”Me tarvitsemme toisiamme”

Anjalankosken videokuvauksista ja niiden editoinnista paljolti huolehtinut lähetyssihteeri Tommi Nikki liputtaa kirkon digiloikalle pysyvää jatkoa. Nikki opasti pastori Maarit Kenttälää ennen nauhoitusta. Muutaman vuoden harjoittelu on opettanut paljon.

”Emmekö me enää koskaan näe toisiamme?” huokaisee ikäväänsä nelivuotias lapsenlapsi Skypen värisevällä ruudulla.
– Poikkeusaika viestii, miten paljon me ihmiset tarvitsemme toisiamme, tiivistää Anjalankosken kirkkoherra Eija Murto yhteistä ikävää. Myös sitä, miten haavoittuvaista on elämä ja miten vähän lopulta pystymme ennakoimaan tulevaa.
–Sairauden ja kuoleman uhka on vienyt meitä uudella tavalla perimmäisten kysymysten äärelle. Elämän rajallisuus näkyy.

Kun korona-aalto kolkutteli maaliskuussa Suomen rajoja, kansalaiset heräsivät. Ikkunoille nostettiin nalleja vilkuttamaan toivoa lasten iloksi. Keskipäivän kirkonkellojen kumahdusten jälkeen muuten hiljaisiin kirkkoihin päästettiin yksittäisiä ihmisiä rukoilemaan.

Juuri silloin kirkko otti viikossa historiallisen digiloikan. Harmauden keskelle hiipi ilo, kun oma alttari ja tutut kasvot välähtivät kodeissa pieniin ja vähän isompiin ruutuihin. Striimattujen jumalanpalvelusten lisäksi mukaan liittyivät kaikki työalat: lapsille kerhot ja kirkkomuskarit, nuorille omat vinkit, vanhemmille ja ikäihmisille uusimuotoiset hartaudet, tervehdykset ja musiikkihetket.

LÄHETYSSIHTEERI Tommi Nikki kuvailee loikkaa hypyksi kylmään veteen.
– Puuttui osaamista ja myös rahaa. Parhaat valmiudet uusimuotoiseen viestimiseen vallitsivat nuorisotyön puolella. Uutta opetellessa ensimmäisissä videoissa näkyi myös tietty rosoisuus ja kotikutoisuus, mitä alalla voidaan pitää myös trendikkäänä. Tv-ruutua tuijotelleille on virkistävää, kun jokaista yksityiskohtaa ei ole loppuun asti hiottu. Totta on sekin, että tehdyt mokat opettavat parhaiten.

Yhtenä esimerkkinä kaluston improvisoinnissa Tommi mainitsee rikkinäisen, jo käytöstä poistetun Sony-puhelimen. Laitteessa oli kuitenkin laadukas kamera, jonka hän irrotti uuteen käyttöön. Sovellukset olivat tervetulleita, sillä neljän kameran järjestelmälle ohjelmineen kertyisi hintaa helposti kymppitonnista ylöspäin.

Uusi tekniikka vaatii myös tekeviä käsiä – ja aikaa. Kaikkine varmistuksineen striimattu suoratoistojumalanpalvelus vaatii enemmän valmistelua kuin se tuttu perinteinen. Jos taas yksittäisen tapahtuman videokuvaus kestää puoli tuntia, laitteiden pystytykseen ja purkamiseen sekä videon editointiin vierähtää aikaa helposti kolminkertainen määrä.

 Kokemusta löytyi muualtakin, sillä ensimmäiset kirkkostriimaukset oli toteutettu Elimäellä jo kolme vuotta sitten. Kirkkoherra Kirsi Hämäläisen mukaan muutosta vauhditti entisen tekniikan vanhentuminen. Kirkkoon asennettiin kiinteä kamera välittämään YouTube-suoratoistoa verkkoon. Ensimmäisenä vuonna toistoja katsottiin 5000 kertaa. Seurakunnassa olikin heti valmius lähetyksiin, tekniikkaa ja kuvaustapaa vain hieman muutettiin.

Anjalankoski seurasi hyvänä kakkosena striimausten tuottajana. Tommi toisten mukana liputtaakin digiloikalle pysyvää jatkoa energisen pomppulinnan tapaan. Yksi peruste on se, että yleisöiltoihin verrattuna seuraajamäärät verkossa usein tuplaantuivat. Jos katseluajankohta ei jollekin sopisi, tallenne on aina katsottavissa.
– Poikkeusajan siunauksena voi seurakuntiin jäädä entistä vireämpi verkkoelämä. Tavoitetaan niitäkin, jotka eivät normaalisti kirkon kynnystä ylitä.

Palaute on ollut niin Elimäellä kuin muuallakin kiittävää.  Hämäläinen näkee, että henkilöstön Teams-työkokoukset verkossa säästävät sekä kulkemista että aikaa.

Kyselyssä pisteitä on annettu yli seurakuntarajojen ripeästä reagoinnista ja lähtötilanne huomioiden sisällön laadukkuudesta. Monille työntekijöistä tyhjille saleille puhuminen on uusi kokemus. Esimerkiksi pastori Maarit Kenttälä tunsi #elämään-luentoa nauhoitettaessa rauhoittavana, kun kameran takana hääri toinen ihminen.

ONGELMILTAKAAN ei vältytty. Heti alussa selvisi, ettei kirkkoverkosta ole striimauskäyttöön. Myös kirkkojen omat ääniyhteydet tuottivat usein kaikuisan lopputuloksen.

Myllykoskelainen työpari, kasvatuksen kappalainen Johanna Pesonen ja kanttori Risto Eskola, olivat ehtineet jo jonkin aikaa käyttää työssään Instagramin ja Facebook liven toimintoja liitettynä kevyeen äänentoistoon. Matkapuhelimeen yhdistettynä tuloksena oli hyvä, kaiuton ääni. Kuvaaminen tapahtui omin mobiililaittein. Kohtuuhintaisin peruslaittein pärjättiin jumalanpalvelusten striimauksista vertailun kestävin tuloksin. Johannan kalenterissa oman seurakunnan digiloikka käynnistyi jo 13. maaliskuuta.
– Nuorisotiimi on tehnyt aamunavauksen viikoittain. Iltahartaus lähetetään päivittäin, idea virtuaalisista nuortenilloista yhtymässä otti tulta ja live raamattuopetus ja nuorten silminnäkijät saavat jatkoa. Instagram-puolelle nuoret ovat toivoneet lisää sisältöä, Johanna luettelee. Myös jumisten seuraajissa on paljon nuoria.

Risto hämmästytti pääsiäisenä monet virtuaalisella konsertilla, jossa jokainen instrumentti ja laulu äänitettiin kotona ja kokonaisuus miksattiin yhteen tietokoneella. Suosituiksi tulivat myös kirkkomuskarit. Eräässä niistä Risto monisti virtuaalisesti itsensä kahdeksi. Hahmot lauloivat ja leikittivät katsojia. Sisällöistä seurakunnat ovat vastanneet noin viiden viikon välein, kuvaukset Risto on tehnyt omalla puhelimella ja tabletilla.
– Opit someen olen hankkinut tehdessäni rippikoululaisten videopäiväkirjoja YouTube-sivustolle, Risto paljastaa. Hän myös kiittelee tekijöitä rohkeasta hyppäyksestä omalle epämukavuusalueelle. Teknistä osaamista tarvitaan, mutta sisällön tuottamiseen taitoa löytyy.

NUORISOTYÖNOHJAAJA Eveliina Huuskonen näki omalla paikallaan tärkeäksi, ettei Anjalankosken lastenohjaajien yhteys päiväkerhoperheisiin saa poikkeusaikana katketa. Varsinkin askarteluvinkeistä tuli hyvää palautetta.

Eija Murto antaakin kiitosta nettiin tuotettujen videoiden runsaudesta. Se on samalla tuonut materiaaleille aivan uusia katsoja. Hyvää palautetta on saatu yllättäviltä tahoilta.

Kuusankoskelta nuorisotyönohjaaja Harri Järvensivu haluaa avata seurakunnan ikkunoita myös uusiin suuntiin. Pallo on seurakuntalaisilla. Tulkaa ihmeessä mukaan tarjoamaan osaamistanne!

Valkealan kirkkoherra Arto Helle kiittelee työntekijöiden tahtotilaa. Halua ja yritystä on löytynyt. Maantieteellisesti laajassa seurakunnassa eri yhteisöjen ja ryhmien, muun muassa nuorten aikuisten, tavoittaminen helpottuu. Työnkuviin tultaneen lisäämään aikaresurssi sähköiseen viestintään. Kirkkoon mietitään myös kiinteää striimausta Elimäen tapaan. Saarnat ovat verkossa lyhentyneet, ja musiikilla on yhä tärkeämpi osuus.
– Lastenohjaajat ja varhaisnuorisotyö kehittivät yhdistelmän, jossa tuotetaan kerran viikossa video. Siihen liittyvää aineistoa ja tehtäviä lähetetään kirjeenä niille, jotka ovat sen tilanneet. Lisänä ovat kanttorien kirkkomuskarit. Hiljaisen viikon runsaasta tarjonnasta osa oli tehty etukäteen nauhoittamalla.

Helle viittaa yhteen, saatuun palautteeseen. Siinä todettiin, ”ettei aiemmin sunnuntain jumalanpalvelus juurikaan kiinnostanut. Nyt on kuitenkin pyhäaamuisin kiva asettua kahvikupin kanssa seuraamaan lähetystä”.

Seurakuntaan on muodostettu muutaman hengen ydinporukka, jotka tuottavat sisältöä ja osallistavat muita viestijöiksi ylläpitämällä julkaisukalenteria. Myös jumalanpalvelusten sisältöjä on paneuduttu suunnittelemaan yhdessä.

Eniten katsojia saaneet suoratoistot YouTubessa 18.5. mennessä:
1. Hartaus Kuusankosken kirkosta 8.4. (881 katselua)
2. Kiirastorstain kirkkohetki Voikkaan kirkosta 9.4. (776)
3. Toisen pääsiäispäivän konsertti Anjalankosken seurakunnasta (757)
4. Hartaus Kuusankosken kirkosta 6.4. (746)
5. Kiirastorstain lauluja Maria-salista 9.4. (698)

Jaa artikkeli: