Teologian opinnoissa iästä ja eri alojen työkokemuksesta on hyötyä, vahvistaa vuonna 2008 perustettu Teologian Nestorit -kerho.
Valkealalaissyntyinen tiedotuspäällikkö Eeva-Kaisa Heikura vihittiin viisikymppisenä papiksi. Nelikymppinen kouvolalainen Arto Toivanen vielä odottaa vihkimysmahdollisuutta ja jatkaa kirurgina Kotkassa.
Kirkon tiedotuskeskuksen tiedotuspäällikkö Eeva-Kaisa Heikura, 50, vihittiin papiksi syksyllä 2016. Keväällä hän oli valmistunut neljän vuoden opintojen päätteeksi Helsingin yliopistosta teologian maisteriksi.
– En nuorena haaveillut teologian opinnoista, vaikka aihe on aina ollut läheinen. Haave konkretisoitui vuorotteluvapaalla, jolle jäin perhesyistä vuonna 2010, kertoo 17-vuotiaan vaikeasti liikuntavammaisen tyttärensä omaishoitajana toimiva Heikura.
Hän kertoo saaneensa uskosta tukea vaikeina hetkinä. Vuosien mittaan hengellinen pohdinta johti alanvaihtoon.
Vaativa työ luonnontieteellisellä alalla, Ilmatieteen laitoksen viestintäpäällikkönä ei vastannut mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Toinen vuosi opintovapaalla teologisessa vakuutti: Heikura tahtoi papiksi, ja irtisanoutui työstään.
– Tiedonjanoni oli valtava. Tahdoin opiskella täysillä ja tosissani. Aikuisen opintovapaan ansiosta sain keskittyä opintoihin ja perheeni hyvinvointiin.
Alkujaan suomen kielen opiskelija teki jo ensimmäisen gradunsa saarnoista, joiden tutkimus vain jatkuu.
– Miten viedä evankeliumia monien paineiden raskauttamille ihmisille alati muuttuvassa maailmassa? Osatakseni puhua hengellisistä asioista, etenkin nuorille tarvitsin konkreettisia työkaluja. Niitä opiskelu minulle antoi.
Kesken opintojen Heikura kuuli siskoltaan Kirkon tiedotuskeskuksen työpaikasta, ja luotti johdatukseen. Hän kokee olevansa nyt oikealla paikalla. Tosin tiedonnälkä vain kasvaa. Haaveissa ovatkin jossain vaiheessa myös jatko-opinnot.
Esikoistytär on jo lennähtänyt pois kotoa, kuopus harjoittelee itsenäistymistä avustajan tuella, ja it-alalla työskentelevä puoliso kannustaa. Heikura on kiitollinen mahdollisuudesta pohtia ratkaisujaan rauhassa ja edetä omaan tahtiinsa.
– Tämä ikä ja elämänvaihe tuntuvat oikeilta näihin muutoksiin. Toivon kasvaneeni hengellisesti hyvään suuntaan ja osaavani kohdata ihmisiä aidosti.
Arto Toivanen, 41, aloitteli teologian opintoja jo vuonna 1995, samaan aikaan lääketieteen kanssa. Yhdistelmä osoittautui tuolloin ylivoimaiseksi, mutta 2014 vanha opiskelupaikka Helsingissä herätettiin henkiin.
– Ehkä nuorena mietin enemmän, mikä olisi hyvä ammatti. Ikä on tuonut rohkeutta kuunnella sisintään. Pidän toki lääkärin työstäkin, toteaa Kymenlaakson keskussairaalassa kirurgian yksikön ylilääkärinä toimiva käsikirurgi.
Syksyllä teologian maisterin paperit saava viiden lapsen isä vakuuttaa asioiden järjestyvän, kun riittää halua järjestää.
– Järkeähän opinnoissani ei ole ainakaan taloudellisesti, mutta kaikkiaan tämä on ollut antoisa ja avartava kokemus.
Ja tiivis – etenkin alkuvuosi 2017 graduineen ja työharjoitteluineen Kouvolan seurakunnassa. Toivanen iloitseekin aikuiskoulutustuen mahdollistamasta opintovapaasta nyt keväällä.
Usko on aina kuulunut Arto Toivasen elämään. Pappishaave juontaa jo lapsuuden kirkossakäynneistä Juankoskella. Ajatus jatkaa teologian opintoja kypsyi hiljaa sisimmässä. Viimeinen sysäys tuli kesän 2013 Kansanlähetyspäivien iltatilaisuudessa, jossa kysymys Voisitko sinä olla lähettiläs? osui suoraan sydämeen.
– Johtajakoulutus ja ylilääkäriksi valinta saivat minut ymmärtämään, että töitä voi ja myös pitää jakaa. Ja niin uskalsin irrottautua.
Toivasen ammattiyhdistelmä kiinnostaa monia. Hän itse näkee lääkärin ja papin työssä paljon samaa ihmisen lähellä oloa.
– Lääkärinäkin olen aina kokenut lääketieteen avun rajalliseksi. Ihminen itse päättää lopulta varsin vähästä.
Toivasen opiskelutovereina on paljon keski-iässä aloittaneita eri alojen ammattilaisia, poliiseista opettajiin. Monissa ammateissa uskonasiat tulevat jossain muodossa vastaan, ja vuodet syventävät näkökulmaa niihin.
Jaa artikkeli: