Nuorten bändissä soittavat Mikko Vainikainen (vas.), Markus Sahlberg, Vili Virtanen, Elias Viljakainen ja Aada Simola. – Musiikki yhdistää ja bändi on sopiva tapa nauttia kavereiden seurasta.
SOITTO SOI, puuro porisee ja juttu luistaa, kun seurakuntien monet kerhot ja ryhmät kokoontuvat yhteisiin tapaamisiinsa. Kevään koronaopit ovat käytössä tilanteen mukaan.
RUMMUT ovat olleet Markus Sahlbergille
se juttu pienestä asti. Rytmikäs soitto on hänelle oiva tapa purkaa stressiä
sekä iso osa sosiaalista elämää. Sitä hänelle tarjoaa Kuusankosken seurakunnan
bändikerho, johon hän tuli mukaan tämän vuoden kesällä.
– On hienoa tuottaa omalla soitolla hyvä fiilis toiselle. Olemme sitoutuneet
vahvasti bändiin, jonka kautta ystävystyy uusiin ihmisiin.
Roudausta,
tekniikkaa, paljon soittokokemusta ja keikkoja; sitä on toimiminen
bändikerhossa. Sen tietää myös Aamu Kallio, jolle musiikkikipinä iski
koulun kolmannella luokalla.
– Bändikerhoon tulin rippikoulun jälkeen, osaksi omasta halusta, osaksi äitini
innoittamana. Piano ja laulu ovat minun instrumenttini.
Rippikoulu johdatti niin ikään Vili Virtasen musiikin saralle, kun hän innostui näppäilemään riparilla kitaraa. Alkuun hän soitteli kotona, mutta lähti pian bändikerhon matkaan. – Musiikki yhdistää ja bändi on sopiva tapa nauttia kavereiden seurasta.
BÄNDIKERHOA vetävä nuorisotyönohjaaja Harri Järvensivu muistelee, että bänditoiminta sai alkunsa vuoden 1995 tietämissä. Kilkkeitä ja kamoja tuli käyttöön pikkuhiljaa lisää ja niistä koottiin soittopisteitä sinne, missä oli tilaa. Kun kerho sai oman treenikämpän seurakuntakeskuksen pommisuojasta, se tuntui lottovoitolta. – Vuosien saatossa on syntynyt muutama tiivis kokoonpano omalla nimellä, ja levytyksiäkin on tehty.
Kansanmusiikista iskelmän ja rautalangan kautta raskaaseen rockiin; näin kuvailee Järvensivu bändin laaja-alaista musiikillista linjaa ja naulaa sen lopulta keskimäärin poppiin. Pohjana on yhteislaulun tarpeisiin tehty nuorten veisukirja, josta bändi muovaa omia versioita.
– Bändi treenaa normaalisti kerran viikossa ja keikkailee seurakunnan järjestämissä tilaisuuksissa.
– Oma keikka tai konsertti kytevät meidän kaikkien mielissä, kenties jonakin päivänä.
Järvensivu lisää, että bändikerhotoimintaa on myös muissa seurakunnissa, kuten Elimäellä ja Kouvolassa. Eri seurakuntien yhteinen nuorten aikuisten porukka, jossa on sekä seurakunnan työntekijöitä että seurakuntalaisia, on Järvensivun mukaan aloittamassa pian toimintansa.
PERJANTAI on Valkealan seurakunnassa aina puuro-
ja perhepäivä. Puuro-perhekerho kokoontuu Niinirannan toimintakeskuksessa,
perhekerhot Utissa ja Valkealan seurakuntakeskuksessa. Vastaava lastenohjaaja Nina
Paavola avaa perhekerhon ideaa.
– Perhekerhoon lapsi tulee aikuisen, joka voi olla isä tai äiti, isovanhempi
tai kummi, kanssa. Kerhossa on hartaushetki sekä yhteistä ja vapaata leikkiä ja
askartelua.
Niinirannassa mukana on myös puuron syöntiä. Puuro on tämän kauden uutuus aamupäivällä pidettävässä kerhossa, aiempina kausina tarjolla on ollut soppaa. Paavolan mukaan mietinnässä on laajentaa puurokerhon näkökulmaa diakoniseen suuntaan. – Mietimme, jos voisimme kutsua vanhuksia mukaan syömään ja juttelemaan kanssamme.
Paavola täsmentää, että vanhusten mukaan kutsuminen ei ole uusi asia. Käytössä ollutta kerhomummi- ja -vaari-ideaa on kuitenkin hyvä virkistää uudella tavalla.
Niinirannan hyvät tilat ja seurakunnan oma osaaminen ruoan valmistuksessa tukevat puuroperjantain viettoa, josta on muodostunut sangen suosittu perhetapahtuma.
KERHOT KÄYNNISTYIVÄT Kouvolan seurakuntayhtymän seurakunnissa elokuussa lähes normaaliin tapaan. Varpaillaan on silti syytä olla, sillä alkukesästä talttumaan saatu koronavirus nosti elokuussa jälleen päätään.
Paavola kertoo, että keväällä kerhot loppuivat kuin seinään ja myös kesä-heinäkuussa on ollut hiljaista. Nyt kerhot pyörivät hyvillä turvatoimilla niin pitkälle kuin mahdollista, viranomaismääräysten ja suositusten rajaamissa puitteissa. – Meillä on opittuna lapsiperheille suunnatut Facebookissa toteuttavat sähköiset hartaushetket. Muilla toimialoilla on käytettävissään vastaavia sähköisiä toimintamalleja.
Bändikerholta peruuntuivat vierailut kesän rippileireillä ja soitto soi sen sijaan seurakuntasalissa. Järvensivu korostaa maalaisjärjen käyttöä ja muun yhteiskunnan elämään sopeutuvia käytäntöjä kokoontumisrajoitusten puitteissa. – Me voimme striimata esiintymisen, jota voi katsoa joko suoraan livenä tai tallenteena internetin välityksellä. Siinä toteutuu elävän musiikin idea oikein hyvin.
Jaa artikkeli: