Matka pitkäperjantaista pääsiäisaamuun on toivon tie. Musta vaihtuu valkoiseen, murhe muuttuu riemuksi, valo voittaa pimeyden.
Jeesuksen tyhjän haudan ihme on lupaus tulevasta elämästä ja pahan voittamisesta. Näkyvän maailman lisäksi on toinen maailma, jonka kaikuja voi kuulla jo tässä ajassa.
Pääsiäinen on kristikansan vuodenkierron ydin, keskeisin ja suurin juhla. Sen sanoman varassa ihminen saa kulkea rohkeasti eteenpäin. Kuolema on jokaisen vääjäämätön osa, mutta eron hetkelläkin jää luottamus: ”taivaassa tavataan”.
Jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen. Varhaiset kristityt alkoivat viettää ylösnousemuksen juhlaa kokoontumalla viikon ensimmäisenä päivänä yhteiselle aterialle. Tapa on jatkunut katkeamatta parituhatta vuotta.
Jeesus itse asetti ehtoollisen aterioidessaan kiirastorstai-iltana opetuslastensa kanssa viimeisen kerran.
LUTERILAINEN kirkkokalenteri on muotoutunut pitkän ajan kuluessa. Ei kerralla, eikä kronologisesti Jeesuksen elämän vaiheita seuraten niin, että ensin olisi alettu viettää Vapahtajan syntymäjuhlaa, sitten loppiaista, pääsiäistä, helatorstaita, helluntaita… Joulun juhliminen Jeesuksen syntymäpäivänä on paljon myöhempää perua kuin pääsiäisen vietto.
Rikas kirkkovuosi on osa kirkon luovuttamatonta perinnettä. Traditio täytyy sovittaa maailmaan, jossa kulloinkin eletään.
– Haasteena on, miten nykyihminen ammentaa siitä raikasta vettä. Miten pyhien sisältö ja merkitys välittyvät hänelle, pohtii kirkkohallituksessa jumalanpalveluksen ja hengellisen elämän kysymysten asiantuntijana työskentelevä pastori Terhi Paananen.
Paananen näkee edessä runsaasti hyödyntämättömiä mahdollisuuksia.
– Kaivo ei ole tyhjä, vaan täysi, hän vakuuttaa.
– Erilaisten pyhäpäivien aiheet puhuttelevat ihmisiä eri tavoin. Myös eri elämäntilanteissa sisällöt voivat avautua ja koskettaa eri lailla.
Kristuksen kärsimyshistoria kestää kertaamista, eikä tapahtumaketjun ajankohtaisuus vähene.
Paastonaikana ja hiljaisella viikolla on luonteva mahdollisuus pohtia, mikä nousee elämässä tärkeäksi. Tai mistä voin kenties luopua menettämättä silti mitään.
NYKYAJAN ihminen kaipaa elämyksellisyyttä. Se
näkyy vaikka siinä, että esimerkiksi jouluyön messut ovat kasvattaneet
suosiotaan.
Lapsille ja perheille pääsiäinen avautuu elämysten, laulujen ja leikin kautta.
Pitkäperjantai on raskas päivä, mutta perustaltaan hyvä perjantai, kuten pyhän englanninkielinen nimitys kuuluu (Good Friday). Kristitty katsoo pääsiäistä pitkäperjantain läpi. Sitä vasten pääsiäisaamun ilokin nousee parhaiten esille.
ENNEN pääsiäistä kirkkovuodessa on 40 päivää katumusta ja kärsimystä ilmentävää violettia aikaa. Pääsiäisestä alkaa yhtä pitkä ilon ja kiitoksen valkoinen jakso. Paananen pohtii, korostuuko luterilaisessa pääsiäisen vietossa kärsimys enemmän kuin ilo.
– Pääsiäisen jälkeistä ajanjaksoa ei välttämättä osata viettää samalla tavalla. Sitä voisi ja saisi nostaa esiin. Juhla ei pääty pääsiäispäivään, vaan jatkuu monta viikkoa, Paananen tähdentää.
Terhi Paanasen mielestä hyvän tekeminen soveltuisi mainiosti pääsiäisen jälkeisiin viikkoihin.
– Joka päivä voisi tehdä yhden hyvän teon. Tietoisesti miettiä, miten tänään jakaisin iloa. Kun on ensin paastonaika pyöriskelty katumuksessa, sen jälkeen pitäisi osata iloita. Sitä esimerkiksi monet nuoret aikuiset kaipaavat kirkolta, Paananen sanoo.
Sanan selitys
Sunnuntai Jokainen sunnuntai on pieni pääsiäinen, ylösnousemuksen juhla.
Paastonaika Tuhkakeskiviikosta alkava 40 päivän mittainen, pääsiäiseen valmistava paastonaika.
Hiljainen viikko Palmusunnuntai aloittaa pääsiäistä edeltävän viikon, jota kutsutaan myös piinaviikoksi ja suureksi viikoksi. Kristityt muistelevat Jeesuksen elämän viimeisiä vaiheita päivä päivältä.
Pääsiäisviikko Pääsiäisyöstä alkaa riemullinen pääsiäisviikko – ja samalla 50 päivää kestävä ja ilon täyttämä pääsiäisaika, joka päättyy helluntaina.
Jaa artikkeli: