– Muille äideille haluaisin sanoa, että olkaa kaikessa rauhassa sitä, mitä olette. Kaikki perheen ulkopuoliset kuviot voi rauhassa heittää sivuun, niin kauan, kun se hyvältä tuntuu. Ei tarvitse todistaa kenellekään, että pystyisi muuhunkin. Ja toisaalta, jos on tarve toteuttaa itseään, sitä ei tarvitse kieltää. Monen kohdalla luovuus ja oma juttu löytyy lasten synnyttyä, Kivisalo sanoo.

Hän myöntää, että äitiys on haastanut häntä enemmän kuin mikään muu asia elämässä.

– Se on vienyt katsomaan silmästä silmään omaa keskenkasvuisuutta. Kun löytää itsensä huutamasta kaatuneen murokupin takia, luulot oman luonteen hienoudesta karisevat aika äkkiä. Toisaalta lasten antama rakkaus on paras lääke riittämättömyyden tunteeseen,tai oikeastaan se palauttaa oleellisen äärelle tajuamaan, että ei tässä elämässä ole kyse riittämisestä tai riittämättömyydestä vaan rakastamisesta, Kivisalo sanoo.

Yksi ja sama Hanna

Jokainen meistä on välillä väsynyt kiireisen arjen keskellä. Välillä tuntuu siltä, että mikään ei riitä, vaikka hommia niin töissä kuin kotona paiskoo täydellä teholla.

Teologiksi opiskellut Kivisalo on opettaja, bloggaaja, kirjailija ja perheenäiti. Kuvauksen perusteella supernaiselta vaikuttava Kivisalo kokee ajoittain samoja riittämättömyyden tuntoja.

– Kun minua pyydetään kertomaan, kuka olen ja mitä teen, titteleiden ja tehtävien määrä on niin pitkä, että tiputan yleensä joitakin pois, koska paljous nolottaa – kiirettä ja monessa paikassa säätämistä ei enää lasketa meriitiksi. Toisaalta nolostelu on turhaa, koska minähän olen yksi ja sama Hanna joka paikassa. Kenestä tahansa saa muodostettua pitkän listan halutessaan, Kivisalo sanoo.

Hengellisyys mukana

Blogin kirjoittamisen Kivisalo aloitti vuonna 2011 ja uudelleen parin vuoden tauon jälkeen vuonna 2016 kaverin kehotuksesta ja hetken mielijohteesta.

Kivisalo kirjoittaa tekstejä omasta elämästään ja sellaisista asioista, jotka ovat hänen sydäntään lähellä tai joihin hänellä on antaa henkilökohtainen näkökulma.

– Hengellisyys läpäisee kaikki kirjoitukseni, vaikka en kirjoittaisi siitä suoraan. Silloin, kun kirjoitan uskosta, pyrin kirjoittamaan sen niin, että tekstin ymmärtää jokainen myös kristillisen tulkintaperinteen ulkopuolelta. Olen väsähtänyt uskonnollisten termien ylikulutukseen. Ne jättävät monet ulkopuolisiksi, ja joskus tuntuu, että myös niiden kirjoittajatkin, Kivisalo toteaa.

Sanojen virtausta

Kivisalo kirjoitti vuonna 2019 esikoiskirjansa Hyvän jälki ja juuri ilmestyi Jonain päivänä ymmärrät.

   – Hyvän jälki painottui vanhemmuuden teemoihin, kun taas Jonain päivänä ymmärrät sisältää lyhyitä, armollisia kirjoituksia arkeen. Sen olen kirjoittanut mielessäni ihmiset, joilla on elämän suhteen paljon kipeitä miksi-kysymyksiä. Ensimmäisen kirjani kirjoitin käytännössä kännykän muistiinpanoihin teksti kerrallaan ja usein lapsi sylissä. Nyt, kun lapset ovat jo vähän isompia, voin joskus kaivaa läppärinkin esiin, Kivisalo naurahtaa.

   Kivisalo suhtautuu kirjoittamiseen taiteena ja antaa sanojen virrata, kun koskettava aihe löytyy.

– Olen niin omaehtoinen, että en voi itse määrätä, mistä kirjoitan. Luovuuttani ei voi käskeä: se on niin kuin pieni lapsi, joka heittäytyy maahan makaamaan aina, kun sitä käskee pukemaan. Kirjoituksillani haluan tuoda ihmisille toivoa ja lohtua.

Hanna Kivisalo

• Perheenäiti, teologian maisteri, opettaja ja bloggaaja
• Syntynyt Seinäjoella, jossa asuu puolison sekä kolmen pojan kanssa
• Suositun Sekunnit ja tunnit -blogin kirjoittaja – Instagramissa yli kymmenen tuhatta seuraajaa ja Facebookissa lähes 28 000 tykkääjää.
• Valmistui 2010 teologian maisteriksi ja uskonnon opettajaksi.
• Harrastaa kofeiinittoman kahvin suurkuluttamista, tavoitteetonta liikuntaa, liikuttumista ja nauramista.
• Nauttii, kun saa olla siistissä kodissa ja kuunnella hiljaisuutta.

Artikkeli ÄITI, sinä olet tarpeeksi julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Milloin vauva syntyy?
Laskettu aika on 26. joulukuuta. Kukaan aiemmista lapsista ei ole syntynyt etuajassa, joten jännä nähdä mennäänkö nyt samalla kaavalla vai ollaanko aattona synnyttämässä.

Miten raskaus on sujunut?
Ihan kivasti, ei ole ollut huolenaiheita. Toki päivät neljän lapsen kanssa ovat aika täysiä ja välillä jalat väsyvät ja hengästyttää. Hassulla tavalla muistuu mieleen monia asioita ja fiiliksiä edellisistä raskausajoista. Mutta on tämä edelleen aivan tosi ihmeellistä, vaikka minullakin on jo viides raskaus. Se ajatus, että siellä sisällä alkaa kehittyä uusi ihminen, aina se ihmetyttää. Ei sitä oikein osaa selittää itselleenkään.

Onko sinulla toivomuksia synnytyksen suhteen?
Toivon että Jani saa olla mukana, ettei tässä joulun alla tule enää mitään sellaisia koronarajoituksia jotka estävät sen. Tällä kertaa voisin ehkä kokeilla kivunlievitystä. Aiemmin en ole sitä halunnut enkä myöskään ehtinyt ottaa.

Jännittääkö?
Synnytyksen sujumista ei voi itse etukäteen tietää, siihen mennään vaan mukaan. Aina siihen liittyy jännitystä, kun se alkaa. Tietää että edessä on kipua, mutta tietää myös, että sen kestää. Se on kova urakka, josta selviää.

Miten olet valmistautunut uuteen perheenjäseneen?
Olen hankkinut joitakin ihania vauvanjuttuja ja olemme kuvitelleet yhdessä millaista elämä vauvan kanssa tulee olemaan. Kaikki tytöt tykkäävät vauvanhoidosta ja odottavat pikkusiskoa innolla. Jos kyseessä olisi ensimmäinen lapsi sitä varmaan valmistautuisi eri tavalla, mutta neljän lapsen kanssa elämä pyörii aika lailla arjen ympärillä. Ja nyt kun on vielä joulu, niin kivaa tekemistä riittää.

Millaista joulua kaipaat?
Rauhallista perhejoulua, yhdessäoloa, hyvää jouluruokaa ja sitä, että saa pysähtyä joulun sanoman äärelle. Aattoaamuna on tarkoitus käydä jokavuotisella luistelureissulla lasten kanssa. Kun vauva syntyy, toivon että saan olla kotona rauhassa, eikä tarvitse vastata ruuanlaitosta tai muusta. Että saisi ottaa alkuajan vauvan kanssa ihan iisisti. Onneksi on joululoma.

Onko joulun tarina puhutellut nyt erityisesti?
Joulun tarina on pohja elämälleni, ja nyt kun on itse raskaana sitä miettii taas vähän eri kantilta. Tietyllä tavalla voi samaistua Mariaan. Joulun tarina nähdään monesti aika söpönä seimineen ja talleineen, mutta onhan siihen tosiaan kuulunut se synnytyskin. Ja Betlehemissä on joulukuussa aika kylmä!

Tuoksuvatko vauvat?
Kyllä vastasyntyneen tuoksu on ihan erityinen. On ihanaa, kun saa vauvan syliin ja pääsee tapaamaan sen pienen ihmisen, jota on kantanut yhdeksän kuukautta. Koko se alkuaika vauvan kanssa on ihmeellistä – varsinkin jos saa nukuttua, eikä vauvalla ole koliikkia tai muuta.

Millainen äiti haluaisit olla juuri tälle lapselle?
Olen ollut äiti jo 12 vuotta. Toivon, että olisin nyt se sama henkilö kuin aina ennenkin, mutta kypsempi. Vähän niin kuin parisuhdekin, myös jokainen lapsi kasvattaa tajuamaan, että eihän tässä vielä valmiita olla. Joutuu katsomaan itseään läheltä peiliin. Mutta kehittyä ja oppia voi kuitenkin aina.

Mitä elämän eväitä haluat lapsellesi tarjota?
Haluaisin että lapsi saa seikkailla ja nähdä maailmaa. Se kuuluu niin vahvasti siihen, millainen itse olen ja millainen perhe meillä on. Luottamusta siihen, että kaikki on Taivaan isän kädessä ja Hän johdattaa meitä. Kunnioitusta muita ihmisiä kohtaan ja syvän ymmärryksen, että hän itse on arvokas juuri sellaisena kuin on.

Artikkeli Aina yhtä ihmeellistä julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

–Jouduimme odottamaan tuloksia juhannuksen yli, kunnes selvisi, että vauvalla olisi sydänvika.
–Se oli pitkä juhannus. Onneksi aika meni pitkälti häidemme valmisteluun.

Kesäkuussa Silja Parkosta tuli Juho Helisteen vaimo.
30. lokakuuta syntyi pariskunnan esikoinen, joka sai nimekseen Seela.

Naistenklinikalla syntynyt tyttö siirrettiin heti uuteen lastensairaalaan, missä viikonikäiselle tehtiin sydänleikkaus. Se onnistui hyvin, ja kolmen viikon kuluttua perhe pääsi kotiin. –Kolme kertaa olemme käyneet sydänkontrollissa, ja kaikki on ollut hyvin. Silti aina jännittää, toteaa tuore äiti.

–SEELA joutui heti synnyttyään useiden ihmisten hoidettavaksi. Itsekin jouduin totuttelemaan äitiyteen poikkeusoloissa. Siihen, että tämä on minun lapseni, ei sairaalan.

Silja Heliste on ammatiltaan sairaanhoitaja. Lastensairaalassa hän joutui tekemään itsensä kanssa töitä, että muisti olevansa lapsensa äiti, ei hoitaja. –En kertonut henkilökunnalle ammattiani, enkä seurannut, mitä laitteet näyttivät.

Hän myöntää tuntevansa välillä huonoa omaatuntoa siitä, että on koronan aikaan kotona, seuraa näin isoa asiaa sivusta.
–Olen aina ollut uraorientoitunut, mutta nyt koen tärkeäksi olla kotona.

Tällä tietoa Silja palaa töihin syyskuussa. Perheen kanssa on puhuttu, että palata voisi ehkä aiemminkin, jos koronatilanne pahenee.

ONNEKSI Seela näyttää selättäneen reippaasti alun hankaluudet. Lapsen selviytyminen vaikeasta leikkauksesta on tuonut vanhemmuuteen lisäkiitollisuutta.

Silja ja Juho ovat kotoisin samalta kylältä, ja tunteneet toisensa pitkään. Siitä lienee apua, kun lapsen syntymä, ilman alkuhankaluuksiakin, mullistaa elämän ja ravistaa arvot uusiksi.

Silja ei usko aiemminkaan pitäneensä asioita itsestäänselvyyksinä, jo ammattinsa takia, mutta myöntää, ettei odotusajan alkuun kuulunut ajatuksia sairaista lapsista tai synnytyksen riskeistä.
–Kun saimme kuulla, ettei kaikki olekaan hyvin, tieto väistämättä hidasti vauvahaaveitamme ja valmistelujamme.
–Onneksi meillä on Juhon kanssa hyvä parisuhde. Voimme puhua kaikesta, mutta käsittelemme asioita eri tavoin. Minä puhua papatan ja haen kaiken mahdollisen tiedon. Juho käy asian läpi kerran, ja se on siinä.

–NYT ON vain ihana olla kotona puolivuotiaan kanssa!
–Seela oppii koko ajan uutta ja ottaa yhä enemmän kontaktia. On hienoa huomata, että oma lapsi on hyvä tyyppi.

Lapsi tuo elämään ilon ohella myös huolen, vaikka tavallisesta flunssasta. –Välillä mietin, että miten äidit tämän oikein tekevät!

Ensimmäistä äitienpäiväänsä Silja oli ajatellut viettää lounaalla yhdessä läheisten kanssa. Nyt tärkeä päivä kuluu omassa kodissa Korialla ydinperheen kesken. Ehkä käydään hautausmaalla muistamassa mummoja. Ja piipahdetaan Takamaalla, missä ovat sekä Siljan vanhemmat että Juhon isä. Juhon äiti asuu Helsingissä.

Silja naurahtaa, ettei oikein osaa ajatella äitienpäivän koskevan itseään. –Ennemmin koen tämän äitini ensimmäisenä äitienpäivänä, jonka hän viettää mummona.
– Olemme äidin kanssa hyvin läheisiä. Hän on hyvänä roolimallina näyttänyt, että äitinäkin voi opiskella ja tehdä monia juttuja.

Artikkeli Miten äidit sen tekevät! julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

Muutos ei kuitenkaan katkaissut välejä perheeseeni, vaan yhteydet ovat säilyneet hyvinä pesäeron jälkeenkin. Nyt minulla on oma perhe ja elämäni keskiössä on puolivuotias Lenni-poika. Olen aina ollut lapsirakas. Johtunee siitä, että olen kasvanut isossa sisaruskatraassa. Pojallani on peräti 39 serkkua.

Kotoa lähdön jälkeen ehdin asua monella paikkakunnalla. Jyväskylässä olemme asuneet vajaat kaksi vuotta. Ensimmäistä kertaa meillä on se tunne, että tämä ei ole vain väliaikaista, vaan paikka tuntuu oikeasti kodilta. Olen sosiaalinen ja puhelias, mutta tykkään olla paljon ihan yksin tai vain oman perheeni kanssa.

Luonto on minulle tärkeä. Ulkoilemme paljon ja teemme vaunulenkkejä. Mieheni kanssa käymme myös vuorotellen salilla kuntoilemassa.

Moni pikkulapsen vanhempi valittaa väsymystä ja yöunien vähyyttä. Taidamme poiketa valtavirrasta, koska menemme aikaisin nukkumaan ja heräämme yleensä ennen Lenniä. Poika nukkuu jo omassa huoneessaan, usein heräämättä kertaakaan yön aikana. Sitten jaksaakin hyvin seuraavana päivänä touhuta. Minusta on mukavaa olla äiti. Lapsen kehitystä ja uusien asioiden oppimista on hienoa seurata. Lenni on ollut aina helppo lapsi, varsin iloinen ja nauravainen.

Olen ammatiltani kokki ja äitiyslomalle jäädessäni tarjoilijaopinnot olivat aivan loppusuoralla. Tarkoituksena olisi saattaa opinnot loppuun ensi syksynä. Yrittäjänä toimiva mieheni olisi sen aikaa kotona hoitamassa lasta.

Minusta kokin ja tarjoilijan ammattitutkinnot ovat hyvä yhdistelmä. Koen olevani omalla alallani. Tykkään myös asiakaspalvelusta, mutta enemmän elementissäni olen silti keittiön puolella. Haaveissa on, että minulla olisi jonain päivänä vielä oma ravintola, ensin täytyy kuitenkin hankkia runsaasti työkokemusta. Mieluiten jossakin tasokkaassa ravintolassa.

Artikkeli Pienen lapsen äiti nukkuu hyvin julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.

− Muisti välillä reistailee, Laukkanen harmittelee.

Vuosiluvut tuottavat vaikeuksia, mutta yllättävän hyvin vanhat asiat tulevat mieleen keskustelun edetessä.

Kukapa olisi parempi henkilö muistelemaan tänä vuonna sata vuotta täyttävää äitienpäivää kuin samaan ikään ehtinyt Laukkanen. Moni asia on sadassa vuodessa muuttunut, mutta äitiyden ydin – rakkaus – on pysynyt samana.

− Onko ylitsevuotavampaa iloa ja riemua kuin äitiyden ilo, Laukkanen sanoo.

Onnea, iloa ja vastoinkäymisiä

Vesangassa syntyneen Laukkasen elämään on mahtunut paljon onnea ja iloa, mutta myös vastoinkäymisiä. Oma äiti kuoli keuhkotautiin Laukkasen ollessa vasta 8-vuotias. Isän ja kolmen veljeksen taloudessa vastuu kotitöistä jäi perheen ainoan tyttären harteille. Isä opetti laittamaan ruokaa ja tekemään muita askareita. Arki ei ollut aina helppoa.

Omasta perheestä Laukkanen haaveili jo nuorena. Kun lääkäri myöhemmin kertoi, ettei munuaisviasta kärsinyt Laukkanen voisi koskaan saada omia lapsia, tieto oli musertava.

− Kun lapset pihalla huusivat äitiä, mietin, eikö kukaan koskaan huuda minua.

Mutta elämä voi yllättää. Perheen esikoinen ilmoitti tulostaan pian häiden jälkeen. Onnea ei kuitenkaan kestänyt kauaa, sillä keskosena syntynyt tytär menehtyi melko pian syntymänsä jälkeen.

− Oli kova paikka, etten saanut häntä pitää. Lapsen kuolema on raskainta, mitä vanhemmalle voi tapahtua. Olin vihainen Luojalleni, Laukkanen sanoo.
Pari vuotta myöhemmin perheeseen syntyi kuitenkin toinen tytär Heidi ja muutaman vuoden päästä kuopus Pekka.

Äitiys elämän iloista suurin

Ihanaa-sana toistuu Saara Laukkasen puheessa tuon tuosta, kun puhe kääntyy äitiyteen.

− Äidin rakkaus on niin voimakas tunne, ettei sitä voi selittää. Kun yhdeksän kuukauden odotuksen jälkeen saa painaa pienen vastasyntyneen rintaansa vasten, voi sitä riemua. Samalla niin ihmeellistä ja luonnollista.

Laukkaselle äitiys on ollut elämän iloista suurin.

− Rakkaudella kasvatettuja, Laukkanen sanoo.

− Kun neuvoja ja apuja on tarvittu, olen pyytänyt niitä aina välillä Taivaan Isältä.

Laukkanen kehuu, miten lapsista on kasvanut rehellisiä ja hyviä ihmisiä.

− Enempää en voisi vaatia ja odottaa. Pitävät minusta hyvää huolta ja käyvät ahkerasti katsomassa.

Kirjahyllyssä on valokuvia lastenlapsista ja lastenlastenlapsista. Useammassa kuvassa lapset ovat Saara-mummon hellässä syleilyssä. Myös jokaisella jälkikasvulla on tärkeä paikka Laukkasen sydämessä.

Lapset tarvitsevat rakkautta

Saara Laukkanen huokaa, miten paljon maailma on muuttunut.

− On paljon hyvää, mutta myös paljon pahaa ja ikävää, kuten huumeita. Ainahan äideillä on kova huoli lapsista, jotta he eivät eksyisi väärään seuraan ja vääriin paikkoihin.

Tämän päivän äideille Laukkasella on vain yksi neuvo.

− Antakaa lapsillenne rakkautta ja pitäkää heitä sylissä. Se tekee teistä läheisiä.

Äitienpäivää Saara Laukkanen viettää Lutakon palvelutalossa perinteisin menoin. Läheiset muistavat kukkasilla ja yhdessä juodaan kakkukahvit. Näin taidettiin äitienpäivää viettää jo sata vuotta sitten.

Äitienpäivä 100 vuotta

• Äitienpäivän vietto on alkanut Yhdysvalloista. Suomessa äitienpäivää on juhlittu vuodesta 1918 lähtien.
• 1927 äitienpäiväksi vakiintui toukokuun toinen sunnuntai.
• Tänä vuonna äitejä muistetaan 13.5.
• Tasavallan presidentti myöntää ansioituneille äideille äitienpäivän kunniamerkin. Se on myönnetty vuodesta 1946 saakka.
• Äitienpäivä on virallinen liputuspäivä.

Artikkeli Tärkeintä on rakkaus julkaistiin ensimmäisen kerran Lehteri.