Ritva Janhunen (vas.), Eero Niinikoski ja Tuula Rikala kuuluvat juhlavuoden suunnittelutyöryhmään. Eero Niinikoski istuttaa muistopuun Kuusankosken kirkkopuistoon 9. kesäkuuta vietettävän juhlamessun jälkeen.
Sadan vuoden ajan Kuusankosken seurakunta on tehnyt paljon hyvää työtä. On autettu, tuettu, lohdutettu ja rohkaistu usein kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Tämä hyvän tekeminen jatkuu yhä.
Kymiyhtiö oli aikoinaan vaikuttamassa vahvasti Kuusankosken seurakunnan syntyyn. Kun kirkolliset menot piti lähteä hoitamaan joko Valkealaan tai Iittiin, kasvoi paine oman seurakunnan perustamiseksi.
– Yhtiö ja työväestö olivat liikkeellä samoin ajatuksin. Vaikka Valkealan papit ja tuomiokapitulikin vastustivat ehdotusta, katsoi senaatti tarkoituksenmukaiseksi perustaa seurakunnan siinä laajuudessa kuin yhtiö ja sen henkilökunta halusivat 1919 alkaen.
Näin raottaa historian verhoa kulttuurineuvos Eero Niinikoski. Samaan aikaan oli vireillä oman kunnan perustaminen, mutta totutun käytännön mukaan seurakunta piti olla ennen kuntaa. Kuusankosken kunta, joka lohkottiin seurakunnan tavoin emäpitäjistään, syntyi vuonna 1921.
Seurakunnalla piti puolestaan olla oma kirkko, jona toimi ensi alkuun Kymiyhtiön tähän käyttöön luovuttamaan seuratalo. Kuusankosken kirkko valmistui 1929 yhtiön lahjoittamalle maa-alueelle.
– Yhtiö tuki seurakunnan alkuvaiheita vahvasti ja osapuolten suhde oli selkeä. Perinteisellä teollisuuspaikkakunnalla on aina tarvittu seurakuntaa. Tänä päivänä yhteyttä on vaikeampi nähdä.
Toisena merkittävänä tekijänä seurakuntaelämän kehittymisessä Niinikoski näkee kanttori Tapani Rautasuon työn tuloksena 1950-luvulla käynnistyneen vilkkaan musiikkitoiminnan.
– Lapsi-, juniori-, nuoriso- ja kirkkokuorot sitoivat runsaasti väkeä ja muodostivat tiiviin yhteisön. Musiikin hyvä asema näkyy monessa kuusankoskelaisperheessä.
Rakas, elämää rikastuttanut, on antanut valtavan paljon. Näin luonnehtii lapsuudesta asti tuttua omaa seurakuntaansa peruskuusankoskelainen Tuula Rikala. Hän kuvailee seurakuntayhteisöä moni-ilmeiseksi.
– Seurakunnan toimintatarjonnasta löytyy vaihtoehtoja kaikille ikään ja elämäntilanteeseen katsomatta. Ovi on aina avoinna ja kynnys on matala, mukaan on helppo tulla ja olet aina tervetullut.
Rikalalle vapaaehtoistyö on luontainen tapa osallistua seurakunnan toimintaan, luottamustehtävien ohella. Vanhusten ja yksinäisten luona käyminen ja seurakuntalaisten palveleminen eri käytännön tavoin on hänen tapansa auttaa.
Ritva Janhunen on kasvanut seurakuntaan pyhäkoulun, tyttökerhon ja nuortenkuoron kautta. Voikkaan Hirvelässä kaikki lapset kävivät aikanaan pyhäkoulua, sinne piti aina päästä. Rikalan lailla vapaaehtoistyö on ollut Janhusen sydäntä lähellä läpi elämän.
– Diakonian aamupuuron keitto vähävaraisille, kahvitukset, päiväkerhot, lähetyksen ja diakonian tehtävät; saan vapaaehtoistyöstä niin paljon myös itselleni.
Pitkään luottamustehtävissä toiminut Janhunen korostaa, että vapaaehtoisten työpanokselle on yhä enemmän kysyntää ja seurakunnan toimintakirjosta löytyy varmasti itselle sopivaa tekemistä.
Jaa artikkeli: