Varhaiskasvatuksessa tytöt saavat olla yhä tyttöjä ja pojat poikia, mutta lähtökohtana on, ettei ole erikseen tyttöjen tai poikien leluja, värejä ja leikkejä.
Yksi loppusyksyn puheenaiheista oli sukupuolineutraali kasvatus. Helsingin Sanomat haastatteli lokakuussa suomalaisäitiä, joka ei kutsu parin vuoden ikäistä lastaan pojaksi, pikkumieheksi tai pikkuherraksi. Hän aikoo odottaa, minkä identiteetin lapsi kokee omakseen.
Sitten uutisoitiin Opetushallituksen uudesta oppaasta, jonka avulla perusopetusta on tarkoitus uudistaa sukupuolitietoisempaan suuntaan tämän vuoden alusta.
Oppaan mukaan lapsia ei pitäisi kutsua tytöiksi tai pojiksi, vaan heitä pitäisi puhutella nimillä.
Nimityksille ”virkamies” ja ”lakimies” toivottiin opetuksessa vaihtoehtoisia nimityksiä. Historian ei tulisi olla pelkkää suurmiesten historiaa, vaan myös suurnaisten. Käsityöoppiaineissa pitäisi irrottautua perinteisestä jaosta tyttöjen tekstiilityöhön ja poikien tekniseen työhön.
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri ja kirjailija Jari Sinkkonen ärähti. Hänen mielestään on pöhköä ajatella, ettei lasta saisi sanoa tytöksi tai pojaksi.
Sinkkonen kritisoi myös näkemystä, jonka mukaan sukupuolia olisi loputon määrä. Hänen mukaansa on vain hyvin pieni joukko ihmisiä, joiden sukupuoli ei ole selkeästi tyttö tai poika. – Minä en tällaista moninaisuuspuhetta ymmärrä alkuunkaan, Sinkkonen ärähti Vantaan Sanomien haastattelussa.
On siis tyttöjä ja poikia, mutta lapset kasvavat omalla laillaan biologisen sukupuolensa puitteissa. Tyttö voi olla rasavilli menijä ja poika herkkä taiteilijasielu. Uransa aikana Sinkkonen on käyttänyt paljon puheenvuoroja sukupuolten välisiä stereotypioita vastaan.
Sinkkosen mukaan sukupuolikysymys on luovuttamaton osa identiteettiä. Ajatus häivyttää tyttönä tai poikana oleminen liittyy hänen mielestään aikuisten tasa-arvopyrkimyksiin. – Puhe siitä, että kasvatus olisi kaikkivoipa keino ohjata lasta haluttuun suuntaan ei ole totta, Sinkkonen huomautti haastattelussa. – Ei edes kaikkein hyvää tarkoittavinkaan kasvatus voi hallita lasta, sillä lapsi kasvaa niin kuin kasvaa.
Syksyn aikana Sinkkonen puhui aiheesta julkisesti niin paljon, ettei halua enää antaa siitä uusia haastateluja.
Sukupuolineutraali kasvatus tarkoittaa sitä, että lapsen sukupuoli jätetään täysin ilman huomiota.
Se on hyvä erottaa sukupuolisensitiivisyydestä, josta puhutaan niin Tasa-arvo on taitolaji -oppaassa, opetussuunnitelman perusteissa kuin varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa. Ja sitä myös Sinkkonen näyttäisi kannattavan.
Sukupuolisensitiivisyys tarkoittaa taitoa tarkastella sukupuolta biologisen aspektin lisäksi kulttuurisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta sekä taitoa huomata omia ja toisten kasvattajien sukupuolittuneita käytäntöjä.
Sukupuolisensitiivisyydessä tunnustetaan, että ei ole yhtä oikeaa tapaa olla tyttö tai poika. Siinä jätetään tilaa niille, jotka eivät mahdu perinteisiin sukupuolirooleihin.
Erilaisuus huomioitu seurakunnassa
Keskustelu lasten sukupuolirooleista ei ole mikään uusi juttu Kouvolan seurakunnan varhaiskasvatuksessa.
– Enää ei ole pitkään aikaan ollut niin, että tyttöjä ohjataan tyttöjen ja poikia poikien leikkeihin. Leikki- ja pienryhmät jaetaan pedagogisin eikä sukupuoleen liittyvin perustein, sanoo Kouvolan seurakunnan varhaiskasvatuksen johtaja Hilkka Kuortti.
Ohjaajat pyrkivät ottamaan lapset huomioon yksilöinä. He yrittävät tunnistaa omassa käytöksessään stereotyyppisiä tapoja ja asenteita, jotta ennakko-oletukset eivät välittyisi lapsille. – Tavoitteena on, että emme esitä näkemyksiä siitä, kuinka tyttöjen tai poikien pitäisi toimia. Olemme hienotunteisia lasten leikkejä kohtaan. Tarkoitus on lukea lasta ja hänen kiinnostuksensa kohteita.
Raamatussa miehet näyttäytyvät usein sankareita. Kerhojen näytelmissä on kyllä esitelty myös Raamatun naissankareita, ja tytöt voivat tehdä miessankarin roolin.
Seurakunnan varhaiskasvatukseen kuuluvat päiväkerhot, perhekerhot ja iltapäivätoiminta. Pedagogisesti toimintaa linjaa Opetushallituksen laatima Varhaiskasvatuksen suunnitelman perusteet 2016.
Kouvolan seurakunnan varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten vanhemmilta ei ole tullut vaatimuksia siitä, että toiminnan pitäisi olla sukupuolineutraalia. – Osa vanhemmista toivoo, että puhutaan edelleen tytöistä ja pojista, Kuortti sanoo.
Jaa artikkeli: