Syksyisen harmaata, paljon peltoja, vähemmän mäkiä ja metsiä eli perusvirolaista seutua; näin kuvailee Liisa Rossi 15.000 asukkaan pikkukaupunki Rakveren miljöötä. Kouvolan seurakunnan nimikkolähettinä Kolminaisuuden seurakunnassa työskentelevä Rossi on asettunut sijoilleen vuoden rupeaman jälkeen. – Oma paikka on löytynyt niin työssä kuin elämässä yleensä. Viihtyvyys vaihtelee, olen kotiutunut hyvin, suomalaisen on helppo sopeutua Viroon.
Media ja pienryhmätyöskentely ovat Rossin vastuualueet. Facebook ja Instagram ovat käytössä informaatiokanavina, sunnuntaipostaus jakaa päivän teemat, raamatun tekstit ja ajatukset tiivistetysti. – On hyvä, että muutama aktiivinen ihminen jakaa kaiken tiedon eteenpäin.
Seurakunnan oma lehti ilmestyy neljästi vuodessa. Rossi naurahtaa, että kyseessä ei ole mikään Risteys, vaan normaalisti nelisivuinen A4-lehdykkä, jota jaetaan lähinnä kirkossa ja sitä kautta lehti päätyy myös perheenjäsenten ja ystävien luettavaksi.
Rossi vetää yhtä raamattu- ja rukouspiiriryhmää, joka on keskittynyt syksyn aikana Markuksen evankeliumin lukemiseen ja opiskeluun.
Valtaosalta virolaisista nuorista puuttuu kosketus kirkkoon ja kristinuskoon, sillä neuvostovalta katkaisi koko kirkollisen tradition. Niinpä kaikki seurakuntatyö pitää rakentaa alusta asti uudelleen.
Rippikouluryhmät pyörivät ja Rossi opettaa niissä seurakunnan pastorin kanssa. Rippikoulua käyvät usein nuoret aikuiset, joiden tavoitteena on vihkiminen tai lapsen kaste kirkossa, myös suvun perimä vaikuttaa. – Keväällä ja syksyllä on iltaripari. Kolmessa päivässä läpi viety koko rovastikunnan yhteinen kesän rippileiri on hyvin tiivistahtinen.
Seurakuntalaisten määrä riippuu laskentatavasta. Konfirmoituja, vähintään kerran vuodessa ehtoollisella käyviä ja vapaaehtoisen jäsenmaksun maksavia täysivaltaisia jäseniä on 250. Kastettuja, mutta ei niin aktiivisia jäseniä on noin 700. – Kirkossa käy sunnuntaisin keskimäärin 30–40 seurakuntalaista.
Rossin kolmivuotinen työkausi ulottuu syksyyn 2020, ja jatkuu todennäköisesti sen jälkeenkin. Vaikka lähetystyön tekeminen vaikuttaa yksinäiseltä puurtamiselta, sitä se ei Rossin mukaan ole.
– Tätä työtä on mahdotonta tehdä omin voimin. Suomalaiset tukijoukot ovat yhtä tärkeässä roolissa, he rukoilevat puolestani ja siitä olen hyvin kiitollinen.
Viime joulu sujui Kouvolasta kotoisin olevalle ja sen seurakunnassa nuorena kasvaneelle Rossille Virossa. Tänä vuonna hän aikoo tulla kotoisiin maisemiin ja tunnelmiin Lappeenrannan ja Kouvolan seuduille.
Tutustu Liisa Rossin työhön: www.taivaallinenlahja.fi/liisa-rossi-virossa
Jaa artikkeli: