilla vuorovapaastaan nautti moottoripyörät hevosiin vaihtanut Lassi Vilander.

Stora Enson tehtaalla yli 40-vuotisen työuran tehnyt mies tahtoi elämäänsä uusia asioita. Eipä tiennyt, mitä kaikkea oli tulossa.

Katseet kohtasivat useaan kertaan. Piia totesi Lassin rauhallisen ja kiltin oloiseksi, hauskaksikin. Lassi oivalsi oitis, että tuo nainen saisi hommat hoitumaan.
– Ihmisestähän huokuu heti tietty olemus, Piia täsmentää.

Lassi tapasi käydä ratsastustunnin päätteeksi kahvilla. Pian Piia kutsui itsensä mukaan. Toisesta alkoi paljastua mielenkiintoisia asioita.

VAALITAAN AIKAA

– Piialla oli bassokitara! Ei oo totta, ajattelin, Lassi muistelee.
– Jota en edelleenkään osaa soittaa, Piia muistuttaa.

Lassi soittaa kitaraa, nyt taas pitkän tauon jälkeen Mystinen Piste -bändissä. Lisäplussaa tuli Imatralla syntyneen Piian eteläkarjalaisuudesta, ja Lassin komeasta talosta Myllykosken Yläpäässä. Siellä perhe nyt asuu.

Samat asiat toisessa viehättävät yhä. Suhteen alussa nautittiin yhteisistä matkoista, joista yhdellä, elokuussa 2016 Lassi kysäisi Piialta, josko jo kihloihin. Holmenkollenin kosintaa Piia ei vielä kelpuuttanut, kun ei ollut sormustakaan mukana. Saana-tunturilla hän jo vastasi myöntävästi. Sormukset käytiin ostamassa yhdessä Norjan puolelta.

Koronavuosiin ei matkoja ole mahtunut, mutta nyt taas niistä voi jo haaveilla.

Hektisen arjen keskelläkin pyritään vaalimaan sekä yhteistä että kummankin omaa aikaa. Joustoa elämään tuo Lassin, 66 eläkkeellä olo. Piia, 38 saa rauhassa suhata päivittäin töihin Kouvolaan.

Artikkeli Tie on kevyt kaksin kulkea julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Hääpäivän viesti on, ettei kirkkohäiden tarvitse olla suuret. Vihkitapahtuma tarjoaa mahdollisuuden kristilliseen vihkimiseen ilman suurta häähumua ja ennakkojärjestelyitä. Vihkipari voi kutsua sukulaisia ja ystäviä seuraamaan vihkitilaisuutta kirkkoon, mutta ”Tahdon” voi sanoa myös kahden kesken. Siinä tapauksessa avioliiton todistajat järjestyvät seurakunnan kautta.

Vihkipari voi halutessaan astella alttarille häämarssin tahdissa. Kouvolan seurakuntien kanttorit valitsevat valmiiksi muutamia häämarsseja, joista vihkipari saa valita omansa.

Ilmoittautuminen ja avioliiton esteiden tutkinta Hääpäivään tulee tehdä 25.7.2018 mennessä Kouvolan seurakuntayhtymän keskusrekisteriin. Esteidentutkintatodistus tarvitaan mukaan vihkimiseen.

Vihkiparin tulee olla rippikoulun käyneitä evankelis-luterilaisen kirkon jäseniä, tai toisen heistä tulee olla evankelis-luterilaisen kirkon jäsen ja toisen jonkun muun kristillisen kirkko- tai uskontokunnan jäsen.

Matalan kynnyksen häätapahtuma muistuttaa, että kirkollinen vihkiminen onnistuu pienimuotoisesti milloin tahansa. Papin voi pyytää vihkimään esimerkiksi seurakunnan toimituskappeliin, vihkiparin kotiin tai hääjuhlapaikalle.

Hääpäivä 1.8.2018
www.kouvolanseurakunnat.fi/haapaiva
Ilmoittautuminen keskusrekisteriin toivotun vihkikirkon mukaan:
Elimäen ja Kuusankosken kirkko puh. 040 712 4534
Myllykosken ja Valkealan kirkko puh. 0400 654 152
Käpylän kirkko puh. 040 195 2617
Keskusrekisteri on avoinna ma-pe klo 9-15.

Artikkeli Mennään naimisiin 1.8.2018 julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Eräs karkaajista oli aatelisperheen 24-vuotias tytär Katharina von Bora. Hän oli viettänyt teini-ikänsä luostarissa opiskellen, rukoillen ja paastoten, kunnes mitta oli tullut täyteen.

Katharina,”Käthe”, oli saanut luostarissa käsiinsä hengellisen kapinaliikkeen päähahmo Martti Lutherin pamfletteja. Niiden pohjalta moni nunna oli päätynyt vakaumukseen, ettei luostarielämä sopinut heille.

Avioliitto yllätti ystävätkin

Martti Luther oli itsekin luostarin kasvatti, joka oli opettanut vuosikausia teologiaa professorina Wittenbergissä. Aluksi hän silmäili Ave von Schönfeldiä, mutta nuorempi mies ehti kosia Aven itselleen.

Käthe puolestaan alkoi heilastella ikätoverinsa, opiskelija Hieronymus Baumgartnerin kanssa, kunnes Hieronymus pakotettiin naimisiin varakkaamman perheen tyttären kanssa.

Pettynyt Käthe jakeli seuraaville kandidaateille rukkasia ja uhosi ”naivansa vain Martti Lutherin, jos ylipäänsä ketään”. Kesäkuussa 1525 julkistettu avioliitto oli jymyuutinen Euroopassa, ja se yllätti myös Lutherin ja Käthen ystävät.

Lapsen syntymä kuohutti

Pari avioitui akvaarioon. Uskonpuhdistuksen aloittaja oli suurjulkkis ja hänen elämänsä onnistuminen määritteli pitkälti reformaatioliikkeen tulevaisuuden. Moni toivoi pikaista ja näyttävää haaksirikkoa.

Häitä juhlittiin kaksi viikkoa, mutta sitten koitti arki. Luther oli lähes työnarkomaani, teologisissa maailmoissaan ja jatkuvasti reissussa. Käthe pyöritti kotia ja taloutta. Ilman hänen käytännöllisyyttään uskonpuhdistus olisi saattanut suistua raiteiltaan.

Ympäri Eurooppaa Lutherien kotona käyneet vieraat todistivat, mitä Lutherin saarnaamia teologisia hyveitä toteutettiin käytännössä.

Eräs kuohuttavimmista hetkistä oli, kun ex-luostarilaisten ensimmäinen lapsi syntyi. Vastustajat ennustivat sen tarkoittavan antikristuksen tuloa. Perhe karttui kuudella biologisella lapsella, seitsemällä serkulla sekä orpolapsilla. Käthe pyöritti suurtaloutta, maatilaa ja perhettä, mutta ennätti osallistua teologisiin keskusteluihin.

Aviomies kutsui rouvaansa ”kaikkeinpyhimmäksi”, ”herra tohtoriksi”, ”rakkaaksi oluenpanijakseni” ja ”omaksi puutarhurikseen”.

Tasaveroinen parisuhde herätti pilkkaa

Puolisot olivat täysin toistensa hullaannuttamat. Luther nosti aviovaimon roolin ”piispojen ja paavien” kanssa tasavertaiseen asemaan.

Käthen ei tarvinnut tehdä teologin töitä tunteakseen itsensä arvokkaaksi. Käthe ja Martti keskustelivat kaikesta, teologiasta, parisuhteesta ja arjesta.

Tasaveroinen parisuhde sai kriitikot liikkeelle. Käthellä kuiskittiin olevan liian paljon vaikutusvaltaa Marttiin. Lempinimet ”suulas”, ”vaikea”, ”penninvenyttäjä” ja ”dominoiva” olivat kevyimmät selkään lennelleet tikarit.

Käthe toi kaikupohjaa reformaatiolle

Kun 16 vuotta vanhempi aviomies kuoli, Käthe joutui riitaan oikeusoppineiden kanssa: Martti oli testamentannut kaiken omaisuutensa vaimolleen. Lakimiehille naisen laittaminen talonsa pääksi ei käynyt, ja he määräsivät holhoojaksi Lutherin työtoverin Philipp Melanchtonin. Tämä oli onneksi perhetuttu, eikä puuttunut Käthen autonomiaan.

Leski joutui kirjeissään vetoamaan edesmenneeseen mieheensä pyytäessään ruhtinailta, kuninkailta ja pankkiireilta avustuksia. ”Raamatussa sanotaan, että leskistä oli pidettävä huoli”, valisti Käthe suurmiehiä.

Reformaation merkkivuonna voikin pohtia, olisiko Lutherin hienoilla sanoilla ollut kaikupohjaa, jos Käthe ei olisi elänyt niitä elämässään ja perheensä parissa todeksi. Hän oli arjen kristitty, jolle Jumala, lähimmäinen ja ilman tekoja saatu armo olivat yli kaiken ja saivat hänet elämään rikasta, käytännöllistä elämää.

Ruttoa paennut Käthe kuoli Torgaussa 53-vuotiaana vuonna 1552. Kuolinvuoteella viimeiset sanat tulivat totutun kipakasti: ”Minä tartun Kristukseen kuin takiainen päällystakkiin!”.

Artikkeli Reformaation akvaariorakkautta julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Avioliittolaista on käyty repivää keskustelua, joka ei lopu maaliskuun ensimmäiseen päivään.

– Erimielisyys on haaste, johon pitää tarttua. Tilanne räjähtää käsiin, jos asiasta ei keskustella. Nykyinen keskustelutapa ei vaikuta hyvältä. Se johtaa syvempään leiriytymiseen kirkon sisällä, sanoo perheneuvoja Pekka Puukko perheasiain neuvottelukeskuksesta.

– Työssäni olen nähnyt, että mikään asia ei korjaannu, jos sitä ei oteta puheeksi.

Kunnioittavan keskustelun malli

Kirkossa on kehitetty kunnioittavan keskustelun malli, joka auttaa löytämään kuuntelemisen ja ymmärtämisen tavan, vaikka keskustelijat ovat asiasta täysin vastakkaista mieltä.

Avioliittokäsitys ei ole vain sitä, kuka saa pujottaa sormuksen ja kenen nimettömään, vaan siihen kilpistyy kirkon jäsenten käsitys Raamatusta.

Avioliittokäsitys testaa sitä, mikä Raamatussa pysyy ja mikä on aikasidonnaista ja muutettavaa.

Kunnioittavan keskustelun ydinsanoja ovat kuunteleminen ja vuorovaikutus. Keskusteluissa pohditaan avioliiton, perheen ja seksuaalisuuden merkitystä kristittynä elämisen kannalta. Keskustelijat joutuvat miettimään, mikä on kirkon keskeinen tehtävä ja sanoma tälle maailmalle – sekä mikä on seksuaalisuuden ja avioliiton merkitys suhteessa tähän sanomaan.

Kunnioittavassa keskustelussa ketään ei pyritä käännyttämään omalle kannalle. Jokainen keskustelija tunnistaa ja tuo esille sen, mikä hänelle on luovuttamatonta kristinuskossa. Jokainen tulee myös pois omalta tontiltaan, suostuu kuuntelemiseen ja epävarmuuteen ja eläytyy keskustelukumppaninsa maailmaan.

– Vuoropuhelu ja kohtaaminen on mahdollista, kun jokainen keskustelija hahmottaa sen, että hänellä on asiasta näkemys, ei totuutta.

Pekka Puukko toivoo, että kunnioittavan keskustelun malli otettaisiin käyttöön hiippakunnissa, seurakunnissa ja kristillisissä järjestöissä.

– Se on hyvä työkalu, jonka käyttöönotto edistäisi tulevaisuuden rakentamista.

Keskustelun pohjaksi laaditusta aineistosta löytyy viisas lause:

– Kaikkien osapuolten on tärkeä miettiä myös sitä mahdollisuutta, että entä jos minä ja minun laillani ajattelevat olemmekin väärässä?

Vihkioikeudesta luopuminen ei oikea ratkaisu

Uuden avioliittolain myötä on kuultu ehdotuksia siitä, että kirkon tulisi luopua vihkioikeudesta. Kirkolliskokouksen tulevaisuusvaliokunnan puheenjohtaja Katri Korolaisen mielestä se ei olisi oikea ratkaisu, sillä hänen mukaansa kirkollinen vihkiminen on tärkeä kirkon jäsenille. Se ei myöskään ratkaise teologista kysymystä siitä, kenet saa siunata. Hän pitää hyvänä Norjan kirkon mallia. Norjassa kirkko vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, mutta papeilla on mahdollisuus kieltäytyä vihkimisestä omantunnon syihin vedoten.

Korolainen on pettynyt siihen, että kirkko on vältellyt päätöksentekoa, vaikka parisuhdelain voimaantulo on ollut tiedossa. Maaliskuun alusta lähtien jotkut papit vihkivät, jotkut seurakunnat antavat tiloja käyttöön, jotkut pitävät kirkon ovet visusti kiinni.

– Kun papit vihkivät, siitä kannellaan tuomiokapituleihin. Vihkimiset saavat konservatiivit eroamaan, liberaalit jäsenet taas eroavat kanteluiden vuoksi.

Kiista on peili kirkon tilasta

Korolainen, joka toimii Vantaan seurakunnassa kärkihankekoordinaattorina, uskoo ja toivoo, että kiista avioliittolaista ei hajota kirkkoa. Hänen mukaansa kiista on peili koko kirkon tilasta ja kipupisteistä, mutta myös koko yhteiskunnasta. Suhtautuminen samaa sukupuolta olevien liittoihin on muuttunut koko yhteiskunnassa nopeasti. Muutosnopeus näkyy myös kirkossa.

– Pappisliiton tutkimuksessa 2000–luvun alussa kävi ilmi, että noin neljäsosa papeista vihkisi samaa sukupuolta olevia pareja. Nyt osuus on noin 60 prosenttia.

Korolainen uskoo, että tulevaisuudessa kirkko vihkii samaa sukupuolta olevia pareja. Eräiden ennusteiden mukaan siihen menee 40 vuotta, mutta Korolainen arvioi, että se voi toteutua jo seuraavalla kirkolliskokouskaudella. Hän hakee tilanteelle vertauskohtia 1960–luvulta, jolloin kiisteltiin eronneiden vihkimisistä.

– Silloinkin oli kapinapappeja, jotka vihkivät eronneet uuteen avioliittoon. Nyt siitä ei kiistellä, mutta silti kirkko ei ole luopunut avioliitto-opetuksestaan, jonka mukaan avioliitto on elinikäinen.

Korolainen muistuttaa, että maaliskuun ensimmäinen päivä on suuri päivä ihmisoikeuksien ja seksuaalivähemmistöjen kannalta.

– Toivoisin, että voisimme iloita siitä kirkkona.

Jyväskylässä toimitaan kirkon linjan mukaisesti

Miten Jyväskylän seurakunnassa toimitaan, jos tulee kyselyjä samaa sukupuolta olevien vihkimisestä, kirkkoherra Arto Viitala.

Jyväskylän seurakunnassa toimitaan kirkkomme yhteisten päätösten mukaisesti. Jos ainakin toinen vihittävistä on seurakuntamme jäsen, voidaan avioliiton esteiden tutkinta tehdä kirkkoherranvirastossa, ja jumalanpalveluksessa voidaan lukea kuulutukset. Itse avioliittoon vihkimisen täytyy tapahtua maistraatin suorittamana ja muualla kuin kirkossa, mutta samaa sukupuolta olevan avioparin kanssa voidaan järjestää rukoushetki, jossa heidän puolestaan rukoillaan. Se voidaan toteuttaa myös kirkossa. Rukoushetki ei ole avioliiton vihkiminen tai vihkimistä lähes vastaava avioliiton siunaamisen toimitus, mutta siitä voi muodostua kaunis ja tärkeä hetki niin kyseiselle avioparille kuin mukana oleville sukulaisille ja ystäville. Seurakunta voi lahjoittaa rukoushetkessä Raamatun avioparille. Vihkimisen jälkeinen hääjuhla voi olla seurakunnan tiloissa myös silloin, kun vihkimisestä on vastannut maistraatin edustaja.

Mitä teet, jos joku Jyväskylän papeista vihkii samaa sukupuolta olevan parin?

Menettelyä arvioidaan piispan johdolla. Toivon kuitenkin, että papisto voisi mahdollisimman hyvin sitoutua palvelemaan pareja niissä puitteissa, jotka kirkossa on yhdessä sovittu.

Mitä teet, jos joku ulkopuolinen pappi tulee ja vihkii Jyväskylässä – löytyykö tiloja, ja millaisia tiloja?

Myös muiden kuin Jyväskylän seurakunnan virassa olevien pappien kohdalla tilannearvio tehdään piispan johdolla. Jos pappi kuuluu toiseen hiippakuntaan, tieto menisi hänen omalle piispalleen.  Seurakunnan tiloja voidaan käyttää rukoushetkeen samaa sukupuolta olevan avioparin kanssa ja heidän hääjuhlaansa, mutta kirkon linjauksista poikkeavien tilaisuuksien järjestäminen ei saa tukeani.

Artikkeli Vihkipari kolkuttelee kirkon ovella julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.